Subutex ja tunnevammaisuus

Mun poikaystävä on käyttänyt pääasiassa subutexiä vuoden ajan. Alkuun ilmeisesti pillereinä, mutta loppuaikoina piikitti. Ollaan seurusteltu yli 2 vuotta. Seurustelun alussa ei mitään huumeita ollut kuvioissa, silloin tällöin harvoin kannabista. Mä en ole koskaan käyttänyt mitään.
Nyt on ollut 2 kuukautta hoidossa ja lopettaminen onnistunut kutakuinkin hyvin. Ongelma onkin siinä, että poikaystävästä on tullut “tunnevammainen”. On todella kylmä mua kohtaan, se alkoi vasta n. viikko sitten. Sanoi itsekin, että hänelle on tullut jonkinlainen tunnevamma, aikaisemmin tällaista ei ole ollut. Johtuuko se psyykkisistä vieroitusoireista ja onko ohimenevää? Onko jollain tästä kokemusta? Ja mietityttää, että miksi mä haluan edelleen olla yhdessä poikaystäväni kanssa? Tottakai rakastan häntä tosi paljon, mutta se on kuitenkin kusettanut mua ja nytkin käyttäytyy kylmästi mua kohtaan. Ja mitä jos lopettaminen ei onnistukaan? Mitä jos retkahtaa…
Kukaan ei ole kysynyt multa että miten mä voin? Kaikki huomio kiinnitetään poikaystävääni. Ymmärrän sen kyllä, mutta kun mullakin on paha olla tämän takia…

Olisin tosi kiitollinen, jos joku osaisi auttaa mua . Etenkin tuo tunnevammaisuus mietityttää.

Moi Helmisimpukka!

Tulin nopeasti vastaamaan ja toivottamaan sut tervetulleeks tänne, ennen kuin riennän maanantaivelvollisuuksiin.

Olen tosi pahoillani puolestasi, en tosiaan toivoisi kenellekään elämää narkkarin puolisona, varsinkaan subunarkkarin.
Ihanaa kuitenkin, että kirjoitit tänne!

Hienoa, että miehesi on älynnyt hakeutua hoitoon, toivon sydämestäni, että hän pääsisi eroon tosta myrkystä.
Nyt kuitenkin tärkeintä olisi sinun mielenterveytesi hoitaminen. Millainen tukiverkosto sinulla on? Oletko miettinyt Al-Anoniin menemistä tai A-klinikalle? En tiedä millaisessa hoitopaikassa miehesi on, mutta ilmeisesti siellä hoidetaan vain addiktia, eikä läheisiä huomioida, vaikka addiktio sairastuttaa tunnetusti koko perheen. Mä pidän itseäni suhteellisen reippaana tyyppinä, mutta mä sain psyykeni aika romuksi muutaman kuukauden aikana katsoessani tuota touhua. En viitsi edes arvailla minkälainen kuntoni olisi, jos olisin jäänyt vuosiksi. Mä käyn Al-Anonissa ja psykiatrian poliklinikalla purkamassa ajatuksiani.

Tosta tunnevammaisuudesta. Kaikki päihteidenkäyttö saa aivokemiat sekaisin, jopa vuosiksi. Miehesi on vasta alkutaipaleella raittiudessa tai kuivilla olemisessa, hänellä saattaa olla vakavaakin masennusta ja tyhjyyden tunnetta, jota ei osaa itsekään edes sanoiksi pukea.
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta mitä jos ajattelet asiaa pidemmällä aikajanalla: jos te tulette viettämään tulevaisuutta yhdessä, muutama kuukausi on siitä vain pieni ajanjakso. Sun tilanteessa mä antaisin ajan, hoidon ja miehen itsensä tehdä tehtävänsä ja yrittäisin olla luikertelematta miehen pään sisälle. Tai itse asiassa näin teenkin oman (ex)-mieheni tapauksessa.

Lueskele täällä muiden tarinoita ja kirjoittele tänne aina kun siltä tuntuu, mä olen saanut hienoa vertaistukea täältä. En neuvo sua jäämään tai lähtemään, löydät itse ne vastaukset jossain vaiheessa varmasti :slight_smile:

Toivon sulle paljon voimia, ennen kaikkea itsesi hoitamiseen!

-piiras

Toi tunnevammaisuus on aika hyvä sana kuvaamaan tilannetta. Kyllä miehesi on todella nyt erillainen monestakin syystä. Ensinäkin olet tuntenut hänen huumeminänsä ja toisekseen subutex aiheuttaa pahaa masennusta. Oma mies (ex) lopetti käytön kuusi vuotta sitten. Hän ehti käyttää päivittäin noin neljä vuotta. Toipumiseen meni meillä pitkä aika, mutta tunnevammaisuus menee kyllä ohi. Itse olin tuolloin niin poikki kaikesta, että en jaksanut miestä tukea, enkä ymmärtää tuota muutosta. Se lähinnä ärsytti. Olin ajatellut, että kunhan subun lopettaa, kaikki muuttuu hyväksi. Näin ei siis ollut, vaan masennus jatkui pitkään.

Sulla on nyt hyvä tilanne siinä mielessä, että poikaystäväsi on käyttänyt vasta noin vähän aikaa. Hän tulee toipumaan nopeammin. En kuitenkaan osaa sanoa onko se puoli vuotta vai enemmän. Se on niin henkilökohtaista. Toisaalta taas, koska lopettaminen on näin alkuvaiheessa ja vielä suht helppoa, on myös retkahtaminenkin. Sitä helposti ajattelee, että jos nyt vielä kerran ottaa. Tässä onkin tärkeintä motivaatio. Miksi poikaystäväsi halusi lopettaa? Ymmärtääkö hän mitä seuraa, jos jatkaa käyttöä?

Ja tottakai on epäoikeudenmukaista, että sinä joudut asiasta kärsimään. Kuitenkin subutex on sen verran vaarallista ainetta, että kaikista tärkeintä nyt on se, että poikaystäväsi pysyy siitä erossa. Suhteenne tulee olemaan nyt “katkolla” ja jatkuu kyllä myöhemmin normaalina, mikäli hän oikeasti pysyy erossa kaikista huumeista.

Suosittelen, että jatkat tänne kirjoittamista. Se on hyvä korvike esim. ryhmissä käynnille, jos ei niihin pääse.

Halaus ja paljon voimia.

Piti vielä tarkentaa vähän tuota vastausta. Kun itsellä on tuosta ajasta jo niin pitkä aika ja joitain asioita pitää jo itsestään selvyyksinä.

Siis subutex on käyttäjälleen kuin öljy moottorille. Kun sitä ei enää saa, ei moottorikaan enää oikein toimi. Toimimaton moottori sitten äksyilee ja käy läpi kaiken maailman tunteita. Toinen valitettavampi mahdolisuus tuolle tunnevammalle on se, että miehesi on alkanut uudestaan käytämään subutexia, jonka sinä nyt huomaat tunteiden “kylmentymisenä”. Tämä vaihtoehto tuntuu nyt itseasiassa aika todennäköiseltä, koska puhut siitä, että se alkoi viikko sitten. Mites hyvin osaat miehestä lukea, onko hän ottanut? Se on nimittäin aika vaikeaa. Tuo kylmyys on yksi vahva epäilyksen herättäjä. Toinen on vähän liian pienet pupillit.

No en tosiaan enää muista niin hyvin noita toipumisen eri vaiheita. Voin kysäistä exmieheltä, jos sillä olisi jotain parempia muistoja.

Kiitos teille vastauksista!

Meillä on välimatkaa tällä hetkellä 400km, kun mies on hoidossa. Eli emme näe usein, joten en tiedä sitten, onko alkanut taas käyttämään… Toivottavasti ei! Käy kuitenkin viikottain seuloissa ja mitään ei ole näkynyt. En kylläkään tiedä, kuinka kauan tuo subu seuloissa näkyy.
On kuitenkin aina ollut iloinen, avulias ja rakastava (kun on käyttänyt) eikä mitään tällaista ole aikasemmin ollut. Toivon niin paljon, että pääsisi nyt eroon subusta eikä retkahtaisi. Näemme kuitenkin viikonloppuna niin voin sitten tarkastella, jos jotain selviä merkkejä käytöstä näkyy.

Poikaystäväni meni hoitoon meidän läheisten pakottamana, mutta parin viikon jälkeen sanoi jo, että tää on hyvä juttu ja motivaatio oli kova jo silloin. Nyt sanoo, että haluaa lopettaa minun takia. Mutta niin ne mielipiteetkin muuttuu, joku päivä se on sitä mieltä että “joskus vielä retkahdan” ja “ei tästä tuu mitään”, mutta sitten jonain toisena päivänä ajattelee että ei enää koskaan ala käyttämään. Ota nyt tuosta sitten selvää…

Olen harkinnut näitä A-klinikan vertaistukiryhmiä tai psykologille menoa.

Toivon että kaikki kääntyy hyväksi ja voisimme elää ihanan yhteisen tulevaisuuden.

Mä muistan kanssa, että mies oli tuon ensimmäisen vuoden oikein erikoisen avulias ja rakastava. Se johtui siitä, että subusta tulee aluksi todella hyvä olo ja silloin tekee mieli olla hyvä myös muille. Tuohan ei tule sitten kauaa kestämään. Jokainen käyttökerta laskee dopamiinitasoa vähän alemmas. Viimein ollaan siellä pohjalla ja sieltä on helvetillistä nousta ylös.

Aika hyvin pystyy ennustamaan tulevia tapahtumia seuraavilla seikoilla:

  • Keneltä poikaystäväsi on subut hommannut? Jos ovat kavereita, ei heihin voi enää pitää mitään yhteyttä. Jos hän ei yhteydenpitoa suostu katkaisemaan, ei lopettamisesta tule mitään.

-Toinen on huumemyönteisyys. Onko hän edelleen huumemyönteinen? Monesti lullaan, että riittää kun lopettaa vain sen yhden ongelmia aiheuttaneen huumeen. Se ei pidä paikkaansa. Jos poikaystäväsi jatkaa esim. savunpolttoa, on aika todennäköistä että jossain vaiheessa siellä tulee myös se subu taas vastaan. Kaikki huumekontaktit on katkaistava.

-Sitten on vielä se syy käyttöön. Onko poikaystävälläsi jotain masennukseen viittaavaa? Vai miksi ylipäätään on alkanut käyttämään huumeita? Näihin asioihin on oikeasti pureuduttava ja haettava apua terapiasta. Muuten käyttö jatkuu taas jossain vaiheessa.

Ja vielä muistutan, että retkahduksilta ei voi joka tapauksessa välttyä. Ne eivät toipumista haittaa, mikäli selvä elämä jatkuu sen jälkeen.

Onnea matkaan! Toivottavasti onnistutte.

Joo, täytyypä oikein tarkkailla nyt kun viikonloppuna nähdään.

Se kaverijuttu tässä onkin, kun melkeinpä joka ikinen hänen kaverinsa käyttää jotain. Ja nytkin viikonloppuna haluaa mennä moikkaamaan ja kaljottelemaan näiden kanssa, mikä ei kyllä mun mielestä kuulosta ollenkaan hyvältä. Ollaan yritetty saada häntä ymmärtämään, ettei voi enää olla yhteyksissä vanhoihin kavereihin. Pakko keksiä jotain, ettei se menisi vanhoihin porukoihin enää mukaan!

Ja on myös melko päihdemyönteinen, tai no, jonain päivänä sanoo toista ja jonain toista. Välillä on sitä mieltä, että polttelis silloin tällöin… Kuulostaapa huonolta tää tilanne!

Poikaystävä on miettinyt muuttoa toiselle paikkakunnalle, kunhan tuosta tulee kuntoon. Auttaisikohan se?

Niin toi kavereiden jättäminen on kyllä se hankalin juttu. Saanko kysyä, minkä ikäinen poikaystäväsi on? Parikymppisenä on erityisen suuri tarve välillä viihteillä. Mä olen sitä mieltä, että savuttelu tai kaljoittelu silloin tällöin ei sinällään ole mitenkään harmillista. Tuossa on vain se ongelma, että se ei yleensä näille opioidiriippuvaisille riitä. Humalassa tulee myös harvinaisen typeriä ideoita. Mun exä ei juo juuri koskaan. Olen nähnyt sen humalassa ehkä noin viisi kertaa koko kymmenen vuoden suhteemme aikana. Lähes joka kerta se on saanut päähänsä lähteä hommaamaan piriä, mitä ei kyllä koskaan muutoin halua vetää. :unamused: Sille ei muutenkaan viina sovi yhtään. Menee ihan psykoottiseksi. Istuu vaan ja tuijottaa tyhjyyteen.

Toiselle paikkakunnalle voisi tietysti muuttaa. Subua on vaan joka paikassa niin pirusti, että jos sitä vetää haluaa, ei muuttamiset paljon auta.

Siinä se ongelman ydin on. Miten saada ihminen, joka ei ole vielä pohjalla, ymmärtämään selvän elämän edut. Tämän kun osaisi ratkaista, niin monen elämä säästyisi. Ongelma on se, että jokainen ajattelee tietävänsä omat rajansa. Jokainen luulee olevansa erilainen kuin ne muut, joille on käynyt huonosti. Opiaatit/opioidit poikkeavat kuitenkin muista huumeista juuri siinä, että jokainen niitä käyttävä kulkee aivan saman kivisen polun, mutta tietenkin polun pituuteen vaikuttaa käyttöhistoria ja myös käytäjän persoona.

Vaikeita juttuja. Pidä sinä nyt huoli itsestäsi. Vaikka se on vaikeaa, niin koita olla vajoamatta siihen epäluulojen suohon. Jos poikaystäväsi haluaa selvää elämää, tue. Mutta jos hänelle viihteily on tärkeämpää, kulje eri suuntaan. Tulee uusia helpompia miehiä. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.

Parikymppinenhän hän just on. Ja tottakai välillä saa pitää hauskaa, käynhän mäkin bilettämässä kavereiden kanssa :slight_smile:, mutta pelottaa että karkaa jotenkin taas käsistä… Nyt saatiin sovittua, että tänä viikonloppuna ei kavereita tavata ollenkaan ja tämä tuntui olevan poikaystävälle ok. Eiköhän se tuosta opi, että ne vanhat kaverit pitää jättää, jos haluaa lopettaa kokonaan ja pysyvästi. Nyt ainakin tosi hyvä fiilis tän suhteen, vaikka poikaystävä kiukuttelee, niin muuten tuntuu, että kyllä tästä selvitään!
Kiitos vielä teille neuvoista <3

En tiedä onko soveliasta kirjoittaa tänne, kun olen itse ex-narkkari, mutta koen että olen toisaalta myös narkkarin omainen kun oma puoliso on myös ex-narkki.

Helmisimpukka, tuli mieleen noista sun kirjoituksista että onko poikaystäväsi käynyt todella pohjalla? Se on oikeastaan ainoa mikä pysäyttää narkkarin ajattelemaan että onko tässä touhussa mitään järkeä. En halua masentaa, tai muutoinkaan laskea fiiliksiä mutta on aika tärkeää että poikaystäväsi todella alkaa näkemään ne syyt miksi kannattaa lopettaa ja mitä kaman käyttö tekee ihmiselle itselleen ja muille ympärillä. Tähän ei todellakaan auta se että näkee vanhoja kavereita kaljalla tai muutenkaan. Kovin harva narkkari voi käyttää mitään ainetta kohtuullisesti. Meidän perheessä ollaan täysin päihteettömiä nykyään, koska se on ainoa vaihtoehto. Itse entisenä subu-narkkarina voin kertoa että masennus kestää yli puolivuotta. Miehesi saattaa olla tunnevammainen sen takia että subu antaa nopeasti kiksit ja hyvänolon tunteen. Mistään asiasta elämässä ei voi saada yhtä nopeasti hyvänolon tunnetta ja vie aikaa opetella miten ihmeessä voi saada arkirutiineista tai liikunnasta mielihyvää. Se kun tulee vähän hitaammin kun subusta. :unamused:

Toivon teille kaikkea hyvää ja erityisesti voimia sinulle! Tiedän kuinka paljon tuskaa ja ahdistusta huumeiden käyttö/ lopettaminen ja sen kanssa painiminen aiheuttaa läheisille. Olisi hyvä jos pääsisit johonkin ryhmään purkamaan tuntojasi, vaikka kyllähän tää palsta toimii eräänlaisena vertaistukiryhmänä. Pidän peukkuja miehellesi että hän pystyisi pääsemään eroon subusta, se on paha koukku mutta siitä voi päästä eroon (trust me, I know :wink: ).

Heippa Helmisimpukka! Miten viikonloppu on mennyt? Oletko huomannut poikaystävässäsi jotain poikkeavaa?

Hei OP! Kyllä minun mielestäni on suorastaan suotavaa saada myös entisten käyttäjien näkökulmia tänne. :slight_smile: Mutta joo… Tulee välillä itsellekin sellainen olo, että täällä on kaikki lokeroitu laatikoihin. Vanhemmat kommentoi toisten vanhempien kirjoituksia ja puolisot toisten puolisoiden ja niin edelleen. Mun kirjoituksia saa ainakin vapaasti kommentoida oli mistä laatikosta hyvänsä. :smiley:

Dahlia: Menee vähän off topiciks, mutta oon samaa mieltä tuosta lokeroinnista. Mä en ole itse ikinä voinut sietää ihmisten lokeroimista, koska en oo koskaan kokenut kuuluvani mihinkään (tämä on varmaan yksi syy päihteiden käyttööni). Näissä päihdeasioissa olis hyvä säilyttää sellainen terve suvaitsevaisuus, koska päihdevammainenkin on niin monitahoinen tapaus, ei pelkästään narkki tai alkoholisti vaan myös ihan tavallinen ihminen. Eli mukava tietää että edes joku muukin on lokerointia vastaan. :wink:

Helmisimpukka: Olisi mukava kuulla kuulumisiasi. Toivottavasti teillä ja etenkin sinulla on mennyt hyvin! Voimia! :slight_smile:

Heips, myös mun mielestä on kiva kuulla ex-narkkarinkin mielipiteitä täällä!

Poikaystäväni puheiden mukaan hän on käynyt ihan pohjalla, käyttö oli kuitenkin päivittäistä.

Viikonloppu meni loistavasti, poikaystävä oli hyvällä tuulella ja meillä oli ihanaa. Myönsi perjantaina ottaneensa yhden rauhoittavan, mutta se jäi siihen. Kavereita ei nähty, ainoastaan perhettä.

Eilen tuli sitten takapakkia… Päättikin yhtäkkiä, ettei mene enää takaisin hoitoon. Että haluaa jäädä tänne ja pystyy olemaan käyttämättä subua. En ole häntä eilisiltapäivän jälkeen nähnyt, on kavereiden kanssa (sellaisten kavereiden, jotka ei muuta kun kannabista käytä) ja on polttanut savua… En tiedä nyt mitä tässä tekisi. Ollaan yritetty ylipuhua häntä takaisin hoitoon, sinne kun vielä on mahdollisuus päästä. Lupasi huomenna lähteä, pelottaa vaan että mieli muuttuu, eikä sitten menekään sinne. Sovittiin, että nähdään aamulla. Nukun tuskin koko yönä… Ahdistaa aivan älyttömästi, kun pelkään, ettei enää suostu takaisin hoitoon ja alkaa taas käyttämään subua. Sanoo ja vakuuttelee kyllä puhelimessa, että menee huomenna takaisin.

Tuo hoidosta lähteminen on visiin enemmän kuin yleistä… Itse en tiedä ketään, joka olisi ollut loppuun saakka. Kun käyttäjä on taas voimissaan, tuntuu, että ei jaksa olla siellä enää. Onhan se kivempi kavereiden kanssa lussutella. :frowning:

Onko nämä kaverit nyt sellaisia, että kasvattavat itse poltettavansa? Meinaan muuten ne ei kyllä pelkkää savua käytä. Muutenkin narkomaanin puheisiin tulee suhtautua varauksella. Mun exä on monesti vakuutellut, että joo ei se kaveri tee muuta kuin polttaa savua. Myöhemmin on sitten paljastunut, että kyllä se subu on ollut tyypin päähuume. En nyt halua tällä pelotella, mutta silmät on hyvä pitää auki.

Muuten olen sitä mieltä, että muutamat savut eivät raitistumista haittaa. Tietysti olisi parasta olla ihan selvinpäin, mutta se on yleensä näille liian radikaalia. Rauhoittavat ovat oman kokemuksen mukaan vaarallisempia, kuin savu. Niitä kun ottaa, lähtee estot ja sitten on helppo mennä hommaamaan taas jotain hölmöä.

Sanon nyt vielä, että koita päästä sen ahdistuksen yli. Yritä ajatella niin, että sinä et voi eikä sinun kuulu vaikuttaa tai ottaa vastuuta toisen tekemisistä. Poikaystäväsi tekee itse omat valintansa. Sinä voit myös valita. Ei ole pakko jäädä, jos asiat menevät huonoon suuntaan. Vaikeaa se on, mutta toisaalta myös helpottavaa.

Ja OP olen lukenut ketjuasi tuolta Kuivurista. Tsemppiä vaan kovasti! Toivottavasti tyttösi voi jo paremmin. Täällä voi vetää offiksi ihan rauhassa. Ei haittaa yhtään. :slight_smile:

Juu, näistä kavereista en ole kuitenkaan varma, polttaako vaan savua. Tunnen molemmat entuudestaan, silloin toinen oli ainakin vielä ihan “mamman kiltti poika”, mutta kuulin että on alkanut savua polttamaan. Voihan olla, että muitakin aineita on tullut kuvioihin. Ja voi myös olla, että poikaystäväni tietää, että suurinpiirtein luotan näihin kahteen kaveriin, ja siksi kusettaa että on heidän kanssaan.

Hankala tilanne, suostuttelu takaisin hoitoon menemiseen vielä kesken, aamulla ei ollut lähdössä minnekään. Nyt lupasi taas harkita. Saa nähdä, mihin päätökseen tulee ja miten tästä edetään.

Olen tässä jo useamman kerran miettinyt, pitäisikö vaan lähteä suhteesta. Se on kuitenkin niin vaikeaa, niinkun varmaan tiedätte :frowning:

Helmisimpukka: Mikäs teillä nyt on tilanne? Menikö poikaystäväsi hoitoon? Tuli tässä mieleen että olisko mahdollista että sanoisit poikakaverillesi että jos ei asiat tule muuttumaan toisin sanoen jos ei mene hoitoon, teidän suhde on sitten katkolla? Aika raakaa peliä, mutta voisi saada sun poikakaverin ajattelemaan. Sellaisenkin ajatuksen haluan tuoda ilmi, että sun poikakaveri ei ole varmaan käynyt pohjalla kun haluaa viettää aikaa kavereidensa kanssa. En usko että nää kaverit välttämättä on parasta mahdollista seuraa tällä hetkellä jos on vakava päihderiippuvuus. Se että on käyttänyt joka päivä subua, ei ole pohjalla käymisen tae. Itse käytin yli vuoden joka päivä subutexia ja silti uskoin siihen etten ole koukussa eikä mulla ole ongelmaa ja että pystyn kyllä hallitsemaan käyttöäni. (Niinpä niin!) Se on kaikilla ihmisillä henkilökohtainen pohja kun tulee vastaan jossain vaiheessa ja sitten tajuaa että “Ei jumalauta miten tähän tilanteeseen on joutunut” :blush: Lisäksi tuli vielä sellainen mieleen että jos hän on antanut luvan itselleen ottaa rauhoittavia (mitkä mun mielestä on yksiä vaarallisimmista huumeista myös, laillisia vaan!) niin miksei ole antanut itselleen luvan ottaa subua?

En halua mitenkään lyödä lyttyyn tai mitään, mutta narkkari osaa niin hyvin selittää itselleen ja läheisilleen ettei ongelmaa enää ole olemassa. Subun kanssa on vielä niin että vähintään vuosi lopettamisesta on korjautumista ja palautumista niin henkisellä tasolla kuin fyysisellä tasolla. Siksi mun on vaikea uskoa että sun poikaystäväsi pystyisi itse lopettamaan ilman apua.

Dahlia: Mä tiedän yhden joka on kestänyt katkolla/hoidossa loppuun asti: Minä itse. :smiley: Mutta en tiedä ketään muuta joka olisi pystynyt olemaan kuivilla jos on ollut katkolla ja pysynytkin siellä. Yksi tuttu oli 3 kuukautta katkolla ja heti kun pääsi tänne vapaaseen maailmaan niin retkahti. Ja suurin syy tähän oli se, että hakeutui vanhaan kaveripiiriin. Uskon että jos tosissaan haluaa lopettaa, tajuaa sen että koko siitä huumemaailmasta on päästävä eroon, ei pelkästään aineista vaan myös siitä sosiaalisesti piiristä.
Jep, tyttö pääsi pois sairaalasta mutta saatiin tuliaisena noro-virus, että sen kanssa painitaan tällä hetkellä. Kaikki vastoinkäymiset vahvistaa. :wink:

Itse en aikanaan pystynyt suhteesta lähtemään. En kuitenkaan kadu sitä, että jäin. Aina sanotaan, että lähteminen on parasta. Mikään ei ole kuitenkaan mustavalkoista. Olin tuolloin itse aivan surkeassa jamassa. En olisi kuitenkaan pystynyt elämään normaalia elämää. Jos olisin lähtenyt, olisin nyt luultavasti aika alkoholisoitunut ja suhteessa, jossa hieman tyytymätön olooni. Tämä suhde on hajottanut minut niin pieniin paloihin, että olen joutunut pakosta rakentamaan itseni aivan alusta, sekä miettimään, mitä elämältä oikeasti haluan. Lisäksi vahva välittäminen molemmin puolin on tukenut itsetuntoa. Meillä on kuitenkin ollut paljon niitä oikeitakin syitä pysyä yhdessä. Kyse ei ole ollut pelkästään läheisriippuvuudesta.

Tällä hetkellä opetellaan kumpikin elämään itsenäisesti. Nyt oli siihen oikea aika. Ehkä vielä tulevaisuudessa asutaan saman katon alla. Nyt on hyvä näin, enkä muusta välitä.

Vaikeita asioita nämä on joka tapauksessa. Toisen jättäminen vastoin omaa halua on vaikeaa, vaikka sillä saattaisi olla molempiin hyvä vaikutus. Saa olla aika hyvä itsetunto, että siihen pystyy. Olen monesti ihmetellyt parasta ystävääni, joka vaan jättää miehiään, vaikka tykkää heistä kovasti. Hän pystyy realistisesti suhtautumaan heihin ja yhteiseen tulevaisuuteen. Jos näyttää siltä, että miehen kanssa ei tulevaisuus näytä hyvältä, niin sitten vaan uutta etsimään. En voi muuta sanoa, kuin että hän ei ole ainakaan tippaakaan läheisriippuvainen. :slight_smile:

En kyllä osaa neuvoa sinua tekemään niin tai näin, mutta yhden neuvon annan: Kuuntele sydäntäsi ja sitä tunnetta, joka kertoo oletko onnellinen, niin pystyt tekemään oikean päätöksen itsesi kannalta. Ja tämä on myös tärkeää! Ajattele itsekäästi. Älä mieti, mitä muut sanovat tai tekevät. Meillä on tämä yksi elämä elettävänä. Ei kannata turhaan jäädä kärsimään, jos voi tehdä toisinkin.

O.P Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Harvalle pohja subun kanssa tulee vastaan noin alkumetreillä. Silloin ei vielä viekkaritkaan ole pahat. Lopettaminen on tosiaan enemmänkin asenne muutos. Huumemyönteisen asenteen muuttamista huumekielteiseksi. Se on aika vaikeaa, jos kokemukset huumeista ovat vielä pääasiassa myönteisiä. Muutenkin olen huomannut, että miehillä tuntuu olevan vähän leväperäisempi asenne kuin naisilla. Helpommin ajatellaan, että ei se yksi kerta nyt mitään.

Toki hoidon loppuun käyminen on tärkeää, mutta ei se yksistään muuta asennetta. Kaverit on oikeasti jätettävä ja löydettävä sitä hauskaa tekemistä jostain muualta. Nämä ovat hyvin hankalia juttuja nimenomaan parikymppisille. Sitten vanhempana muuttuu tuo käsite hauskasta vähän toisenlaiseksi. :smiley:

No tosi hyvä, että tyttö jo kotiutui O.P. :slight_smile: Meilläkin vaan räkä lentää tasaisesti parin viikon välein, vaikka eihän se mitään ole tuohon sinun tilanteeseesi verrattuna.

Dahlia: Tiedän miltä tuntuu rakentaa itsensä uudestaan. Itse olin suhteessa narsistin kanssa (joo tiedän että toi narsismi on nykyään muodissa, mutta hän oli kyllä todella aidosti narsisti) ja kun vihdoin ja viimein pääsin eroon miehestä olin henkisesti (ja fyysisesti) aivan hakattu. Pelkäsin eron jälkeen ettei minulla ole ystäviä enää, onneksi sentään perheeni ei uskonut miehen väitteitä minun oletetusta hulluudesta, itsekkyydestä, väkivaltaisuudesta yms. Hän oli se joka pahoinpiteli, kuristi ja alisti minua mutta väitti kaikille muille että minä olin väkivaltainen ja hän vaan puolustautui. Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu niin surkuhupaisalta että miten on itse antanut sen kaiken tapahtua; ihan niinkuin miehen tarvitsisi “puolustautua naisen väkivaltaa vastaan”! Just joo! :open_mouth: :unamused: Olen kuullut että hän tekee samaa nykyiselle naisystävälleen, joten ei ole mies muuttunut miksikään. :cry:

Vielä vuosien päästä tästä suhteesta, rakennan itseäni uudestaan. Ehkä kaman käyttöni lisääntyi ja paheni tällaisen tapauksen takia, kuka tietää… :neutral_face:

No joka tapauksessa meni taas niin off topiciks kun olla ja voi. :laughing:

Tarkoitin lähinnä sillä “suhde katkolla”-jutulla, että Helmisimpukka voisi sanoa niin, vaikka ei välttämättä toteuttaisikaan sitä. Että se toimisi niinkuin viimeisenä varoituksena miehelle. Joskus tällaiset uhkaukset saattaa toimiakin. :wink:

Kokeilin eilen tätä “suhde katkolle” juttua, ei tepsinyt. Sanoi vaan että haluaisi kyllä mun kanssa yhdessä olla, mutta ei mene hoitoon enää. En ole edes sunnuntain jälkeen poikaystävää nähnyt! Eikä ole kyllä tehnyt pahemmin mielikään, etenkin kun tänään sain kuulla että taas valehtelee mulle. Oli siis todella ollut yötä ja viettänyt aikaa tämän kaikista pahimman subupirinarkkarin kanssa, joka vielä kaikenlisäksi on psykopaatti. Kamaa (muuta kun savua) ei poikaystäväni veljensä mukaan ole kuitenkaan käyttänyt, veli kun on myös viettänyt aikaa hänen kanssaan näinä päivinä. Mietityttää silti, kauanko pystyy olemaan vetämättä, jos roikkuu tämän kaikkein pahimman narkkarin kanssa…

Tällä hetkellä päälimmäinen huoli on tuo poikaystävän unirytmi. On nukkunut neljästä asti, tai laittoi viestin tuossa 7 aikaan että nukkuu, sen jälkeen en ole taas yhteyttä saanut. Mitähän on koko viime yön tehnyt, mikä noin väsyttää… Tietääkseni kuitenkin nukkui viime yön, tai en tiedä. Mielessä pyörii kaikenlaisia pelkoja, jos on ottanut yliannostuksen tai jotain. Toivottavasti laittaisi pian viestiä, niin saisin tietää, että kaikki on kunnossa. Olen kuitenkin kokoajan huolissani, heti kun ei vastaa puhelimeen, alan pelkäämään.

Hei. Mä en oo tänne vielä mitään kommentoinut, mutta siis olen käyttäjä (tai lopettaja) itsekin ja mulla on ollut kaksi käyttäjäpoikaystävää. Toivottavasti osaan auttaa ees jotenkin.

Musta kuulostaa todellakin siltä, että se on repsahtanut. Subuun tavallaan rakastuu, siitä on tosi vaikeaa olla erossa, Jos se lähettelee sulle jotain viestejä: “Nukun nyt.” Ne voi myös tarkoittaa, että se nuokkuu ja haluu fiilistellä olojaan rauhassa, eli olla vaikutuksenalasena. Jos on käyttänyt tosi vähän aikaa tai satunnaisesti, ei edes välttämättä tule siitä mitään morkkiksia, että satuttaa lähimmäistään, koska ensimmäisen vuoden subu tuntuu niin hyvältä, että se menee tavallaan kaiken yli. Ja monesti vielä pitkään käyttäneelläkin, varsinkin jos on vaikea riippuvuus.

Kyllä toi hakeutuminen just sen pahimman narkin seuraan aikamoiselta ikävöinniltä vetoja kohtaan tuntuu. Mutta älä sä pelkää! SÄ et ole tehny mitään pahaa, sä voit elää omaa elämääsi, nauttia ja olla, ajatella hyviä asioita ja vaikka jättää ton kusipään. (anteeks, sanon näin aina kaikille mun ystäville jos niiden miehet on mulkkuja)

Mutta tosiaan, ei varmaan kauheasti tarvii pelätä. Onko sun poikaystävä ottanu alkoholia, subua ja bentsoja yhdessä? Se on vaarallista, subusta yksinään ei helposti kuole. Itse oon vetäny moisia komboja, eikä mikään oo tuntunu miltään. Mutta tosiaan asiaan, Pidä huolta itestäs. Sitä sun poikaystäväskin haluais syvällä sisällään varmasti.