Subukoukussa?

Subukoukussa?

Koitan kantaa korteni kekoon. Kerron miten pääsin subusta suht kivuttomasti irti.
Kolme vuotta meni paltiarallaa kasinappi käsitaipeeseen päivittäin.
Nyt neljättä kuukautta ilman…pientä kylmää lieskaa vielä selässä, mutta ei haittaa, kun
kelit lämpeni juuri sopivasti:) Teen 10km kävelylenkin joka päivä.
Ajattelin opetella ratsastamaan hevosella, kunhan saan massia.

Vaikkakin korvaushoidot ovat rauhoittaneet katukuvaa, pinnan alla kytee.
Moni potilaista tuntee ahdistussa jalassa olevan pallon vuoksi. Hoito on
jokseenkin nöyryytävää eikä pitkän käytön jälkeen mitään kummoisia oloja aineesta enää saa.
Homma on niin nähty parin vuoden jälkeen. Monet haluaisivat lopettaa, mutta pelkäävät kuukausien kidutustuomiota, mikä lopettamista seuraa. Se on kieltämättä vaikea paikka.
Sitä ei ulkopuolinen voi ymmärtää. Monilla lopettaminen on mielessä, mutta toteutus tuntuu
ylivoimaiselta.

Maailman taloustilanne on aika huolestuttava. Kuten talouskuri välimeren maissa. Joku kaunis päivä täälläkin klinikan ovessa on lappu, sori budjetti loppui. Mitä tekee korvaushoitopotilaat silloin? En halua edes ajatella. Zombie apokalypsi.

Mulla oli onni lopettaa kotona kaikessa rauhassa. Mutta jälkeen päin tarkasteltuna olisin pystynyt
jotain kevyttä työtäkin tekemään tuon ajan.

Mun katkometodi: Vähän kuin autolla poispääsy tiukasta taskuparkista. Vekslasin vuoden edestakaisin 3 viikkoa subua, 3 viikkoa metadonia, kokoajan tiputtaen subu-annosta. Kolmessa viikossa ei ehdi koukahtaa metadoniin ja subutoleranssi tippuu aina metisvaiheen aikana. Olo on terve ja normaali. Otin metistä vain tarvittavan määrän 5-20mg/vrk. Subun ajoin puoleen milliin päivä. Voi sen nopeamminkin tehdä, mutta mulla sattui olemaan aikaa.
Mutta huom huom…ei xonea metiksen päälle samana päivänä tai tulee kalkkunat.

Välipäivä kandee pitää vaihdoksissa. Nämä ovat kriittisiä hetkiä. Saattaa helposti ratketa väärässä seurassa, mutta ottaa sitten vaikka viunaa vitutukseen sen päivän. Kyllä sen verran kestää kuka tahansa, vielä kun kun tietää, että helpotus on tulossa seuraavana päivänä.

Metistä voi ottaa subun päälle, mutta se ei toimi. Välipäivä on aina paikallaan näissä vaihdoksissa. Pitää myös ymmärtää, että subureflat alkaa vasta siinä 10-14 vrk paikkeilla. Pari kolme päivää pienissä vajareissa ei ole mitään. Onhan se nihkeää käydä töissä, mutta ajoittaa vaihdokset sitten vaikka viikonloppuihin.
Oikeastaan tässä menetelmässä ei ole muuta vaikeaa, kuin sietää nämä vaihdokset.
Mutta päivä pari lievissä vajareissa kolmen viikon välein verrattuna kuukausien yhtäjaksoiseen kärsimykseen ei ole samalla planeetalla.

Vuoden tiputtelun jälkeen pystyikin ottamaan reflat vastaan. Viikon verran kärsin niitä, kunnes meni hermo valvomiseen. Hommasin panacodeja ja ilokseni huomasin, että ne poistivat kaikki oireet. Kehräsin euforiasta ensimmäisen päivän. (Herkkävatsaisille käy Ardinex). Tramaleilla saa tarvittaessa liikettä puntteihin. Subun kanssahan tramalit ei sano mitään, mutta auttaa sitten kun on päässyt pidemmälle. Parin kk panacod / tramalikuurista ei tule refloja. Ne voi lopettaa seinään ja sitten sitä onkin kuivilla!

Siinäpä se noin teknisesti. Loppupeleissä kaikki on tietenkin omasta motivaatiosta kiinni,
mutta sanonpa vain, että perusfiilis nyt on parempi, kuin valheellinen elämä subupäissään.
Hyviksissä sitä on muka niin kiinnostunut kaikesta, mutta ilman ainetta ei sitten kiinnostakaan mikään.

Ratkesin kyllä pari kertaa. Eka kerralla tuli mahtava olo. Tokalla kerralla alkoi laatta lentää, överit parista millistä, mikä oli hyvä, koska kiinnostus lopahti sen jälkeen. Ratkeemisista ei kannata lannistua. Niitä sattuu. Muistaa vaan kurssinsa ja jatkaa oikeaan suuntaan.

A-klinikasta ei ollut apua. Tuli outo fiilis, kun tyrkyttivät korvaushoitoa, vaikka sanoin haluavani lopettaa. Kahden viikon katkoa tarjottiin verenpainelääkkeillä ja koripalloa ois pitäny pelata kipeenä. Ja sit ois heitetty pihalle, kun reflat pahimmillaan. Jhuu ei kiitos hyvä ku pysty kävelee tossa vaiheessa.

Ei muuta kuin leuka pystyyn ja tsemppiä! Ei sen tartte niin vaikeeta olla.
Pitää vain tehdä päätös ja järjestelyt.

PS. Kerran tuli ratsia erääseen luukkuun, mistä kävin kysymässä metistä. Olihan mulla sitä taskussa ja myös texiä ja blossia, mutta poliisi ymmärsi yskän. Kerroin, että yritän lopettaa ja omista katkolääkkeistä kyse. Ei liiempiä kyselyjä aineiden alkuperästä ja syyttämättä jättäminen, sillä kertaa. Kiitos siitä!

t. rapu

laittaisitko tämän saman, jos et jo ole, myös tuonne sauna-osioon.

Laitoin saunaan myös. Kattelinkin, että tulikohan oikealle osastolle…kiitos vinkistä.
t. rapu

Aikamoista säätämistä tuo monien eri kemikaalien kanssa klaarailu kyllä on, ja ilmankos moni ei sitten klaarakaan vaan käy kehnosti.

On myös hyvä ottaa huomioon, että se koukku eri aineisiin syntyy yksilöllisesti eri ihmisille; joillekin nopeammin ja joillekin hitaammin. Addiktion kehittyminenkin on kuitenkin monimutkainen prosessi johon vaikuttaa moni asia.

Tuli mieleen ekana Katkaravun monivaiheista raporttia lukiessa, että eikö helpoin tie irti kamasta ja kaikista päihteistä olisi ekaksi parin, kolmen viikon vierotus/katkaisuhoito, ja sen jälkeen mahdollisimman pitkä tehokas , mielellään (pkv)lääkkeetön hoitopaikka, jossa ollaan ihan 100 % putsina, ja opetellaan putsina olemista.

Sitten ei tarttis pelätä sitäkään että metis loppuu maailmasta kesken.

Sitten loppuelämäksi vaikkapa NA tueksi ja etiäpäin. Miltä tämmönen kuulostas? : )