Sub.Tra.Cod.---- Cod.Tra.Cod.Tra.--- Korvaushoito/lopetus

Hei, (laitoin uuden topicin, kun ryssin tän kanssa)

Itse lopetin “kotikorvaushoidon” reilut viisi vuotta sitten. Menin pii-iitkälle alle puolen millin ennen lopetusta, josta siirryin tramaliin ja sitten parin viikon päästä panacodiin ja puolen vuoden päästä pelkille bentsoille. (+vihreää)

Sub. käyttöä kesti 4,5 vuotta ja nyt lopetuksesta siis 5 vuotta -miksi h-vetissä vielä kirjoitan tänne tai edes roikun täällä.
Syy löytyy varmasti ns. laillisista ja miedoista kipulääkkeistä (Panacod ja Tramal) joiden kanssa olen nyt viimeisen vuoden aikana kompastellut.

Kun käytin sub. lopetuksessa apuna samoja lääkkeitä, ei ollut ongelmia. Tramalinkin huonot sivuvaikutukset koin hyviä suuremmiksi ja lääke oli mielestäni aika perseestä.

Nyt lopetin n. vko sitten tramaleiden syönnin ja olo on vieläkin sellainen että eksyin tänne :slight_smile: ei mikään paha, mutta sellainen jonka vuosia näiden asioiden kanssa painineet tietää. Mikähän vittu siinä on ettei voi sanoa lääkärille selkälääkettä katsottaessa että minulla on omat syyni, ei kiitos mitään opioidi / aatti -johdannaisia lääkkeitä. Jossain vaiheessa todettiin HLAB 27+ eli selkäranganreuman antigeeni/selkäranganreuma ja lääkityksen sai taas valita… :confused:
(Haluaa kai varmistaa jotain ihmeellistä -todellisuudessa varmistaa oman riippuvuutensa jatkumisen)

Hyvin on elämä muuten mennyt. On terve puoliso (ei koskaan doupannut), terveet lapset, hyvä työ ja turvattu toimeentulo. Jos jotkut muistaa minut aimmilta vuosilta, niin luettelin tänne sitä trainspotting -ränkytystä -julisteesta joka osui silmiini hetkillä jolloin lopetin -Valitsin elämän. Nyt minulla on suunnilleen kaikkea mitä siinä luetellaan ja enemmänkin. Itse ongelma ei vain tahdo korjaantua.

Pystyn kyllä olemaan ilman mitään -ruoka-aineita lukuunottamatta. Tosin silloin en siedä ihmisiä ympärilläni, enkä voi huolehtia juuri muusta kuin itsestäni. Se ei sovi mitenkään perheelliselle ihmiselle ja vieläpä tällaisessa työssä.

Lääkkeettömiä jaksoja mahtuu tähän viiteen vuoteen kyllä paljon, mutta miksi kompastelen näiden lussupillereiden (panacod ja nyt tramal) kanssa kun on selvitty pahemmastakin? Kertokaa joku viisas, mielellään samoja kokenut.

Kun puhun asiasta tutun lekurin kanssa, hän sanoo ettei törmää omien potilaidensa kanssa ollenkaan tällaisiin riippuvuuksiin ko. lääkkeiden kohdalla. Se ei ilmeisesti koske ex -käyttäjiä.

Voikaa hyvin, Hyvää uutta vuotta 2009!
-Q

Heippa Quentin!

Voisin sanoa,että kirjoitukses oli kuin suoraan mun itseni kirjoittama…sillä erolla,että tramalia vahvempaa en oo käyttänyt,mutta nyt taistelen joka vkl aloittaakseni tiputtamaan annosta,ja kas! Jälleen huomaan että eipäs se niin mennykkään,ÄRH!

Panacod on myös,ja kuinka ollakaan,mulla on kans sama Hlab27 reumageeni,vai mikä himputti se oli:D (en ole siihenkään jaksanut perehtyä,joku reuma mulla on,mutta minkäs teet!) Mulla on muita vaivoja monesti leikelty,eli oon niin sairaan (heh!) kyllästyny ramppaamaan lekurilla ja sairaalassa!!! Lääkkeet tulee kumma kyllä uusittua aina ajoissa:D Mistähän johtunee??? NO KUN OON KOUKUSSA,kun sintti vieheessä!!!

pelkään niin v***sti niitä viekkareita!!!
oon lopettanut Panacodin kautta muutaman kerran,eikä olo ollut ALKUUNKAAN hyvä - tuntui ettei mee ikinä ohi,ja siks tässä ottaakin pattiin! Ei vaan kertakaikkiaan osaa/uskalla/halua aloittaa pudotusta!!!

Mun lekuri ei vielä tiedä tätä,että menee luvattoman paljon tabuja,mutta itsellä on huono omatunto,ja haluaisin päästä koko paskalääkkeistä KOKONAAN irti! - söisin vaikka sit aspiriinia selkä/lonkkasärkyyn!

En nyt osaa tässä vaiheessa muuta sanoa,kun että samassa veneessä ollaan:)
Kerrohan lisää itsestäs,jos haluat…mielenkiinnolla lukisin sun lopetusjuttuja enemmänkin:)
esim. kauanko oot syöny,minkä ikäinen olet,ym.ym.

Tsemppiä sulle kovasti! - aliina

Mullakin vähän vastaava tilanne, tosin Tramalia vahvempaa en mäkään ole syönyt, mutta Panacod/Tramal-koukun kanssa oon paininut jo viimeiset viitisen vuotta. Viime vuonna pääsin ihan omin voimin 3 tai 4 kertaa eroon, pisimmillään 3 viikoksi, kaikki viekkarit katosi eikä nappeja tehnyt edes mieli. Mutta mulla on selkä hajalla ja lääkkeitä on pakko syödä, mikään miedompi ei auta tai maha ei kestä, ja kivun takia on sitten aina pakko ennen pitkää hakea lääkkeitä lisää. Toistaiseksi niitä on saanut melko helposti, kun todellinen vika on olemassa, ongelma on vain se ettei käyttö pysy hanskassa. Joka ainoa kerta kun haen lääkkeet, päätän että nyt otan vain kipuun ja vain sen verran kun on pakko, mutta ikinä se ei onnistu. Viime vuonna tärisin viekkareissa 3 tai 4 kertaa reilun viikon joka kerta, ja joka kerta ajattelin että ei koskaan enää tätä, mutta kun selkärankaa ei ole, ei sitä karmeaa oloa muista kun saa uuden paketin käsiin. Silloin kun mulla ei ole mitään lääkkeitä, mun ei tee niitä edes mieli, mutta heti kun niitä on kotona, en pysty olemaan ilman, nappaan napin pari kuin huomaamatta ja paketti tyhjenee ennen kuin huomaankaan.

Aina pelottaa myös miten kauan sisuskalut kestää tätä, tosin syksyllä otetut maksa-arvot olivat erinomaiset, vaikka käyttö on ollut päivittäistä pari kolme vuotta enkä koskaan jaksa edes erotella. En tosin koskaan ota kuin max 6 nappia päivässä ja syön lääkkeitä vaihdellen (paketti Panacodeja, välillä Ardinexeja tai Tramaleja), mitään oloja en enää edes yritä saada, käyttö on pelkästään tapakäyttöä. Varmaan jossain vaiheessa joku puuttuu käyttööni ja silloin olen kusessa, sillä tätä selkäkipua ei vaan voi sietää. Miten ihminen voi olla näin heikko? :imp:

Joo,tapakäyttöä se mullakin suurimmaksi osaksi on! Mulla on selkä-ym. säryt välillä pahana,mutta menen ja nappaan silloinkin kun kivut on pois,eli jumissa oon…
Mulla on kyllä tuolla Panacodeja sen verran,että vois taas yrittää niiden voimalla laskeutua,mutta miten kun niitä himputin Tramaleja on kaapissa?? heikko on tahto noitten lääkkeidenkin kans…alkoholista oon päässy,saadakseni tän toisen riesan itelleni,prkl!

Viikon verran oli mullakin viekkarit,ja en kyllä päästänyt ketään lähelle,enkä paljoa puhunutkaan kellekään,makailin vain,ja yritin sit nukkumalla saada “nopeammin” oireita pois! Sitten kun ne oli ohi,oli hyvä olla,mutta mitä teet,kun muut lääkkeet tosiaankaan ei kroonisiin kipuihin auta.
Mulle jo paljon aiemmin kirjotettiin Lyricaa,mutta mä menen siitä aivan sekaisin,ja oksettaa,eli ne ei sopinu mulle,vaikka veikin mukavasti hermokipua pois!!

Mies ei tiedä,et mä vetelen niitä liikaa,eli siitä en sen kans voi puhua,vaikka oon välillä jo aatellu,et kerron. Mut sit tuli mieleen,että kerron ihan vieraalle lekurille tästä,ja pyydän jotain toista lääkettä (onko niitä edes???) helpottamaan tuota lopettamista!

ja joo - on muuten tosi tuon mahajutun kans.Mun lääkäri itse sanoi viimeks,kun mulla on leikkauksen jälkeisiä mahakipuja,että Tramal auttaa vatsakipuihinkin,yllättävää kyllä!!! Mä en suoleni takia sais syödä panacodia,koska se kovettaa ihan salamana,ja heti helppaa vatsakivut,kun ottaa Tramalin. ja tää on ihan faktaa. Muista buranoista tms. ei saa kun vatsansa sisukset vereslihalle…ja kivut jatkuu!

Onko sulle/teillä mitään suunnitelmaa,mitä kokeilla,vai olisko vaan paras ottaa niskasta itteensä kii,ja kylmästi vaan kärsiä…?? Hitto että sitä on ollut tyhmä kun on noihin edes sortunu,mutta kun ne määrättiin,eikä tole ollu vielä mikään,niin tottakai tuli fiilikset! Nyt melkeinpä sitä tapakäyttöä,eli ei mitään fiilareita enää…
(juu,tiedän…kärsi kun oot ne alottanutkin:))

meitä taitaa olla aika monta,jotka painiskelee samojen ongelmien kans,ja olis mukava saada lisää näitä lääkkeiden kanssa pelaajien kommentteja,kuinka noista vieroituksista selviäisi kaikkein helpoiten…!

Tsemppiä nyt ainakin hirmusti,ja yritetään nyt hemmetti vieköön kerätä rohkeutta jättää se seuraava pilleri ottamatta:)

kummat ikävämmät tramali vai buprereflat?

Subu -sellaiset. Ehdottomasti. Enemmän käyttäneet eivät ilmeisesti edes viitsinet vastata. Molemmat on pahoja, mutta kyllä tämä tramal juttu on kuin krapuloa teini-ikäiselle vuosien subutteluun vrt.

Jos joku väittää muuta ja on sama tausta mitä vasten puhua (-yhteensä n. 10 vuotta) ja edelleen väittää toisin -niin sitten sanon että huh huh. ja huh huh huh.

Voikaa hyvin!
-Q

Joop, näin kuvittelinkin. Kuriositeettina kysyin, jos joku olisi sattunut vastaamaan toisin.
Itse sätkin tuosta bupresta irti tramadolikorvauksen avulla. Mietityttää vain, et mitäs sitten, kun tramait ajetaan alas… :neutral_face:

Kiitoksia neuvosta, täytyy pistää korvan taakse!

Jos tarkoituksena on lopetus niin mitä ilmeisemmin tramadoli ajetaan alas kodeiinilla. Sen jälkeen kodeiini ajetaan alas ja sen aiheuttamia vieroitusoireita lievitetään klonidiinilla, parasetamoolilla yms. sekä tarvittaessa miedoilla/keskivahvoilla bentsodiatsepiini-johdannaisilla(oksatsepaami, diatsepaami…) Myös Duactia yms. (pseudo)efedriini/antihistamiini valmisteita on tiettävästi käytetty vieroitusoireiden hoitoon.

Mutta… Tuossa nyt onkin vasta sen fyysisen riippuvuuden hoitaminen. Psyykkinen riippuvuus on asia erikseen… Luulisin että psykoterapiasta, vertaistuesta ja erilaisista psyykelääkkeistä löytyisi helpotusta tuohon henkiseen osuuteen.

Itseäni kiinnostaa myös tämä aihe, sillä samojen ongelmien kanssa painin, vaikka en missään varsinaisessa korvaushoidossa olekaan.

Olen myös miettinyt sellaista näkökulmaa, että auttaisivatkohan alkoholismin hoidossa käytetyt lääkkeet naltreksoni ja nalmefeeni myös opioidiriippuvaista? Tämä voisi siis olla siinä mielessä järkeenkäypää, että nuo molemmat aineet ovat opioidiantagonisteja. Joten sellainen hoitovaste niillä ainakin saavutettaisiin, että varsinaisten opioidien tuottama mielihyvä ei näiden lääkkeiden vaikutuksen alaisena olisi enää niin palkitsevaa.

Naltreksonilla ja nalmefeenilla ei kuitenkaan ole vastaavanlaista väärinkäyttöpotentiaalia kuten buprenorfiinilla. Buprenorfiini tosin onkin vain osittainen opioidiantagonisti ja stimuloi ohessa myös opioidien tuottaman mielihyvän aiheuttajia, myy-opioidireseptoreita.

Mutta ymmärtääkseni naltreksonilla ja nalmefeenilla pitäisi kuitenkin olla jonkinlaista positiivista vaikutusta kehon luontaisten opioidipeptidien(esim. endorfiini) eritykseen…? Ehkäpä siis tuollainen lääkitys voisi siinäkin mielessä olla omiaan vähentämään varsinaisten opioidien käyttöä?

Tai mitä jos opioidiriippuvus johtuukin neurologista seikoista? Jospa opioidiriippuvuudesta kärsivällä potilaalla onkin normaalia alhaisempi luontaisten opioidipeptidien eritys? Eli vähän samaan tapaan kuten AD/HD tapauksissa tavallista heikompi dopamiinin eritys? Se voisi selittää ainakin sen, että miksi opioidiriippuvainen henkilö on henkisesti niin voimakkaasti riippuvainen opioidireseptoreita stimuloivista aineista(morfiini-johdokset ym. myy-opioidireseptoreita stimuloivat aineet ). On myös huomioitavaa, että monet opioidiriippuvaiset henkilöt saattavat olla ennen varsinaista opioidiriippuvuuttaan riippuvaisia raskaasta liikunnasta, joka ainakin edistää kehon luontaisten opioidipeptidien eritystä.

Eli juurikin samaan tapaan kuten AD/HD potilas saattaa olla henkisesti voimakkaasti riippuvainen dopamiinireseptoreita stimuloivista aineista( (met)amfetamiini, metyylifenidaatti, kokaiini jne.) sekä dopamiinia tuottavista toiminnoista(seksi, ylensyönti, pelaaminen jne…)

Tosin tämä menee siinä mielessä monimutkaiseksi, että itse asiassa myy-opioidireseptoreita stimuloivien opioidien tuottama mielihyvä perustuu suurelta osin kasvaneeseen dopamiinin eritykseen. Joten voi olla myös hyvinkin mahdollista, että opioidiriippuvuudesta kärsivä henkilö sairastaakin tietämättään AD/HD:ta…?

Kelaillut vähän samanlaista kuvioo itsekkin. Suht. kovaa liikuntaa tullut harrastettua melkein koko elämä +mm. seikka, että esim. tekken pamahti ekalla kerralla kuin nyrkki silmään, “tää on mun juttu”.

Toisaalta, tiedä sitten, onko tollanen ajattelu vain eräänlaista vastuun pakoilua tms. Vaikeita asioita… :confused:

Mielestäni ei ollenkaan, kyllä kaikenlaisia näkökulmia kannattaa kelailla… Kunhan ymmärtää kuitenkin pitää eräänlaisen tasapainon ajatuksissaan.

Sellainen seikka tuli vielä mieleen tuohon aiempaan kirjoitukseeni, että jos potilas todella kärsii luontaisten opioidipeptidien erityksestä niin… Se voisi selittää kyseisen henkilön alhaista toleranssia opioideihin, eli jo pienilläkin annoksilla saavutetaan tavoiteltua mielihyvää, joka tuottaa tasapainoisen olon. Se johtunee siitä, että kehon opioidi-pitoisuudet normalisoituvat, kun käyttäjä ottaa vähäisen määrän opioidia X. En kuitenkaan tarkoita, että pyrkimyksenä olisi päästä ns. “notkuihin” sanan varsinaisessa merkityksessä…

Tuota myy-opioidireseptoreiden kevyttä stimulaatiota voisi siis tavallaan verrata AD/HD tapaukseen, jossa aivojen dopamiinipitoisuuksia kohotetaan ja tasapainoitetaan PIENILLÄ määrillä amfetamiinijohdannaista(Dexedrine, Desoxyn) tai metyylifenidaattia(Equasym, Ritalin, Concerta). Väärinkäytölliset annoksethan ovat moninkertaisia verrattuna lääketieteellisiin, niin stimulanteissa kuin opioideissakin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että toleranssit nousevat myös neurologisista häiriöistä kärsivillä potilailla, jonka vuoksi jatkuva lääkitys ei ole välttämättä kannattavaa. Se ilmeisemmin onkin ongelmana tuollaisessa ns. tasapainottavassa opioidihoidossa tai vähintään haastavaa, sillä opioidien tuottama fyysisen riippuvuuspotentiaalin riski kasvaa jokaisella käyttökerralla… Se voi tehdä ja varmasti tekeekin lääkehoidon tauotuksista vaikeampia kuin esim. AD/HD:n stimulantti lääkityksessä, joka taas vähentää tasapainottavan opioidihoidon hoito-vastetta…

Vaikeita asioita? KYLLÄ… :unamused:

Joop, pointtina oli lähinnä se, et sitä voi kehitellä kaikenlaisia teorioita tukemaan käyttöä/retkahduksia/yms. Sitä kusettaa itseään välillä mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla. :blush:

En tarkoittanut kuitenkaan, et asioita ei kannattas kelailla.

Miten alaikäisenä on mahdollista lopettaa bupren käyttö ilman että joutuu sossujen kanssa tekemisiin? olen noin vuoden verran käyttänyt eikä lopettaminen oikein suju omin konstein… olen koittanut esim. kodeiinin avulla mutta buprea saa paljon helpommin kun mietoja opiaatteja joten siinä retkahtaa helposti. Onnistuuko esim. jos käy lääkärillä ja sanoo yrittävänsä lopettaa bupren käytön voisiko saada vaikka jonkun bentso lääkityksen tämä lopettaminen tuntuu henkisesti vain liian vaikealta fyysiset reflat saa hoidettua kodeiinilla ja tramaleilla.

^Mul ainakin yks kaveri tahtoi ala-ikäsenä eroon pilvestä ja pieniä määriä veti jotain muutakin… Eipä ollu iso riippuvuus mut kyse adhd:st ni se kaveripiiri sitäkin isompi. Tässä tapauksessa juttu hoidettiin ihan ilman vanhempia; se oli tän ihmisen ehto etteivät vanhemmat saa tietää, ei myöskään sosiaalitoimikaan saanut tuossa tapauksessa.

Mun mielest sun kandeis nimettömänä soittaa a-klinelle ja asiaa kysyä. Paril paikkakunnalla määrätään klinikalla tramaleita tai ennemmin kodeiinia että bubren sais lopetettua, mut suurin osa on oikeasti et vaihtaa kaveripiiriä ja kestää ne kivut… Mä oon lopettan osittain artuilla bubren mut yllätys ku paikkakuntaa en vaihtan ni nyt oon sit 10v:n pääst bubrehoidos…

Miten sä uskot et jos saisitkin siihen jotain lääkettä ni koska se bubre on “parempi” ni tod. näk. retkahdat siihen kuitenkin. Pitäis olla helvetin hyvä motivaatio pysyä ilman kaikkia käytäviä kavereita ja antaa klinikalle seulat 2krt/vko jotta ei ilmottais sossuun… Toisaalta koska tuo on paikkakohtasta ni kannattaa soittaa eka onko mitään tehtävissä!

Toinen vaihtoehto on sit stoppari, ei heti lapsia oteta huostaan! Vanhemmat pystyy jos käytöstä tietää laittamaan kolmekin kertaa katkasuhoitoon ennenkuin virallisest lapset huostaanotetaan; aina ei silloinkaan. Yritä päästä eroon vaik annosta pienentämäl; siinähän esim. korvaushoidossakin on kyse; tsemppiä!

Yksilöllistä, niin kovin yksilöllistä… Itse ainakin onnistuin vuoden aikana saamaan itseni Tramalista 600-800 mg päiväannoksilla sellaiseen koukkuun ettei tottakaan. Toki mukana oi “auttamassa” myös oxyt, panacod, teemut, piri, kokaiini ja bentsot ja kaikkea muutakin mielenkiintoista.

Mutta nyt tämä lopetus on kovin hidasta; A-klinikan kautta haen hitaasti tiputettavat korvaustramalini, nyt mennään 150 mg:ssä ja tueksi Rivatrilia tärinöihin ja Mirtazapinia nukkumiseen… Ja voin sanoa että elämä ei ole todellakaan herkkua vaan todella tuskallista kitkuttamista kohti nollaa ja tästä paskasta vapautumista: Joten ainot neuvo jonka voin antaa; valitse tapasi miten aiot lopettaa mutta aloita se nyt HETI! Jokainen päivä jonka jatkat tekee tämän lopetteluvaiheen helvetillisemmäksi. Ja A-klinikoilla on vaitiolovelvollisuus ja oten aloita vaikka nimettömällä soitolla sinne.

Lastensuojelulaki 5 luku § 25
“jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä.”

Eli subutexin käyttö osuu ja uppoo tuohon, joten jos mainitset lääkärille Subutexin käytöstäsi hänellä on lain mukaan PAKKO tehdä lastensuojeluilmoitus. Ainahan näin ei tapahdu.

Roope.
Mene yksityiselle ja pyydä migreeniin kodeiinia. Ne auttavat bupre refloihin, jos niitä siis todella sulla on vuoden käytön jälkeen…

Sano että sulla on aikasemmin ollut Panacodi nimistä lääkettä migreeniin ja se autto, muut ei oo auttanu.
Kodeiini on meinaa paras, siinä vaiheessa kun ei todellakaan ole muuta lääkettä niihin refla tuskiin.

Yhtään väheksymättä: Meikäläinen veti viihdekäyttöön vuoden ajan buprea hihatettuna, ilman fyysistä riippuvuutta. Vasta kun oli se vuosi mennyt, alko huomaamaan omituisia vilustumisen oireita…
Jokaisellahan eritavalla tietenkin.
Mutta haluan vaan sanoa, että kannattaa tarkastella että onko ne reflat ihan todellisia refloja, ettei ne vaan ole pelkkiä himo refloja… You know. Ne fyysiset kun on niinmaan perkeleen pahat.

Joo kiitti toi kodeiini juttu olis hyvä koska mulla on oikeesti usein migreeni kohtauksia… voi hyvinki noi kovat reflat johtua siitä että oon aika isoilla annoksilla ottanu. toi bupre on kyllä pirullinen aine ei olis pitäny ikinä edes kokeilla mut jos ei toi kodeiini auta ni ei täs oo ku pari kuukautta ni oon täysikänen ni jos en siihen asti oo onnistunu lopettaa ni meen suorinta tietä a-klinikalle.