Stupid girl

vaikka viime aikoina kyllä lievää fiksuuntumista tapahtunutkin…

Kevät meni kovin hyvin, olin juomatta/raittiina nelisen kuukautta, sitten tuli aika pahoja repsahduksia, joista toipuminen oli kiven ja työn takana. Kesällä en kyllä kovin montaa kertaa juonut, mutta ne olivat laadultaan aika ikäviä. Jotenkin elokuussa tuli sitten itselle sellainen olo, et ei hemmetti. Lopetan tän ees-taas vekslaamisen.

Eihän se ihan taikasauvan heilautuksella ole mennyt, mutta en mä noista tyylipisteistä välitä, kun nyt kuitenkin on tullut oltua kuutisen viikkoa ihan vesiselvänä. Mutta hitto, kun on välistä vaikeaa ollut. Toki fyysisesti on huimasti parempi olo, mutta jotenkin tuntuu et psyykkisesti on kuin maantiejyrän yliajama.

Kaipaisin sellaista personal traineriä, joka tsemppais ja potkis takapuoleen kun meinaa usko loppua. Et kyllä sä pystyt siihen, jaksaa, jaksaa, kyllä se siitä. Itselleen kun sitä hokee niin aina se ei kuulosta kovin uskottavalta.

Mutta kyllä tämä tästä, eikös? :slight_smile:

Uskoisin niin.

Moikka, tyhmä tyttö! Et sä taidakaan kovin tyhmä olla kun täällä vähentelet. :slight_smile:

Personal traineria tässä kaipaisi itse kukin. Tervetuloa, hienoa että olet täällä! (vaikka näköjään ihan uusi käyttäjä ollutkaan)

Hienosti olet ilman tosiaan ollut! Pystyisi itsekin kuuteen viikkoon ihan ilman!

Kiitos tsemppauksesta!

Nyt on parisen viikkoa ollut yhtä vuoristorataa,mutta vain yhden kerran meni niin plörinäksi et join puolikkaan pullon punaviiniä. Muuten olen saanut itseni ruotuun. Jotenkin kuitenkin masentaa se, et tuntuu et ei edes silloin kun joi enemmän en ajatellut alkoholia yhtä paljon. En mä nyt joka sekunti paini ajatuksissani alkoholin kanssa mutta aika usein päivän mittaan tulee mieleen ajatus juomisesta tai vaihtoehtoisesti mitä siitä juomisesta on seurannut. Olkapäillä istuvat ihan kirjaimellisesti enkeli ja piru.

No,tällanen tilannepäivitys. Mutta jottei nyt mene synkistelyn puolelle, niin onhan tähän mahtunut joukkoon iloisia, raittiita hetkiä. Ehkä se taas tästä :slight_smile:

Välillä voi läpsiä itseään selkään, kun on taas mennyt hyvin, mitä tulee juomisen vähentämiseen eli vain kerran olen tässä välissä juonut, kokonaiset kaksi siideriä. Toisaalta ei nyt vielä hihkuta innosta, nyt on taas pari päivää ollut ihan überkänkkäränkkäolo ja ajatellut vaan et kun sais ees lasillisen viiniä… Jäiskö se lasilliseen, rehellisesti sanottuna en tiedä. Joten pidetään mieli kirkkaana ja paita puhtaana ja juodaan ihan vain kirkasta hanasta :slight_smile:

Mutta tuskan ja työn kautta. Välistä on ollut ihan kauniitakin hetkiä, mm. tänään: ihana aurinkoinen ilma. Ehkä tämä taas tästä.

I’m sooo stupid. Mutta sehän me tiedettiin.Eli ei kauheasti uutta auringon alla.

Jatkan monologiani. Hyvin menee ja välillä ei niin hyvin. Kaipaan edelleen jotakuta joka jaksais tsempata tässä pikku projektissa. On ollut todella ihania välittäviä ihmisiä, ns. virallista apua, mutta kaipaan myös tosi kovasti epävirallista tsempparia. Oma kaveripiiri on kutistunut erinäisistä syistä ja tää oma tilanne on tuntunut sellaiselta ettei siitä viitsi hoodeilla huudella. Päiväkirja on mahtava, kun sille saa heittää ne kaikkein mustimmat jutut ja oma mies, mutta ehkä siitä välistä puuttuu joku “epävirallinen AA”. Olen ryhmissä käynyt, mutta kaipaisin vielä sellaista epävirallisempaa alkoholin vähentäjien virkistysryhmää, et vois käydä kahvilla, elokuvissa, puhua, jos puhuttaa ja puhua muustakin kuin viinan kiroista.

Yksin suossa, mutta p-kele minähän en tänne uppoo :slight_smile:

Samantyyppistä kaipaan minäkin. Olen nyt yli viikko sitten nähnyt kavereitani ja tietenkin se oli ryyppäämisen merkeissä. Sen jälkeen en ole juonut. Tylsää on, kun joutuu ajatustensa kanssa olemaan lähestulkoon kokonaan yksin, jos tänne rustaamista ei lasketa. En halua olla kavereilleni taakaksi eivätkä he, menevämpää sorttia kun ovat, ymmärräkään lopettamishalujani. Niin, olin itsekin vielä jokin aika sitten sitä mieltä, että raittiit on niitä kaikkein tylsimpiä ihmisiä, mutta nyt vasta olen alkanut tajuamaan, että niin ei todellakaan ole.

Ole muuten onnellinen, että sinulla on sentään mies, jolle voit varmastikin puhua ongelmistasi. Vaikka se joskus tuntuu vähältä, niin mielestäni olet todella onnekas. Näin ei kylläkään pitäisi sanoa, kun en miestäsi tunne. Voihan hän olla todella ikäväkin ihminen. En kuitenkaan usko, kun sellaista kuvaa sinusta ei saa.

Paskaahan tämä on, mutta minkäs teet.

Onpas taas mennyt vuoristorataa nää viime ajat. Vähentämisprojekti unohtui toissa viikolla syistä jotka eivät näin päivänvalossa tunnu enää niin valideilta. On vaan jatkettava siitä mihin jäin ennen tota episodia. Mentävä ohi siitä itsensäruoskimisesta, josta ei ole mitään hyötyä. Mikä ei tarkoita ettenkö tässä ole pohtinut aihetta miksi, miksi, miksi, miksi…Hyvä on et raittiita päiviä on ollut niin paljon enemmän kuin pariin vuoteen että ne ovat nykyään sääntö eivätkä poikkeus joten kai se on se hopeareunus.

Suo siellä, vetelä täällä. Mutta mä olen sisukas, etten sanos pahansisunen flikka, joten mennään sitten sillä, jos ei muuten. Tsemppiä kaikille muillekin samassa suossa rämpiville.

Terveellä tavalla pahansisuinen saa ollakin! Muuten tulee potkuja munille eli häpyluuhun suunnasta jos toisesta. Auttaisiko sua, jos kertoisit niistä syistä (jotka eivät enää kestä päivänvaloa) vähäsen, että tiedät tai ainakin tunnistat jatkossa minkälaiset jutut sut ajaa juomaan? Siitä voisi olla apua muillekin, mutta en toki painosta kertomaan mitään mitä et halua.

Olen itsekin tässä viime aikoina lähinnä keskittynyt hämmentämään soppaa lisää… ja juomaan sitä. Juoppo kun olen. Että voikin kolmessa viikossa mennä mielialat niin omituisesti, mutta mitään uuttahan tämä ei bipo-päälleni ole. Kaasu pohjassa kohti tiiliseinää ja sitten, kun on tarpeeksi oltu törmäystestinukkena, niin tulee taas se suuri viisaus mieleen, että “Pitäisiköhän lopettaa?”. Alkaa kuulostamaan ihan helvetin huonolta vitsiltä tässä vaiheessa. Sen verran usein se vieläpä on mielessäni käynyt. Olisin varmaan juonut eilenkin, jos rahatilanne olisi antanut myöten.

Jahka tää taas tästä. Sun suunta ainakin näyttää jokseenkin oikealta, kun olet juomista noinkin paljon pystynyt vähentämään. Tahdon kannustaa sinua yrittämään vielä enemmän.

Vuoden viimeinen ilta. Selvinpäin vielä. Myöhemmäksi kyllä kuohuvaa. Olenkin ollut tuota marraskuun lopusta ihan juomati. Hyvä näin ja taaksepäin katsellen hyvä loppuvuosi. Ja totta kai parempi ensi vuosi. En aio asettaa mitään kirkasotsaisia tavoitteita, mutta sallin itselleni järjen käytön ja kilvoittelen kohtuullisuuden kanssa. Kuulostaako toi nyt sopivan hämärältä. No, it’s my way, my life jne. Hyvää loppuvuotta ja eritoten parempaa uutta vuotta, sillä parempihan siitä tulee. Tämän lupaan :slight_smile:

Viime kuukausi on ollut itselleni todella aika mustaa aikaa. Onnistuneen vähentämisen sijaan (jota oli takana kuukausia) olen vetänyt useamman päivän putkia ja tuntuu, että tipuin jonnekin hyvin syvälle, suunnilleen sinne Mariaanien haudan tienoille.

Mutta jokin pieni sinnikäs ääni päässä taas vakuutti, että ei sinne voi jäädä, pitää tulla pinnalle haukkaamaan happea. Hetken se houkutti se ajatus,että kun täällä kerran jo olen, niin antaa olla, jään tänne ja that’s it. Mutta ei. Joten lusikka kauniiseen käteen ja aloitin antabuksen. Se nyt näin ensi alkuun olkoon kainalokeppinä, että saan taas pääkoppaan sen ajatuksen selvistä päivistä.

Aika tuskaisen tavan olen näköjään itselleni valinnut, sillä omia valintojahan nuo kaikki juomiset ovat olleet. Näin selkeällä päällä tuntuu ihan surrealistiselta, miten saatoin olla niin tyhmä, että luulin olevani alkoholin kanssa sujut.