Stranger Things

Kävin :slight_smile:

Hei demadog!
Päätin kertoa itsestäni jotakin, kun alkoholistina tiedän, miltä sinusta tuntuu. Pelkosi on ihan täysin aiheellinen. Juomisen lisääntyessä vaikeudet lisääntyvät, niin kuin muistin menettäminen jo pienillä määrillä. Filmin katkeaminen oli minullekin yksi ajattelemaan panevista ilmiöistä. Ja kun kerran on menettänyt alkoholin hallinnan, ei se harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta palaudu. Tuskin olet sen kummempi kuin muutkaan, jotka eivät selviydy. Sopiva tunne- ja sielunelämän sekä fyysinen yliherkkyys johtavat juovan ihmisen sairastumaan alkoholismiin. Voit diagnosoida, oletko sinä alkoholisti. Jos olet, voit olla helpottunut, koska alkoholistinkin on mahdollista lopettaa juominen. Siihen tarvitaan oma halu ja joitain toimenpiteitä. Esim. AA:lla on tarjota yksinkertaiset työkalut alkoholistin raitistumiseksi. Mukaan AA:han pääsee, jos on halu lopettaa juominen. Kokouksista löydät osoitteita osoitteesta aa.fi/
Yläpalkin kohdasta MISTÄ APUA? voit katsoa muitakin auttavia keinoja.

Päivä kerrallaan on pätevä apu raittiiseen elämään.
Pyysin päivän, sain koko elämän - YouTube
youtube.com/watch?v=10ESxb5CGlw

Tänään et ole yksin

Kiitos lomapuisto.
Parempi itselleni hakea apua muualta.

Aamusiivous :slight_smile:

Noinhan se juurikin on.

Mutta miten siitä sitten yli ja eteenpäin, siihen en kyllä osaa sanoa oikein mittään, mulla itellä on vaan jotenkin päässä menny joku kytkin toiseen asentoon.

Kuivaa loppuviikkoa!

Juu kirjoittele vaan. Kyllä minäkin luen tarinaasi. En vaan kerkiä kommentoida kun selvänä seilaan ympäri Suomea.
Ja hyvinhän sä ilmaiset juttus.

Huomenta.

Ei täältäkään juuri taida juttukaveria löytyä.
Kaipa tästä voi päätellä jotakin.
Pitääpä tehdä tänään hieman hommia.
Aika hiljainen on tämä palsta nykyään, johtuuko sitten vuodenajasta?
Kerään tavarani ja siivoa jälkeni. Kaikkea hyvää ja kiitos teille, ketkä kommentoitte.
Paikkani on jossakin ihan muualla. Jatkan kuitenkin lueskelua takavasemmalla, mutta oman ketjun ylläpitoon en kykene.
Huomaan, että tulee pikkuisen typerä fiilis…

Huomenta demodog!

En ole myöskään kirjoittanut omaa ketjua täällä viettämistäni raittiista vuosista huolimatta.
Eli, jatka lukemista, kyllä muiden kokemisten ajattelemisesta aina hyötyä on raittiuden kannalta.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Jatka lukemista ja kirjoittele kun siltä tuntuu.

Uskon vakaasti, että plinkki on torjunut monen monta juomishimon piikkiä työntäen sitä poispäin. Itsellekin niin on käynyt usein. Ne päivät, kun elän tuntitunnilta, selailen ja luen tarinoita. Ne antavat paljon voimaa.
Myös oman tekstin lukeminen voimaannuttaa, kun katsoo omaa tarinaansa ikään kuin uudesta perspektiivistä.

Meillä kaikilla on yhteinen ongelma, mutta kuten lomamuisto hyvin kiteytti, on huojentavaa tietää, että me kaikki voimme parantua tästä sairaudesta. Ei meistä kukaan halunnut alkoholisteiksi, kun olemme aloittaneet alkoholin käytön. Kuka nuorena, kuka aikuisiässä. Apuja ja tukikeppejä on monenlaista ja loput on meistä itsestämme kiinni.
Meillä kaikilla on sama mahdollisuus parantua.

Toivon sinulle iloa tähän päivään, tähän hetkeen. Hetki riittää kyllä.

Tsemppiä, pysy kanavalla, sekin auttaa!

MinnaKoo

Komppaan edellisiä. On mahdollisuus parantua, ja kun sen tietää voi olla hiukan helpompaa.

Ei täällä aina kirjoituksiinsa kommentteja saa, ainakaan nopeasti. Silti kirjoittamisella on oma merkityksensä. Joskus voi ajatella niinkin, että ei ajatteluni sitten aivan tolkuttoman mahdottomilla linjoilla liene, kun kukaan ei ärähdä että tules nyt taas takaisin tähän todelliseen maailmaan… sekin voi rauhoittaa. Ihminen kun on ajatustensa kanssa usein kovin yksin, silloinkin kun on keskellä hyväntahtoisia ihmisiä. Syystä tai toisesta ihmiset eivät aina jaksa tai halua kommentoida, ehkä siinä toisinaan on myös pelkoa siitä että rehellinen kommentointi aiheuttaisi kipua vastaanottajassa. Turha ajatus, useimmiten.

Joskus on myös niin, että täällä pitempään keskustelleilla tulee tunne että lähes kaikki olennainen alkoholismista ja siitä paranemisesta on jo moneen kertaan sanottu, ja samojen asioiden toistaminen (vaikka ne juuri senhetkiselle keskustelukumppanille olisivatkin aivan uusia) tuntuu yksinkertaisuuksien hokemiselta.

Kirjoittaminen, vaikkapa vain itselleen, voi silti olla kovinkin merkityksellistä, parantavaakin. Kun asioita laittaa peräkkäin näkyviksi lauseiksi, joita voi itsekin tutkailla useampaan kertaan, eivätkä ne häivy samantien avaruuteen kuten usein puhutun tarinansuoltamisen kanssa käy, voi löytää ihan uusiakin näkökulmia. Ja kun tahallaan huomaa ne pienet mukavat asiat elämässä, pienet onnistumiset ja ilonaiheet, ne alkavat kertaantumaan, kasvattamaan itseluottamusta, positiivista suhtautumista ja voimaantumista.

Ei siis kannata luovuttaa ihan heti, kyllä se siitä. Tekisi mieli sanoa entisen heikoista jäistä kertovat telkkaritietoiskun tavoin; “Älä hosu, kyllä sä sieltä selviät.”