stopparista kokemuksia?

meillä poika kohta 17 polttanut kannabista ekan kerran 14v,silloin aloitettiin seulat,mutta puhtaiata antoi aina,itse kuvittelin käytön loppuneen.
Nyt ostin sitten kotitestejä,joka toinen vko kärähtää ja aina koittanut huijata testejä mm saippualla ymv.
Pokkana esiintyy minun nähden aineiden vaikutuksen alaisena ja väittää viimeiseen asti,että ei ole poltellut.

Olemus on muuttunut,en tiedä miten kuvailisi,mutta jotenkin hidas ja “tyhmä”,kokoajan kaikki hukassa ja joka aamu myöhästyy koulusta,kun ei vaan aika riitä vaikka klo 5 herättäisi.

Toisinaan myöntää käytön,sanoo polttelevansa n.3vko välein"koska talvi masentaa"…toki olen sen verran viisastunut,että teidän kaiken mitä"minä tiedän ja mitä minulle myönnetään"olevan tuplasti pahempaa.
Vuoden päästä poika täyttää 18 ja sitten tiedän olevani ilman keinoja.nyt on lastensuojelu mukana ja mietin pitäisikö vaatia pojalle paikkaa stopparista?
ite vain mietin miten pojan ammattikoulu opiskelun käy jne vaikka järki sanoo,että koulu on nyt tois sijainen asia.

Olen lähisukulaisilta kysynyt mitä teen ja kaikki sanovat huomanneensa pojassa muutoksen ja suosittelevat tekemään radikaaleja päätöksiä.
Kesällä oli poissa koti kuvioista 2kk ja silloin ei kannabista käyttänyt joten koen itse että ongelma on kaveripiirissä,josta olisi päästävä eroon,mutta miten lie tuollaisen stoppari jakson jälkeen,jos/kun palaa vanhoihin kuviohin?

Tällä hetkellä, kun n. 11 vuotta poikani huumeiden käyttöä on takana, ajattelen että suurin virheeni oli laittaa poika 17-vuotiaana katkolle. Voit lukea siitä esim. ketjussa Personal Reindeerspotting:

viewtopic.php?f=86&t=24980#p629230

t. Nurturing Mother

itse pelkään myös tuota “siellä tutustuu kovempiin huumeisiin”,toisalta tällä menolla tutustuu niihin varmasti ilman katkoakin.Alkaa olemaan jo toleranssi kannabiksen kanssa aika kova ku vetää ittensä ihan silmät seis kannabiksella.

Silokeista on joskus puhunut kaverinsa kanssa,mutta sanoo ettei niitä koskaan ole syönyt. :unamused:

Ei ole helppoa miettiä ratkaisuja,teet niin tai näin niin voit tehdä väärän valinnan,toisalta tiedän,että itsellä keinot loppu…poika vetää pokkana kotona ja ei edes peittele polttelua.Antaa positiivisen näytteen,laittaa takin niskaan ja huutaa heippa ovelta,sitten tulee kotiin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja pokkana pyytää rahaa :neutral_face:

paras oli tänään"kyl mä pystyn olemaan ilmanki ihan koska vaan,mutta ku sä otat ne testit aina just sillon ku oon poltellut"…-jotain en nyt ymmärtänyt pojan logiikassa.

Ei ole helppo sanoa mitä pitäisi tehdä. Tokihan osa stopparilla olleista pystyy lopettamaan, muistikuvani mukaan poikani stopparissa puolet oli kuivilla viiden vuoden seurannan jälkeen. Niin moni asia vaikuttaa siihen, miten homma jatkuu. Sen voin varmasti sanoa ohjeeksi, että ÄLÄ ANNA RAHAA! Ei edes pieniä taskurahoja niin kauan kun on merkkejä käytöstä! Jos poika on ollut töissä ja itse tienannut, niin sitten on vaikeampi juttu. Ja myös tiukkana kannattaa olla ja yrittää kontrolloida niin pitkään kun se onnistuu. Tsekkaa pojan taskut, reput ja muut tavarat ja hävitä kaikki löytyvät aineet ja välineet. Koulunkäyntiä minä tukisin myös. Koulun loppuun saamisella on kuitenkin niin kauaskantoisia vaikutuksia. Koulun kanssa voi ja kannattaa tehdä yhteistyötä tässä päihteidenkäyttöasiassakin, ota yhteyttä vaikka terveydenhoitajaan tai kuraattoriin (jos sellainen on).

Tsemppiä taisteluun!

Oletko muuten koskaan ihan puhunut asiallisesti (nuoren näkökulmasta) cannabiksesta? Osa nuorista kun kokee, että ganja on turhaan huumeluettelossa; nykyään jopa tutkimuksissa todetaan tupakan olevan vaarallisempi… Mikäli poika tykkää poltella, mutta on muita aineita vastaan; olisi todella positiivista. Itsellä oli useita ystäviä ketkä polttivat pari jopa +10v pilveä; lopettivat jossain vaiheessa. Siskon mies, oma avokki veljineen, toinen sisarus, kaikki siskon frendit aikoinaan yms. yms. Suurin osa lopetti ja jatkoi elämää. On se pieni osa joka tahtoo vetää muitakin aineita… 4/5 amislaisesta ja 1/5 lukiolaisista myöntää kokeilleensa tai käyttäneensä…

Tietenkin ganja saattaa myös antaa sen vaikutelman, että “jos kaikki huumevalistus on ollut näin väärin, ei mihinkään jää koukkuun”… Mielestäni (käyttäjän näkökulmasta, tosin kh nyt) tuosta asiasta tulisi keskustella… Ganjaa ei pysty piikittämään ja joka kymmenes suurkäyttäjä (väh.3-4krt/vko) kokee vain olevansa “koukussa” sekä tarvitsee ulkopuolist apua. Muissa aineissa luvut ovat paljon suuremmat…

Itselleni tulee vain sellainen näkökulma “hipeistä”, jotka tahtovat katsoa maailmaa rennommin silmin… Sienet kun löytyvät luonnosta, jos löytyvät… Tarvitsee tietää oikeat paikat ja itellä meni useampi vuosi ennenkuin kunnolla löysin spotin. Frendi ei ole koskaan löytänyt… Kaikkia sieniä ei kannata syödä ja suippumadonlakki on yleisin etsitty sieni…

Mikäli olette pojan kanssa vielä puheväleissä, niin kokeilisin ensin puhetta. Googlettamalla löytyy tietoa, huolen ilmaisulla ja “nalkuttamisella” on nuoren mielestä suuri ero. Toivon että kyse on tilapäisestä ilmiöstä… Oikeasti… Kysy (jos pystyt), miksi hän tahtoo polttaa pilveä? Onko pilvi “pienempi paha kuin alkoholi”, tahtooko kokeilla muita huumeita yms… Meillä jakautu mielipiteet niin ristiriitaisesti, iskä kyseli miltä tuntui ja vetäis itsekin jos olis samanikäinen, äippä haukku mun pettäneen koko perheen ja kehoitti ottamaan Damin matkan iskän kanssa jotta pääsemme polttelemaan :unamused: … Hiukan ristiriitainen vastaanotto mun mielestä, vaikka aihe ehkä olikin vakava… Toisaalta mä olin tiennyt jo pitkään että mulle maailma on julma paikka… Voimia!!

kyllä on koitettu pojan kanssa puhua ihan asiallisestikkin,jo vuodesta 2009 kun myönsi ekan kerran käyttäneensä.
tein jopa sopimuksia,että kertoo minulle kun käyttää,jotta muka saisin reali tietoa milloin käyttää.

NO eipä koskaan kertonut,kävi terkkarin testeissä jossa antoi aina negatiivisiä ja itse luotin ja suljin silmiä,herätys oli syksyllä kova kun menin kauppaan ja näin poikani ja tämän kaverin siellä ihastelemassa tuoreita pullia,koskaan en ole nähnyt pojalla silmien seisovan niin päässä,kaiken kukkuraksi olin 10min pojan vieressä ja ei reagoinut minuun mitenkään kun keskittyi kaverin kanssa siihen mitä pullia ostetaan(molemmat huojui ja heilui ja typerä virne naamalla tuihottivat vain pullia)kun vihdoin minut huomasi niin ei edes tunnistanut :cry:

mahanpohjasta riipaisi kyllä niin ettei ole ikinä tuntunut niin pahalta,olisin voinut oksentaa siihen paikkaan.pojan sitten otin siltä seisomalta kotiin,pistin nukkumaan,koska pöllyissä olevan kanssa ei kannata keskustella.
tilasin netistä huumetestejä kasan ja siitä lähtien on meillä kustu purkkiin 80%ollut positiivisiä.

aina kun jää kiinni,kieltää ensin,sitten pyytää anteeksi ja seuraavana päivänä sanoo taas että lopettaa.
Myöntää itse,että ei saa enää niin hyvää oloa kannabiksesta ja "jumipäivät"aina vain pahempia,myöntää että muisti alkaa menemään…

sukumme on täynnä alkoholisteja,paniikkihäiriöisä ja nistejä,joten en todellakaan voi enää pojan kanssa vain keskustella.riski jo perimän puolelta on suuri.
tänään sitten poika tuli lastensuojeluun,minä olin saanut aamulla jo tiedon miten siellä käy,joten olin pakannut pojalle repun jo mukaan…siltä istumalta lähti sijotukseen,siirto stoppariin ensi viikolla.
yllättävän vähällä vastustuksella lähti,kovin olisi halunnut VIELÄ YHDEN VKL Olla tsillisti…rivien välistä hieman pystyi lukemaan että poika oli tavallaan jossain syvällä iloinen ,että asiaan puututtiin,mopo on jo selkeesti karannut kädestä,joten nyt ei enää keskustella,vuoden päästä on 18 ja sitten en voi enää mitään muuta kuin käyttää omia keinoja.

ehdottomasti olen sitä mieltä.että raha hanat välittömästi kiinni!!edes 3e ei voi antaa,tietäisittepä miten paljon rahaa minulakin on loistavasti huijattu ja arvatkaapa mihin ne rahat mennet.

nyt olo on helpottunut,tiedän ainakin että poika joutuu olemaan sen min reilu 30vrk ilman aineita!

NYT hyvä palata tähän…(poika muutaman päivän päästä 18)Stoppari oli pojalle todella hyvä paikka.Lopetti siellä jopa kahvin juonnin kun koki sen olevan haitaksi terveydelle.Poika tuli kotiin jakson jälkeen ja kesän oli mummolassa töissä.

Sitten tultiin elokuulle ja PAM!pojan kännykkä jäi käden ulottuville ja minähän luin taas kaikki ja kävi ilmi että välitys/käyttö taas alkanut.Olin niin pettynyt /vihainen/surullinen ja enne kaikkiea LOPPU,että soitin lastensuojeluun ja sanoin että NYT heti palaveri psytyyn ja poika saa luvan lähteä.

Päädyttiin ratkaisuun,että poika menee isälleen maalle asumaan.Isä haki seuraavana päivänä ja muutaman viikon menikin hyvin.PAM!löysi maalta muutamassa viikossa pössyttely porukan.

Tuli sitten kotona käymään ja koko vkl kuulin haistattelua ja arvostelua millainen äiti olen ja miten en ole hänelle minkään arvoinen,ajoin pojan 2pv jälkeen junalle ja takaisin isälleen,junarahat annoin käteen :frowning:
Poika hyppäsi seuraavalla asemalla pois ja meni ostamaan hasista.ilmestyi yöllä minu kotiini ja tutkin pojan repun kun nukahti ja hasistahan siellä oli.Seuraus:soitin poliisit ja poika lähti poliisien matkaan.

Poikien isä luovutti ja poika sijoitettiin avopuoleelle odottelemaan että täyttää 18v…koko tämän ajan olen saanut kuulla halventavia kommentteja ja pojan ylistyksiä omasta"ajattelu kyvystä"ja kyvystä ymmärtää maailmaa laajemmin,koska ajattelee filosofisesti ja kokee olevansa yhtä luonnon kanssa… :frowning:
Ilmaisin huolen puheista avopuolen työntekijöille,mutta ei juuri juuta tai jaata sanoneet…Poika on muuttunut ajatuksiltaan tuntemattomaksi ja suorastaan pelottavaksi.
Minua ei halua tavata enää ikinä koska loukkaan hänen älyään,kun luottelin ehdot millä pääsee EDES sisälle minun luokse,negatiivinen näyte annettava ennen kenkien riisumista…

nyt poika sitten ratsattiin avopuolella ja hallusta löytyi marihuonan lisäksi extasya…eli vaikka oli taas uusi kaupunki niin TAAS löysi jotain kautta keinon saada aineita ja vahvempaan siirtynyt.
Nyt täyttää 18 ja ei ole asuntoa,ei koulua ei paikkaa minne mennä,mutta poika itse ei "jaksa “tehdä asioille mitään,koska ei jaksa stressata ja"kyl jotenki pärjää”…

SE MITÄ TEIN VÄÄRIN?annoin pojan tulla stopparista kotiin samoihin piireihin pyörimään,kun olisi pitänyt sijoittaa muualle,jotenkin toivoisin että lastensuojelulla olis tällaisessa tilanteessa se päätösvalta ja ei annettaisiin edes mahdollisuutta palata kotiin saatika edes samaan lääniin asumaan enää…

Nyt siis kauhulla odottelen mitä tuleman pitää…vertaistuki ryhmään on kyllä pakko mennä,sen verran kriisi/shokki päällä ollut 6kk,äidin tuska ja huoli on loputon ja itse en näe että tämä päättyisi meidän kohdalla mitenkään hyvin :frowning:

Hei!

Olen kuukauden-pari lueskellut tarinoitanne ja nyt päätin itse kirjoittaa 1. kertaa.
Meidän tarina on aivan tuttu teille, vaikka jonkin aikaa luulinkin, että olen maailman ainoa äiti joka tämmöistä joutuu kokemaan…
Poikani on 17v, täysi-ikäinen parin kuukauden kuluttua. Kaikki alkoi viime syksynä, jolloin hän jäi poliiseille kiinni näpistyksestä ja häneltä löytyi kannabis-piippu. Jo tuo oli minulle valtaisa shokki! Poika väitti poltelleensa parisen kuukautta ja aivan satunnaisesti 1-2 x kuukaudessa. Tiedätte jokainen miten asia eteni. Paljon, paljon puhetta, valistusta ja pojan puolelta lupauksia lopettaa jne. jne. Käytin hänet satunnaisissa seuloissa syksyn aikana 5 kertaa. Joka kerta antoi negatiiviset seulat ja minä tietysti uskoin poikaa, joka vannoi lopettaneensa ja ymmärtäneensä kuinka tyhmää tuollainen kokeilu oli.

Marraskuun lopulla -12 oli jälleen seulat ja jostain syystä päätin huijata poikaa ja sanoin hänelle että seulat olivat positiiviset kannabiksen osalta! Miksi?! Näin heti, että olin osunut oikeaan…Poika meni noloksi, änkytti vaan ettei niiden kyllä pitänyt olla…Olin ällikällä lyöty. Mitä hän tarkoittaa, mistä on kyse? Noh, selvisihän se syy sitten. Hän myönsi, ettei ollut koskaan lopettanutkaan ja aina ennen seulojen antamista oli juonut monta mukillista vettä ja sai pissanäytteen näin laimenemaan.
Ja tähän samaan syssyyn poika sitten kertoi, että on polttanut kannabista säännöllisesti jo 1.5 vuotta !!!
Enkä minä ollut KOSKAAN aavistanut mitään! :frowning: Joka ilta odotin hänet kotiin, omasta mielestäni tarkistin että kunto on ok, ettei vaan ole humalassa. Ja eihän hän ollut. Hän ei alkoholia tykkää käyttää. Oli poltellut pilveä alkuillasta ja kotiin tultaessa vaikutus oli jo laimentunut. Enkä koskaan älynnyt tarkistaa silmiä. Koskaan en nähnyt suuria pupilleja tai punaisia silmiä. Olen siis ollut täysin sokea.

Poika kävi päihdetyöntekijän vastaanotolla muutamia kertoja ja joulukuussa poika avautui lisää…Kaikki ei ollutkaan jäänyt kannabikseen, vaan lisäksi hän on kokeillut ekstaasia, subutexia ja kuivattuja kärpässieniä. Olin haljeta suruuni. Lamaannuin, enkä osannut muuta kuin itkeä. Kuinka tuo kaikki voi olla mahdollista? Minun poikani. Poika joka aina huolehtii asiansa, hoitaa opiskelunsa hyvin, on avoin jne. Elin shokkivaihetta jo joulukuussa, mutta siinäkään ei vielä ollut kaikki…

Poika pistettiin arviontijaksolle laitokseen, joka sijaitsee useiden satojen kilometrien päästä kotoamme. Tuolla hän paljasti työntekijöille käyttäneensä myöskin vajaan vuoden ajan butaania…Impannut butaania!!! Kun kuulin tuosta, maailmani romahti täysin. Eikä se entiselleen palaa enää koskaan. Niin syvältä tuo tieto satutti. Mikä pojallani on niin pielessä, ettei voinut elää ilman päihteitä? Mikä tuska hänellä onkaan sisällään ollut, että on ajautunut kokeilemaan / käyttämään kaikkea mahdollista millä päänsä voi sekoittaa :frowning:( Syytän itseäni kaikesta, vaikken vielä ole löytänyt mitään yksiselitteistä syytä tuolle. Poika itse hokee, ettei syy ole meissä vanhemmissa, hänellä on maailman parhaat vanhemmat, maailman paras koti. Mutta en voi uskoa häntä. Jos näin olisi, emme olisi tässä tilanteessa nyt.

Kotilomia ehti olla kolmena viikonloppuna. Kahtena niistä hän poltti kannabista ja minä NÄIN sen hänen silmistään! Pupillit olivat lautasen kokoiset. Poika yritti ja yritti kieltää käytön, mutta myönsi sen lopulta. Seulat oli silti negatiiviset…Pojallani on kuulema erittäin vilkas aineenvaihdunta ja sen vuoksi hän pystyy antamaan jo parin päivän päästä käytöstä negatiiviset seulat.

Poikani sai kaksoisdiagnoosin, eli on sekä päihderiippuvainen että masentunut. Hänen asenteensa ei korjautunut tuolla arviointijaksolla, vaan hän edelleen puhui miten loistava aine tuo kannabis onkaan. Ei myönnä riippuvuuttaan siihen, vaikka toleranssi on kasvanut huimasti ja joulukuussa hänellä meni kuulema n. 3-5 grammaa “kukkaa” päivässä. HIRVEÄ määrä!! Gramma maksaa kuulema 15€. Herää kysymys mistä rahat? Mistäs muusta kuin diilaamisesta… :frowning:

Tammikuussa teimme sitten päätöksen, että koska poika on vielä hetken alaikäinen, laitamme hänet Stoppariin. Mitä muuta olisimme voineet edes tehdä? Toivottaa tervetulleeksi kotiin? Ei. Paikka vapautui todella nopeasti ja nyt hän on ollut tuolla Stopparissa parisen viikkoa. Kotilomia ei ole ensimmäisen kuukauden aikana, mikä on erittäin hyvä. Liikkumista on rajoitettu, mutta on sentään päässyt jo ulkoilemaan ohjaajan kanssa.

Masennustesteistä saadut pisteet ovat laskeneet rajusti joulukuulta, mutta ahdistuneisuustestin tulokset ovat menneet pahempaan suuntaan. Mistä se kertoo? Kannabiksesta johtuva masennus on helpottunut, mutta “vankina” oleminen ahdistaa? Näin tulkitsen sen itse…

Tulevaisuus pelottaa. Pojan on tarkoitus muuttaa kotiin Stopparin jälkeen ja asua kotona kevät ja ensi kesä…Sen jälkeen hän toivon mukaan aloittaa opinnot uudessa paikassa ja tarkoitus olisi muuttaa toiselle paikkakunnalle. Mutta millaista hänen elämänsä on kevään ja kesän…Kaikki tutut kuviot, tutut kaverit, tutut piirit odottaa…Kuinka hän pysyisi huumeista erossa tuossa porukassa? Pelkään ettei mitenkään :frowning:

Jälkikäteen on helppoa nähdä kuinka poikani pikku hiljaa muuttui apaattisemmaksi ja laiskemmaksi…Tahtoi vaan makoilla päivät pitkät, oli vakavampi kuin normaalisti jne. Ja minä laitoin tuon kaiken vaan murrosiän piikkiin :frowning:
Nyt huomaamme myös, että pojan lähimuisti on huonontunut todella paljon. Siitä olen kovin huolissani myös. Onko teillä tietoa voiko tuo muisti koskaan korjaantua, vai onko tuho lopullinen? :frowning:

Hei Tuulevainen

Ja myöskin te muut jotka nyt vasta tavallaan aloittelette tätä läheisen kamppailua huumemaailmassa.
Hieno juttu että kirjoittelette täällä. Saatte tietoa ja vertaistukea. Voitte samalla purkaa omia tunteitanne ja ahdistustanne.
Jokainen teistä on joutunut huomaamaan kuinka salakavalasti lapsen päihteiden käyttö hiipii perheeseen. Nuori on taitava huijaamaan, suojelemaan? läheisiään käytöltä.
Vanhemmat eivät voi elää arkipäivää kuitenkaan niin että koko ajan vahtisivat ja kontrolloisivat murrosikäistä lastaan. Määrätyssä iässä nuorelta voi jo odottaa vastuuta ja ehkä vähän aivojakin.
Valitettavasti sosiaalinen ympäristö on usein se joka imaisee kokeilemaan päihteitä. Monille se jää kokeiluksi, toisilla lähtee ns. käsistä. Silloin kun totuus selviää vanhemmille, ollaankin käytetty jo pidemmän aikaa.
Vanhempien ei pidä syyllistää itseään: kukaan ei kasvata lapsestaan huumeidenkäyttäjää. Eikä sellaista vanhempaa olekkaan joka ei rakastaisi lastaan niin paljon, ettei olisi valmis tekemään mitä vain jotta nuori valitsisi toisin.
Jos nuoren saa nopeasti katkolle hoitopaikkaan, se on lottovoitto. Vaikka hoitojaksot ovat valitettavasti liian lyhyitä, jokainen pätkä antaa nuorelle jotain. Pää selviää ja silloin on mahdollisuus niin läheisellä, kuin nuorellakin, ajatella omaa tilannettaan. Kumpikin voi tavallaan hoitaa tahollaan itseään.
Stopparin kanssa voisi miettiä olisiko pojallanne mitään mahdollisuutta saada esim. kesätyötä ennen opiskelun aloittamista. Jos hän tulee teidän luoksenne asumaan jokisikin aikaa, voisi kunnan sos.työntekijän
kanssa ottaa asian puheeksi. Olisi tärkeeää että pojallanne jatkuisi päivärytmi ja olisi tekemistä.
Ajan myötä lähimuisti palautuu, jos hän on ilman aineita. Ahdistus on varmaan osa vieroitusoireita ja myöskin
ahdistaa miettiä selvin päin omaa elämäänsä. Stopparissa hänellä on kuitenkin ammatti-ihmisiä joiden kanssa voi keskustella.
Yritä Tuulevainen ylläpitää niitä asioita jotka tuottavat sinulle hyvää. Ne voivat olla kuinka pieniä tahansa, kunhan ne ovat tavallaan sinun huumeeton alueesi. Tässä tilanteessa on hyvin tärkeää että pidät huolta itsestäsi. Sallittua on olla hieman itsekäskin.
Toivottomia tapauksia ei ole.

Terv. Ohjaaja Kerttu

hei tuulevainen,TODELLA paljon voimia myös sinne.Itse vastaan monesti kun voivotellaan että miten ihmeessä jaksan:herään aamulla ja huomaan että hengitän,ei siinä auta kuin jatkaa iltaan asti" :confused:

se shokki/pettymys/itsesyytökset/suru/viha itselläni aaltoilee todella paljon,välillä on jopa päivä välissä jolloin en asiaa ajattele välillä itken taukoamatta.Tärkeintä on kyllä pitää istestään huolta ja olla liikkeellä.

Itse muistan tuosta stoppari ajasta että itselläni kävi alkuun jopa sääliksi poikaa"kun noin rajusti rajoittavat"…ajan kanssa huomasin että oli TODELLA hyvä ratkaisu.Pahin virhe minkä minä tein oli ottaa poika takaisin kotiin,koska muutama kk ja oltiin samoilla teillä,jos vain mahdollista koita saada poika olemaan stopparissa se 90vrk ja jos mahdollista jatkaa asumista muualla kuin kotona.Ihan ajatellen sinunkin jaksamista,on yhtä helvettiä sitten miettiä kotona missä on ja tarkkailla ja epäluuloisena teetättää testejä…minulle yksi perhetyöntekijä sanoi että ei ole äidin tehtävä hoitaa tällaisia asioita ja pitää ymmärtää,että kotona on mielenterveys ja päihdepuolen POTILAS.

meillä nyt poika täytti 18 toissapäivänä ja jo eilen tuli viesti voisiko tulla yhdeksi yöksi kun ei ole paikkaa…
aamulla herätin pojan 16h yö unien jälkeen,pyysi et saisi nukkua viel tunnin…YLÖS HETI JA AIKUISTEN ASIOILLE.
soitti 2 kertaa pyydettyäni nuorisopajalle,huomenna haastattelu.
postiin:mitä me täällä tehdään,MÄ en tee täällä mitään mut SÄ menet sisälle selvittää mitä SÄ teet siellä…
pankkiin,verkkopankki tunnukset,haki ne ihan ite mut sit ihmetteli mitä niil tehdään.

Työkkäriin,niinku poika sanoi:meni ilmottamaan ittensä työttömäksi työntekijäksi…sit kysyin täyttikö mitään lappuja siel…öö ei ku uusi aika ku saa paperit kaikki isältään,otin sit sille pinon työttömyysturva kaavakkeita"ai pitääkö nää ain täyttää vai"DAAA EI SE KÄYMÄLLÄ SE RAHA TILILLE TULE

Sosiaalitoimistoon:ei ollut auki,huomenna siis soitto sinne.
Maistraatin ja postin lappujen täyttö,verkkopankki tunnuksien käytön opettelu.
Ruokajonojen osoitteet ja ajko päivät,seuraava on torstaina niin neuvoin sen sinne.

pilevee ei kuulemma aio enää poltella ainakaan niin paljon ku ei oo ees rahaa sellaseen ja KAVERIT sano et ei kannata liikaa poltella ku vaikuttaa omien tunteiden käsittelyyn(KUINKAKOHAN PALJON TÄSTÄKIN ON MUUT SANONU).TÄTÄ EN TOSIN USKO VIELÄ YHTÄÄN.
kOVIN harmitteli et ku ostaa bussi lipun ni ei jää ku satanen rahaa,napakasti sanoin et tervetuloa aikuisten maailmaan,parempi tottuu et rahaa ei oo ikinä ja ei muutaku ruokajonosta hakee ruokakassit sit…
Nyt mieli muuttunut sen verran et hei,en mä oo aikuinen mä oon vaan täysi ikiäinen ja aika loppu on ku tajusi kuinka paljon lappuja ja lippuja pitää täytellä…

Meillä poika oli avopuolen sijoituksessa 2kk ennen täysi ikäisyytä,siellä alkoi puhumaan meditoinnista,siitä miten aika on ihmisten luomaa illuusiota,miten yhteiskunta on paha ja miten ollaan yhtä luonnon kanssa…siis AIVAN KÄSITTÄMÄTTÖMIÄ SAIRAITA PUHEITA,mutta …poika täytti 18 ja väitti kovin että pärjää asunnottomana ja yhteiskunnan tuet on kuulemma NIIN isot ja helposti saatavilla…
Kukaan sukulaisista ei pojalle anna edes 5 senttiä vaan saa hakee makarooni,tonnikala pussin ovelta sitten kun alkaa nälkiintyminen uhkaamaan.

meillä poika kyllä tippuu kovaa ja korkealta :wink:

Loppuun vielä sellainen muistutus:jos sijoitus kestää alle 6kk ja on avopuolen sijoitus niin sosiaalitoimella ei ole jälkihuolto velvollisuutta.Minun olisi pitänyt laittaa poika sijoitukseen 6kk ENNEN kuin täytti 18v ja olisi automaattisesti saanut sosiaalihuollon avut/asunnot kun täyttää 18vuotta… :imp:

Saat ton “aikuisen elämän” kuulostamaan todella upealta. Kannattaa aikuistua. Aikuistuminen on hurjan hauskaa, paljon hauskempaa kuin päihteiden käyttö. :neutral_face:

-D

Kiitos teille. Minäkin toivon paljon voimia teille kaikille. Pakko meidän vaan on jaksaa- tiettyyn pisteeseen saakka ainakin. Ja jostain kummasta sitä voimaa aina vaan löytyy…

Nämä yöt ovat kyllä pahimpia. Uni ei vaan tule, rintaa puristaa ja ahdistaa. Käyn mielessäni asiaa läpi uudestaan ja uudestaan…Mietin pojan lapsuutta, muistelen yhteisiä ihania hetkiämme myös tässä teini-iässä. Olen ollut hänestä aina kovin onnellinen ja ylpeä. Ensimmäisenä aina kuvaan häntä sanoilla avoin ja rehellinen, hyvin herkkä. Uskon kyllä, että hän on ollut muissa asioissa avoin ja rehellinen, mutta silti tuntuu kuin viimeiset pari vuotta olisivat olleet yhtä suurta näytelmää, suurta huijausta ja valhetta. Sellainen näytelmä, jossa minua on huiputettu pahimmalla mahdollisella tavalla. Olen elänyt onnellisen tietämättömänä poikani huumeiden käytöstä. Varmasti on totta, että hyvin salakavalasti ne ovat mukaan tulleet, mutta silti minun OLISI pitänyt asia jostain nähdä ja huomata!! Häpeän sitä etten huomannut. Olen varma, että suurin osa ihmisistä ajattelee etten ole huolehtinut enkä välittänyt pojasta tarpeeksi. Luulen heidän ajattelevan, että pojan täytyy tulla huonosta perheestä, missä on paljon ongelmia ja vaikeuksia. Mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin! Tuota kysyn itseltäni uudestaan ja uudestaan.

Huomaan, että voimani alkavat olla hyvin vähissä. Pari kuukautta oli sellainen vauhti päällä, koko ajan oli tapaamisia ja neuvotteluja, pitkiä puhelin keskusteluja viranomaisten ym. tahojen kanssa, etten ehtinyt muuta kun puhua, puhua ja puhua asiasta. Ja itkeä loputtomasti.
Nyt poika on Stopparissa, käyn siellä pari kertaa viikossa, soitan joka toinen ilta. Ja huomaan, että teen nuo asiat ihan vaan siksi, että on pakko- minun odotetaan toimivan niin…Jos saisin itse päättää, makaisin pimeässä huoneessa peittoni alla 24/7. Minua ei kiinnosta mikään. Minua ei innosta mikään. Minua ei lohduta mikään. Masennusta siis ilmassa…Toivon saavani lääkäriajan hoidettua itselleni vielä tämän viikon aikana. Tiedän, että tarvitsen apua. Poikani mahdollisuuksia ei ainakaan paranna se, että itse olen ihan hirveän huonossa jamassa. Kun vaan saisin voimia sen verran, että tuonne lääkäriin pääsisin.

tuulevainen,lähde ihmeessä mukaan irtihuumeista ry vertaistuki ryhmään tai varaa sieltä itsellesi aika?veikkanpa että samassa tilanteissa olevien kuuntelu ja heille omien tunteiden purkaminen voi olla voimaannuttavaa,itse kanssa monta monta palaveria käynyt läpi ja ne ovat lähinnä vieneet voimat,mutta yhdessä vertaistuki ryhmässä olin aikoinani ku poika jäi kiinni ensimmäisen kerran 14v ja voin sanoa,että oli todella vapauttaavaa olla mukana ja ihmiset tiesi tasan tunteeni.

Itsellä oli myös tuo "masennus"vaihe ja jopa mietin itsetuhoisiakin ajatuksia kun mietin,että auttaisiko poikaa jos minulle tapahtuisi jotain…onneksi näistä ajatuksista päässyt eroon.

Kai se helpottaa VÄHÄN vasta sitten kun oppii luopumaan ja luovuttamaan,mutta itse myös käyn läpi lapsen lapsuutta,mietin jokaisen huutamiseni ja sanomiseni koko pojan lapsuuden ajalta,missä meni vikaan.
Käyn läpi pojan lapsuuden kuvia ja etsin merkkejä milloin lapsi on alkanut masentumaan,muistelen kaikki hetket iloineeen ja suruineen ja pahinta tuskaa tuo,että tuntuu kuin sitä poikaa joka minulla oli ei enää ole.

Mielessäni hautaan poikaani kun en näe ja pelkään että on ainut odotettavissa oleva asia.Jatkuvasti mietin tietääkö poika minkä tuskan keskellä elän.
Ajoittain itkun keskellä saanut niin kovan vihan aikaan että olen jopa toivonut tilanteen loppuvan tavalla tai toisella.

Huumeiden käyttöä todella vaikeeaa vanhempien huomata,meilläkin salakavalasti alkoi poika vaan olemaan väsynyt ja vetäytynyt luulin että on normaalia teini ikäisen toimintaa.Sitten tilasin netistä huumetestejä ja alkoi totuus valjeta.
Sen neuvon jonka täältä sain:älä puhu pojalle huumeista nyt kun on vielä kova kuherruskuukausi niiden kanssa…näin nyt toiminut ja huomaan etten ole läheskään niin stressaantunut,kun se puhuminen ja siitä johtuva väittely ei johda muuhun kuin omaan hermoromahdukseen.

toinen neuvo minkä sain entiseltä käyttäjältä,itse asiassa kahdelta:rahaa ei lainkaan IKINÄ,ei kotiin asiaa jos vähääkään edes EPÄILYSTÄ käytöstä,kylmältä ja julmalata tuntuva linjaus vaan,erään käyttäjän vanhemmat olivat vaihdattaneet lukot oviin pojan ollessa 16v ja sisään ei päästetty ollenkaan,aikansa pitkin kyliä majailtuaan oli tajunnut vanhempien merkityksen ja sen että hänen oli PAKKO valita,joko vanhemmat tao huumeet.

Itsesyytökset pois,kaveripiiri ja lapsen omat ajatukset ne johdattavat väärille poluille.Ei ole kiinni siitä onko ottanut joskus siideriä lapsen nähden,tai onko tukistanut tukasta,ei siitä onko pitänyt lasta tarpeeksi sylissä ja onko osoittanut tarpeeksi rakkautta,vertaistuki ryhmässä sen aikoinani oivalsin,käyttäjiä tuli joka yhteiskunta luokasta,hyvin erinlaisista perheistä ja hyvin erinlailla kasvatetuista. :confused:

En tiedä ymmärsinkö ihan, mitä Dahlia ajoi tässä takaa, ehkä, ehkä en, mutta tyty, ei kukaan niitä “aikuisten asioita” opi automaattisesti hoitamaan sillä kellonlyömällä, kun täyttää 18 vuotta, jos niiden hoidosta ei aiemmin ole ollut mitään käsitystä. Tuo, että kiukuttelet pojallesi koko päivän ja käsket vain painua siihen virastoon ja tuohon virastoon ja hoitamaan siellä asiat niin kuin aikuisten ne pitää hoitaa, ei todellakaan houkuttele siihen aikuisten elämään, vaan saattaa vain lisätä poikasi hällä väliä ja antaa olla -asennetta. Toki virastoissa on henkilökuntansa, mutta ei heilläkään ole aikaa, resursseja eikä välttämättä edes halua opastaa jokaista ummikkoa kädestä pitäen ja tunti tolkulla. En tarkoita, että äidin pitäisi olla joka kerta joka virastossa mukana ja hoitaa asiat täysi-ikäisen lapsensa puolesta, mutta hieman kärsivällisyyttä. Persuksille potkiminen on ihan hyväksi, mutta senkin voi hoitaa lempeämmin ja huomioiden sen, että poikasi on todella siinä kunnossa, ettei kaikki suju kuin tanssi. Sillä tavoin saa pitkällä tähtäimellä paljon hedelmällisemmän lopputuloksen aikaiseksi.

Olisiko oma asenteesi ollut noin vittuuntunut, jos kyseessä olisi ollut lapsi, joka ei ole sotkenut elämäänsä huumeilla ja johon et olisi menettänyt hermojasi moneen kertaan? Eivät ne “kunnolliset” nuoretkaan ole seppiä syntyessään ja tarvitsevat aikaa asioiden oppimiseen, kuka enemmän, kuka vähemmän. Jotkut ovat toki opetelleet hoitamaan asioitaan mallikkaasti jo alaikäisinä, mutta eivät hekään yhdessä yössä ole “valaistuneet” kaikista aikuisten maailman koukeroista.

On olemassa monia hyvin nuoresta saakka vaikeasti päihdeongelmaisia ihmisiä, jotka eivät oikeasti osaa esim. käydä kaupassa normaalisti, koska ovat tottuneet aina vain varastamaan tarvitsemansa. Monilla heillä on halu oppia elämään normaalisti, mutta se vaatii aikaa ja opettelua, vaikka kyse olisikin jo “aikuisiksi” varttuneista henkilöistä.

winston-84 monta kk poika on selittänyt miten hän ei vanhempiaan tarvitse ja ei TODELLAKAAN tarvii apua koska osaa itse,avopuolen työntekijät koittivat 2kk opettaa poikaa hoitaa asioita,mutta sanoi vain ettei kiinnosta nyt opetella.

Todellakaan en ole komentanut menemään asioita hoitamaan ja puolesta en missään nimessä tee sen jälkeen kun kuulin niitä"totuuksia"pojalta monta kuukautta,oman osuuteni hoidin viemällä pojan virastojen eteen koska ei itse olisi siihen kyennyt ikipäivänä,koska ei olisi viitsinyt edes vaivautua…
Pojalle siis monta kuukautta eri viranomaistahot koittaneet tarjota apua asioiden opettelussa,mutta jos asenne on että en jaksa täyttää lappuja täytä sinä niin…haloo,mikä halla olisi tehty jos olisi alettu puolesta hoitamaan?
Jokainen valitsee sen oman tyylinsä tukea sitä läheistä joka silmien edessä tuhoaa omaa elämäänsä,minä olen valinnut tämän tien,omaa toista läheistä aikoinani läheltä auttaneena ja hakemalla pitkin kyliä ja mantereita ja tarjoamalla apua joka käänteessä,annoin majapaikan ja ruuat ja rahatkin…se ei johtanut ikinä mihinkään!tällä ihmisellä jo 20vuotta kovien käyttöjä takana.

mukavaa että otat noinkin voimakkaasti kantaa,veikkaan että olet itse "se käyttäjä"ja osaat omien läheisten kanssa sen psykologisen pelin jota käyttäjät pelaavat saadakseen haluamansa mahdollisimman helpolla.
Kyllä jos ei osaa kaupassa käydä niin kannattaa nöyrällä asenteella pyytää apua,ei arvostelemalla ja haistattelemalla päin aikuisen näköä :slight_smile: ja toki jos kiinnostus hoitaa omia asioita on tasan 0 niin ehkä se on opittava kantapään kautta niitä hoitamaan eikä odottaa että muut hoitaa puolesta.

Tyty, ehkä tässä tapahtui jonkinlainen väärinymmärrys taholtani. Tarkoitukseni ei ollut missään tapauksessa loukata, eikä tökkiä arkaan paikkaan.

Käyttäjähän mä olen, sen olen aina täällä avoimesti myöntänyt, vaikka käyttöni on vanhemmiten tullut hillitymmäksi ja ylenmääräinen sekoiluni on loppunut. En kirjoittele Vilpolan puolella suinkaan loukatakseni käyttäjien läheisiä ja vittuillakseni heille, vaan haluan antaa sitä käyttäjän näkökulmaa, jotta te pystyisitte paremmin ymmärtämään käyttäjiä ja sen myötä paremmin auttamaan sekä heitä että itseänne. Kirjoitan usein hyvin suorapuheisesti ja kärjistetystikin, mutta se on tyylini, eikä sitä pidä ottaa henkilökohtaisena loukkauksena.

En tiedä, mitä tarkoitit “sillä käyttäjällä”, mutta tämäkin on asia, jota haluan tuoda esille näissä Vilpolan puolen kirjoituksissani; usein siellä narkkarin sisälläkin asuu tunteva, jopa yliherkkä ihminen, aineet vain välillä puhuvat liikaa puolestaan. Toki on niitäkin narkkeja, jotka ovat täysiä psykopaatteja tai tuhonneet aineilla jonkin tunnekeskuksen aivoistaan pysyvästi, mutta mä en ainakaan lukeudu niihin. Päihderiippuvainenkin on ihminen ja jokainen ihminen on oma, muista erilainen yksilönsä. Myönnän, että mäkin olen tehnyt paljon väärin läheisiäni, vanhempani mukaanlukien, kohtaan, mutta näitä asioita kadun vilpittömästi ja tunnen niistä todennäköisesti loppuikäni valtavaa syyllisyyttä, vaikka ne onkin puhuttu jo halki ja sovittu. Toivon vain, ettei näitä puoleltani enää juurikaan tulisi, kun olen sentään jotakin virheistäni oppinut ja saanut päihteiden käyttöni edes hieman hallintaan.

Silloin joskus nuorena munkin mielestäni äitini oli maailman paskin ihminen ja vain sotki mun elämääni, kun ei antanut mun sekoilla rauhassa, eikä “tajunnut mistään mitään”, mutta kyllä mä siitä iän myötä järkiinnyin ja ymmärrän nykyisin erittäin hyvin, että pelkkää hyvää se äiti mulle tahtoi. Toivon, että poikasi tajuaa myös tämän asian ajan myötä, toki mahdollisimman pian, ja eritoten toivon, että poikasi pääsee huumeista kokonaan eroon ennen kuin ne tekevät pahempaa tuhoa.

Olen pahoillani, että olet joutunut tuohon hirveään tilanteeseen :frowning: ja toivotan paljon jaksamisia :slight_smile: .