Ssri lääke ja bentsot

Hei! Vaikuttaako ssri lääkitys (sertralin) bentsojen toimivuuteen. Söin eilen yhden rivatrillin ja muutaman millin xanoria ja join vielä yhden saunaoluenkin eikä bentsot tuntunu toimivan yhtään. Mikähän ois ongelma? Bentsoja en ole yli kolmeen viikkoon syönyt paitsi eilen.

Yksilöllistä. Saman kuitenkin kuitenkin huomasin itse. Benet ei vaikuttanut yhtä voimakkaasti.

Huomasin myös seuraavat asiat

-mieliala pysyi melko tasaisena, jotkin ilmeisesti kuvaa tai kokee tämän enemmänkin lamaavana zombie-tilana

-ihonalle pääseminen tuli mahdottomaksi, normaalisti otan nokkiin liian helposti. Tästä vaikutuksesta tykkäsin.

-urheilusta ei saanut enää extra dopsuja, tämä tosiaan että mielialan huiput ja laskut tasasi minulla aika säntillisesti SSRI.

Lopuksi vielä että lopettaminen ei tuottanut minulle mitään refloja. Jotkut saa aika pahat ja pitkät. Itsellä ainoa mitä huomasin lopettaessa, että pari viikkoa sen jälkeen itkin jollekin mitättömälle asialle liian tunteilla. Jälkikäteen kuvailisin kuin humalaisen itku. Kyyneleet ja fiilis kyllä tulee, mutta varsinaisia tunteita ei.

Se millaset reflat masennuslääkkeistä saa voi olla toki yksilöllistäkin, mutta riippuu paljon myös lääkkeestä. Venlafaksiini (joka tosin on SNRI eikä SSRI) käsittääkseni pahin: jos sen haluat lopettaa nii saat olla avaamassa kapseleita ja vähentää annosta rae kerrallaan. Olen jopa lukenut uutisista, että jotku joutuu mg-vaa’an kanssa halkomaan näitä rakeita… Itse tein rakeiden vähentämistä jonkin aikaa kunnes kyllästyin ja lopetin koko lääkkeen, ei ainakaan siinä vaiheessa enää tullut niitä kuuluisia sähköiskuja tai muutakaan mainittavaa. Aloitusoireet tosin oli kreisit: viikon ajan tuntui 24/7 ihan ku olis essolaskuissa ja pupillit lautasena, kirjaimellisesti. Ainut keino alottaa venlafaksiini olikin ajoittaa koko touhu joululomalle, töissä tai koulussa ei tod. olis pystyny käymään!

Mutta kas kummaa, venlafaksiini auttoi masennukseeni paremmin ja selkeämmin kuin mikään lääke koskaan. Niin hyvin, että minä typerä menin lopettamaan koko lääkkeen kun kuvittelin parantuneeni… Eli liekö perää siinä mitä jotkin lääkäritkin sanovat: vaikeat aloitusoireet saattaa ennakoida sitä että lääkkeen valinnan kanssa ollaan todellakin oikeilla jäljillä?