Soutaa, huopaa.....

On tää niin per**estä suorastaan. Tossa loppuvuodesta kirjottelinkin kauheissa harhoissani tänne, delikan pelossa yms… Noh, siitä selvittiin… No, tän vuoden puolella, oikeastaan uutenavuotena alkoi taas 4 päivän mieto putki, iltasin about 4 kolmosolutta ja 2-4 ykköstä päälle. No se putki loppu myös. Mutta tää perkeleen toivoton masis, eikä tää harmaa räntäpaska auta yhtään. Oltiin vloppu isommassa sitissä ja kyllä, jopa se kaupunkialueen valoisuus piristi hieman, kun asumme siis melko korvessa. Opiskelut ei etene. Väsyttää, vituttaa, ahdistaa, tekis mieli kaljaa, vois sitä juodakin yhden ja todeta kuinka vitutus vaan kasvaa… - huh, olipas sekavaa mut joku joskus neuvo et kirjota ajatuksias :smiley:

Asiaan:

Mulla tosiaan noiden tissuttelujen jälkeen nyt ollut tosi epävarma olo, kokoajan pyörii mielessä että henki menossa, sairaskohtaus tulossa jne. Mieli maassa kaikenaikaa melkein. Tiedän että jos ottais pari sillä asenteella että se on vielä kohtuutta, ja rentouttaa vaan niin olo rauhottuis, mutta mitenhän tuo aivokemia? Kun mulla noita pisempiä putkia tuolla taustalla on niin hidastaako se mun palautumista näistä ihme oloista, vai alkaako toipuminen ihan alusta? Vai vaatiiko se taas pientä putkea? Tarkoitan, että onko se jos ottaa muutaman pienempi paha kuin olla henkisesti täysin rauniona melkein kokoajan?

Toki huomasin että kun on sen 3 pvä edes juomatta niin jollakin tasolla alkaa ajatukset kulkea paremmilla vesillä, mut pääasiassa kuitenkin semmonen ihme olo kokoajan, ahdistaa, masentaa, satunnaisia paniikkikohtauksia, huippaa välillä, vainoharhailuttaa (lähinnä sairauksien iskeminen - katastrofiajatukset).

Anteeksi kielenkäyttöni sekä pahoittelut vaikeaselkoisesta tekstistä, seison tässä vaan päälläni, välillä käsilläni kun kirjotan tätä, kun en tiedä miten päin olis.

Moikka Jooppi!
Millainen fiilis sulla on jos olet juomatta pitkän aikaa? Väheneekö sun potutus, ahdistus, väsymys ja vitutus? Mulle opiskelut oli aikoinaan tosi vaikeita just noiden fiilisten takia.
Sitten vaan jotenkin sain pakkoraossa pakotettua itseni opiskelemaan tosissaan. Se tarkoitti myös alkoholin käytön radikaalia vähennystä, mikä onnistuikin vaikka meinasi muiden uskon lisäksi omakin usko jo vähän hiipua. Niistä ajoista tulee toi mun mietelause, do the right things and good things will follow. Ei muuta kuin yksi asia kerrallaan kuntoon ja sitä se lähtee.
Aivokemiaa mietin itsekin lähinnä sen kannalta, että kuinka lopullisesti alkoholi vie sen tasapainon, jos juomista jatkaa. Jos sä oot henkisesti täysin raunioina ja mietit että alkoholilla kikkailisia oloa paremmiksi niin kysyn sitten että oletko jutellut lääkärille näistä sun oireista ja lääkinnästä? Näin maallikkona veikkaisin että sun tapauksessa olisi tärkeää olla ilman alkoholia, kokeilla vaikka miten se menee alkuun. Jos ei tunnu onnistuvan niin sitten apua lääkäristä.
Mulla ainakin olo tasaantuu koko ajan mitä pitempään alkoholin käytöstä on. Nyt alkaa tuntua olo suht normaalille uudenvuoden jälkeen. Vähän kyllä mietityttää että onko mitään järkeä käyttää ollenkaan jos nykyisellään saa jo viikoksi alentuneen toimintakyvyn ja potutuksen aikaiseksi yksillä kunnon känneillä.

Olo on ihan hyvä kun on ollut pidempään juomatta, kuten se nytkin tuntuu että alkaa normalisoitua… Olin vaan (taas) niin uupunut niihin oloihin että oli pakko purkaa… Koskahan sitä ihminen oppii? Sittenkö kun herää teholla tai sattuu jotakin tosi ikävää?

Suunta nyt ylöspäin, en aseta itselleni sen kummempia tavoitteita kuin että toistaiseksi kokonaan ilman. Huomenna on menoa päihdetyöntekijälle myöskin puhumaan tästä mahdollisesta talvi-(kaamos)masennuksesta, jos sais lekurilta paperille ja mahdollisesti rahoitusta valohoitoon…

Ja kyllä sitä lääkäriä on mietitty, mutta ei lääkitystä - riittää se määrä kemiaa mitä alkoholissa on. Oon melko lääkevastanen ihminen muutenkin. Tiedän että joskus olis paikallaan ottaa vaikka buranaa mutta harvemmin.