sosiaalisten tilanteiden pelkoa.. mistä apua? muita?

Nojoo, mä en tiiä keltä kysyisin, nii aattelin jos täällä jollain ois samaa ongelmaa tai jotain, olis kiva kuulla miten tota hoidettu tms…

Kuitenkin, mulla on ollu jo parisen vuotta sosiaalisten tilanteiden pelkoo, joka aiheuttaa jokapäivästä ahdistusta, inhottavaa sydämentykytystä, jännitystiloja… Aina on ollut sellasta pientä, mut nyt puolen vuoden sisällä on pahentunu ihan hirveesti, duuniin menokin jännittää niin perkeleesti vaikka en missään asiakaspalveluhommissa ees oo… :unamused: Se ei juurikaan näy ulospäin, mut vittumaista kun jatkuvasti sellanen kamala jännitys päällä itellä, kaikki ihan arkisetkin sos tilanteet pelottaa, kaupas käynti, bussiin meno, duunissa uudet hommat, uudesta duunista puhumattakaan, amis jäi kesken ku en jaksanu enää tota joka pv jännitystä (no jotain esitelmiä yms en ois ees pystynykkää tekemään), jne, nyt on ollu pakko tehä duunia mut aina sinne meneminen vaan jaksaa pelottaa vaik ihan paras työilmapiiri eikä mikään sosiaalinen työ ees, jne…

Subu (ja bentsot välil ku niit on ollu saatavil) oon jeesiny vähän liianki hyvin, sillon kaikki on tietty täydellisesti, kaikki jännitys/ahdistus/pelot poissa, saa nukuttuu hyvin, täysin tuntemattomienkin ihmisten kans on tosi kiva jutella, rento fiilis, ei sellasta paniikkia…

Nyt on pitäny olla reilu viikko ja vielä toinen pitäs olla kokonaan ilman teksiä seulojen takia, ja on taas niin ahdistavaa ja vittumaista selvinpäin kaikki tollaset tilanteet, et oon kelaillu, et alkaa olla sellanen psyykkinen riippuvuus tohon kamaan, et pitäis varmaan tajuta jo vähentää ettei oo koht koukussa, ja hommata joku oikee lääkitys tähän, ei näitä oloja jaksa…

Mut mistä mä sitä apuu haen? Ja mitä näille sos fobioille voi ees tehä!? Veikkaisin et jotain SSRI lääkkeitä, terapiaa, bentsoja (tuskin jokapv)? Haluisin mahd pian tehä tälle ongelmalle jtn ennen ku lähtee taas subuputki käyntiin, oikeestaan haluisin vaan sen respan lääkkeisiin, saiskohan yksityiseltä? Jo lääkärille menoki jännittää nii en kauheen mielellään missään terapias kävis, mut en tiiä, ehkä se on pakko jos ei määrää pelkästään lääkkeit… ja ei oo kyl varaa maksaa yksityiselle mitää terapiakäyntejä, pitäskö se sit mennä jostain yleisen kautta ja jonotella ikuisuus huoh… :confused:

Ehkä mielenterveystoimistosta (niillä on uusi nimi nykyään). Mutta mene ensin terveyskeskukseen, kerro ongelmista lääkärille (en menis suoraan puhumaan mistää Subuiluista, sillä sut passitetaan ensin vierotukseen ja saat apua ahdistukseen joskus hamassa tulevaisuudessa). Kerro toiveistasi saada tehokasta apua, kun tilanne kerran on vaikea.

Sitten lääkäri kirjoittaa sulle lähetteen asiantuntevammalle taholle. Subut on huono puheenaihe, sillä se yleensä lopettaa avun siihen, sulle lyödään narkkarin leima otsaan ja apua ahdistukseen saat sitten odotella. Paras olis unohtaa opiaatit tykkänään. Ota benzoja vaan sen verran että tunnet itsesi työkykyiseksi, eikä elämä ole niin tuskallista. Sitä varten ne on.

SSRI:t on yleensä eka, mitä sulle tyrkytetään. Mulla niistä ei vastaavassa tilanteessa ollut sanottavaa apua, mutta sanoi ne sentään jotain. Kokeile nyt ekana… mutta lähinnä masennukseen ne auttaa. Ei tollaiseen voimakkaaseen ahdistusreaktioon.

Sama tilanne oli minulla niin kävin yksityisellä ja sanoi että on samat vaivat kuin sinulla niin ja lisäsin siihen vielä että hermostuneisuuttä ja unettomuutta niin hän kirjoitti 2x2mg rivatril päivässä tarvittaessa ja 1-2 20mg tenoxia illassa unettomuuteen ja näillä olen mennyt ilman ahdistuta vitutusta pelkotiloja ym.ita noin 9vuotta että suosittelisin että puhuisit lääkärille rivatrileista koska ne on vielä pitkävaikutteisia pentoja luokiteltu epilepsiaan mutta autta enemmän kuin hyvin noihin sairauksiin eli ei muuta kuin yksityiselle juttelemaan niin varmana saat rivatrilit jos sinulla on hyvät puhenlahjat. Eka käynti maksaa kyllä aika paljon mutta se on sen arvoista. tsemppiä…

Jep, hyviä neuvoja, vitun vahvoja bentsoja vaa naamaan. Itse kä’rsin kanssa samasta vaivasta ja siihen ei oikeen taho bentsot auttaa. Kun vaiva alkoi hommasin tietenkin Xanoreita ja Diapameja, jos vaikka pitäisi treffeille lähteä, mutta hyvin pian huomasin, etteivät benderit omalla kohdalla ole ratkaisu sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Ahdistukseen bentsot kyllä auttaa, mutta mielestäni ainakin xantut ja pamit on niin laimeaa kamaa, ettei kunnon sos.lukkoon auta yhtään. Piriä ja viinaa alkoikin sitten kulumaan kun huomasi, että sehän vapauttaakin kivasti ja juttu luistaa. Oikeampi tapa lähestyä sosiaalisia tilanteita on kuitenkin kohdata ne selvin päin. Sekin auttaa jo paljon kun voi myöntää, että jännittää. Silloin voi jopa huomata, ettei välttämättä kukaan ympärillä olijoista ole huomannut jännittämistäsi lainkaan…

On olemassa lääkeryhmä, jota ei luokitella huumausaineiksi ja jotka eivät aiheuta riippuvuutta. Näitä lääkkeitä käytetään mm. maniaan, hermokipuihin ja epilepsiaan.

Gabapentiini
Na.Valproaatti
Karbamatsepiini
jne.

parempi kokeilla jotain noista kuin koukuttaa itsensä bentsodiatsepiineihin, loppupeleissä ne eivät toleranssin tultua ehkä enää auta.

Yritä silti selvinpäin.

Meitsille nostetaan vaan venlafaxiinii ahistukseen ja.välttämiskäyttäytymiseen,annos on 225/vrk,eikä auta.Olen sanonut lekurille useasti mitä näitä syömään kun ei toimi.eipähän siinä muuta,mut joutuu hommaan kyliltä sikahintaa troppia.

Nonii maanantaina sit aika omalääkärille, nyt alkanu tulee ihan yksin himassakin ahdistuskohtauksia ilman mitään syytä ja nää olotilat on niin vittumaisia et sellanen yleinen mikään ei kiinnosta / ei jaksa fiilis… Duunissa käynti tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä ja helvetin epämiellyttävältä vaik ilmapiiri on mitä mahtavin, mitä nyt tylsä työ mut duunikavereis ei mitään vikaa… Ahdistaa, pelottaa, jännittää ja samal taas tylsistyttää koko duuni. Mä vihaan tällästä rutinoitumista ja arkeen jumiutumista… Tekis vaan mieli paeta johonkin, ei vittu jaksa, pakko pyytää jos lekurilta sais ees pari pv, viikon saikkua…

En osaa sanoa muuta, kuin että mun bentsojen käyttö alkoi joskus vuonna yks ja kaks ja nimenomaan esiintymisjännityksen ja ahdistuksen takia. Ja nyt ollaan tässä tilanteessa. Mulle suositeltiin betasalpaajia, mutta en millään uskonut niihin, mut kun kerran menin suorittamaan vikan kurssin “koulussa”, mitä pelkäsin, kun siellä piti vähän väliä olla jotenkin esillä ja puhua, ja tehtiin improvisaatiovideoita ja muuta silloisessa tilanteessa todellista piinallista, ja otin betasalpaajan ja huomasin, että hei, mun sydän ei hakkaa tuhatta ja sataa, ääni ei tärise, en vapise, pystyn keskittymään siihen, mitä sanon ja kurssi oli ihan kiva ja jäi mieleen… Mulle se ei vaan säännöllisenä lääkityksenä sovi verenpaineen mataluuden takia. Mut jos ajattelen silloista ahdistusta ja tämän päivän vieroitusoireahdistuksia, jälkiviisaana tekisi mieli sanoa ja sanonkin, että ehkäpä olis kannattanut uskoa niihin betasalpaajiin. :unamused: