Sorbin haima ratkaisi pelin

Moi!

Pari päivää sitten kotiuduin sairaalasta, jossa haimatulehduksen parantelua kesti lähes puolitoista viikkoa.
Ei ollut lasten leikkiä ei. Aivan järjettömät kivut, vaikka lääkitys varsinkin alkuun oli kyllä kohdillaan.
Homma lähti lapasesta parisuhdekriisin seurauksena ja kolmen illan rankemman dokauksen jälkeen leikki ja hauskuus loppuikin sitten lyhyeen. Onneksi tajusin lähteä päivystykseen.
No, homma nyt menossa parempaan ja pysyviä vauroita ei pitäisi jäädä.
Lääkärin tuomio oli tyly ja myös helpottava. Jatkossa alkoholi on pysyvästi pannassa, koska tauti uusii varsin helposti. Ja seuraavalla kerralla seuraukset voivatkin olla jo kohtalokkaat!
Eli nyt uudella tsempillä kohti raitista elämää. Melkoista pään seinään hakkaamistahan tämä raitisteluni on ollut tähän saakka. Nyt todella toivon, että motivaatio on riittävä pysyä alkoholista erossa.

Kyllä nyt luulis helpottavan tuota lopettamistapahtumaa ainakin jossain määrin. Tsemppiä ja paranemisia!

Voi Sorb, oliskoha tolla pilvellä nyt oikein paksu hopeareunus! Ehkä jopa kultainen…platinainen…mitä niitä nyt on…

Toipumisia!

Voimia toivottelen, Sorb. Kun nyt kuitenkin melkein säikähdyksellä pääsit, niin voi hyvinkin olla että pitkällä tähtäimellä tuolla pysäytyksellä olikin ihan voimaannuttava vaikutus!

Moi,
kiitos viesteistänne ja tsempeistä!
Toipuminen kestää, mutta täältä noustaan. Entistä vahvempana!
Olen todella kiitollinen, ettei mitään pysyvää vaivaa tästä näillä näkymin jää.

Nyt, kun minulla on ollut aikaa pohtia asiaa, olen tullut siihen lopputulokseen, että tämä oli parasta mitä minulle tässä kohtaa saattoi tapahtua. Täysi pysäytys! Olin aina ajatellut et ne on ne muut ihmiset, jotka sairastuu, No, nyt se osui minun kohdalle,
Kerroin asian avoimesti lähipiirilleni; vanhemmilleni, parhaalle ystävälle ja ex-puolisolle. Ex-puolisolle siitä syystä, että olisi saanut tiedon kuitenkin lastensuojeluilmoituksen kautta. Jännä, että tekivät lastensuojeluilmoituksen, vaikka poika ei minulla tapahtuman aikaan ollutkaan vaan äidillään lomalla useamman viikon. Täsmennyksenä tähän vielä, etten ole harrastanut juomista lapsen minulla olessa, muina aikoina siitäkin edestä.

Olo on nyt helpottunut. Paras motiivi on pysyä hengissä ja seuraavaksi paras saada pitää tapaamisoikeus poikaan ennallaan. Pääsin hoidon piiriin ja saan nyt ammattiapua ongelmaani. Lisäksi minulle määrättiin varotoimenpiteenä seuratatutkimukset kahden kuukauden välein. Motivoi entisestään! Positiivista oli, ettei maksa ollut ottanut osumaa, vaan se sentään oli säilynyt kunnossa vuosien tissuttelusta huolimatta.

Päivä kerrallaan raittiina mennään!

Voimia minunkin puolestani Sorbille!

Haimatulehduksen herättämänä tajusin itse myös alkoholi touhun vakavuuden… helpotti lopetuspäätöstä kummasti…vaikkei helppoa ole ollutkaan… jonkun aikaa ensimmäisestä tulehduksesta huolimatta jatkoin juomista…mutta alkoi olotilat olemaan niin kamalia, että toivoin jo ihan puolitosissani hengenlähtöä…

Tsemppiä sinulle…ja muista että asenne ratkaisee paljon elämässä…siis kaikessa… :sunglasses:

Tsemppiä ja voimia siis uuteen alkuun! Sairaudet ei ole koskaan kivoja, mutta joskus ne voivat tuoda tarpeellisen käännöksen elämään.

Kaikkea hyvää kesään ja elämään tästä eteenpäin!

Lauantai, raskas päivä.
Fiilis on ollut todella alakuloinen, ja olo yksinäinen.
Positiivista tässä päivässä on ollut lähinnä se, ettei mielialan parantaminen alkoholilla ole käynyt mielessä lainkaan,
Ehkä minä pikku hiljaa opin kestämään huonot päivät ilman viinan tuskaa. Toivottavasti. Nythän tämä on vielä helppoa, kun infernaaliset kivut ovat tuoreessa muistissa. Toivon myös, että pysyy muistissa jatkossakin.

Pitkään tissuttelin ja join paetakseni arkea ja pielessä ollutta parisuhdetta. Näin jälkikäteen tuntuu hullulta, miksi ongelmaa ei yrittänyt ratkaista järkevästi ajoissa?
Lopulta sitten päätettiin erota, ja nyt koen ahdistusta ja alakuloa siitä. Kummallista, olin itsekin sitä mieltä että ero lienee paras ratkaisu. Silti mieli muuttuu vähän väliä. Välillä epäröin, oliko ratkaisu siltikään oikea? Toisaalta asia ei enää ollut myöskään minusta kiinni, vaan ex-puoliso oli päätöksensä myös tehnyt.
Ero ei johtunut pelkästään alkoholin käytöstäni, meillä oli paljon muita erimielisyyksiä ja riitaa. Toki juomiseni pahensi tilannetta ja kärjisti riitoja. Nyt siis opettelen elämääni monella tavalla uudestaan.

Moni asia on toki myös hyvin. Välit ex-puolison kanssa ovat asialliset. Lapsen asioista ja tapaamisista voimme sopia riitelemättä. Lapsen etu on etusijalla ja molemmat pitävät kiinni siitä. Toki tähän on ehtona minun päihteettömyys jatkossa. Helpottaa muuten kummasti juomishimoja, kun miettii että vaakakupissa on käytännössä lapsen menettäminen.
Sain myös nopeasti itselleni hyvän asunnon. Nyt pitäisi vaan jaksaa laittaa kaikki paikalleen. No, netti toimii ja telkkari näkyy. Paljon olen toki saanut tehtyä, mutta paljon on vielä tekemistä.

Näillä ajatuksilla tänään kohti huomista, raittiina.

Sulla on rankka kesä menossa, ei ihme jos tuntuu välillä orvolta. [Saan jotenkin tosi vahvan vision siitä, kuinka pyörität asioita päässäs helvetin kauniina lauantai-iltana jossain muuttolaatikoiden keskellä.]

Minimoi tappiot!

Kiitti Tyräkki vinkistä, tappioiden minimoiminen lienee tärkeintä tässä hetkessö!
Hyvin olet saanut fiiliksistäni kiinni. Tänään onneksi tunnelma on ollut asteen verran parempi. Mut vain asteen. Ihmettelen edelleen noita kärrynpyöriä, joita mieleni heittää. No, kai se ajan kanssa tasaantuu.
Tänään en muuten tehnyt mitään järkevää, en purkanut yhtään muuttolaatikkoa tai järjestänyt paikkoja tai muutakaan. Tein koko päivän mukavia juttuja. Olin ulkona, kävin jätskillä ja nautin kesästä. Ehtiihän nuo saada paikalalleen myöhemminkin.
Työtä mieleni kanssa jatkan edelleen. Parisuhteen päättyminen olikin kovempi paikka, kuin olin kuvitellut. Minulla oli aika työstää ajatusta, koska puun takaaa ero eo tullut, vaan siitä oltiin puhuttu jo pitkäään. Siksi tämä niin hämmentävältä tuntuukin. Luulin eron olevan helpotus, mutta se on ollut myös paljon muuta.
Ja kiitos Tyräkki, olen ketjuasi seurannut alusta asti. Paljon voimaa olen onnistumisistasi saanut. Hyvä sinä!

Näin tänä sunnuntaina. Raittiina.

Kiits Sorb, mustahan ei tunnu, että eläisin mitään uutta upeeta elämää, enkä ole oikein raittiushurmostakaan kokenu, mutta vapaapudotuksen olen pysäyttäny.

Erokorttia varmaan helppo heilutella ja teoriassa puhua, mutta se onkin sitten toinen juttu, kun havahtuu siihen, että nyt ihan oikeesti lusikat jaettu. [Näin voisin siis kuvitella, mä olin hyvin pitkälti sinkku melke kolmekypäseks, enkä ole koskaan eronnu mistään pitkästä ja vakavasta.]

Lämmintä viikkoa, pysy sopivan viileenä kuitenkin!

Itse olen elänyt parisuhteessa käytännössä koko aikuisikäni. Oudoimmalta tuntuu yksinäisyys. Enää ei olekaan ketään, kenen kanssa vaihtaa päivän kuulumiset tai keskustella asioista.
Toki pojan kanssa pystyy tekemään paljon ja jopa jostain asioita puhumaankin. Pieni on hän vielä isompiin keskusteluihin ja on minun kanssani vain joka toisen viikon. Ajan kanssa näistä oman ajan viikoista oppii ehkä nauttimaan (näin on moni saman kokenut kertonut), mutta tällä hetkellä nämä ajat ilman poikaa ovat tuskaisia. Ikävä lasta on suunnaton.
Toki minulla on myös kavereita, mutta heistä lähes kaikki perheellisiä. En siis viitsi häiriköidä koko aikaa soittelemalla heillekään.
Ottaa päähän tänä iltana niin kovasti, että vanhana aikana olisin varmasti sortunut juomaan.
Nyt se ei ole onneksi enää vaihtoehto. Eli selvänä mennään alakuloisten tunnelmien kanssa.

Koetahan kestää. Muutos rassaa aikansa.

Kiitos 0132, kyllä täällä sinnitellään!
Tavoitteena onkin nyt oppia tuntemaan itseäni paremmin.
Koko aikuisiän parisuhteessa eläneenä olen tehnyt loputtomasti kompromisseja.
Elänyt tietenkin perheen ja parisuhteen ehdoilla, luonnollisesti.
Nyt siis olisi mahdollisuus tutustua itseensä uudestaan, miettiä mitä minä elämältäni vielä odotan. Tehdä ne asiat, jotka on jääneet tekemättä,
Kuitenkin on myönnettävä, että eron aiheuttama tuska on ensin käsiteltävä alta pois. Ja ikävä kyllä siihen näyttää menevän oma aikansa.

Pitkän suhteen loppumisesta itsekin toivuin pitkään. Siis työsuhteen, samalla työnantajalla 30v.
Onhan se eriasia kuin parisuhde, mutta paljon elämästä katosi hetkessä.
Muistona on valokuvia ja jokunen video. Ja tietysti muistot.

Perheellisestä juomarista yksinasuvaks raitistelevaks yhteishuoltajaks on kyllä niin kova rysäytys, että varmasti ottaa aikansa kipeetä. Mutta toisaalta, ehkä saat myös kärsittyä kaiken kerralla pois, kun nyt vaan sitkuttelet.

Toki toi ei hirvittävästi lohduta siinä vaiheessa, kun akuutisti tuskattaa. Pakolla vaan on tehtävä jotain muuta ku juotava, vaikka se olis se eka, vika ja ainoo mieleen tuleva keino. Ei jatku iäisyyksiin!

Kiitos Tyräkki!
Kyllä minä jaksan vielä uskoa, että kaikki lopulta kaikki kääntyy parhain päin!
Olet oikeassa, muutos on todella suuri! Paljon asioita täytyy opetella uudestaan, mutta itse asisa teen sen ihan mielelläni. Lapseni on onneksi hyväksynyt eromme melko hyvin. Varmasti kipuiluja tulee vielä, mutta olen niihin valmis. Lapsi on itselleni todella tärkeä ja paljon harrastamme yhdessä. Tämä pitää minut tehokkaasti kiinni elämässä, vaikken koko aikaa enää hänen kanssaan voikkaan viettää.

Alkoholia ei ole tehnyt mieli! Todella kovat kivut ovat tuoreena muistissa ja toisaalta elämän haluni on onneksi voimakkaasti tallella.
Korvaavaa tekemistä olen kyllä keksinyt ja loma antaakin tähän uskomattoman hienon tilaisuuden. Vaikka tunnetilat heittelevät edelleen laidasta laitaan, luulen että olen oppinut hyväksymään tilanteen ja yleisfiilis alkaa pikkuhiljaa kääntyä masiksesta perusoloon.
Olen päättänyt olla pitämättä kiirettä ja ottaa nyt kaikki asiat rauhassa. Ei hätiköityjä ratkaisuja minkään asioiden suhteen.
Hiljaa hyvää tulee!
Raitis torstai kääntyy juuri perjantaiksi. Raittiina mennään perjantaikin!

Mukava perjantai alkaa olla takana.
Paljon sain tänään aikaan. Hoidin monta kauppa-asiaa. Niitä muuten on melkoisesti, kun muuttaa pitkästä parisuhteesta asumaan yksin. Kaikkea ei muista kerralla mitenkään, ja tarpeita tulee pikkuhiljaa esille.
Maksoin ison pinon laskuja, ah aina niin mielekästä tekemistä. Rahoista pääsee eroon huomattavasti nopeammin, kuin mitä sitä saa tienattua. Purin myös monta muuttolaatikkoa, siivosin ja järjestelin paikkoja.
Entisessä elämässä olisin palkinnut itseni varmaan viinipöntöllä, josta olisin päivän mittaan juonut suurimman osan.
Onneksi tänäänkään ei tehnyt mieli alkoholia. Eli kuplaveden voimalla olen saanut kaiken tehtyä.
Pikkuhiljaa silmät alkavat aueta sille, kuinka alkoholikeskeistä elämäni oli aiemmin. Esim. tämän päivän menot olisin varmasti järjestänyt aiemmin niin, että autoilut olisi hoidettu aamupäivän aikana. Nyt tällaisia ei onneksi tarvitse miettiä.
Kävin juuri ajamassa lenkin, jos olisin jostain kuun pimennyksen bongannut. Sen verran pilvistä oli kuitenkin, että jäi ikävä kyllä tällä kertaa näkemättä.
Hyvällä mielellä ja raittiina viikonloppuun!

Sorb kirjoitti

Mukava kuulla, että saat laskuja. Kaikille niitä ei lähetetä.

Tänään et ole yksin

Lomareissulla. Raittiina. Siinä tärkeimmät.