lyhyesti sanottuna oon yhtä alkoholisoitunut kun sinä aikoinaan olit. ja kun yritän mennä a-klinikalle katkolle, niin ne ne tarjoo vaan jotain vitun kotikatkoo, vaik sanon, et se diapami toimii vaan +150mg. et pitäskö se lähtee yksityiselle, vai mitä 
Kannatan itse vahvasti kokeneita yksityisiä psykiatrisia erikoislääkäreitä (joilla on vielä mahdollisesti kokemusta ulkomaita myöten) mutta ne maksaa tietysti hieman kun kunnolla tutkitaan eikä vain pelkästään hutkita. Jotkut ihan uskottavat tahot väittävät myös oman paikkakunnan AA-ryhmien, erilaisten yhteisöhoitopaikkojen (kunnalta maksusitoumus a-klinikan kautta) ja jopa Minnesotahuruilun auttavan tautiin…
Katkolle kannattaa aina mennä ja on se avo/kotikatkokin tyhjää parempi. Tärkeintä olisi nähdäkseni löytää se perimmäinen syy miksi sitä viinaa tulee juotua liikaa ja olo on kehno.
Niin sun tapauksessa se ei loppujen lopussa ollu edes alkoholismi? Että ei 12 askelta tai alkoholistien vertaistuet auttanu.
Perimmäisen syyn löytämiseen voi mennä vuosia. Siksi on parempi ensin raitistua. Raittiina saa suuremman hyödyn niin lääketieteestä, terapiasta, uskonnosta, sosiologiasta, katkoista ja sairaaloista kuin omista ajatusrakennelmistaankin. Omat oivalluksensa on hyödyllistä antaa asioistaan jo selvillä olevan ihmisen tarkasteltaviksi, joko ammattilaisen tai luotettavan raitistuneen alkoholistin.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tässä se on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu! Näin se on.
Olen tuosta samaa mieltä.
Asioita ehtii sitten teoretisoimaan, ja ehkei mene ihan kaikkiin filosofisiin ansoihin kun antaa rauhassa ensin pään selvitä. Etäisyys asioihin on usein parempi kuin suurennuslasi. Kokonaisuus mahtuu näkökenttään.
Vakava masennukseni ajoi minut alkoholin rajuun väärinkäyttöön ja olin kaikin mahdollisin tavoin todella riippuvainen kyseisestä myrkystä. Nyt kun taustalla vaaninut masennus on saatu täydelliseen remissioon (lääkityksellä) ei yksinkertaisesti ole mitään alkoholiongelmia tai muitakaan päihdeongelmia. Eli olen kyllä kärsinyt psykiatrisesta sairaudesta nimeltä alkoholismi (sekä omannut myös bentsodiatsepiini, pregabaliini ja nikotiini-riippuvuudet) mutta toipunut niistä koska päihdeongelma oli vain ja ainoastaan sekundaarinen keino primaariongelman kestämiseen.
12 askelta saa minun pääni särkemään mutta alkoholistien todella auliisti tarjoamasta vertaistuesta taas koen saaneeni hyötyä.
“Omat oivalluksensa on hyödyllistä antaa asioistaan jo selvillä olevan ihmisen tarkasteltaviksi, joko ammattilaisen tai luotettavan raitistuneen alkoholistin.”
Ammattilainen ja “ammattilainen”.
-
Vasta-alkajilla ei voi olla samaa tietotaitoa, kuin ilman yliopistotutkintoa menestyksellä alkoholisteja auttaneilla kuten sosiaalineuvos Mauri Poikeljärvellä tai lähihoitaja Atik Ismaililla.
-
On “kallonkutistajia”, jotka savustavat hankalat potilaat pois ja käyttävät sen alle virkatuntien tekemänsä paikallaolotunnit jopa niskoja nakellen kiltteihin mummoihin tai antavat vuoden lääkkeet kerralla, ettei tartte enää tavata. TV:ssä oli nuori nainen, jolta oli evätty hoito kokonaan, koska oli muka “liian sairas hoidettavaksi”.
-
Alkoholiasioista näillä “kallonkutistajilla” voi jopa luetun opin määrä olla minimaalinen.
-
Kunnissa ei aina edes ole alkoholiasioihin erikoistunutta henkilöstöä. Ei yhtäkään.
-
Entisiä mielisairaaloita (joissa 50-70% potilaista oikeasti oli viinan takia katkolla) on suljettu ja osa muutettu vastaanottokeskuksiksi.
-
Valitusmahdollisuutta ei ole vaan pitäisi aina salaa nauhoittaa käynnit.
-
Poliisit tietenkin - Gaussin käyrän vasemmalta laidalta yleensä - uskovat 100% “kallonkutistajien” valehtelusta.
-
Kunnanjohtajalle jos valitat niin se alkaa irvistämään kun tulee sattumalta vastaan.
→ Liian usein on pakko, kuten Soikannel toi esiin mennä yksityiselle tai ostaa tropit omia kanavia pitkin.
Sama kokemus on tästä. Sen perimmäisen syyn paljastumiseen ja tunne-elämän eheytymiseen meni itselläkin vuosia. Ja siis kyllähän minä sitä matkaa omaan itseeni teen tänä päivänäkin ja tulen varmaankin tekemään vielä hyvän aikaa tästäkin eteenpäin. Sitten kun se perimmäinen syy rupesi paljastumaan, niin on ruvennut tosissaan helpottamaan. Se alku ja ensimmäinen vuosi varsinkin oli aika kärvistelyä.
Niin pitkään kun ei ymmärrä omaa tilaansa, niin se sama sairaus oireilee sitten muilla tavoin vaikka se dokaaminen loppuisikin. Tämmöinen on oma kokemukseni asiasta että se oma menneisyys tarvitsee työstää tunnetasolla lävitse, joka mahdollistaa sitten sen muutoksen. Kaikki aikanaan kumminkin.
“perimmäistä syytä” alkoholismiini en tiedä vieläkään. Viisi ja puoli vuotta kulunut viimeisestä kaljapullosta, ja tässä on jo pitkään ollut sellainen olo ettei sen ole väliäkään.
Kun sitäpaitsi aloin epäilemään ettei ehkä olisi olemassakaan mitään yhtä ja tarkkaan määriteltävää “perimmäistä syytä”
Kun minunkin vaatimattomaan ja kovin vähän tarinoiden aiheiksi kelpaavia juttuja sisältävään elämääni kuitenkin sisältyi niin perhanan monenmoista käyttäytymistäni muokannutta asiaa.
En minäkään mitään spesifisesti määriteltävää perimmäistä syytä tiedä, eikä mun ainakaan just tällä hetkellä tarvitse tietääkään.
Mutta nämä että mistä siinä koko kuviossa on ihan oikeasti ollut kyse, niin nämä jutut on tarvinnut jotenkin selvittää. Sen vuoksi että voi antaa itselleen anteeksi, kun ymmärtää että kyse on oikeasti ollut jonkunlaisesta sairaudesta eikä mistään pahuudesta tai huonoudesta, niin kuin ennen kuvittelin. Häpeä on alkoholistin ja alkoholistin läheisten matkakumppani ja sen läpi työstäminen on olennainen osa toipumista.
Näin siis itselläni, en neuvo ketään muuta, vain tämä on vain omaa kokemustani.
Minä olin todella pahoinvoiva ihminen silloin kun aloitin alkoholin käyttämisen ja se viina toimi jonkunlaisena tiedostamattomana helpotuksena tuohon pahaan oloon. Se kaikki paha olohan tulee sieltä sitten aikanaan käsiteltäväksi, kun sen viinan juonnin on ensin saanut lopetettua, eli on raitistunut. Kun eihän se viina tietenkään niitä kaikkia tunteita poista, vain ainoastaan lakaisee hetkeksi maton alle. Ja jos niitä tunteita ei käsittele, niin ainakin itselläni käy niin että silloin sama sairaus rupeaa oirehtimaan vaan jollain toisilla tavoilla,. Sitä varmaan tuolla lomapuiston perimmäisellä syylläkin tässä tapauksessa tarkoitetaan. Ehkä.
Ja se minkä tässä nyt itse pikkuhiljaa on tajunnut on se, että mitään tämmöistä täydellisyyden harhaa on ihan turha tavoitella, koska semmoisia ei meistä ole kukaan. Ja se on oikeastaan aika helpottavaa ymmärtää, että saa olla keskeneräinen eli oma itsensä toisin sanoen. 
Ei tarvi yrittää esittää jotain muuta, josta siitäkin on oikeastaan lähes tulkoon koko tämän elämäni mittainen kokemus. 
[quote="SoiKannel Tärkeintä olisi nähdäkseni löytää se perimmäinen syy miksi sitä viinaa tulee juotua liikaa ja olo on kehno.[/quote]
no entä jos jo tietää? jos on vaikka halvaantunut ja joutunu pyörätuoliin, niin vähemmästäkin sitä alkaa häppä maistuu isommal kädel
^ Ei välttämättä. Voihan sitä ottaa huomioon miten kauheaa ja masentavaa siinä pyörätuolissa olisi täristä krapulassa, ja olla sitten raittiina sen vuoksi.
Mieleen tuli elävästi, kun olin katkolla 2007, ja perustelin ryyppäämistä sillä että voivoi kun on käsi kipsissä ja tuli jalkavamma samaan aikaan, että eihän sitä voinut muuta kuin ryypätä sitten. Eräs katkon työntekijä totesi että voi kultapieni, et sinä noiden takia juo, vaan juot koska olet alkoholisti.
Ihminen joka ei ole alkoholisti, ei välttämättä reagoi onnettomuuksiin ja vastoinkäymisiin pulloon tarttumalla. Joskus niiin voi toki käydä, mutta ei mitenkään automaattisesti.
Kelle maistuu ja kelle ei. Tunnen henkikohtaisesti halvaantuneen ihmisen pyörätuolissa joka dokaa alkoholistisesti ja toisen sällin joka joi ennen pyörätuoliin päätymistä mutta nyt ei kiinnosta etanoli tippaakaan.
Pyörätuoliin joutuminen on kyllä sellainen juttu, että varmasti alkaa häppä maistumaan, mikäli on siihen taipumusta.
Varsinkin nuorella iällä. Kyllä mun on vaikea kuvitella itseäni ja elämääni pyörätuolissa. Siinä varmasti masentuu kun siihen joutuu. Viinalla on vain se paha puoli, että se lisää sitä masennusta. Hetken verran saattaa olla hyvä olo ja viinaa tarvitaan koko ajan lisääntyvissä määrissä ja lopulta se ei tuo hyvää oloa olleskaan, menee itkuviinan puolelle.
Asia nyt kuitenkin on niin, että siinä pyörätuolissa sitä joutuu sitten olemaan oli sitten selvin päin, kännissä, mömmöissä, kaasussa, pilvessä tai krapulassa. Jonkinlainen vertaistuki vastaavan kokeneilta olisi varmasti hyväksi, jotta oma halu raitistumiseen saisi kipinää aikaiseksi.
Kannel ei nyt oikeen ymmärtänyt mun pointtia. Kun krapulat alkaa olee sellasia, et painajaiset on suurinpiirtein yhtä todentuntusia, kuin hereillä oleminen. Ja vaikka tiedostais, et on hereillä ja tuntuu, et joku on seläntakana ja sitä pyörii harhoissaan kuin koiran pentu joka jahtaa häntäänsä.
Niin tämmöst on vissiin jopa hengenvaarallista lopettaa ilman vahvaa lääkitystä. et ei mitkää avokatkon mikkihiiri lääkitykset auta 
Myönnettäköön, että taisi mennä hieman ohi mutta hienoa kun tarkensit! Olen itse ollut deliriumeissa/alkoholihalluissa ja kokenut vaikka mitä sekä “kävelin” joskus sen tulen/helvetin läpi ilman mitään lääkityksiä henkeni uhalla mutta jos apua ei saa avokatkolta (kuten yleensä ei saa kun napit ei meinaa “ammattilaisille” riittää) niin sitten niitä järjestetään jollain muulla tavalla. Jedivinkkejä asiasta en ala jakamaan…
112 soitto saattaisi auttaa ja kertoa tilanne täysin rehellisesti. Kyl ne ammattilaiset osaa arvioda oletko sinä deliriumeissa/alkoholihallusinoosien vallassa ja jos olet niin troppia tulee niin, että tarkenee ja sairaalaan vaan. Se tuntuvatko ne tropit jotka saattavat sinun henkesi pelastaa kivoilta on sitten taas varmaan aika henkilökohtaista… Myönnän, että niissä tiloissa se soittokin on vaikeata mutta on sitä nyt sentäs ainakin yritettävä…
Mä sanosin että muutama viikko lepolomaa mielisairaalassa (niin kauheelta kuin se kuullostaakin), voi olla ihan oikeasti hyvä juttu, joka auttaa pääsemään takaisin tavalliseen elämään, normaaleihin juttuihin, mukaviin asioihin! 
no ootko ite käyny narkkitehti