Soberistan uusi elämä

Hei, Plinkkiläiset! Olen jo pidempään lukenut täällä olevia hienoja viestiketjuja pohtien samalla omaa suhdettani alkoholiin. Nyt tunnen olevani valmis esittäytymään, sillä en enää pääni sisällä venkoile ja vastusta sitä tosiasiaa, että olen alkoholiriippuvainen. Juhannusaatto 2018 on ensimmäinen päiväni raittiina ja raittiina aion myös loppuelämäni viettää. Vaikka päätös kaiken alkoholin jättämisestä on pelottanut minua ja pelottaa tälläkin hetkellä, ei minulla ole muuta vaihtoehtoa. Jos jatkan juomista kuolen tai ainakin menetän kaiken sen mikä elämässä on arvokasta ja mielekästä.

Olen keski-ikäinen työssäkäyvä onnellisesti naimisissa oleva nainen. Kolmesta lapsesta enää nuorin asuu kotona. Kaiken pitäisi olla hyvin ja kuitenkin olen viimeiset viisi vuotta juonut lähes päivittäin, aina saman mallin mukaisesti. Aamulla päätän, etten tänä päivänä juo, mutta viimeistään töistä lähtiessäni olen jo antanut itselleni luvan lykätä päätöstä seuraavaan päivään ja kotiinpaluu käy sitten totutusti Alkon kautta. Olen kai klassinen naisjuomari siinä, että olen tissutellut salaa yksinäni. En osaa lopettaa kun kerran aloitan eikä minusta siksi koskaan tule olemaan kohtuukäyttäjäksi. Olen lopen uupunut riippuvuuteeni enkä halua mitään niin palavasti kuin onnistua raitistumisessa. Siksi olen täällä.

Hyvää juhannusta kaikille!

Hyvää juhannusta. Mulla viikko raittiutta takana pakosta kun mursin nilkan kännissä. Enää en juo ikinä. Vittu että on harmittanut kun oon sössinyt elämääni ja terveyttä nyt oli vähällä jo ettei käynyt tosi hullusti. Kannustan sinua myös ja eletään rinnalla. Hyvää Juhannusta ja parempia vointeja kohti.

Päivis kirjoitti

Hyvä päätös. Tervetuloa mukaan!
Minä en tuollaista osannut tehdä, mutta päivä kerrallaan olen saanut olla raittiina pitkään. Tukenani ovat olleet aa-laiset naiset ja miehet ihan ensimmäisestä avunhakemisestani lähtien. Apua hain palaverista, ja vaikka jännitti kovasti, uskalsin avata oven ja suuni sanomalla, että olen alkoholisti.

Tänään et ole yksin

Soberista kirjoitti

Tervetuloa mukaan!
Mulla raittius tuli elämääni sinä päivänä, kun päätin hakea apua, ja hain. Sinä olet tänään kertonut haluavasi onnistua raitistumisessa. Se on ihan täysin mahdollista, jopa todennäköistä, ja juuri siksi, että tänään olet kirjoittanut ongelmastasi ja halustasi.

Raitista juhannusta!

Päivä kerrallaan

Kiitos, Lomapuisto! Ensimmäinen juhannus naismuistiin alkoholitta. Ympäristössä juotiin maltillisesti, mikä helpotti. Ja samalla nousi esille ensimmäinen uusi oppini raittiuden polulla. Lähiympäristössäni muut ovat varmasti jo aikoja juoneet maltillisesti, kun taas minä olen ollut liian keskittynyt viinilasini jatkuvaan töyttämiseen huomioidakseni, että juomistavoiltani poikkean muista… Huh, huh, oma juomahistoria hävettää vaikka tiedänkin ettei pitäisi, alkoholismi on sairaus. En minä artroosianikaan häpeä, harmittelen vain ja yritän suhtautua särkeviin ja kömpelöihin käsiini lempeydellä.

Päivis, murtunut nilkka kuulostaa kurjalle, toivottavasti jalkasi voi jo paremmin. Minä mursin kerran humalassa olkapääni ja sitä seurasi vielä kahden vuoden nk. jäätynyt olkapää. Kyllä minä sen sadannen kerran päätin lopettaa juomisen siihen, mutten vielä silloin en onnistunut. Halu sumentaa aivot ja välttää katsoa omia demoneja silmiin oli vielä silloin niin paljon voimakkaampi kuin halu vapautua tästä helvetillisestä riippuvuudesta. Onnea, olet ollut viikon juomatta! Unelmoin saavani kirjoittaa tänne samoin viikon kuluttua :smiley: .

Heräsin siihen, että koko kroppaa särki. Vierotusoire? Kestää varmaan vielä viikkoja, kuukausia ennen kuin kaikki myrkyt ovat kehostani poistuneet. Voi rakas kehoni, miksi olen kohdellut sinua kaltoin, vuosikymmeniä.

Juu ja kun pahin hikoilu on ohi niin sitten tiedät et on voiton puolella viekkareista. Halut juoda jää mut onko pakko. Ei. Jotain muuta tilalle. Tai elämän syventämistä elämisen arvoiseksi ja kauniiksi. Ei enää rumia päiviä.

Olen viettänyt viime tunnit lukien plinkkiläisten vanhoja viestiketjuja, kiitos niistä kaikille kirjoittaneille, jotka olette jakaneet omia kokemuksianne. Viestinne ovat antaneet minulle suurta lohtua ja vahvaa uskoa siihen, että minäkin onnistun lopettamaan lopullisesti.

Päivä sujui rauhallisesti. Ajoin serkkuni luo lounaalle. Viiniäkin oli tarjolla, kylmää roseeta ja siinä se lause sitten vain putkahti suustani: “Ei kiitos, olen en juo enää alkoholia ollenkaan”. Kaadoin viinilasiini jääkylmää lähdevettä ja nautin täysin rinnoin pöydän antimista. Olo oli helpottunut, miltei hilpeä. Viisi tuntia myöhemmin palasin mökille ja sillä samaisella minuutilla kun lompsin sisään taloon viinanhimo iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Toistin toistamista päästyäni itselleni, että olen lopettanut juomisen, olen ihminen joka ei juo, en juo enää, en juo enää ikinä. Nostin matot ulos, imuroin, tamppasin matot, pesin lattiat ja kun koko talo uhkui puhtautta istahdin nojatuoliin ja avasin Päihdelinkin. Yhtäkkiä huomasin juomishimon kadonneen. Varmasti tämä tämäniltainen toistuu vielä monen monituista kertaa ennen kuin olen vapaa, mutta ainakin uskon tietäväni miten kohdata juomisdemonini. Toisin sanoen olemalla vastaamatta sen kutsuun. Toistettava aivoilleni, etten enää juo. Keskityttävä muihin asioihin. Huomenna palaan Helsinkiin ja se vähä pelottaa. Tiedän, että samalla hetkellä kun avaan kodin oven, alkavat aivoni huutaa sunnuntaikaljojen perään. Minun on toimittava samoin eväin kuin tänään. Mutta voiko nainen siivota raivon vimmalla joka päivä :open_mouth:

Ketjuissa näkyy yksi asia selvänä; monelle päivittäisestä kirjoittamisesta täällä on ollut ratkaiseva apu raitistumisessa. Tästä lähin käyn samaa polkua minua viisaampien jäljessä ja kirjoitan tänne päivittäin omista kuulumisistani.

Hyvää Juhannusiltaa, Soberista!

Alkoholi on vahva ja hämäävä vastustaja, joka vaanii puolustuksemme heikointa kohtaa. Voit rauhallisin mielein mennä kotiin, tuskin se iskee nyt, kun olet valmistaunut kohtaamaan kiusauksen.
Kodin siisteys onkin jännä juttu. Monelle alkoholistille ehdoton siisteys on juoma-aikana ollut välttämätön veruke juomisen hyväksymiselle. Raitistuttua on ajatustapa muuttunut sallivammaksi, eivätkä pienet elämisen merkit enää häiritse. Jos taas koti ja ulkoinen olemus ovat olleet hunningolla, raittius on antanut näkemystä ja toimintakykyä pitää koti ja oma itse kohtuusiistinä. Näin minullakin oma huoneeni on sen näköinen, että työskentelen tässä.
Oikea havainto sinulla tuo, että päivittäisestä toiminnasta saa vertaistuen voimaa pysyvän raittiuden ylläpitoon. Itselläni tämän lisäksi tärkeää on henkilökohtaiset yhteydet joko tapaamisina palavereissa, kahdestaan tai puhelut toiselle alkoholistille.

Raittius on iloinen asia ja jokainen raitis päivä on alkoholistille kiitoksen paikka.

Päivä kerrallaan

[quote=“lomapuisto”]
Oikea havainto sinulla tuo, että päivittäisestä toiminnasta saa vertaistuen voimaa pysyvän raittiuden ylläpitoon. Itselläni tämän lisäksi tärkeää on henkilökohtaiset yhteydet joko tapaamisina palavereissa, kahdestaan tai puhelut toiselle alkoholistille.

Aivan! Ja allekirjoitan myös sen, mitä siivoamisesta totesit. Minulla tämä siivousvimma on toivon mukaan väliaikainen mielenhäiriö, mies tulee varmaan muutoin hulluksi :laughing: . Niin kuin yhdessä toisessa ketjussa totesin, sattuvat minun dokaamisdemonituntini miltei täsmällisesti kello 17 ja 20 väliselle ajalle, silloin olen tottunut palkitsemaan itseäni alkoholilla, siis h e r m o m y r k y l l ä :open_mouth: . Kun aivot nytkin huutavat nousuhumalaa minun on vain todettava, että siinä se taas räyhää ja houkuttelee, aivoparkani, mutta minä tyttöpä en välitä vaan puuhaan jotakin muuta joka vie ajatukset juomisesta. Silti, aivojani ihan särkee tuo typerä juomiseen houkutteleva kovaääninen toitotus, vai onko tämä särky puhdas vieroitusoire. Uskon kuitenkin vakaasti, että ääni ajan myötä hiljenee, mutta vain ja ainoastaan jos lakkaan palkitsemasta sitä.

Varhain huomenna lennän parhaan ystävättäreni kanssa lomalle Dubrovnikiin. Ensimmäinen raitis lomani vuosikymmeniin.

Oikein ihanaa lomaa. Mulla oli tänään itku päivä kuuntelin sitten riippuvuus juttuja netistä ja itkin ja se auttoi. Nyt tää päivä on selitetty. Lapset on saanu ruokaa jne… en ole vaipunut masennuksen syövereihin (ollut sielläkin) itken ku itkettää mutta sillekin oma aikansa. Palaillaan