Slottimaniaa

Hei,
uskaltaudun nyt elämäni ensimmäistä kertaa kertomaan tilanteestani muille. Olen eksynyt slottien maailmaan kolmisen vuotta sitten vedonlyönnin kautta, jota harrastin muutaman vuoden ennen slotteja. Vedonlyönnissä kiinnosti “tilastot” ja kuvitelma, että jos tarpeeksi seuraa ja etsii tietoa sitähän voittaa “ilmaista rahaa”. Noh, eihän se näin tietenkään ole ja vedonlyönnissä en koskaan pelannut yli varojen, alkoi myös tuntua turhalta hommalta, kun voittoa ei varsinaisesti tullut. Aiemmin olin suhtautunut slotteihin epäilevästi ja uskoin niiden olevan huijausta, ei niistä oikeasti voi voittaa. Toisinaan kuitenkin kokeilin hyvin pienellä panoksella muutaman kierroksen ja kerran posahti 50e kierroksella ja sitä myöden sain kotiutettua 200e. Tästähän se sitten alkoi. Viime vuoden vaihteeseen mennessä homma pysyi jollakin tapaa kasassa, enkä koskaan pelannut yli varojen. Viime syksynä onnistuin kotiuttamaan yhteensä n. 9000e, mikä oli järkyttävä summa ja varmaan lopulta sokeuttikin. Heräsi kokemus, että “Hei tästähän voi saada isojakin summia!”. Totta kai ne meni lopulta lähes kaikki varmaan takaisin ja takaraivoon jäi kummittelemaan aina ajatus, että “kun kerran näin paljon on rahaa sinne syöttänyt, niin kyllähän sieltä kohta on tultava takaisin”. Toisinaan tulikin, mutta kotiuttamaan onnistuin hyvin harvoin, koko ajan ajatteli, että “ihan just, vielä vähän”. Ja aina taidettiin mennä nollille. Muutaman satasen kotiutuksia olen onnistunut tämän vuoden puolella tekemään, mutta edelleen kaikki mennyt muille casinoille takaisin. Jossain vaiheessa huomasin, että luottokorttivelka on koko ajan tapissa ja jouduin avopuolisollekin kertomaan tilanteeni ja lainaamaan rahaa. Tämän sain maksettua takaisin ja olin varma, että nyt olen herännyt tähän tilanteeseen ja lopetan pelaamisen. Suljin kaikki pelitilini ja olin noin viikon pelaamatta. Mutta eihän se pelaaminen siihenkään loppunut.

Huomaan, että pelaaminen on mulle hauskaa ja jännittävää ajanvietettä lähes missä tahansa ja milloin tahansa ja siihen on helppo tarttua, kun on tylsää tai kun muuten elämässä ahdistaa. Toisinaan olen ajatellut, että mikäli pelaaminen pysyy hanskassa niin voihan sitä pelata. Mutta se ei toistaiseksi ole pysynyt, koska hyvin harvoin pystyn sen ekan menetetyn talletuksen jälkeen lopettamaan, koska ahdistaa se rahan häviäminen. Jotenkin menee sellaiseen tilaan, jossa yleensä ajattelee, että “ihan sama, kyllä sitä rahaa jostain tulee ja kyllä sitä pärjätään”.

Tällä hetkellä luottokorttivelkaa on tonni ja lomamatka maksamatta avopuolisolle myös noin tonni. Oon laskeskellu, että saan ne maksettua vuoden loppuun mennessä, mutta tällöin ei ole varaa mihinkään isompiin hankintoihin tai yllätyksiin. Alkaa pikku hiljaa raivostuttaa jatkuva pennin venytys ja rahan miettiminen, vaikka palkkani on ihan hyvä. Varmaan joutunut ainakin puoli vuotta tässä miettimään, riittääkö rahat. Muutenkin hävettää, että 26-vuotiaalla ei ole lähes lainkaan säästöjä (paitsi ASP-tili, josta puuttuu monen kuukauden säästö) eikä mitään “sukanvartta”. Yksi suurimmista häpeän aiheista kohdallani on myös se, että olen terveydenhoitoalalla ja periaatteessa työssäni voisin kohdata peliriippuvaisia. Ehkä tämän takia on niin suuri kynnys hakea mitään apua, koska “pitäisihän se tietää nämä jutut”.

Olen yrittänyt keksiä muuta ajanvietettä pelaamisen tilalle ja siinä toisinaan onnistunut, pisin pelaamaton putki oli ehkä vähän päälle viikon. Sitten tylsyyttäni lähdin etsimään ilmaiskierroksia uusilta casinoilta ja tulihan niihinkin talleteltua. En pidä siitä, että pelaaminen aiheuttaa niin suurta tunteiden vuoristorataa, jäätävää ahdistusta, helpotusta ja onnen tunnetta ja usein päättyen siihen ahdistukseen ja itseinhoon, häpeään. Tuntuu myös, että slottien myötä virittyy sellaseen ylivireystilaan ja vähemmät yöunet ei tunnu niin pahalta.

Pelaaminen aiheuttaa pelkkää pahaa satunnaisista voitoista huolimatta ja ilmeisesti mulle sopii kokonaan pelaamisen lopettaminen. Myönnän, että tänään tuli 100e talletettua ja noin parikymppiä on vielä pelitilillä (bonusta kierrättämättä), josta yritän jotain raapia kotiutukseen, (siinä todennäköisesti onnistumatta). Talletusrajat olen asettanut kaikille kasinoille (yleensä yritän 5e/kk mikäli mahdollista eli ettei varsinainen talletus ole mahdollista), mutta seuraava askel on näiden tilien sulkeminen. Jotenkin helpottaa, kun tietää, ettei edes voi pelata, mutta aina häviöiden miettiminen aiheuttaa ahdistusta ja herättää ajatuksen “mitä jos tulisin satasen kotiutus”.

Pahoittelut valtavasta romaanista, mutta halusin kaiken tähän purkaa. Varmaankin huomisen jälkeen alan laskemaan pelaamattomia päiviä.

Ajattelin tulla kirjoittamaan kuulumisiani melkein kk:n jälkeen. Kirjoitettuani aloin lukea muiden tekstejä ja huomata ettei omassa tilanteessani ollut niin isoista summista kuin suurimmalla osalla. Kirjoituksen jälkeen talletin vielä Veikkaukselle muutamia kymppejä ja Ebingosin ne. Seuraavana maanantaina lähdettiin kuitenkin lomamatkalle ja sen jälkeen en ole pelannut lainkaan eli tämän viikon kuluttua tulee kk täyteen. En ole uskaltanut sulkea pelitilejä, sillä en haluaisi käydä pelisivuilla tai nähdä pelejä. Sähköpostiin tulevista mainoksista olen heti poistanut osoitteeni tilauslistalta. Nyt ei ole mainoksia onneksi tullut juurikaan.

Pelaaminen ei ole mielessä juuri lainkaan, toisinaan näen jotain unia, mutta mieli ei tee silti pelata. Olen keksinyt muuta ajanvietettä ja enää ei ahdista lähes lainkaan, mihin olen oikein tyytyväinen. Luulen että pelaaminen on vaikuttanut myös epäsuorasti itsetuntoon ja on tullut entistä paskempi olo työssä ja muutenkin.

Tulevaisuudessa luulen etten uskalla lähteä pelaamaan “kohtuudellakaan”, lottoamisesta en tiedä. Toivon että tämä kantaa jatkossa, enkä haluaisi retkahtaa (tuskin muutkaan), niin paljon kauhistuttaa se jäätävä ahdistus ja itseinho.

Onnea matkaan kaikille, lopettaminen kannattaa.

Olin pelaamatta sen 4kk suurinpiirtein ennen kuin löysin ne casinostriimit joista kyselinkin täällä että onko petaamista niiden katselu. Ja totta helvetissähän se oli :smiley: kuvittelin että sen 4kk jälkeen olen selättänyt tämän ongelman ja tämä on taakse jäänyttä elämää. Mutta kuinka ollakaan päätin kokeilla striimejä katsottua “vähän” että eihän se yks viisikymppinen haittaa - sen olen valmis tähän tuhlaamaan! Eipä se siihen jäänyt. Joulukuulta olen yrittänyt lopettaa mutta retkahdellut koko ajan, pisin pelamaaton aika ollut vain viikon. Tässä jotenkin koko ajan ajatuksena on ollut lopettaa kokonaan mutta niitä ihmerysäyksiä tullut ja otinpa ekaa kertaa lainaakin (luottokortin lisäks) pelaamiseen, sellasesta pikavippipaikasta, enkä edes tyhmänä tajunnut että sellasesta paikasta on kyse. Tarkoitus siis oli tietenkin vain “satanen ottaa ja maksaa saman tien takas”. Melkein kaks tonniahan siinä meni. Kun tajusin että korko on jumalaton niin sain hankittua pienempi korkosen toisen lainan ja maksoin äkkiä pikavipin pois. Nyt lyhennän tätä toista lainaa noin vuoden verran. Tulipa tällainenkin läksy nyt sitten opittua. Tämä oli siis oma henk.koht. piste jossa pelaamisesta tuli lähes pakonomaista, pakko voittaa takaisin.

En oo aiemmin tajunnut kuinka paljon pelaaminen mun elämää on vaikuttanut: erinäiset tapaamiset vapaa-ajalla on jopa ärsyttänyt, “vapaapäivä menee kokonaan jos meen vanhempia toiselle paikkakunnalle tapaamaan”, en jaksais sitäkään kaveria tavata kun yleensä menee niin kauan kahvilla/shoppailemassa… Oon jopa salilla yrittänyt olla nopee että pääsee sit kotiin “rentoutumaan”. Pelaamaanhan siinä on kiire ollut! Sit toisaalta on harmittanut jos koko vkl on menny pelatessa, eikä oo saanu mitään aikaan. Myönnän että se pelaaminen on hetkittäin ollut kivaa, mutta musta tuntuu että siitä irrottautuminen on tullut entistä vaikeammaksi kun siihen ryhtyy.
Lähetin sen estosöhköpostin mikä täällä on niihin 300 paikkaan ja onneksi se näyttää toimivan. Viime vkl yritin joka paikkaan rekisteröityä mutta pääsin vaan yhteen jossa sain talletettua mutten pystynyt pelaamaan mitään peliä. Onneks sain rahat takaisin. Näin ollen on iskostunut päähän etten ees pääse pelaamaan mihinkään vaikka yrittäisin ja korkeintaan johonkin uuteen hämäräpaikkaan jossa ei lisenssitkään ole kunnossa. (Btw tajusin pelanneeni ainakin yhellä kasinolla joka ei ollutkaan verovapaa, onneks ei tullut voittoa kun en olis tajunnut niitä ilmottaa!)
Viimeksi olen pelannut maanantaina mutta tuntuu että ajatuksen tasolla on tapahtunut muutos. Ja mitä kauemmin on pelaamatta uskon että mieliteot vähenee ja pelimaailma etääntyy. Ihan erilainen fiilis olla läsnä tässä maailmassa ja miettiä oikeasti itselle mukavia asioita. Aivan varmasti ne mieliteot sieltä nousee vielä joskus varsinkin kun aika kultaa muistot. Täytyy lueskella sillon näitä ketjuja paljon ja pitää todellisuus mielessä: peliriippuvainen ei jää koskaan voitolle.

On muuten ihanaa kun kivoista asioista ei jääkään hirvee morkkis!

Hyvä ja sopivan radikaali veto tuossa tilanteessa tuo PK:n tekemä 300 casinon estolista… Kyllähän sulla on hyvä tahto peleistä pois… ei muuta kun kaikki energia vaan siihen että estää itseään pelaamasta… Pelipiru on osa meidän kaiken elämää, mutta kun saadaan järki päähän niin pelipiru tulee jäämään toiseksi… Jatka vaan taistelua, niin minäkin!

Tosi kiva lukea, että listasta on ollut hyötyä! Itseänikin eniten ärsytti juuri tuo, että pelaaminen hallitsi koko ajan elämää, eikä sitä oikein osannut nauttia mistään. Nyt tässä muutaman kuukauden aikana löytänyt taas sen draivin elämään.
Tsemppiä pelaamattomuuteen ja nauti kesästä!

Terve taas, yli 4kk pelaamattomuutta täynnä :slight_smile: Omalla kohdalla tuo lista oli varmaan juurikin merkittävä tekijä!! Ettei tarvinnut alkaa oikein miettiä kaikkia mahdollisia paikkoja mihin on tilin avannut tai edes miettiä mitä siihen kirjoittaa :smiley: saatika selvittää niitä muita mahdollisia kasinoita joihin saattaisi joskus avata tilin. Tuolla Peluurissakin oli puhetta että joltain on joskus kotiutukset jäänyt saamatta kun on ollut sisaryhtiöllä estot. Tämä pidättelee mua edes kokeilemasta heikolla hetkellä. Tässä 4kk aikana oon katsellut välillä striimejä, mikä ei ole hyvä koska se pitää pelit elämässä. Nyt aionkin niistäkin vierottautua.
Elämä on erilaista. Aiempia päiväkirjoja kun oon lukenut niin oon kokenut kunnon maailman tuskaa työstä ja olemassaolostani joka on selkeesti jopa kadonnut. Työstä alan löytää “jutun juonta” ja sainkin vakipaikan. Aloitin myös opinnot josko joskus tähän alaan kyllästyn. Jotkut aamut on raskaita, mutta luulen että se johtuu puhtaasti väsymyksestä. Elämässä keskityn painonpudotusprojektiin ja seurailen taloudellista tilannetta. Maksan lainoja vähän nopeammin pois ja saan silti säästöön! Ihmetilanne. Oon jopa lueskellut vähäsen sijoittamisesta, joka on aivan vieras asia :smiley: Tätä voisi harkita kun lainat on maksettu, tällä aikataululla ensi kesäkuussa.
Mukavaa syksyä kaikille!