Skipper esittäytyy

Päätin sitten rekisteröityä tänne luettuani muiden tekstejä jo pidemmän aikaa.

Olen kolmekymppinen mies etelä-suomesta ja ongelmani on monille täällä käyville surullisen tuttu - nimittäin kohtuukäytön hallitsemattomuus.

Oma alkoholihistoriani on alkanut teini-ikäisenä, jolloin juotiin kaveriporukalla magyaria ja siideriä. Kerrat rajoittuivat muutamiin viikonloppuihin silloin tällöin eikä alkon kanssa muuten juuri läträtty. Kuitenkin meininki oli hyvin humalahakuista jo tuolloin. Siitä ei kuitenkaan ollut ongelmaksi.
Nykyisin kuvio on itselläni sellainen, että viinan kanssa tulee läträttyä noin kerran-kaksi kuussa. Pääasiassa perjantaina tai lauantaina. Viikolla en juo, enkä tarvitse krapularyyppyä viikonloppunakaan. Kohtuukäytöltä siis kuulostaa.

Ongelmanani on kuitenkin se, että kun alan ottaa, otan sitten pohjanmaan kautta. Eilinen suoritukseni on ollutkin tähän mennessä pohjanoteeraus ja se saikin minut kirjoittamaan tänne. Olen onnistunut kännissä kaatumaan jossakin vaiheessa. Kädet ovat auki ja otsassa kuhmu. Kaiken kruunaa tietenkin se, että olen hävittänyt jossakin vaiheessa lompakkonikin. Korttien uusimisessa onkin mukava vaiva eikä se ole aivan ilmaistakaan.

Juomakuvioni ei ole ollut aina samanlainen. Olen joskus pystynyt kontrolloimaan ihan kivasti omaa meininkiäni ja olen aika mukava seuramies. Nykyisin kuitenkin tuntuu siltä, että joka kerta kun otan viinaa, lähtee mopo totaalisesti käsistä. Kun juon, katoaa minulta täysin harkintakyky ja taju siitä, mikä on liikaa. Tulokset ovat sitten edellä mainitun kaltaisia. Ja rahaakin palaa melko mukavasti.

Tällä meiningillä tulen vielä joku kerta satuttamaan itseni pahasti ja tällaisella toiminnalla oma parisuhteenikin kärsii rankemman kerran.

Nyt pitäisikin tehdä päätöksiä siitä, onko minulla mahdollista palata vanhaan linjaan, jossa mopo pysyy hanskassa tai sitten pitäisi kuivattaa mies totaalisesti. Onkohan se mahdollista? Ja jos on, niin miten tuohon voisi päästä - pyytäisin kokemuksia tällaisesta suunnan vaihdosta sellaisilta, joilta se on onnistunut.

Kiitos jos jaksoit lukea sekavan, krapulaisen tekstini.

  • Skipper -

Tervetuloa :slight_smile:

Mun täytyy sanoa oma mielipiteeni tuohon asiaan, en usko että on mahdollista hetkessä oppia “asiallisesti juovaksi” jos juomareissut on tuollaisia…koska se juominen pitäisi oikeasti lopettaa viimeistään sixpäkin jälkeen (tai mikä on kenenkin kipuraja) ettei se lähde käsistä…

mun mies on samanlainen, viime reissun jälkeen soittelin kuudelta aamulla perään miksei mies ole kotona:
mies nukkui puiston penkillä rahattomana…

ja tämä toistuu joka kerta jos ottaa enemmän kuin kipurajan verran. hänen tapauksessaan se kipuraja on kaverit, ei pelkkä viinanläheisyys…

Nyt on jo parempi meininki päällä, mutta vain hieman.

Kuten jo aiemmin mainitsin, olen vetänyt komeat turvat ja vähän joka paikassa on mukavia jälkiä. Asfaltti on kovaa, edelleenkin. Silmäkulmassa on ventti, silmän ympäristö on puolimusta, oikea käsi odottaa huomisen lääkärireissua.
Mutta pahimmat vammat ovat kuitenkin sisäpuolella.

En pysty mitenkään käsittämään sitä, että ihminen voi vetää itsensä tuollaiseen kuntoon. Siis aivan tajutonta toimintaa.
Miksi ei jossakin vaiheessa voi tulla se stoppi, jonka monet kavereistani niin ihailtavasti hallitsevat. Eli siis " nyt olen liian kännissä, lähden kotiin nukkumaan". Ei tapahdu täällä.

Lompakon kadottamisesta johtuva mielipaha yhdistettynä uskomattomaan työmäärään sen sisällön palauttamisessa on melkoinen taakka kannettavaksi. Päälle on tullut vielä tyttöystävän moraalisaarnat jotka eivät myöskään ole auttaneet asiassa. Tai itse asiassa hieman ovat.

Päätin ottaa härkää sarvista ja harkitsen vakavasti paikallisen aa-kerhon kokousta joka olisi keskiviikkona. En vain tiedä, onko tuo paikka sitten juuri minua varten - ongelmananihan ei ole ollut se, että en saisi lopetettua juomista, tai että joisin harva se ilta. Ongelmana on nimen omaan se, että kun sitten sen yhden illan otan, otan sitten tunteella.
Huonoin tuloksin.

Vaihtoehtona olisi myös keskustella terveyskeskuslääkärin kanssa tuosta juoma-asiasta, ja hieman kuulostella hänen kantaansa. Jotenkin kuitenkin epäilen, että se keskustelu on yhtä tyhjän kanssa.

Jotakin olisi kuitenkin tehtävä ja nopeasti.

jos koet että et voi jatkaa tuolla linjalla ja lopettaminen ei ole ongelma, niin mikset vaan tee päätöstä lopettaa juominen forever?
et sinä siihen aa-kerhoa tarvitse, ei siellä tueta sinua juomaan kohtuudella.

:laughing: Että häh?

Mikä se suunnitelma nyt olikaan?

Tässähän nimen omaan käyn sellaista sisäistä taistelua tuon vähentämisen/kuivaamisen välillä.

Koen oman alkoholikäyttäytymiseni menevän rankasti metsään. Tuolla aa-kokoontumisella ja sen meiningillä pohdin vain sitä, täytänkö ns. tosialkkarin kriteerit. MItähän ne muuten ovat edes?
Ts. noissa kokoontumisissa on todennäköisemmin porukkaa jotka ovat todella pohjalla ja haluavat muutosta asiaan. Itselläni on (toistaiseksi) vielä ulkoiset asiat ja puitteet kohtuullisella mallilla. En siis dokaa viikolla lainkaan eikä tissuttelu ole juttuni. Otan sitten kerralla kuitenkin kaiken takaisin.
Nyt vain edellinen (ja monet sitä edelliset) kerta sai heräämään viimein siihen, että oma kohellukseni kännipäissään alkaa saamaan sellaisia mittasuhteita, että olen vaaraksi itselleni. Ja myös mahdollisesti muille.

Siksi pohdinkin tuon kohtuukäytön/kuivamisen välillä, onko fiksu viinankäyttö kohdallani enää mahdollista tai olenko valmis täysin lopettamaan.
Keskitien vaihtoehto alkaa olemaan koko ajan vain enemmän haavetta.

Ristiriitaista, tiedän.

Kyllä siellä käy muitakin kuin ihan tosialkkareita.
Ei pääsyvaatimuksena ole viiden päivän ränni pissat housuissa.

Tässä on jo ihan ok juttu sinne menoon kun itse sen tiedostat et sulle tulee paha olo sun juomisesta, ei se sen kummempaa vaadi, ei ihmisen kuulu voida pahoin silloin kun kuvittelee pitävänsä hauskaa.

Toivottavasti keksit jotain ja saat vähän pidemmän selvän kauden!

AA:n suljettuihin kokouksiin osallistuminen kyllä noin periaatteessa edellyttää, että on todellinen vakaa halu lopettaa juominen.

Käyhän siellä kääntymässä väkeä ja palaa retkahduksen kautta taas kentälle, kunnes sitten pahimmassa tapauksessa menee henki tai mahdollisesti palaa vakain toipumisen aikein takaisin.

Vaikka mielipiteeni on, että tuollaisella hillittömällä ryyppäämisellä on alkoholismin raja ylitetty, niin sillä ei ole mitään merkitystä jos ihminen ei niin koe ja oivalla.

Jälkeenpäin ajatellen olin aikoja sitten ylittänyt ko rajan kun vielä kovasti puolustelin itseäni ja uskoin, että kyllä minä hommat hallitsen vaikka lipsahduksia sattuu.

Yleensä pitää tapahtua jotain todella ikävää että ihminen, itsekäs ja kovapänen kuin varsinkin alkoholisti, on, mitään uskoo,

Skipperille suosittelen, että jos kiinnostaa niin käy vaikka AA;n avokokouksessa ensin. Sinne ovat kaikki kiinnostuneet tervetulleita.

:laughing: Katsos perhanaa. Taitaa olla tämä mulle niin selvä juttu etten osaa sitä erikseen mainita.

En tiedä, kuinka vakaa sen halun täytyy olla. Sen verran halua olisi kuitenkin hyvä olla, että halusta voi puhua.

Terve. Toi on jo hyvä alku, kun olet huolissas omasta alkoholinkätöstä. Mullakin oli työpaikka, asiat ulkoisesti kunnossa, alkuun joinkin monta vuotta ns “sivistyneesti” , mutta kun se aina meni siihen, että muisti meni, kaatuili, tpikkuhiljaa noi määrät vaan meni siihen malliin , että kaks-kolme kertaa vuodessa piti mennä katkolle, sen jälkeen taas meni noin kuukaus hyvin ja sama rata jatkui. Viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut kuntoutuksessa Tervalammen kartanossa (olen nainen), useaankin otteeseen , sieltä lähtiessä olen yrittänyt ja halunnut olla kohtuukäyttäjä siinä onnistumatta pitempää aikaa, joten vuosi sitten jouluna olin taas Tervalammella ja siellä jotenkin heräs ajatus , että vois unohtaa ton alkoholin kokonaan ja lopettaa. Ensimmäiset kaksi kuukautta täällä helsingissä olivat aika vaikeita, mutta pikkuhiljaa on mennyt hyvin ja ilman minkäänlaisia alkoholimielitekoja. Kohta on vuosi mennyt ja olen tyytyväinen tällaisena kun olen nyt. Naurankin jo enemmän ja osaan pitää hauskaa, duuniakin on jonkinlaista kuntouttavaa, ihan kivaa.

Käyn A-klinikalla noin 4 viikon välein, n/aluksi kävin 2 viik väl. Siellä pohdimme yhdessä mitkä on tilanteita ,jolloin ennen tuli lähdettyä heti kaljalle, miten voi muuttaa toimintatapojaan olla raittiina. Aika hyviä keskusteluja ja pohdintoja ovat…
Sullekkin suosittelisin menoa A-klinikalle, voisitte kartoittaa tilannetta, milloin juot, ja paljonko juot, ja missä tilanteissa. Syksyä ja tsemppiä sulle. :sunglasses:

Tänään olisi ensimmäinen kuumottava tilanne sitten edessä.

Vanha opiskelutoveri tulee moikkaamaan tuttuja naamoja pidemmän matkan takaa ja aiempien kertojen meininki on tänäänkin tosiasia - eli kunnon kännit. Itse vedin politiikan kuitenkin illan osalta sellaiseksi, etten ota oluen olutta, en viinan viinaa. Menen kuitenkin morjestamaan porukkaa ja turisemaan hetkeksi. Olin lupautunut mukaan jo hyvissä ajoin ennen viime viikonlopun urotekoja.

Harmittaa että sain jo etukäteen kuulla kuittailua kun kerroin tästä päätöksestäni ja syistä miksi JUURI tänään toimin JUURI tällä tavalla. En tietenkään halunnut tehdä asiasta numeroa, mutta katsoin että on parempi kertoa jo etukäteen missä mennään. Olisin odottanut ehkä päätöstäni tukevaa palautetta, mutta Suomessahan alkoholi kuuluu JUURI tällaisiin tilanteisiin niin itsestäänselvästi.

Toivottavasti tulee viihdyttyä edes jonkin verran.

Tästä se lähtee.

Skip

Muutaman viikon tauon jälkeen pitää tuhrustaa muutama rivi tänne.

Perjantaina oli taas normaalikuvio itselläni päällä. Olin suunnitellut jotakin aivan muuta, mutta jotenkin veri veti taas radalle. Päätin hoitaa homman tällä kertaa kunnolla ja valmistautua koitoksiin. Söin tukevasti, enkä ottanut lainkaan pohjia. Baanalle lähdin vasta 2200 aikoihin.
Tulos: tällä kertaa ei mitään erityistä sähläämistä, ei kaatuiluja , mutta rahaa meni sitäkin enemmän sitten.
Ja taas join enemmän kuin olisi kannattanut.

Pohdin eilen pienessä (aidosti pienessä) kohmelossa taas illan saldoa.
Tulin tulokseen, joka olisi itseni pitänyt huomata ja hyväksyä jo aikoja sitten: en juo alkoholia enää pitääkseni hauskaa, niin kuin silloin joskus ennen. Alkoholi on nykyisin itselleni keino paeta todellisuutta.

Viimeksi kirjoittamani viestin jälkeen on tapahtunut myös paljon muuta, ja pistimme tyttöystäväni kanssa homman pakettiin. Asiaan ei liity mitään dramatiikkaa vaan keskustelimme asiasta ihan fiksusti. En voi kuitenkaan olla ajattelematta sitä, etteikö oma viinanjuontitapani olisi vaikuttanut asiaan. Varmasti on.

Nyt olisikin siis tunnepuolella juuri otollinen tilanne alkaa vetämään keittoa hieman ahkeramminkin, mutta sitä en halua.

Päätin mennä tänään käymään aa:n avoimessa tilaisuudessa haistelemaan hieman uusia tuulia.
Kynnys sinne menoon on itselleni järkyttävän suuri. Kuitenkin tiedostan sen, että minulla on ongelma, joka on eskaloitumassa koko ajan suuremmaksi. Siksi haluan tehdä asialle ajoissa jotakin.

Toivon että tuo “ekakerta” valaisisi minulle hieman tuota toimintaa, ja että kokisin siellä käynnin positiiviseksi asiaksi. Viimeinen asia jota tällä hetkellä tarvitsen, on arvostelu tai muu kampittaminen.

  • Skip -

Tämä se on minulle aina yhtä suuri ihmettelyn aihe, että mikä AA:han tutustumisessa on niin pelottavaa ?

Kaipa olen poikkeusyksilö vaikka olen muuten aika ujo, niin ei minulla siinä ihmeempää ollut.

Karskit tyypit, jotka ottavat vaikka mitä riskejä ja ryypätessään vielä enemmän, pelkäävät mennä tutustumaan pienen ihmisjoukon toimintaan.

Minut ainakin otettiin erittäin ystävällisesti ja positiivisesti vastaan. En missään muista niin ystävällistä vastaanottoa saaneeni tuiki tuntemattomilta ihmisiltä.

Aina olen lähtenyt keventynein mielin kokouksista vaikka jonkin aikaa vei ennenkuin pääsin hommaan sisään. Heti ei kannata luovuttaa.

Minusta palaverit ovat erinomaista yhteisöllisyyttä ja terapiaa.

Jeps,

Kävin aa:n avoimessa meetingissä tänään, ja olin melko otettu siitä, miten tulokkaat otettiin vastaan.
Erittäin lämminhenkinen tapaaminen, ja tunnelma oli melko erikoinen. Ei painostava millään tavalla kuitenkaan.
Upean yhtenäinen ryhmä, johon mahtui tietenkin yhtä monta tarinaa, kuin mitä oli ihmisiäkin.

Itse esittelin itseni omalla vuorollani ja kerroin, että paikalla olijat tietävät mistä kenkä puristaa. En halunnut kuitenkaan enempää vielä kertoa itsestäni, vaan keskityin kuuntelemaan. Se kannatti.

Kuunnellessani eri tarinoita totesin kuitenkin sen, että olen todellinen untuvikko tämän juomiseni kanssa. Kyllä monet tarinat tuolla kertovat karua kieltään siitä, minkälainen viinakulttuuri maassamme vallitsee ja mitä ilmeisesti koetan koko ajan itse enemmän vaalia. Minut yllätti myös suora avoimuus, mitä jokainen paikallaolija esitti kertoessaan omista kokemuksistaan ja tunnetiloistaan. Sehän ei ole meille suomalaisille mitenkään normaali juttu, näin ainakin uskon.

Koko tapaaminen aiheutti omaan mieleeni kasan kysymyksiä, joihin yritän saada itseltäni vastauksen ennen seuraavaa, viikolla olevaa tapaamista. Tuohon tapaamiseen minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja mietin sinne menoa erittäin vakavissani.

Pohdin sellaista vaihtoehtoa, että otan juttusilleni tuolta jonkun pitkään mukana olleen, ja puhun hänen kanssaan omasta tilanteestani rehellisesti, omista motiiveistani, taustoistani ja nykytilasta jne. Uskoisin tuon keskustelun antavan itselleni vielä parempaa kuvaa siitä, ovatko nuo tapaamiset todella minua varten.

  • Skip -