Sivistynyttä juomista

Me Lopettajat
1

Eilen otin sivistyneesti lasin viiniä. Sitten otin toisenkin ja kolmannen. Join 1,5l viiniä. :open_mouth: Pienikokoinen naisihminen. Sen jälkeen lähdin vielä baariin. Kumma kyllä, siellä join vain vettä. Sekin johtui vain siitä, ettei ollut rahaa mukana.

Kännipäissäni soittelin kaiken maailman puheluita. Taisin varmistaa sen, että vähän aikaa sitten tapaamani mies, josta olen aidosti kiinnostunut, ei jaksa minun naamaani enää paljoa katsella. :unamused: Tänään naama on punainen, puhe sekavaa ja väsymys hurja. Oksennuskrapulaa ei kuitenkaan tullut, ei ole tullut pitkiin aikoihin. Se kertoo jo jotain: toleranssi on noussut. Oudoksuen ajattelen aikaa, jolloin join oikeasti vain yhden lasin viiniä ja nautiskelin siitä. Nyt muutama ensimmäinen humpsahtaa huiviin ennen kuin olen sitä edes tajunnut.

Humalassa olen tehnyt hurjia juttuja, noloja juttuja ja vielä kasan juttuja, joita en tule ikinä edes muistamaan. Muisti menee nykyisin joka kerta kun juon. Että sellaista sivistynyttä juomista. Ketään en ole vielä tappanut, mutta lähes kaikki muu on jo humalassa tehty. Alan ymmärtämään, että opintojen viivästyminen, erään työpaikan menettäminen, monien ystävyyssuhteiden katkeaminen - kaikki se on johtunut juomisesta!

Minulla ei taida paljoa olla mahdollisuuksia sivistyneeseen juomiseen enää koskaan, enhän edes tajua miten kukaan siihen pystyy. Miksi joku joisi vain yhden lasillisen? Mitä iloa minäkin olen moisesta saanut?

3-4 päivää selvin päin on minulle saavutus. Eilistä juomista edeltävä kerta oli viime viikon perjantai. Huimat kaksi päivää olin siis juomatta, vaikka lauantaina päätin mukamas, että nyt saa riittää alkoholin kanssa pelleily. Ihan noin vain en siis pysty juomista lopettamaan.

Tuskainen olo, ikävöin jo seuraavaa kännipäistä pään tyhjennystä. Minä siis juon pääni tyhjäksi, en täyteen. Juomalla saan luvan jättää asiat tekemättä ja laskut maksamatta. :confused: Nyt voin kuitenkin kokeilla: miltäköhän tuntuu elää ilman juomista ja sen odottelua? Mitäs muuta tällä pallolla voi tehdä elämänsä kuluksi kuin juoda?

2

Lisäänpä tähän vielä kysymyksen: voiko juomista lopettaa, vaikka juomahaluja on vielä jäljellä ts. miten voi pysyä kuivilla, kun viinanhimo iskee? Minulla niin käy tod. näk. huomenna tai ylihuomenna. Miten saan korkin pidettyä kiinni - edes hiukan aiempaa todennäköisemmin?

3

Käy ainakin alkuun hakemassa antabus respa, auttaa monilla olemaan juomatta jo ihan senkin takia kun pelkää mahdollisia oireita jos juo. Useimmillehan antabuksesta tulee vieläpä pahoja ja todella epämukavia oireita alkoholin kanssa, jopa hengenvaarallisia.

4

Meitä nuoremman kaartin lopettajiahan alkaa olemaan täälä jo jonkun verran :smiley:

Minäkään en oikein tiedä mitä tehdä kun viinanhimo käy liian suureksi. Olen vasta aloittanut koko prosessin. Nyt tarvittaisiin vanhoilta neuvoja!

5

Antabus voisi tosiaan olla hyvä idea. Lisäksi pitäisi keksiä jotain uutta tekemistä juomisen tilalle. Netin äärellä tulee varmaan roikuttua aika paljon kun ei pääse baarin penkkiä kuluttamaan. :slight_smile:

6

Minusta avain lopettamiseen on havahtua huomaamaan oma pakkomielteinen suhde alkoholiin. Aitoon muutaman kerta-annoksen kohtuukäyttöön pystyvät ihmiset eivät kirjoittele juomisestaan tänne Päihdelinkkiin, mutta me ongelmikot kirjoittelemme, koska juominen on meille… pakkomielle. Alkoholi pyörii mielessä silloinkin (ja varsinkin silloin), kun ei ole aika juoda. Kännissähän mitään ongelmaa ei ole.

Jos oma juominen ei ole vielä edennyt krooniselle asteelle, jossa viinaa on saatava päivittäin oireiden poistamiseksi, lopettamisessa on kyse pitkälti ajattelutavan muutoksesta. On vapauttavampaa ajatella “minun ei tarvitse enää juoda” kuin “minun on pakko olla juomatta”. Ongelma ei ollut minullakaan itse alkoholi, vaan se, että en halunnut elää selvinpäin. Mutta kun se tarpeellinen oivallus selvänä elämisen välttämättömyydestä tuli, asiat rupesivat muuttumaan paremmalle mallille, vähän kerrallaan. Työkaluja raittiina elämiseen sain kotini ulkopuoliselta taholta, mutta ilman sitä ensiksi herännyttä omaa muutoshaluani en olisi osannut lähteä hakemaan tukeakaan.

–kh

7

Antabus ja liikunta, siinä on minun pelastajani jotka toimivat.
Tietysti antabus vaatii oman sitoutumisen hoitoon ja sen ottamiseen säännöllisesti.
Ja oman itsensä kunnioittaminen ja täytyy opetella olemaan rakastava itseään kohtaan,
oman itsen takia rueta keräämään selviä päiviä.

8

Terveppä terve Tuike. :smiley:
Onko se sitten hyvä vai huono juttu, että tälläiselle palstalle kirjoittelee. Huonoa on se, että on hyvin todennäköistä, että mopo on lähtenyt käsistä alkoholin suhteen ja niinhän tuosta sinunkin kirjoituksesta voi päätellä. Hyvää on se, että tänne kirjoittamalla nostaa asian pöydälle ja tunnustaa sen muillekkin kuin itselleen, vaikka täällä jakaminen onkin kasvotonta.
Minä join itseni tilanteeseen, jossa juomishaluja ei enää ollut. Sen vuoksi olen huono vastaamaan varsinaiseen kysymykseesi. Väitetään, että raitistua voi siitä huolimatta, että juomishaluja yhä on ja onhan täällä palstallakin esimerkkejä siitä. Antabuksella saisit ehkä tuntumaa selvänä olosta ja etäisyyttä aineeseen. Sen avulla voisit alkaa työstämään ajatuksiasi siihen suuntaan, että sinun ei tarvitse enää juoda ja elämässä on paljon muuta kuin juominen, niin paljon ettei siihen alkoholi mahdu.

9

Hei Ketukka.
Olet varmaan jo löytänyt neuvoja lukemalla näitä kirjoituksia. Kannattaa lukea vanhemmaltakin ajalta, nämä asiat eivät vanhene koskaan.

Kaiken a ja o on motiivi. Kukaan muu ei sinua voi raitistaa, sinun on tehtävä se itse. Eikä se ole helppo tehtävä. Parantavaa lääkettä ei ole. Antabus tekee juomisen kovin tuskalliseksi, jopa hengenvaaralliseksi joten se on koettu hyväksi tueksi, kun otat antabuksen, et voi ottaa alkoholia moneen päivään. Mutta sinun on otettava se joka päivä, ja kiusaus jättää ottamatta on joskus suuri. Revia käsiykseni mukaan tekee juomisen tylsäksi koska se estää nousuhumalan tunteen. Mutta ei varsinaisesti estä juomista. Monet ovat kuitenkin saaneet avun tästäkin. (Minulla ei ole Reviasta omaa kokemusta, joten tarkista vaikutus vaikka apteekista tai netistä.)

On syytä harrastaa itsetutkistelua (tylsää?). Missä tilanteissa viinanhimo iskee? Minulle se iski kun olin nälkäinen, en ollut muistanut syödä aamupalan jälkeen kokopäivänä. Oletko väsynyt? mene nukkumaan, älä juomaan. Oletko vihainen? Miksi olet vihainen? Ennen menit ehkä juomaan, tee nyt jotain muuta mihin voit agressiosi purkaa. Mene lenkille, pyöräilemään, uimaan, kuntosalille, siivoa, leikkaa nurmikko, luo lumet mistä tahansa jne. Oletko tylsistynyt; ei ole mitään tekemistä? Ennen menit ehkä juomaan, tee nyt jotain muuta, katso kohdasta viha.
Tätä rataa. Keksi itse lisää aina tilanteen mukaan. Älä anna viinanhimon kehittyä liian pitkälle, tartu torjuntatoimiin jo ensi ajatuksesta.
Alku vaatii keskittymiskykysi kokonaan mutta ole sitkeä. Jokainen selvä päivä helpottaa tilannetta.

Auttoiko tämä nyt yhtään, toivon niin. Kirjoittele tänne tuntojasi, hyviä ja pahoja. Ota myös vastaan ulkopuolinen apu, esim. a-klinikka tai vastaavat.
Sitkeyttä ja lujaa tahtoa.

10

Tämä aamu lähti käyntiin ahdistuksen vallassa. Oikeastaan olen surullinen. Ikävöin juomista, mutta ehkä enemmän pelkään sitä, minkälaista elämä on selvin päin. Tylsää? Näin kesän lähestyessä täytyy todella aloittaa jonkinlainen liikuntaharrastus. Joskus aikoinaan kävin aamulenkillä joka päivä. Siihenkin tuli nopeasti riippuvuus, päivä ei lähtenyt käyntiin ilman tuota “rituaalia”.

Eilen kehoni on ollut vielä alkoholin kyllästämä, joten nyt vasta alkaa raitistelu. Väsyttää, vaikka viime yönä nukuin hyvin.

Täältä on löytynyt hyviä neuvoja siihen, miten voi pysyä erossa pullosta. Erityisesti auttaa se, että on löytynyt kohtalotovereita. :smiley:

11

.

12

Riippuvaisen luonteen taudinkuvaan kuuluu se, että vähän kaikki ajatukset pönkittää ensin sitä, että voisi jatkaa… Itsekin tunsin valtavaa surua lopettamispäätöksestä, sillä en osannut ajatella, että tilalle tulee jotain parempaa. Nautin raittiina valtavasti siitä, että tykkään ja arvostan itseäni enemmän, ei ole morkkiksia, voin fyysisesti paremmin, olen aina ajokunnossa, en lemua (kai…), olen läsnä enkä kaukana kännissä, ei tarvitse salailla olojaan jne.

Alku aikoina luin valtavasti, tätä plinkkiä ja päihdekirjallisuutta. Moni asia loksahti paikoilleen, en ollutkaan luonnevikainen tai saamaton tai heikko, kunhan olen riippuvaisuuteen taipuvainen naisihminen. Jään koukkuun vähän kaikkeen, nyt vähän terveellisempiin asioihin kuin juomiseen :laughing: . (mm. sienestys, uinti, käsityöt, lukeminen, leipominen, lasten harrastamiset ja mitä milloinkin…)

On hienoa että olet herännyt ajattelemaan omaa juomistasi, kaikille oma ongelmajuominen ei valkene koskaan. Selaa näitä plinkin tarinoita, täältä löytyy tuttua tarinaa vaikka kuinka. Juomisen kaari on aika samanlainen meillä kaikilla.

Itse kelasin alussa paljon hölmöiyjäni, ja juomahimon tullessa mietin tahdonko taas kunnon morkkiksen. Koskaan kun ei voinut tietää kuinka hauska juhlailta päättyy, onko hauskaa vai meneekö yli. Toivon että muistan ikävimmät jutut lopun ikääni, ihan “varmuuden vuoksi”, etten koskaan kuvittelisi, että “nyt mä hallitsen tän homman”. Idioottimaiset vanhat kännitempaukset voi olla raitistuvalle aarteita joita kannattaa vaalia. Anteeksi olen antanut itselleni aikoja sitten, nyt eletään tätä elämää.

Pidän teille alkutaipaleella oleville peukkuja, kiva että olette löytäneet tänne!

Rulla

PS:kirjastoon jos eksytte, niin Lilli Loiri-Seppä ja Selviämistarinoita, sekä Juhani Seppäsen Selvästi juovuksissa on hyvää ensiapua. Mulla on nyt menossa Antti Heikkilän Riippuvuus ja ai että löytyy osuvia kohtia…

13

Nyt sitten iski se olo, että voi kun olis tässä nyt pullo viiniä. Onneksi on niin väsynyt olo, ettei jaksa lähteä yhtään mihinkään. Koko iltapäivän olen nukkunut ja syönyt ja silti on olen aivan poikki. Ilmeisesti sekin kuuluu asiaan. Aikamoinen itsetutkiskelu tässä taitaa alkaa, jos näitä selviä päiviä rupeaa keräämään ihan tosissaan. Saapi nähdä kuinka kauan se viinipullo tuolla mielessä pyörii. Koitan ajatella jotain aivan muuta.

Ei taida olla kovinkaan fiksua kyllä sekään, että syö koko ajan. Tulee siitäkin paha olo ja tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi, kun ahtaa ruokaa kurkusta alas, vaikkea ole yhtään nälkä. Tupakkaa ei uskalla polttaa, koska silloin tekee heti mieli ottaa olutta sen tupakan kanssa.

Pahin juttu on se, miten assosioin alkoholin rentoutumiseen ja hyvään oloon enkä meinaa uskoa, ettei se oikeasti anna minulle kumpaakaan niistä. Päin vastoin: menetän muistini, tulen väsyneeksi, sekavaksi ja suoraan sanottuna pelottavaksi ihmiseksi. Jos voisin tavata humalaisen itseni, pelkäisin häntä varmasti. :open_mouth:

14

Niitä oloja tulee, mutta onneksi niitä meneekin. Älä ota samaan taakkaan huoleksesi syömistä, nyt on tärkeintä olla juomatta. Asioita voi korjailla sitten, kun niihin on enemmän virtaa. Nyt hoidat itseäsi pitämällä korkin kiinni, vaikka riippuvuutesi alkoholista ehdottelee vaikka mitä. Vähitellen helpottaa.

Tiedäthän miten elefantti syödään? -Pala kerrallaan.

Onnittelut tästä raittiista päivästä :smiley:

15

Heräsin huonoon olooni. Eilen tuli illalla syötyä suklaata, karkkia ja pop cornia. :unamused: näköjään täytyy kaikki vetää överiksi. Olen kuitenkin onnellinen siitä, etten kutinasta huolimatta lähtenyt baariin! Nyt ei voisi juominen vähempää kiinnostaa, sen verran öklöttää tuo eilinen mässäily.

Aika paljon ahdistaa nyt, kun alan ymmärtämään sen, että tämä todella on kasvun paikka. En voi mitenkään paeta vastuutani enää, vaan joudun todella itse pitämään sen korkin kiinni. Kukaan muu ei voi lopettaa juomista puolestani. Itse on se päätös tehtävä, ilmeisesti joka päivä uudelleen.

Toivottavasti näitä unettomia öitä ei ole luvassa kovinkaan paljoa lisää. Yksinään hereillä kukkuessa tulee helposti sellainen olo, että kaikki on pielessä. :frowning:

16

Ootko jo hoitanut sen kirjastokortin?

17

Pitää odottaa ainakin kuun vaihteeseen ennen kuin pystyn kirjastokortin saamaan takaisin käyttöön. Kirjastossa tuli ennen vietettyä todella paljon aikaa. Siellä on mukava olla ihmisten joukossa, mutta kuitenkin niin ettei tarvitse harrastaa small talkia kaikkien kanssa.

Vieläkin on paha olo. Aloin jo miettimään, että voisivatko nämä olla jonkinlaisia vieroitusoireita: väsyttää ihan koko ajan, on huono olo, hermostuttaa ja oikealla puolella päätä tuntuu kummallinen “paine”. Yksinkertaisesti: olo on niin karmea, että tekisi mieli vain nukkua koko ajan. Onneksi vapun jälkeen on vähemmän hommia kuin nyt. Silloin voisin keskittyä oman oloni parantamiseen.

Iloitsen nyt vaikkapa siitä, että tämä äklö olo estää juomisen. :mrgreen:

18

Raittiuden alkuaikoina nukuin huonosti, hikoilin ja näin sekopäisiä unia. Heräilin hirveisiin morkkiksiin ja tunsin itseni tosi luuseriksi. Luulen että kuuluvat tähän raitistumisprosessiin, sillä menevät kumminkin ohi.

Mitään arvokasta et ole menettämässä kun luovut juomisesta. Mutta jotain arvokasta tulee tilalle… Ole avoimin mielin ja luota tulevaan: Tässä käy hyvin.

Leppeitä tuulia tälle päivälle!

19

Anteeks mutta mua rupes naurattaan kun luin tota juttua, ja sitten tuliki itku :cry:
Miulla on tapana vetää sivistyneesti melkeinpä kaikki överiksi, juominen kuuluu yhtenä niistä mutta nyt kuitenki olen elellyt raittiina jo tovin niin tilalle on tullut syöminen ja harrastukset…
Tuntuu kuin ei olisi olemassakaan kohtuutta missään asiassa.
Mutta juomisessa ei ainakaan sitä ollut, otan yhden eli kymmenen, otan pari eli toista kymmentä :laughing:
En ees muista milloin sivistyneesti olisin juonut, heh :open_mouth:
Silloin kun join piti kaksin käsin melkein pulloja tyhjentää, eli erittäin sivistynyttä ja naisellista juomista :laughing:

20

Hienoa että olet päättänyt lopettaa! Itselläni meni parisen vuotta kärvistelyssä ja retkahduksissa ennenkuin tuli (toivottavasti) se lopullinen naksahdus deliriumin jälkeen.

Tuo suunnaton väsymys kuuluu asiaan ja sitä kesti kohdallani useita kuukausia kunnes se sitten hitaasti jätti minut rauhaan. Minusta ei ole tullut sellaista ylitehokasta kaiken handlaajaa mikä olin ennen rankkaa juomistani mutta onhan tässä vuosia kulunut välissä. Toisilla myös kilot ovat karisseet itsestään mutta minä olen saanut jokaisesta tapella ja vielä on matkaa edessä siinä asiassa. Kova makeanhimo tuli myös lopettamisen jälkeen ja vastasin siihen alkamalla karppaamaan kun huomasin että makean syöminen pahensi viinanhimoa. Lopettamisestani on kulunut 10 kk ja sokeri laukaisee edelleenkin usein pienen ajatuksen alkoholin suuntaan! Kannattaa myös lähteä vaikka kävelylle kun se viinanhimo yllättää, itsekin olen järjestänyt muuta tekemistä illoiksi etten vaan ole kotona yksin siihen aikaan kun aina ennen retkahdin juomaan.

Tämä plinkki on todella hyvä apu, varsinkin jos et jostain syystä pääse (tai halua mennä) AA:n kokouksiin.

Voimia sinulle!