Sisueukon taisto raittiuteen.

Hei Päihdelinkkiläiset!

Olen käynyt lukemassa sivuston keskusteluja ja lopettajien tarinoita jo kauan.
Saitte minut oivaltamaan monia asioita ja päätökseni jättää alkoholi kokonaan pois elämästäni toi sisälleni
välittömästi mielenrauhan ja tietynlaisen tyyneyden.

En ole enää vastuussa itsestäni, vaan minulla on nykyään myös perhe. Voin tehdä pahaa itselleni, mutta en lasteni äidille. Onneksi kaikki on niin aluillaan, ettei mitään pahaa ole vielä kerennyt tapahtua.

Olin raitis 1,5 vuotta ja sitten taas harrastelin satunnaista tissuttelua. Juomistani kuitenkin aina varjosti jokin sairaalloinen piirre, josta me kaikki juovat tiedämme.

Yritin siis raittiuden jälkeen kohtuukäyttöä, mutta en pysty.

Nyt olen siis lopettanut. Ja olen sisueukko. Joten aion pysyä päätöksessäni. Kiitos teille kaikille jotka jaksatte kirjoittaa julkisesti henkilökohtaisesta taistelustanne. Olette auttaneet minua suunnattomasti.

Terv. Sisueukko.

Tervetuloa joukkoon. :smiley:

Kiitos itsellesi tästä viestistä ja tervetuloa mukaan!

Tervetuloa ! Hyvää päätöstä varten kannattaa laatia myös hyvä suunnitelma kuinka pysyä päätöksessään eli suurta aforistikkoa lainatakseni:

“Hyvät tarkoitukset. Aina ne kieroon kasvavat, jollei niitä joka päivä tarkista.”

  • Samuli Paronen -

Tervetuloa sisueukko!
Hyvä kun olet kokeillut jo kohtuukäyttöä raiittin ajan jälkeen ja huomannut sen mahdottomaksi. Päätöksen jälkeen edessä on vain raiittita päiviä, yksi kerrallaan.

Tarkoitit kai lähinnä, että nyt sinulla on vastuu itsesi lisäksi myös perheestäsikin. Hyvä on, kun olet löytänyt oman pohjasi ja alat näkemään miten se alkoholi meitä kuljettaa sekä miten vastuuton sitä on ollutkaan.

Jos tykkäät, niin kerro itsestäsi lisää, siis miten alkoholi on sinuun vaikuttanut henkisellä ja fyysisellä puolella. Kerro ajatuksistasi juomisen puolesta ja vastaan. Kerro miten aiot itseäsi hoitaa, siis minkälaista tukea ja apua olet hakemassa ja hakenut. Entä onko läheistesi kanssa puhuttu juomisesta ja mitä ovat mieltä. yms.

Tervetuloa joukkoon.

Minua tuollaiset uhoamiset suorastaan tympii nykyjään. Siinä ei kuule omat päättämiset auta yhtään mitään! Jatkuvasti saa lukea milloin kenenkin uhoamisia lopettaa juominen ja ei ne kauaa tällä palstalla roiku, kun ei niitä enää näy.Kaikkihan sen tietää mikä on homman nimi. Tuhannesta uhoajasta ehkä yksi raitistuu ihan oikeesti ja sekin vaan silloin kun lakkaa uhoamasta.

Hei ja kiitos jo kaikille vastanneille. :wink:

Kirjoitan toki myöhemmin tänne omaa päihdehistoriaani. Olen jo tarpeeksi kauan täällä piilotellut ja vain lukenut. :wink:
Ja päätökseni ja oivallukseni asioissa ei siis syntynyt eilen tai toissapäivänä, vaan pitkien pitkien vuosien tuloksena.

Debiili:en tiennytkään uhoavani. :smiley: Tai ehkä siinä on sitä pöllyä omasta hyvästä olosta joka sitten toisia ärsyttää. "Uhoamiseni"ei nyt tule ihan puskista vaan vuosien jälkeen. Olin 1,5 vuotta raittiina ja sen jälkeen kun yritin kohtuukäyttöä, ei juomiseni lähtenyt mitenkään suuriin mittoihin. Jos kerran kuussa join alkoa ystävien seurassa, en juonut itseäni känniin. Ei tarvita paljoa itsetuntemusta huomata itsessään alkoholistin merkit: kun tunsin ensimmäiset humaltumisen tunteet, olisin tahtonut juosta metsään ja juoda itseni tainnoksiin. Tajusin siis vain ajoissa että tästä ei tule mitään. Mutta pitkän raittiuden jälkeen juomisen kontrolloiminen vaan oli helpompaa kuin olisi ollut ilman sitä- näin luulen.

Nyt olen ollut jo kohta puoli vuotta taas juomatta ja tiedän nyt, että tahdon olla täysraitis loppuelämäni. Olen pitänyt takaovea auki ajattelemalla vielä mahdollisuutta kohtuukäyttöön, mutta se on vain sitä viinanhimoa minussa. En tahdo alkoholia elämääni. Tämä, palstalle kirjoittaminen, on lupaus itselleni ja muille. Se tekee siitä konkreettista- mustaa valkoisella.

Jos ja kun repsahduksia tulee, jaksan luottaa itseeni että sieltä taas nousen tähän tunteeseen mikä minulla on nyt. Olen kokenut tämän ennenkin. Mutta kiitos vastauksestasi! :wink:

Sisueukko

o

Perjantai-illan kunniaksi piti kirjoittaa omaa historiikkia tänne, mutta kännykkänäkymässä ei pystynyt kirjoittamaan kauhean pitkästi. (?)
(Enkä allaolevaakaan pystynyt korjailemaan, mutta yrittäkää kestää)
Laitan siis vaan kuulumisia ja ajatuksia tälle illalle:

Mitä kaikkea sitä ennen keksikään Perjantaisin jotta sai päihtyä. Jo töissä iltapäivällä alkoi vatsaa poltella tunne-viinanhimo. Vatsa alkoi toimia vauhdikkaammin, päässä vilistä ajatukset tuhatta ja sataa, suu kuivua ja ruokahalu kadota. Sitten se ensimmäinen lasi. Sen pystyi kumota vauhdilla vaikka oksennus nousi suuhun.

Nyt katson lapsiani ja rakasta miestäni. Ja mehulasejamme. En ole vielä täysin irti viinasta, eih en sinne päinkään! En nuku hyvin, ahdistaa usein ja olen jotenkin irti itsestäni ja tunteistani. Mutta nautin tästä tasapainosta-tai edes tästä himmeästä normaaliuden varjosta jota saan elää. Ja levottomuuden iskiessä teen kaikkeni jotta kestän sen läpi.
En tahdo enää ikinä minun ja viinan maahan. Tahdon elää maailmassa.

Toivon sinulle voimia ja rohkeutta tehdä kaikkesi, jotta saat itsellesi vapauden noista ikävistä tunteista. Toivottavasti sinulla on tukijoukkoja perheesikin lisäksi, jotta saat käsiteltyä tunteittesi lähteet. Perhe on kyllä paras peili sille mitä juomisen lopettaminen tuo tullessaan. Se useimmiten toipuu siinä rinnalla ja antaa voimavaroja jatkaa samaan suuntaan. Itselleni on käynyt juuri näin. Perheellä on merkitystä, kuten tietoisuudellakin, siis sillä mitä tapahtuu ja tapahtui, kun join.

Kaikkea parasta sinne.

Hei Rahvas ja kiitos!

Pötköttelen sängyllä pienen poikani kanssa ja suukkoja satelee. Miksi tahtoisin entiseen? Miksi tahdomme viinaa? Nimim. Smokki ja Sikarin sanoin, tahdomme kaataa kuekkuumme etanolia joka ehkä kelpaa vessanpöntön puhdistukseen paremmin.

Olin raittiina pidemmän jakson ja nyt taas. Käyn taisteluani yksin sillä läheiaeni eivät usko “alkoholismiini”, sillä en juonut kauhean usein enkä lähtenyt sekoilemaan. En baareillut, pettänyt, unohtanut velvollisuuksiani-eli aika siisti juoppo olin. Voin ja puhun läheisilleni toki “oireistani”, eli kun masentaa, surettaa tai on levoton mieli. Mutta omat keinoni ovat pieniin, kauniisiin asioihin tarttuminen, luonnossa oleminen luovuus, sosiaalisuus, liikunta, hyvä ruoka ja perhekeskeisyys.

Vinkit liikuntaan ja arkirytmiin olen lukenut täältä palstalta ja kirjallisuudesta. Hienoja neuvoja ja toimivat. Muutenkin jos vaikka öisin ei tule uni silmääm ja lasten takia lenkki ei ole mahdollista, tulen jännykällä lukemaan tänne viestiketjuja. Silloin tiedän etten ole yksin ja saan voimaa sanoista joilla ihmiset kannustavat täällä toisiaan. :slight_smile:

Sisueukko ja 4 kk raitis.

Juu, niin ne läheisetkin haluaisivat meidän olevan “normaaleja”, kun alkoholismiin/tiin viittaava on jotenkin pelottavaa, vaikka kysymyshän ei ole mistään muusta, kuin juomisen lopettamisesta, niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Nuo oireesi on sitä henkistä puolta joka meillä alkoholisteilla on yleistä, kun mennyt elämä ja tuleva ahdistaa, eikä saa elämäänsä tähän päivään.

Tietysti noita levottomuuksia on muutenkin, kuin alkoholismiin liittyvänä, mutta eritoten meillä alkoholisteilla ne ovat ainakin vahvistuneet. Itseäni on auttanut tyyneysrukous lähes aina, kun mieleni on syystä tai toisesta hieman musta.

Läheiset on tietysti myös hyvä lisä, mutta keskusteluapua haen myös muualta, kun he eivät ole alkoholisteja.

Raitista päivänjatkoa tännekin.

Rahvas,
Se on kummallista miten alkoholikulttuuri Suomessa on semmoinen kun on. Ja se näkyy tuossa läheisten suhtautumisessa tähän omaankin juomiseen. Luulisi että jos joku tahtoo olla ilman alkoa, se olisi ehdottomasti hyvä juttu! Kai nyt kaikki tietää että alkoholi on myrkkyä? :wink:

Kai se oma päätös ja rohkeus tarttua omaan juomiseensa jotenkin kritisoi myös muiden juomista. Ja siten osuu monilla johonkin arkaan paikkaan. Ja nostaa defenssit. Ja ärsyttää. Minä ainakin huomaan ympärilläni aika runsasta alkoholinkäyttöä. Joskin mikä erottaa minut ehkä noista muista on se oma subjektiivinen tunne siitä, että viinaa on saatava. Ei yksi vaan vaikka sata. Tiedä mitä niiden muiden päässä liikkuu. Mutta aika pahalta se monien suomalaisten viinankäyttö näyttää.

Ei sillä että se sinänsä olisi tällä hetkellä minun huoleni. Tiedän että minun pitää mennä läpi tämä jotenkin. Oma Elämä. Vesiselvänä ja ihanaa niin! :smiley:

(Nyt olen jopa oikealla tietokoneella, joskos sitä tarinaa vihdoinkin ehtisi kirjoittamaan…)

Voihan se olla sitäkin, mutta lopulta se oma juominen ja sen lopettaminen on kuitenkin se mihin pitää kiinnittää eniten huomiota. Vaikka onhan se niinkin, että itsekin pidin raittiita ihmisiä jotenkin outoina ja vähemmistönä, joka pikkasen pelotti, jos joku muuttui sellaiseksi, mutta asiahan on aivan toisinpäin.

Kuten sanoit, yksi on liikaa ja lopultakin tuhat on liian vähän. Mm sellaiset jutut oli normaalia, kun kavereita tuli kylään oli juomista varattu tarpeeksi vaikka useammalle porukalle, mutta itselleni oli aina varattu pullo tai pari vielä varmuuden vuoksi!!

Taistele sinä Sisueukko, kun varmaan tiedät minkä vuoksi taistella. Toivon sinulle voimia, rohkeutta ja nöyryyttä, jotta saisit sen mitä haluat. Itse haluan elää raittiina, kun se on todellakin helpompaa, iloisempaa, onnellisempaa ja vapaampaa, vaikka aluksi sitä luuli aivan muuksi.

Tänäänkin on ollut helppo herätä, kun eilisen juominen ei maistu suussa ja jyskytä päässä. Tästä on hyvä jatkaa…

Voi blääh kun olen jo monta kertaa tässä puhelimessa vastauksia kirjoitellut mutta ne katoaa aina johonkin.

Olen lukenut täällä viestiketjuissa noista retkahduksista ja keskusteluja nöyryydestä. En tiedä ymmärränkö vielä, mutta kova on sauhu päässä ja tahto ja yritys oivaltaa syvemminkin. Itselleni tuo 1,5 vuoden raittius oli suhteellisen helppo. Ja nyt on ollut hyvä jatkaa. Mutta minun pitäisi olla varovaisempi varmuudessani. Koska olin raitis ilman päätöstä olla raitis. Nyt tahdon tätä loppuelämäksi. Panokset kovenee.

Viinanhimoa on välillä, muttei kova. Se käy mielessä, ajattelen läpi perusteluni ja sitten se jo menee. Mutta se on siellä ja se tässä onkin se Juttu.

Nuku lapseni nuku. Valvon untasi. Äiti on tässä, ei hätää. Aion olla tässä, selvänä, turvanasi. Olen luvannut sen sinulle sydämessäni ja sen tahdon pitää. Tahdon tahdon. Hyviä unia.

Se muuten auttaa vähän enemmän, kun voi puhua jollekin tuosta ongelmasta ja syistä miksi on juonut, mihin se on johtanut ja miksi haluaa lopettaa. Oliko sinulla tukiverkostoa, siis ihmisiä joilla on myös omaa kokemusta juomisesta ja raittiudestakin.

Eipä oikeastaan ole tukiverkostoa. Kuten mainitsin jossain aiemmassa viestissä, minua ei oikein oteta tosissaan. Olen miettinyt kyllä soittamista jonnekkin auttavaan kun oikein pahalta tuntuu. Aika yksin tässä mennään.

Eilen oli illanistujaiset meillä ja ei tehnyt yhtään mieli viinaa! Minulle kyllä kaadettiin lasi, mutta sanoin vaan ettei nyt tee yhtään mieli. Ah kun tuntui hyvältä, ettei se ollut tuon vaikeampaa. Hieman se etukäteen jännitti.

Olisihan se helppoa jos kaikki tietäisivät syyni juomattomuuteen, mutten ainakaan vielä ole valmis sitä kuuluttamaan.

Mites te muut, onko alkoholisminne “yleistä tietoa”? Oletteko kertoneet suvulle tai työpaikalla?

Minun vaivastani taisivat toiset puhua jo ennen minua. Lopettamispäätöksestänikin tuntui tieto kiirivän edelläni. :laughing: Oli oikeastaan aika mukavaa kuunnella vime syksynä hieman sivusta, kun uudet opiskelijat tivasivat vanhojen kanssa juomisistani. Osasivat ihan viinimerkin tarkkuudella kuvata, minkälaista alkoholitonta punaviiniä minun lasiini salapullosta juhlissa kaadettiin. Uudemmat olivat kovasti sitä mieltä, etten ole koskaan käyttänyt alkoholia, vanhemmat valistivat, ettei ihan pidä paikkaansa. Aina silloin tällöin joku tulee ihan asiasta tehden kyselemäänkin, miten raitis elämä sujuu.