sisältöä toimettoman holistin elämään

Väitetään, että mm. työttömyyden aiheuttamat tyhjyyden tunteet ajavat monet juomaan. Elämässä ei ole työttömyyden vuoksi kummempaa sisältöä ja kaikki eivät keksi tilalle mitään, mikä pitäisi kiinni yhteiskunnassa. Sosiaalisia kontakteja haetaan vääristä paikoista.

voisikohan esim. työharjoittelupaikan hankkiminen toimia, jos tarkoituksena on ylläpitää raittiutta ja palata normaalielämään? Kotona nyhjääminen omien, ajoittain valheellisten ajatusten kera ei varmasti edistä henkistä hyvinvointia… :open_mouth:

Itse join, koska tilanteeni sen salli. Olin “opiskelija” ja tein projektiluonteisia hommia. Lopulta kontaktit normaliin elämään katosivat täysin. Hoitelin kaiken työhön ja opintoihin liittyvän kommunikoinnin sähköisesti. Ainoat kontaktit ihmisiin sain kuppiloissa. :smiling_imp: Ällöä!!!

…niin juu…ollaan varmaan taas sillä samalla alueella kuin miettiessä juomisen syntyjä syviä muutoinkin. Osa juo työttömyyden takia, osa taas juo liian stressaavan työn takia…toisen lääke voi olla toisen sairastuttaja. :unamused: Sitäpä sitten voipi miettiä jokainen tykönänsä, että mikä neuvoksi…tuskin mitään yleispätevää lääkettä “tautiin” on olemassa.

Minä join sen takia kun teki mieli viinaa niin pirusti. Olin alkoholisoitunut eli tullut riippuvaiseksi alkoholista.
Selityksiä eli “syitä” juomiselleni keksin hyvin paljon että voin hyväksyä itse ja ennen kaikkea lähipiiri olisi hyväksynyt juomiseni. Aikansa selitykset menivät läpi. Lähipiiri lopetti ensin uskomasta, sitten itsekin lopetin koska ei enää ollut ketään kenelle selittää.
Sisältöä elämään hain ja sain alkumetreillä palavereista. Pikkuhiljaa kuntoilusta ja asioiden omatoimisesta hoitamisesta. Myöhemmin työstä ja toimeentulon hankkimisesta keinoilla, jotka itse koen voivani hyväksyä. Ehkäpä seuraavaksi saan sisältöä ihmissuhteista, mene ja tiedä…

Ajankohtainen sekä paljon mietityttänyt otsake. Itselleni on viimeisen vajaan kolmen viikon aikana ollut parasta sisältöä AA-ryhmät (iso painatus monikko sanalla; puhuin juuri siitä tänäänkin lopuksi äsken ryhmässä että eri ryhmissä käynnillä on ollut suuri vaikutus tällä lyhyellä raittiudella.)

Mulle parasta on käydä eri ryhmissä sen sijaan että kävisi siinä yhdessä ja ainoassa samojen tyyppien juttuja (samoja juttuja…) kuuntelemassa. Enkä nyt syytä tai sano jonkun ryhmän olevan huono, ei. Mulle on vaan mielekkäintä “vaihtelu”.

Tällä viikolla kävin 4 palaverissa 4 eri ryhmässä ja 5:n olisin mennyt perjantaina jos olisin kerennyt.

Siinä vaiheessa kun perseet ja pallit on tulessa niin sitä alkaa etsimään sitä sisältöä elämään. Niin kauan kuin vain haaveilee ja suunnittelee ja vajoaa hitaasti mutta varmasti syvemmälle ja syvemmälle ei ole varmasti sitä todellista kipinää elämän muutokselle syntynyt. Jotkut kylmettyy eikä ne herää koskaan, ne ei voi enää. Jotkut harvat saa sen tilaisuuden ja niistäkin vain osa todella raitistuu. Vaikka olen ryhmissä ollut kiinni toisella kädellä näiden 4 vuoden aikana niin ei se todellakaan ole sanottua että mä silti olisin yksi niistä jotka selviytyy. Voihan sellaiseenkin toiveajatteluun turvautua että joskus sitten, kyllä mä vielä (näytän…) jne.

Alkoholista pääsee varmaan eroon siten että ensinnäkin lopettaa juomisen ja irrottautuu askel kerrallaan/päivä kerrallaan siitä pakkomielteestä. Mitä tulee viinanhimoon niin jotkut onb täälläkin sitä mieltä että ei voi raitistua ennenkuin viinanhimo otetaan pois/sitä ei enää tunne. Mä en ajattele niin - mä en usko että omalla kohdallani viinanhimo lähtisi koskaan kokonaan pois JUOMALLA/jatkamalla JUOMISTA. Jos joku on eri mieltä niin hän on eri mieltä - olkoot.

Tänä päivänä mulle on ensiarvoisen tärkeää valmistautua huomiseen päivään ja tehdä suunnitelma konkreettisesti mitä mä teen huomenna; monelta mä suurin piirtein herään, onko jääkaapissa varmasti ruokaa, onko kahvia, ja mitä asioita on hoidettavana sekä missä välissä joudan hoitamaan fyysistä kuntoani ja että pääsenkö/haluanko huomenna ryhmään. Herätyskellojen tulisi soida jos olisin sitä mieltä että huomenna en tarvitse ryhmää/en jouda/en halua tmv.

Joten aluastavasti ajattelen nyt niin että huomenna kello 18.15 jalkani suuntautuvat kohti 900 metrin pääsä olevaa AA-ryhmää.

Kuiville pääsemiseksi on otettava todellakin itseään siitä katkenneesta niskasta kiinni ja ryhdyttäövä toimintaan - meikäläinen asuu muuten negatiivisten tunteiden valtakunnassa ja todellakin elämässäni ei ole mitään sisältöä jos minä en ryhdy toimintaan. Kuka toiminnan puutetta ja toimettomuutta valittaa katsokoon peiliin - tuskin tarviaa kovin syvälle katsoa kun syitä sille alkaa löytymään.

Ilman hauskaakin voi olla viinaa.

Hyvä kirjoitus. Käy vain mahdollisimman paljon eri ryhmissä näin aluksi. On erilaisia taustoja, erilaisia juomakaaria ja erilaista arvomaailmaa. AIna välillä sitten yllättäen löytää itseään jonkun kokemuksista ja tuntuu kuin sielu siirtyisi.

Hyvä ote - pidä siitä kiinni kuin terrieri säärestä.

Vinetto

Toipuminen oli minulla ensimmäiset puoli vuotta täyspäiväistä hommaa. Aluksi lähdin suosiolla pois kotini nurkista, muualle toipumaan pahimmista vieroitusoireista. Kotoa tuli nimittäin aina kammettua lähibaariin heti, kun fyysinen vointi oli hieman kohentunut. Kun palasin kotiin, panostin raittiuden ylläpitoon. En kyennyt tekemään juurikaan töitä tai opiskelemaan, koska ajatukset pyörivät vain toipumisessa. Tämä plinkki vei esimerkiksi paljon aikaa ja oli isoksi avuksi. Kokouksiakin testasin… Mutta kyllä, raitistuminen taitaa vaatia ensimmäiset kuukaudet 100% panostusta. Kun raittiita kuukausia on kertynyt, sieltä kotoa kannattaa ehdottomasti lähteä hankkimaan muutakin elämää kuin AA tai muut ent. ongelmaan liittyvät harrasteet.

Ilmaa viinaa voi olla hauskaakin!

Tuon lauseen kun viestiketjub aloittaja sisäistää, niin hyvällä alulla olet! Juttu ei ole niin simppeli, kuin saattaa luulla, alkomaholi on väkevä vastustaja, “miestä väkevämpi” tosiaan on sitä! :blush: Kannattaa keskittyä ainakin aluksi ihan raittiina pysymiseen ja elämän perusasioiden klaaraamiseen! Jos raittius ei ole kunnossa, niin mitään ei voi oikeastaan rakentaa. Alkoholisoituminen kestää pitkään-niin kestää raitistuminenkin.

“Väitetään, että mm. työttömyyden aiheuttamat tyhjyyden tunteet ajavat monet juomaan. Elämässä ei ole työttömyyden vuoksi kummempaa sisältöä ja kaikki eivät keksi tilalle mitään, mikä pitäisi kiinni yhteiskunnassa. Sosiaalisia kontakteja haetaan vääristä paikoista.voisikohan esim. työharjoittelupaikan hankkiminen toimia, jos tarkoituksena on ylläpitää raittiutta ja palata normaalielämään? Kotona nyhjääminen omien, ajoittain valheellisten ajatusten kera ei varmasti edistä henkistä hyvinvointia.”

Tuossa on paljon totuutta. Neuvoisin ottamaan etäisyyttä vanhaan ihan konkreettisesti, hankkiudu sellaiseen ympäristöön, joka tukee raittiutta eikä sisällä alkoa tai varsinkaan sen juojia! Tee aluksi, jotain mikä vie pitkäksi ajaksi pois juomisesta ja juojista.Samalla btw huomaat ovatko millaisia ystäviä he ovat? Juoma"kavereita" vai maailmassa kortilla olevaa rotua-tosiystäviä. :slight_smile: Viimeksi mainittu tukee raitistumistasi eikä tapaa sinua kuppilassa tai pyydä sinne tai juo nenäsi edessä. Vaan onnittelee jokaisesta selvästä päivästä. Elämäntapojen muuttaminen ei ole niin helppoa kuin luullaan, jos ne halutaan muuttaa pysyvästi ja kokonaisvaltaisesti! Ennen sain iloa elämään vain viinasta ja bilettämisestä, nykyisin eräs kaikkein hauskimpia asioita on puntilla käynti, juokseminen ja kropan paraneminen. Hommassa on tuplahyöty, terveyteni ja työkykyni paranee ja aikaa kuluu ja ketunhäntänä kainalossa en takuulla tapaa ex-tuttujani ja saa houkutetta juomiseen!

voisikohan esim. työharjoittelupaikan hankkiminen toimia, jos tarkoituksena on ylläpitää raittiutta ja palata normaalielämään? Kotona nyhjääminen omien, ajoittain valheellisten ajatusten kera ei varmasti edistä henkistä hyvinvointia… :open_mouth:
Itse join, koska tilanteeni sen salli. Olin “opiskelija” ja tein projektiluonteisia hommia. Lopulta kontaktit normaliin elämään katosivat täysin. Hoitelin kaiken työhön ja opintoihin liittyvän kommunikoinnin sähköisesti. Ainoat kontaktit ihmisiin sain kuppiloissa.

Tuohon lisäisin vielä, että alkoholistoituminen on hidas kierre. Niin hidas, että harva sitä edes huomaa. Vähitellen koko elämä muuttuu alkoholille alisteiseksi. Kunnes viina hallitsee sitä kokonaan.

Onnea Paarmalle.
Ihan vilpittömästi.

Sisältöä tosiaan voi alkoholin tilalle hakea monesta asiasta.
Ei luulisi olevan siitä puutetta.
On täällä palstallakin esitelty ainankin muutamia juttuja, joilla voi päiviään ja iltojaan täyttää.

Ja noi ihmissuhteet on kans yks, mitä voi koittaa petrata. Jos yhtään näkyy läheisiä ympärillä.

En tiedä miten työttömyys ahdistaa juomaan, varmaan kovastikin. Itselläni on nyt tullut kokemusta sairaudesta, mutta se ei ole mua ajanut juomaan. Tietty yks on se, että alkoholin lääkkeeksi käyttö on tullut jo kertaalleen koklattua, tarpeeksi vahvoilla annoksilla.
Tässä joutessaan on huomannut ainakin sen, että päivät on vaan lyhyitä hetkiä, jotka kuluu tosi nopeasti. Jollakin muulla, voi toki olla erilaisiakin näkemyksiä?

Joka päivä, ihan mikä päivä tahansa, jokaisen elämä voi muuttua. Se pitää vaan huomata ja antaa vaan muutokselle mahdollisuus. Varmaan se vaatii jonkinlaista uskallusta ja uteliaisuutta. Ehkä niitäkin voi jotenkin harjoitella?