Sinkkunaisen juomaongelma

Hei. Olen uusi kirjoittaja täällä, lukijana jo pitempään. Tarinoitanne lukenut ja itseni löytänyt niin monta kertaa.

Olen jäänyt alko-koukkuun jo nuorena ja edelleen on sama meininki. Sinkkunainen olen, keski-iän ohittanut. Olen juonut päivittäin tolkuttomasti ja nyt lopettaminen vahvasti tahtona. Tiedän, että apua on saatavana ja sitä minunkin on haettava. Halusin tänne kirjoittaa, kun meitä on niin monta samoissa ongelmissa. Samaistin itseni erääseen kirjoittajaan yhdessä muussa ketjussa ja oman ketjun nyt aloitan, toivottavasti kanssasisaria on tätä lukemassa.

Olen ollut muutaman kerran sairaalassa nestehukan ja elektrolyyttihäiriöiden takia ja kerran katkolla, sairaalasta sinne lähettivät. Viikon siellä olin mutta viisaus ei tarttunut mukaan. Valitettavasti.

Juon koska jännitän milloin mitäkin. Olen yksinäinen, ajankuluksi siemailen. Ja sitten nukkuakseni, sitä huonoa unta…
Nyt on hermostunut olo. Pitäisi lähteä liikkeelle mutta petissä vielä makaan.

Että tämmöinen nainen täällä vaikertaa. Vatsaa vääntää. Mutta pää on selvä. Tästä on aloitettava. Pelkään fyysisiä vieroitusoireita, tähän saakka on tullut korjailtua oloa ja korjailu sitten on venähtänyt… Tässäpä tuoreimmat tuntemukset.

Raitista päivää kaikille.

Hei Mimosa, ekat päivät on aina vaikeita, en oikein osaa muuten lohduttaa kuin lähettämällä hurjasti voimia. Tunti tai vaikka minuutti kerrallaan.

Yksinäisyyteen, tai varmaan tarkalleen ottaen yksin oloon minäkin olen monesti juonut, ainakin ennen, kunnes join vaan, koska oli pakko juoda. Petollinen seuralainen se alkoholi on, vaikka alkuun tuntuukin, että se saa ajan kulumaan mukavasti yksinkin ollessa.

Toivottavasti päädyt hakemaan apua, tilanne kuulostaa sen verran hurjalta, että yksin tuosta ei tarvitse selvitä. Voimia.

Epäonnistuin. Hävettää, kaduttaa. Kävin kylillä eilen iltapäivällä. Bussia odotellessa siemaisin kaksi tuoppia kaljaa vartissa ja sitten menin ja ostin kaksi pulloa kuoharia. Molemmat join eikä kauaa kestänyt. Olen niin alkoholisoitunut ettei tunnu edes päähän menevän. Nyt taas alkupisteessä. Heräsin kolmelta. Levoton olo. Soitan päihdepolille kunhan se aukeaa. Että pitääkin ihmisen olla typerä, heikko, kurjimus.

Yritin etsiä sitä ketjua, jonka aloittajaan aikanaan samaistuin, mutta en löytänyt, olisin kysynyt mitä sinne kuuluu. Lienee sekin ketju lopahtanut. Tai sitten se henkilö lopahtanut, kuka tietää.

Päihdepolille kannattaa ilman muuta mennä. Onko sulla mitään mahdollisuuksia johonkin sellaiseen jaksoon, jolloin et voi juoda, ainakaan yhtä paljon? Kuntoutus on toki yksi, mutta vaikka esim. ihan vain sukuloimaan viikoksi.

Oman kokemukseni perusteella viikon pystyy olemaan juomatta pelkästään jonkin morkkiksen voimalla, mutta sitten tulee alun pahimmat hetket, parin viikon jälkeen jo helpottuu huomattavasti. Tsemppiä!

Pientä päivitystä tilanteeseen. Välillä oli hyvä raitis pätkä, sitten taas sorruin. Katumuskirjoitus nyt tässä työn alla. Useampi päivä on mennyt ryypätessä. Annoksia on mennyt yli 20 päivässä. Nyt paha olla, sekä fyysisesti että henkisesti. Voimaannun kun saan purettua sanoiksi heikkouteni. Olen tavannut päihdetyöntekijän ja jatkamme yhdessä. Ja silti tuli romahdus. Siis retkahdus. Ostin kassillisen siideriä ja olutta ja join vauhdilla tullakseni humalaan ja sammuakseni. Elämässäni on asioita joiden kanssa en jaksa, ja juominenhan ei tilannetta korjaa. Ja ekstempore sitten tulin ostaneeni nuo juomat taas kerran ajatellen että tämän kerran… eikä toista kertaa tule… mutta tuli sittenkin… Ja tässä sitä taas maataan kamalassa krapulassa. Vatsaa vääntää ja tärisen. Jalat ei kanna kunnolla, just ja just vessaan pääsin. Rahaa on palanut kohtuuttomasti ja alan olla ongelmissa senkin suhteen. Ja terveyteni olen pilannut. Rumakin olen, se onkin pienin murheista.

Nyt ryhdyn taas lukemaan onnistumiskertomuksianne. Kateellisena. Hyvää ja raitista päivää teille kaikille.

Raittiuteni alkoi sinä päivänä, kun myönsin heikkouteni ja sanoin ääneen toisille alkoholisteille olevani alkoholisti. Sitä ennen olin asiani kutakuinkin hoitanut kulissimies, mutta alkoholin kohtuukäytössä epäonnistunut juoppo.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Kateus on turhaa energian tuhlausta, sillä meistä jokainen on käynyt omat kamppailunsa, eikä sitä kannata kadehtia :slight_smile:

Tärkeintä raittiuden alussa on, että korkki pysyy visusti kiinni ja sen eteen kannattaa tehdä kaikkensa. Se on tuttua varmasti kaikille, kuinka helppo on sortua ajatukseen, että jos vielä tämän kerran tai sitten ensi maanantaista alkaen… Itsensä kusettamista se on ja juomisen jatkumista.

Lopettaminen on sangen helppoa, laittaa vaan korkin kiinni, eikä enää juo. Raittiuden ja raittiin elämän toteutuminen vaatii sitten enemmän sitä työtä ja nimen omaan työtä ajatusten ja asenteiden kanssa, jotta se korkki pysyisi myös kiinni ja alko jäisi menneisyyteen, jolla ei tänään ole enää merkitystä elämään.

Tänään on hyvä päivä olla juomatta. Ei meillä kenelläkään ole mitään muuta, kuin tämä päivä elettävänä ja sen minä ainakin haluan elää raittiina.

Tänäänkin oli mukava herätä ilman krapulaa ja lähteä aamukahvin jälkeen ulkoilemaan koiran kanssa raittiiseen elokuun aamuun :slight_smile: