Siksi ihmettelenkin pian häämöttävää 6kk rajapyykkiä jonka ylitän kiuun loppupuolella. Olipa yllätys, sen aikana AA:han ilmestyneet tulleet tulokkaat jotka ovat olleet SINKKU:ja ovat pudonneet takaisin kentälle… muutamia viikkoja sai kuunnella sitä pahaa ooa joka tulee siitä, kun on vapaa nuor ihminen eikä pääse bailaamaan 
Mutta se mikä minulla on mutta mikä heiltä puuttui on se yliluonnollinen voima, jossa Paavalikin toteaa.“KAIKKI minä voin Hänessä” eli Herramme Jeesus Kristus!!!
Hienoa!!!
PUOLI VUOTTA ON SUURI RAJAPYYKKI!
SITÄ KOHTI… NYT 2 KK JA RISAT…
Suomi24:n deittifoorumilta ja Cityn deittipalvelusta (jos sitä enää on) voi etsiä seuraa ilman alkomahoolia.
Olen lueskellut taas yhtä Jeesus-kirjaa: Jonas Gardellin “Jeesuksesta”, jossa jälleen pengotaan esiin todellista miestä myyttien ja evankeliumien takaa.
Näin naistenpäivänä sanottakoon, että Jeesushan oli myös naisten Jeesus: opetuslapsiin kuului paljon isompi posse populaa kuin vain jotkut 12 partaisaa heeboa. Opetuslapsiin kuului naisiakin, jotka jotkut mainitaan nimeltä: mm. Martta ja kaksi eri Mariaa, joista toinen oli Magdalasta, ja jota epäilty prostituoiduksi ja joissain tapauksissa Jeesuksen vaimoksi tai rakastajattareksi.
Huora-myytti Magdalan Marian kohdalla kertoo Gardellin mukaan lähinnä historiamme naisvihasta. Kyseessä saattoi olla Jeesuksen läheisin opetuslapsi josta kirkkoisät myöhemmin mustamaalasivat huoran.
Naisen asema tuolloin tosin oli sellainen, etteivät naiset voineet kovin pitkään juoksennella naimattomana jonkun vaeltavan gurun perässä leimautumatta ns. huonoksi naiseksi.
Toisaalt: good girls go to heaven, bad girls go anywhere. 
Keto, tai sitten uuden testamentin (UT) kirjeen ja evankeliumit ovat osa historiallista
todistusaineistoa. Usea kaveri meni kuitenkin ristille vakaumuksensa puolesta, myös Paavali.
Miksi kestivät kidutuksen, jos kyseessä olisi ollut opportunistinen lahko ilman reaalista
halua elää oikein ja oikeudenmukaisesti?
Raamattu joko on totta tai sitten ei.
Tänä päivänäkin ihmiset sitovat pommeja vyötärölleen ja marrsivat varmaan kuolemaan -yhteisöllisyyden takia.
Kun joku yhteisö (uskoineen tai ilman) tuntuu ihmisestä ainoalta turvalta, ainoalta paikalta jossa tulee hyväksytyksi, arvostetuksi ja rakastetuksi, ihminen on myös valmis tekemään sen puolesta mitä tahansa. Ja ihmismielen mekanismeja hyväkseenkäyttävät yhteisöt toki tietävät jipon; yhtenä perusasiana usein on juuri : ole valmis; mihin tahansa oikean asian puolesta.
Tuo ei tietenkään todista itse asiasta yhtään mitään, eli filosofian peruskysymykseen ei siitä argumentiksi ole.
Taas välillä aloin minäkin paneutumaan hengellisiin asioihin.
Lueskelen tässä hiljalleen, lomittain ja limittäin kymmenkunnan muun kesken yö/työpöydällä olevan kirjan kanssa hyvin mielnkiintoista kirjaa.
Kirjastossa sattui käteeni v. 2008 ilmetynyt kirja, Uskonto ja ihmismieli. Johdatus kognitiiviseen uskontotieteeseen. Oy yliopistokustannus 2008.
Kirja ei, kuten ei uskontotiedekään pyri ottamaan kantaa itse yliluonnollisen olemassaoloon, pikemmin jättää mahdollisuuden avoimeksi kummallekin perusideologialle, mutta sensijaan selvittää mielenkiintoisesti uskonnon merkityksiä ja niitä mielen mekanismeja jotka saavat ihmisen uskomaan. Uskontojen merkitys ihmisten kanssakäymisessä ja ajattelussa on kuitenkin jopa kulttuureista riippumatta niin suuri, että sitä kannattaa pysähtyä ajattelemaan.
Kirja lienee kirjoitettu minua hiukan sivistyneemmille ihmisille, joten hiukan joudun silloin tällöin funtsimaan terminologiaa, yliopistopiireissä itsestäänselvien ja tarkkojen ilmaisujen ja sanojen merkityksiä, mutta terveellistä aivovoimistelua (jolla taas ei ole hengellisyyden kannalta merkitystä) se on.
No, alussa tuon kirjan kanssa olen, ja kun sitä tosiaan lueskelen vain muun tekemisen ohessa, niin saattaapa kestää ennenkuin asiasta mitään tiedän.
Mutta, kukapa tietää…tästä saattaisin saada aiheen vaikka hengellisyydestä keskustelemiseen. Asiaa voisi olla mukava lähestyä joskus sitenkin, että keskustelijat eivät etukäteen päättäisi mihin lopputulokseen pyritään, yliluonnollisen henkimaailman olemassaoloon tai olemattomuuteen, vaan keskustelu rakentuisi avoimeen pohdintaan ihmisen käyttäytymisestä uskonnollisuuteen taipuvaisena olentona.
Grape, varmasti oli todella vilpitön usko ja halu elää oikein. Ei kai koko liike olisi muuten kehittynyt vainotusta asemasta valtakulttuuriksi.
Evankeliumit on kuitenkin kirjotettu paljon Jeesuksen ajan jälkeen, eivätkä evankeliumien kirjoittajat koskaan tavanneet Jeesusta livenä. Kyseessä siis perimätieto, joka on muokkautunut ja jota on väritelty sieltä sun täältä, kuitenkin toki pääkohdat säilyttäen.
Onkohan kukaan koskaan ihmetellyt, miksei Jeesus itse kirjoittanut mitään tai häneltä jäänyt mitään kirjoituksia jälkeen? Todennäköinen syy on, ettei karismaattinen mestari osannut lukea eikä kirjoittaa. 
Nasaret oli köyhä pikkukylä, ja Jeesuksen yhteiskuntaluokka (puusepät yms. duunarit) oli kokonaan lukutaidotonta.
Uskonnottomat puolestaan marssittavat muita ihmisiä varmaan kuolemaan aatteen ja isänmaan takia.
Eikös olekin niin, että suurimmat ihmishenkien menetykset Toisessa Maailmansodassa koki Neuvostoliitto, koska sen suuri aurinkoinen johtaja tiesi ettei munakasta voi tehdä tappamatta ja tapattamatta joitakin kymmeniä miljoonia ihmisiä. 
Minä luin juuri Antti Tuurin kirjan Eerikinpojat. Kirja kertoo Tuurin äidin suvun vaiheista 1700 luvulla. Eerikinpojat perustivat uskonlahkon joka ei vannonut uskollisuutta, ei Ruotsi-Suomen kuninkaalle eikä Tanska-Norjan kuninkaalle. Tämä siksi että vannominen on Raamatussa yksiselitteisesti kielletty. Uskonlahko (n. 80 jäsentä) vastaanotti paljon pilkkaa, ivaa ja huonoa kohtelua aatteensa takia.
Paha vaan että melkein kaikilla on hyvin jyrkkä “oikea” mielipide tuosta asiasta. Olen AA-palaverissa saanut “valtiomieheltä” hyvin jyrkän vastalauseen kun sanoin että minä en ole saanut näyttöä Jumalan olemassaolosta. Minulla ei ole näyttöä eikä jyrkkää mielipidettä. En tietenkään voi sanoa että Jumala on, mutta miten voisin sanoa sitäkään että Jumalaa ei ole kun kerran ei ole minulle ilmestynyt.
Niinkö? Minun on annettu ymmärtää että Jumala on kaikkivaltias, ja Jeesus vieraili maan päällä samoin kaikkivaltiaan statuksella. Siinä tapauksessa olisi osannut kirjoittaa vaikka kouluenglantia tai riikinruotsia.
Luku- ja kirjoitustaito kai olisi ollut itsestäänselvyys.
Uskonasioissa on kuitenkin joku merkillinen “kirjoittamaton sääntö” siitä, miten montaa mahdollisuuksien rajaa voi kerrallaan rikkoa. Kaikkivaltiaille jumalille olisi tietysti mahdollista muutella maailmaa suuntaan jos toiseenkin, mutta yleensä ne pitäytyvät yhdessä kohtuullisessa “ihmeessä” kerrallaan.
Olisihan sekin ollut Jeesukselle pikkujuttu jonkuin fariseuksen kanssa kinastellessaan nostaa esiin vaikka ammoin kuolleen Aabrahamin tai Mooseksen kolmiulotteinen kuva -ellei sitten alkuperäistä - kertomaan mitä kirjoituksilla todella on tarkoitettu.
Mutta, ihmismieli ei ilmeisesti halua taipua ihmeiden suhteen aivan kohtuuttomuuksiin, vaan rajansa kaikella.
Kuten aiemmin jo mainitsin, Jonas Gardellin Jeesus-kirjassa pyritään etsimään todellista historiallista miestä (oikealta nimeltään luultavasti Jeshua tai Joshua, eikä Jesus) kristillisen mytologian ja evankeliumien takaa.
Gardellin kirja ei toki ole ainutlaatuinen, vaan mainitunlaista tutkimusta on paljonkin.
Ja juuri tuon kaltaisten kysymysten parissa joita MM edellä esittää, on painiskeltu niin hurskaiden kuin pakanoidenkin parissa jo 2000 vuotta. 
Ei siis ole mitään “kirjoittamatonta sääntöä” tutkimiselle.
Ensimmäinen ratkaistava ristiriita alkukristityille tuli jo siitä, että Jeesus lupaili Jumalan valtakunnan tuloa maan päälle jo opetuslastensa elinaikana. Paavali puolestaan odotti messiasta takaisin valtakuntansa kanssa myös omana elinaikanaan, tai ainakin lähivuosikymmeninä.
Nyt on 2000 vuotta kulunut eikä Jeesusta näy konkreettisesti, mutta kas kummaa: kummasti hän on läsnä silti meidänkin kirjoituksissamme vuonna 2014, vai mitä?
Luukas alkoi evankeliumissaan jo paikkailla viipymisen dilemmaa kertomalla Jeesuksen sanoneen ettei kukaan voi tietää milloin suuri muutos koittaa. Jeesus oli kuitenkin luultavasti aikansa apokalyptinen saarnaaja, joka saarnasi lopun aikoja ja kehotti ihmisiä käyttämään vähäisen jäljellä olevan ajan epäitsekkääseen ja laupiaaseen toimintaan.
Epäitsekkyys, laupeus ja muiden auttaminen on minusta hänen opetuksensa tärkein sisältö, jota voi kompata uskoi häneen sitten muulla tasolla tai ei.
Hurskautta hurskastelun sijaan, sydäntä ja laupeutta kyynisyyden ja pilkan sijaan. Totisesti, sitä toivotan minäkin teille tänään.
Näissä “kirjoittamattomissa säännöissä” , ihmismielen toimintatavoissa on kysymys enemmänkin siitä, että ihmisen aivotoiminnan mekanismit, ajatuskuviot, hyväksyvät mahdollisina hengellisinä asioina joitakin juttuja, mutta sitten taas joitakin eivät.
Eri uskonnoissa on paljon samankaltaisuuksia, ja kysymys on juuri noista ajattelulle tyypillisistä rajoitteista.
Voidaan hyväksyä hengellisenä , ns. uskonasiana hengellinen ilmiö jossa rikotaan pariakin normaaliksi ajateltua sääntöä vastaan, mutta useampien kohdalla jostain syystä ihmisen mieli alkaakin jo laittamaan hanttiin.
On helppoa kuvitella vaikka jumalankuvana toimiva patsas, joka kuulee puhetta ja ymmärtää sen, vastaakin jollain tavalla (näitä monissa kulttuureissa onkin) mutta niidenkin rajoitukset tulevat vastaan jo siinä, että niiden luoksen on mentävä, niiden hengellisiä kykyjä ei ole helppo enää kuvitella sellaisiksi että ne kuulisivat ja keskustelisivat kilometrien päästä.
Samoin Jeesukselle oli helppoa vaikkapa jonkun jo haisevan kuolleistaherättäminen, mutta esimerkiksi ajassa liikkuminen oli jätetty kykyjen ulkopuolelle. Muutenhan hän olisi rahanvaihtajia temppelistä ulos pieksäessään toki lainannut tältä vuosisadalta poliisien etälamauttimen ja antanut sillä pörssin jäsenille aika tärskyjä.
Kun semmoista ei kuitenkaan tapahtunut, esteenä ei voinut olla juuri muu kuin uskottavuuden säilyminen.
Evankeliumien kirjoittajat eivät voineet sisällyttää kertomuksiinsa etälamauttimia, aikamatkailua tai avaruusraketteja, koska sellaisia ei oltu keksitty evankeliumien kirjoittamisen aikoihin, eikä sellaisia osattu varmaan edes kuvitella.
Mutta totta on, että siihen aikaan yliluonnolliset ihmeet olivat kuitenkin todellisia asioita ihmisille. Sairaudet olivat demonien aikaansaannoksia, koska bakteereja ja viruksiakaan ei ollut löydetty. Onkin helppo uskoa, että esim. epileptikot ja mielisairaat näyttivät ihmisten silmissä riivatuilta.
Lisäksi arveltiin, että sairaudet olivat rangaistuksia synneistä, ja täten sairaat ansaitsivat kohtalonsa. Erityisen saastaisina pidettiin spitaalisia eli lepraa sairastavia, jotka eristettiin yhteisöstä, ja joiden piti lain mukaankin pukeutua riepuihin ja peittää kasvonsa päiväsaikaan. Spitaalisia ei saanut missään nimessä koskettaa eikä heidän kanssaan olla tekemisissä.
Evankeliumien mukaan Jeesus rikkoi tätäkin sääntöä, kosketti spitaalisia ja paransi heitä. Osoitti siis epäitsekästä laupeutta, jonka merkitystä korosti usein muutenkin.
Samarialaiset olivat puolestaan juutalaisten halveksimia pakanoita, mutta Jeesus kertoi tarinassaan laupiaasta samarialaisesta joka osoitti todellista hyvyyttä verrattuna pappiin ja kirjanoppineeseen, jotka eivät tarjonneet rikoksen uhrille apuaan.
Halveksituista samarialaisista tuli siten meidän päiviimme säilynyt epäitsekkään auttamisen metafora.
Keitä ovat meidän nyky-yhteiskuntamme spitaaliset? Tietenkin rappio-alkoholisteja ja narkomaaneja. Ilmankos kristilliseen päihdetyöhön sisältyy paljon pelkkää haittoja vähentävää työtä, perustarpeissa auttamista ilman muutosvelvoitetta. 
On helppo uskoa että 2000 vuotta sitten on Lähi-Idässä ollut taitava Jeesus niminen saarnamies, useimmiten ihmismyönteinen ja hyvää tarkoittava. Näin siis jos Jeesukseen ei liitetä kaikkivaltias-käsitettä (tosin se taidetaan liittää joka-ainoassa ristinuskon Jumalanpalveluksessa ympäri maailman).
Kaikkivaltias-käsitten kanssa minä olen jumissa.
Ristinuskon logiikka heijaa sinne tänne. Jos on olemassa kaikkivaltias kaiken Luoja niin Hän on sitten luonut myös syntisyyden, ja sairaudet. Ihmisen aivot ja tunnemaailma ovat Hänen käsialaansa. Esim. homoseksuaalisuudesta taidetaan Raamatussa sanoa että se on Jumalalle kauhistus, mutta kun Jumala on kaikkivaltias kaiken Luoja.
Kristillisyyden hehkuttaminen muita ihmisenauttamistapoja paremmaksi onnistuu hyvin -kunhan valikoidaan käytettävät raamatunkohdat ja tulkitsijat.
Haluttaessa taas antaa hengellisyyden tuomaa lisäarvoa jollekin muulle toiminnalle valitaan laajasta ja epämääräisestä tarinakokonaisuudesta jotain muita kohtia.
Meidän oma koululaitoksemme on jo historiallis-poliittisista syistään keskittynyt tuomaan osaksi yhteistä tietovarantoamme sitä käsitystä että uskovaiset, hengellisyyttä harrastavat ihmiset ovat ilman muuta moraaliltaan korkeammalla tasolla, lähimmäisiäämn rakatavampia, rehellisempiä, oikeudenmukaisempia ja joka suhteessa parempia kuin ne joilla ei sanottua harrastusta ole.
Tällaista asiaa ei systemaattisesti ole kai tutkittu ennen 1960-lukua, jolloin nuorisorikollisuutta tutkineen amerikkalaiset (eiks ne sentään ole maailman viisaimpia ja kaiken hyvän jakajia?) sosiologit havaitsivat ettei uskonnollisuudella heidän tutkimissaan nuorisojoukoissa ollut minkäänlaista tilastollista yhteyttä rikollisuuteen.
Siis ne nuoret, jotka uskoivat helvetin olem,assaoloon rangaistuksena, tekivät yhtä paljon rikoksia kuin ne jumalattomat jotka eivät tuotakaan perusasiaa uskoneet!
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, onko tosiaan löydettävissä sellainen yhteys mielenterveyden ja hengellisyyden välillä, jota tälläkin keskustelupalstalla kovasti esiintuodaan.
Ovatko hengellisten pelastusreittien ulkopuolelle jääneet todellakin enemmän mielenterveyden ongelmista kärsiviä, masentuneempia, levottomampia, tuskaisempia, pelokkaampia, tunne-elämältään ristiriitaisempia ja häilyvämpiä kuin henkimaailmaan uskovat?
Onko tiedossa, löytyisikö asiasta jotain todella laajaa ja objektiivista tutkimusta jossa tekijöinä ei olisi itse jompaankumpaan kantaan uskonomaisesti sitoutuneita tutkijoita?
Ainakaan aivan ehdotonta tuo mielenterveyden ja tasapainon jakautuminen pelkästään uskoville ei näytä olevan, näin omaa tuttavapiiriä ja satunnaisia keskustelukumppaneita arvioimalla. Toki jakauma voi yhden ihmisen tuntemien/tapaamien/tietoon tulleiden perusteella olla kovinkin vääristynyt, joten näillä minun havainnoillani ei suurta arvoa argumentteina ole.
Ehkäpä tähänkin valaistusta löytyy?
Sairaudet on useissa kulttuureissa ymmärretty rangaistuksiksi jostain, ja eiköhän tämä meidän raamattummekin asian niin selosta. Jumala on rangaissut niskuroivia ihmisiä milloin milläkin. Nälänhätää, kaupunkien hävityksiä, tauteja… eihän kaikkivaltiaalta aseet lopu!
Mutta, tuosta huolimatta on jo ennen lääketieteen löytämiä syy-seuraussuhteita ollut jonkinlainen hiljainen tieto, tarkasti hahmottumaton epäilys ja pelko tarttuvuudesta.
Sairaiden koskettamista on vältetty, ihmismielen yhtenä outoutena on myös lääketieteellisestä oppineisuudesta riippumaton vastenmielisyys vaikkapa tautiin kuolleiden vaatekappaleita kohtaan, pahantekijöiden jälkeenjääneet tavarat eivät oikeastaan kelvanneetkaan kuin mestaajalle, joka useimmiten itsekin oli hirsipuusta ainoastaan rakkariksi eli teilaajaksi ja itsemurhan tehneiden kuoppaajaksi ryhtymällä pelastunut.
Kokemusperäistä hiljaista tietoutta siis on täytynyt olla todella kauan, koska se on ajoittain voittanut mielikuvien tasolla jopa uskonnon opettaman “jumalan rangaistus”- opinkin.
Eihän toki. Jumala voi olla kaikkivaltias, mutta ei Jeeus. Hänhän oli mitä suurimmassa määrin ihminen.
Ja jos tutkitaan historiallista miestä nimeltä Jeshua joka oli Nasaretista, korostuu että hän oli varsin inhimillinen. Erehtyvä, ailahteleva, yksinkertainen, joskin varmasti äärettömän karismaattinen ja ns. sydämenviisautta omaava.
Tuo sairauden ajattelu syntisyyden rangaistuksena ei suinkaan kuulu tässä kristinuskoon vaan 2000 vuoden takaiseen juutalaisuuteen. On ymmärrettävä Raamatun kertomusten aikakausi ja olosuhteet ja kulttuuri jotta voi arvioida tekstejä objektiivisesti.
Homoseksuaalisuutta esim. Jeesus ei tuomitse koskaan, eikä siitä ole muutenkaan paljon mainintoja. Juutalaisille homoseksi oli vain “epäpuhdasta” samalla tavoin kuin sianlihan syönti taikka seksi kuukautisten aikana.
Homofobia kasvoi kristillisyyteen vasta 500 -luvulla erään Rooman keisarin myötä, valitettavasti.
Mainitsemani Jeesus-kirjailija Jonas Gardell on muuten homoseksuaali ja puhuu asiasta kirjassaan.
Juuri tämän vuoksihan Jeesus oikaisee asioita ja lupaa armon. Hän rikkoo ehdoin tahdoin juutalaisten dogmaattisuutta, ja kun häntä syytetään mm. sapattilakien rikkomisesta, hän vastaa “Armeliaisuutta minä haluan, enkä uhrimenoja”.
Armeliaisuus! Ajatelkaapa sitä, toverit Mies ja Ensio. Ja sen sijaan että hän katsoisi sairaiden ansainneen tautinsa, hän parantaa ja hoitaa heitä.
Juuri niin! Eikö siis olekin mykistävää, jos Jeesus toden totta uskalsi ojentaa auttavan kätensä jopa spitaalisille ihan fyysisestikin. Aikalaiset ovat varmasti olleet huuli pyöreänä jo pelkästä “saastaisen” lähelle uskaltautumisesta.
Aivan. Tämä oli esim. antiikin roomalaisten sotilaiden käytäntö. Ristiinnaulitun vaatteet jäivät teloituksen suorittaneille sotilaille, ja erään evankeliumin mukaan sotilaat heittivät Jeesuksen vaatteista arpaa.
Hulluja nuo roomalaiset, sanotaan kirjoituksissa.
Tuo otsikko on kyllä ihan fakta.
Muistan ajan kun jäin leskeksi.
Tuli mieleen. Tässäkö tämä elämä nyt oli. 58 vuotiaana joutui miettimään tosiasioita.
Seurusteluni ja seksuaaliset suhteeni olivat aina alkaneet pienessä humalassa.
Miten minä vanha ukko rohkenisin lähestymään toista sukupuolta seksin merkeissä selvinpäin.
Otanko vai jätänkö.
Minä tein sen.Hain tietoa netistä Foxin askelkuviot ja rytmisysteemit tutuiksi ja töihin.
Siis rakennusmestarina katselin piirustukset ja luin työselitykset ja rakentamaan.Lähikapakassa hain erästä naista tanssimaan opiskelujeni ja vähäisen kokemuksen jälkeen… Hän sanoi.“olet seitsemäs mies joka hakee tänään tanssimaan,mutta ensinmäinen joka vähänkään osaa” tuo riitti minulle.olin otettu itsevarma …
Matematiikkona laskin tutustumismahsollisuuteni. Pari peliä tanssia (6-8 minuuttia) ja tietää minkä on partnerin tarkoitus ja tilaisuuden tullen ei muuta kuin saatille.Työ neuvoi tehtäviinsä.(tiskillä menee ilta ja tietää vain rahojensa huvenneen)
Eräs tapaus jäi mieleen. Kerroin hiestä märkänä tanssikaverille,että minulla olis ainavalmis sauna kilometrin pääsä ja olen autolla liikkeellä…Toista peliä tanssiessa hän sanoi etteikö voitais lähteä saunomaan.
Siinähän ne tärkeimmät olikin. Seuraava kysymys kuuluikin,“mikä se sinun nimi olikaan” Sanin katso ovasta.
Tällaiset tapahtumat antoivat itsevarmuutta ja rima nousi, tosin pienessä kylässä kaikki palaute ei ollut mitenkään imartelevaa. Sekin riippuvaisuus muuttui tuskaksi josta oli luovuttava. Tänään tiedän,että viina ei lopu juomalla,muttei “vedetkään soutamalla.”
Tietoisuus,että panemalla itseni täysillä peliin saan toteutettua haaveeni on tosi.
Siis ollessani yksinkin tiedän olevani sitä omasta halustani.
Elämä on hieno juttu,mutta pitää uskaltaa ottaa vastaan mitä tulee,eikä välttämättä sitä mitä kuvittelee.
Hepe 83
Jotakin uutta…En olis uskonut,että tunteeni vielä vilpittömästi kuohahtavat pintaan hellyyden ja rakkauden merkeissä.
Toteutui se mitä en enää uskonut tapahtuvan.minusta tuli isoisä,vaari,ukki,pappa tai miksi lie ristivät. Kaisla tyttö muutti kaiken,minäkin olen taas ihminen ja jotenkin tuntuu,että minua tarvitaan.
Kiitos korkeimpani.tänäänkin raitis päivä ja mitä hienoin auirinkoinen sää täällä …llä
Jeesuksen kaikkivaltius asetettu kyseenalaiseksi?
Eikö se ollut aika selvästi sanottu, että " minulle on annettu kaikki valta taivaasa ja maan päällä".
Eiköhän tuo ollut samassa yhteydessä kun hän käski tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen?
^
Missään nimessähän Jeesus ei ollut kaikkivaltias eläessään ihmisenä ihmisten joukossa, siis ennen kuolemaansa ja oletettua ylösnousemustaan, johon kristityt uskovat.
Jeshua oli luultavasti vilpitön maalaisjuntti Nasaretista, joka ryhtyi vaeltavaksi saarnaajaksi saatuaan päähänsä että olisi kiva jos ihmiset rakastaisivat toisiaan ja tekisivät hyvää toisilleen, sen sijaan että noudattavat orjallisesti ja ulkokultaisesti vaikkapa uskonnollisia lakeja jättäen lähimmäisenrakkauden toissijaiseksi.
Tuo mainitsemasi lähetyskäsky ja kastekäskyhän ovat Matteuksen evankeliumista, jossa ne kertomuksen mukaan lausuu ylösnoussut Jeesus. Ei mikä tahansa zombie, vaan peräti entistä ehompi ja elävämpi messias. Tapahtumien todellisesta kulusta tai siitä mitä on sanottu, ei voi tietysti olla täyttä varmuutta koska Matteuskaan -joka jutun kirjoitti- ei ollut paikalla.
Eläessään ihmisenä Jeesuksen ei nimittäin kerrota ilmaisseen aikomusta laajentaa messageaan kaukaisille kansoille, vaan suuntasi toimintansa nimenomaan juutalaisille, eli omalle uskontokunnalleen. Onkin kyseenalaista, aikoiko Jeesus edes perustaa uutta uskontoa vaiko ainoastaan uudistaa omaansa tuomalla siihen entistä vahvemman lähimmäisenrakkauden.
Niimpä niin, Metsänreunan mies, lähimmäisenrakkaus. Eikö se olekin jotain? 