Aloitetaanpa tää nyt näin.
Vaimoni on alkoholisti ja olen lukenut aiheesta todella paljon mm. netissä.
Koen tietäväni jonkin verran alkoholistin maailmasta mutta minulla on tähän asti
kuitenkin ollut sellainen pieni toivonkipinä siitä että saisin vielä jonain päivänä viettää
vaimoni kanssa aikaa, eikä kaikki illat menisi siihen että hän keskittyy saamaan pään sekaisin viinasta.
Koin tänään melkoisen yllätyksen.
Tänään näin töissä tutun tutun joka on myös alkoholisti.
Kuulin tuttavaltani jo aiemmin että tämä ihminen oli ollut todella lähellä kuolemaa viinan takia. Itse asiassa luulin hänen olevan jo kuollut.
Oli ollut koomassa 3kk ja lääkärit olivat omaisille kertonut että tämä kaveri on nyt
tästä lähtien ns “vihannes” lopun elämän. Eli kaveri ei enää ikinä pystyisi liikkumaan saatikka sitten
puhua tai muuta.
Jonkinlainen ihme kuitenkin tapahtui ja kaveri virkosi. alkoi aivot toimii ja monien vaiheiden jälkeen
pystyy nykyään jopa kävelee ja keskustella, joskin hieman hitaasti.
Heti kun kaveri tuli niin lähelle että kättelin häntä, huomasin tutun hajun hengityksestä.
Viinaahan se oli ottanu. Juttelin noin puoli tuntia kaverin kaa ja hän kertoi hyvin avoimesti itse kokemuksistaan.
Siinä kohtaa kun hän totesi että harmittaa kun nykyään ei voi enää ottaa samalla tavalla kuin ennen vaan joutuu tissuttelee jotta elimistö ei antaisi periksi, tajusin miten voimakas se viinan aiheuttama riippuvuus on.
Kaveri itse sanoi että on iloinen että sai toisen mahdollisuuden.
Minusta ei ihan siltä vaikuttanut.
Onhan se tietysti helppoa sanoa näin kun ei itsellä ole ollut tuonlaista ongelmaa,
Jotenkin vaan tuntuu siltä että jos itse käväisi lähellä kuolemaa ja jollain ilveellä selviäisi siitä, niin yrittäisi olla tekemättä samaa virhettä toistamiseen.
Jotenkin se minun pieni toivonkipinä yhteisestä elämästä vaimon kanssa sai myös pienen kolhun.
Jos viinan voima on tätä luokkaa mun on varmaan täysin turha kuvitellakkaan että hän haluaisi joskus seurustella mun kaa eikä viinan kaa.
On se vaan hämmästyttävää miten karsean voimakkaita noi riippuvuudet voivat olla.
Voin sanoa että paljon se viina on elämääni ja vaimon elämää tuhonnut mutta onkohan se vasta alkua.
no, sitä ei voi koskaan tietää etukäteen. Veti vaan mielen aika matalaksi ja oli pakko kirjoitella tänne kun ei oo ketään kenelle voisin näistä asioista jutella.
Kyllähän toisenlaisiakin tapauksia löytyy. Juuri tuli viikolla Maria Veitola yökylässä-ohjelma telkusta missä Jere Karalahti kertoi miten rajun päihdehuuruisen elämänsä vuoksi sairastui haimatulehdukseen ja oli koomassa monta viikkoa. Siihen lopetti alkoholin juomisen, aloitti treenaamisen ja terveellisen elämän. Kannattaa katsoa, löytyy Katsomosta ja tulee varmaan monta kertaa uusintanakin.
Kyllä se viinan voima on täälläkin todettu.
Voi melkein sanoa että heti alkoholismin toteamisen jälkeen kannattaa hankkia mahdollisimman nopeeta oma elämä itselle. Jos ei eroa mieti, niin ainakin alkaa nauttia elämästä tässä ja nyt, eikä odota enää mitään raitistumisia.
Toinen raitistuu jos niin käy, ja siltikin vuosien päästä voi vielä retkahtaa uudelleen, juuri kun on elämä laitettu kuntoon ja on talot ja lapset ja lainat ja lomaosakkeet maksussa.
En ikinä luota juoppoon, ja tottapuhuen en luota enää itseenikään missään asiassa.
Aina pitää varmistaa selusta- Niin on helpompi elää.
Toiset sanovat että pitää opetella luottamaan. MInä sanon että opetella nimenomaan luottamisesta pois.
Vaan sensijaan elää niin, että milloin tahansa voi nauttia niin pienestä asiasta, että sitä ei kukaan edes voi ottaa pois.
Jopa hengittäminen pitää olla ihanaa kun pääsee ulos alkoholin hajusta. Kaikki on ihanaa.
Juopon vastuulla täysin raitistuuko vai ei, ja jokainen alkoholisti valehtelee, Myös ne vasta-alkajat.
Ja vieras, mitenkään luomatta epäuskoa vaan vilpittömästi uskon että näkemäsi televisio-ohjelmat ovat totta, ja mahdollisesti ovat sitä huomennakin.
Mutta jos näet selvän juopon, niin hieraise kerran silmiäsi. Kun avaat silmät seuraavan kerran, hän voi olla jo päissään.
Näinpä se on. Olen elämäni aikana tuntenut aika liudan alkoholisteja ja tullut siihen tulokseen, että se ratkeaminen on aina enemmän ja vähemmän kulman takana odottamassa. Jos ei nyt, niin viimeistään muutaman vuoden päästä mennään taas rännissä tosi kovaa. En luota enää keneenkään siinä asiassa ja varsinkaan näihin “ihmeparantumisiin”.
Hei,
Alkoholismista ei ikinä parannu, mutta sitä voi lääkitä. Ja lääke on raittius! Sairaus on ikuisesti olemassa, se jättää jäljet aivoihin. Kyllä olen nähnyt ja kuullut monia vuosikymmeniä raittiina olleita, se on mahdollista. Harvoin kuitenkin yksin, ilman tukea. Vertaistuki on paras tuki.
Ap:n kannataisi jutella vakavasti vaimonsa kanssa. Jos hän ei itse myönnä sairauttaan, toiveet raittiudesta saa kyllä unohtaa. Myöntäminen on ensimmäinen askel. Sinun kannattaisi käydä itse vertaistuen piirissä, alkoholismi näet sairastuttaa koko perheen. Oletko jo tutustunut Al-anoniin al-anon.fi
Tsemppiä! Yritä elää omaa elämääsi, yritä tehdä siitä mahd. hyvä!
Pitää kommentoida tv-ohjelmissa näkyviä alkoholisteja kun en elävässä elämässä heitä enää juurikaan näe, enkä kaikkea tosiaan usko mitä tvssä näen. Pian saan viettää eron 1 v synttäreitä, ei tarvitse enää laskea kotoa löytyviä juotuja tölkkejä. Toisaalta laskiskelen juoppiksen uuden kihlattunsa kanssa viettämää aikaa, että jos samaa rataa menee kuin itsellä meni niin koskahan ne todella ankeat ajat alkaa. Huvinsa kullakin terveisin tosielämän Aina Inkeri Ankeinen
Vähän niinkuin Nykäsen Matin avioliitot. Kestää aina 2 vuotta. Vaan niinpä ne oli ex:n suhteetkin kestäneet sen 2-3 vuotta, eli eiköhän se vanha kaava pidä paikkaansa uudenkin murusen kanssa.
terveisin tosielämän Aina Inkeri Ankeinen
Kestää aina 2 vuotta. Vaan niinpä ne oli ex:n suhteetkin kestäneet sen 2-3 vuotta, eli eiköhän se vanha kaava pidä paikkaansa uudenkin murusen kanssa.