Silmät avautuvat, nyt on aika vähentää

Terve palstalaisille.

Jo pidempään olen tietyllä tavalla tiedostanut alkoholinkäytön menevän väärään suuntaan. Olen hieman yli 30-vuotias korkeakoulutettu mies. Perheestä löytyy alkoholismia lapsuudestani. Käyn päivätöissä ja minulla on rakas avovaimo. Viimeisen vuoden aikana juominen on alkanut olemaan tietyllä tapaa pakonomaista. Olen aina ollut tietyllä tapaa perso alkoholille ja tykännyt tissutella yksin. “Hyvä tapa rentoutua raskaan viikon jäljiltä” tai “olen niin mietiskelevä persoona, että on pakko nollata” ovat olleet tyypillisiä perusteluja. Harvoin olen tehnyt mitään peruuttamatonta humalassa ja usein en juokaan itseäni sammumispisteeseen. Viikkoannokset ovat kuitenkin nousseet tasaisesti ja olen huomannut ajattelevani juomista yhä useammin.

Vaihdoin työpaikkaa noin vuosi sitten. Tein aiemmin paljon töitä ja elämä oli todella hektistä ja rytmitettyä. Join jo tässä vaiheessa käytännössä joka viikonloppu. Jossain vaiheessa kävin myös lähikapakassa muutamalla “näkemässä kavereita ja muutkin siellä istuu tuopin ääressä”. Löysin tähän vielä sopivan kaverin itselleni, joka on myös addikti. Soppa alkoi olla valmis. Nykyinen työni ei ole oikein vastannut odotuksiani ja olen ollut tästä todella ahdistunut. Lisäksi lisääntynyt vapaa-aika ei ole ollenkaan helpottanut asiaa, vaan on tarjonnut lisää mahdollisuuksia turruttaa tunteita alkoholin avustuksella.

Tyypillisesti juon noin 3-5 isoa olutta kerralla pari kertaa arkena, viikonloppuisin enemmän. Teräviin en juurikaan koske, mutta kaupasta tulee usein haettua kaljaa. Käytös on alkanut muuttua. Tyhjät tölkit menevät kodin metallinkeräykseen, kun ei kehtaa viedä niitä kauppaan. Samassa kaupassa ei voi käydä, vaan on kierrettävä vuorotellen lähitienoon kauppoja. Ei kehtaa ostaa pelkkää kaljaa, niin on pakko ostaa hedelmiä yms. samalla, vaikka ei varsinaista tarvetta olisikaan, jotta kulissi pysyisi pystyssä. Hävettää ihan helvetisti, kun näkee myyjän katseesta hänen ajatuksensa.

Tämän vuoden puolella olen kaksi kertaa ollut kavereideni kanssa juomassa ja näillä kerroilla on juominen sekä jutut lähteneet aivan käsistä. Olen puhunut asioita, joita en uskoisi kun läheisilleni ja ajatellut, että ihan vitun sama nyt mä annan palaa. Niin älytön morkkis, kun tajuaa toisen olevan ihan ihmeissään omista puheistani. Ja sitten vaan taas parin päivän päästä “nollaamaan” muutaman kaljan avulla. Ja tämä on ihan jatkuvaa. Muutama vuosi sitten humalluin parista oluesta. Nyt tuntuu, että viisi kuusi tuoppia on vielä ihan ok ja miettii, että muutaman tunnin päästä voikin jo ajaa autoa.

En halua, että elämäni alkaa muuttua tällaiseksi surkeaksi kaappijuopon elämäksi. Mulla on niin sanotusti moni asia todella hyvin, mutta oon vaan itse ihan helvetin hukassa juuri tällä hetkellä. Alkoholi on mun keino paeta todellisuutta.

Uskon olevani addikti, mutta nyt se pitää myöntää kunnolla ja yrittää nähdä mihin se mua on oikeasti viemässä. Enää ei voi vain ajatella, että heh heh mä oon vähän addikti, mut nyt lähden tiistaikaljoille. Elämä pyörii ihan liiaksi viinan ympärillä ja se pelottaa aika paljon. Mun tavoitteet elämältä on kuitenkin muualta. Ensimmäinen steppi on mulla yrittää olla ilman alkoholia huhtikuu ja katsoa mihin mä pääsen sen kanssa. Päivä kerrallaan ja fokusta liikuntaan ja muihin oikeasti hyvää oloa tuottaviin asioihin.

Tervetuloa Raitistuja joukkoon!
Ongelman tunnustaminen ja siitä kertominen ovat jo isoja askelia vähentämisen suuntaan. Minäkin päätin 1.3. että vietän tipattoman maaliskuun. En siinä onnistunut, mutta paljon ajatustyötä on tapahtunut ja niin vähän viinaa meni viime kuussa, että en voi olla muuta kuin tyytyväinen nykytilanteeseen.

Tervetuloa joukkoon Raitistuja!

Olen itse aika vähäpuheinen keskustelija. Viestisi lopussa kuitenkin pisti silmään tuo tavoite, eli tipaton huhtikuu. Siitä on hyvä aloittaa! On sanottu näillä palstoilla, että jos ei kestä kuukautta raittiina niin on asiat huonosti! Päivä ja viikko kerrallaan! Siitä se lähtee! Paljon tsemppiä!!!

t. Juhani

Hei,

Kiitokset palautteista. Havahduin alkoholin käyttöön jo viime kesänä, mutta vasta viime aikoina tuo orastava ongelma on alkanut todella mietityttämään. Tässä on nyt helppo vielä kirjoitella, kun nollaamisesta on vasta kaksi päivää, eikä ole työstressiä päällä. Olen tänäänkin liikkunut melko paljon, puhunut läheisten kanssa yleisesti asioista ja voinut hyvin. Tämä PLinkki tuntuu myös tuovan hieman apua ajatteluun. Tai ainakin siihen, että jotain ajattelee.

Jos ensi lauantaina herään ilman krapulaa ja tipaton on jatkunut siihen asti, uskon olevani jo hyvällä alulla. Veikkaan, että viimeistään tiistaina tai keskiviikkona alkaa pakonomainen suunnittelu kaljan hakemisesta kaupasta työpäivän päätteeksi, kun on stressiä ja muuta syytä keksittynä. Tämä pitää saada ratkaistua jollain keinolla.

Tämä on oikeastaan alkanut karata sen myötä, että nykyinen työni ei edellytä autolla ajoa, en näe vieraita ihmisiä ja muutenkaan kukaan ei juuri kysele perääni. Aiemmin oli oikeastaan enemmän normaalia jättää juominen välistä arkisin ja keskittyä viikonlopputissutteluun, kun piti edustaa päivittäin ja muutenkin työtä seurattiin ihan eri tavalla. Tällöinkin kyllä vertasin omaa kohtuukäyttöäni lähinnä niihin, jotka kittasivat kaksin käsin. Sainpahan hetkeksi olon, että kontrolli pitää.

Ehkä tuo nykyinen työ ei kaikesta vapaudestaan huolimatta ole tällaiselle persoonalle se kaikkein paras. Liika höveliys kun ei tunnu meikälle sopivan alkuunkaan. Koitan kirjoitella tänne usein, jotta pysyy jonkinlainen kasvojen säilyttämisen tarve.

hei Raitistuja,
tervetuloa minunkin puolestani.
kirjoitit ensimmäisessä tekstissäsi että olet hukassa, mutta minusta olet ensiksikin havahtunut tilanteeseesi ja nyt kun kirjauduit tänne olet myös tehnyt ongelman eteen jo jotakin.
kannattaa jatkaa plinkkailua, vaikka se toisinaan saattaa kyllästyttää ja turhauttaa tyyliin “mitä mä näitä asioita jollain sivustolla veivaan”.
monet täällä ovat kokeneet saaneensa apua ja sen myötä tulosta elämäntapamuutokselleen.
ei voi olettaa että muutos olisi hetkessä “valmis”. että nyt polkaisen muutoksen käyntiin ja sitten se menisi omalla painollaan. ei mene. se vaatii päivittäistä keskittymistä, vaikkei aina juotattaisikaan. (sori sanahirviö :unamused: )

huhtikuun tipaton olisi aivan mahtava alku!
jos taas lipsuja sattuu, pitää aloittaa alusta, yrittää uudelleen.
pienikin onnistumisenkokemus on suurenmoinen motiivi jatkaa.
epäonnistumiset pitää ylittää sitkeydellä. periksi ei anneta.

itse tykkään kerrata asioita Plinkin Oma Apu-osiosta löytyvästä Retkahduksen ehkäisyn käsikirjasta.
suosittelen sitä lämpimästi!

Se olin minä, joka kuukaudesta olen kirjoittanut ja edelleen olen samaa mieltä, että jollei kuukaisi ilman hammasten kiristelyä mene niin on vakavan pohdiskelun paikka.

Tervetuloa minunkin puolesta joukkoon :slight_smile:
Reippaan vuoden olen minäkin tätä vähentämistä opetellut. Ja plinkki on ollut oiva väline siinä. Välillä täällä voi olla hiljaisempaa, mutta uskollisesti olen vain omaan ketjuunikin päivitellyt tilannetta. Varsinkin niitä alkuaikojen juttuja on ollut aika herättelevää kyädä lukemassa.

Tsempit.

Kiitokset taas tsempeistä. Näistä on ainakin henkisesti apua.

Tähän aamuun oli taas kerran kiva herätä ilman krapulaa. Koiran kanssa ulkoilessakin pystyi katsomaan vastaantulevia ihmisiä silmiin. Aamuyöstä tuli herättyä rintaa puristavaan ahdistukseen, joka liittyi työhön. Tätä olen ruokkinut tyypillisesti muutamalla kaljalla per ilta ja ensi viikolla veri sitten punnitaan. Uskon, että kun tämän junan saan käännettyä ja lopetettua arkitissuttelun, niin työasioihinkin alkaa oppia suhtautumaan arkisemmin.

Hyvän mantran löysin täältä eilen. “Saan juoda huomenna miten paljon haluan, mutta tänään en juo.” Josko tuolla pärjäisi tämän huhtikuun ja menee vaikka metsään kävelemään, jos meinaa tulla kiusaus karata lähikauppaan.

juuri samaa mantraa olen joskus itsekin käyttänyt.
samoin sitä että jos en tänään juo, saan ns. luvan kanssa juoda joku toinen kerta. :laughing:
toisaalta mikä tahansa keino on sallittu!

Tsemppiä sinulle. Minäkin vasta liityin palstalle ja kirjoituksesi sattui silmiini. Paljon samoja ajatuksia ja kokemuksia kuin sinulla.

Moikka Raitistuja ja muut! Aika tutulta kuulostaa tuo tarina. Itsellä vain on kestänyt juomista noin 10 vuotta pidempään kuin Raitistujalla. Tänne kirjauduin hetki sitten, kun olen vihdoinkin vuosien vähentämien/lopettamisen kanssa painiskellut yksin.

Ainakin itselläni yksi isoimmista motivaatiosta juomattomuuteen (tänään takana 6 päivää - tällä kertaa!) on se hirveä häpeä ja itseinho minkä kokee krapulassa ja sen jälkeisinä päivinä. Miten sitä onkaan niin avuton ja voimaton alkoholin edessä… Jos otan vähän, niin kohta menee jo enemmän, ja ns kivassa nousussa minkäälainen jarruttelu ei tule edes mieleen. Tai jos tulee, sen pienen äänen saa dumpattua hyvin nopeasti.

Nyt kun ikää on yli 40, on alkanut myös toden teolla mietityttää terveysongelmat, joita alko varmasti tuo mukanaan. Vielä on terveen paperit ja normaalit maksa-arvot, mutta ei kyllä yhtään kiinnosta kokeilla missä oma raja kulkisi.

Kun on pitkään (vuosia) juonut runsaasti - vaikka välissä olisikin ollut muutaman viikon juomattomia kausia - niin ajattelun muuttaminen siihen, ettei alkoholia tarvitsisi ottaa ollenkaan on ison työn takana. Ehkä se ei luontevaksi ajatukseksi muutu koskaan… Ajattelen kuitenkin, että parempi olisi elää pieni kontrollin ääni sisällä lopun elämäänsä kuin olla enää koskaan kauheassa kännissä ja sen jälkeen vielä kauheammissa morkkiksissa.

Viimeiset vuodet ovat olleet niin kiireisiä, että juominen on ollut enemmänkin vain keino rauhoittaa mieltä edes hetkeksi. Omasta taustasta johtuen se on myös ollut ihan normaalia. Nyt on vasta alkanut huomaamaan, että tavoitteellisesti elämäänsä elävät henkilöt harvoin ovat ympäripäissään riekkumassa joka viikonloppu. Heillä on eri keinot hallita stressiä ja se näkyy sitten ainakin ulospäin tietynlaisena menestyksenä. Omalla alalla juominen on aika tyypillistä ja aika kosteaa porukkaa siellä painaa menemään.

Olen tässä nyt pari päivää yrittänyt miettiä syitä juomiselle.

  • Pakko ottaa häppää, kun on firman juhlat. Muutenhan sitä ei verkostoidu lainkaan ihmisten kanssa.
  • Ihan normaalia, että käydään viikollakin ottamassa kaljaa, niinhän ne muutkin tekee.
  • Kyllä mä oon nyt tän päivän tapahtumien jälkeen ansainnut muutaman kaljan.
  • Onhan se kivempi vaihtaa kuulumisia juodessa, kun ei olla pitkään aikaan nähty kaverin kanssa.
  • En mä kuitenkaan niin paljon juo, kun mun juopoimmat kaverit, joten ihan hyvin tässä menee.
  • Nyt on vaan niin pakko saada kaljaa, ihan sama mitä eilen lupasin.

Lisäksi ne kaverit, kenen kanssa oon eniten tekemisissä on aika kosteita kavereita. Aina olleet. Tota listaa voisi muistella, kun tiedän jo nyt keskiviikkona tuon viinan himon tulevan junan lailla päälle (silloin juomattomuutta takana viisi päivää, töitä pari päivää ja illalla tulee urheilua televisiosta → olosuhteet ja tekosyyt siis löytyvät).

Raitistuja; voin allekirjoittaa juomisen-syitä listaltasi joka ikisen kohdan. Itselleni lisäisin vielä

  • nyt oli niin iso onnistuminen töissä/uusi saavutus harrastuksessa/muu mahtava etappi elämässä että pitäähän tämän kunniaksi ottaa

Tavallaan jokainen kohta on myös ns totta. Mutta silti, jokaisen kohdan kohdalla ja niistä huolimatta voisi myös olla juomatta (tai juoda tosi vähän, mikä on pitkään ja paljon juoneelle vaikeaa). Se on se tapa, mikä on opittu jos ei kotoa asti niin viimeistään nuorena ja kavereiden kanssa. Kun samoja kaavoja toistaa vaikka kymmenenkin vuotta, niin vaikea siinä kaavassa on nähdä mitään vikaa.

Ensimmäisen kerran havahduin omaan liian runsaaseen juomiseeni hieman alle kolmikymppisenä. “Syyt” juomiseen olivat samat silloin kun ovat nytkin. Ensimmäisen juomattoman kauden - mikä kesti vissiinkin pari-kolme kuukautta jos oikein muistan - onnistumisen kulmakiviä oli ottaa hajurakoa niihin paljon juoviin kavereihin. Oli aika järkytys huomata, että muunlaisia kavereita ei juurikaan ollut.

Onnekseni silloisista opiskelukavereista löytyi kaksi, joiden kanssa pystyi käymään vain kahvilla tai teellä, ja viettämään jopa perjantai- tai lauantai-illan ilman alkoholia. Ei niiden kanssa voinut kuitenkaan koko ajan notkua, joten paljon tuli vietettyä hiljaisia koti-iltoja. Havahduttavaa oli toisaalta, että ne “hyvät kaverit” jotka joivat, eivät olleet enää kuvioissa lainkaan (eivätkä perääni kyselleet) kun en lähtenyt baariin mukaan.

Tsemppiä myös muille tähän ketjuun kirjottaneille nimimerkeille. Kyllä se taistelu voitetaan, vaikka päivä kerrallaan.

Itse ainakin olen huomannut, että juomiseen liittyy kauhea häpeä. Se on saanut niin voimakkaasti itseni pauloihinsa, että ihmisten katsominen silmiin johtuen omasta pahasta olosta on ollut todella vaikeaa. Ja aina vaan on sitten löytynyt se syy hakea muutama kalja, kun ahdistaa niin paljon. Suurempi havainto onkin ollut syy-seuraussuhteiden kääntäminen toisin päin. Onko sittenkin niin, että asiat jotka tapahtuvat eivät olekaan syy alkoholin juomiselle. Voisiko ollakin toisinpäin, eli tissuttelu johtaa siihen, ettei asioita osaa kohdata ja taas ihminen saa hyvän syyn käydä kaupasta hakemassa neljä pintiä olutta tiistaina. Ei se ainakaan harjoita ihmistä kohtaamaan vaikeuksia, jos aina niiden sattuessa tarttuu kuningas alkoholiin.

Toivottavasti tämä anonyymi oman tilansa avaaminen auttaisi myös näihin häpeän tunteisiin ja on ollut “ilo” huomata, että näistä asioista kärsivät myös muut.

Itselle juominen ei juuri koskaan liity tuohon nyt juhlitaan-tyyppiseen iloitteluun. Enemmän siitä on vuosien saatossa tullut tapa selviytyä arjesta. Olen luonteeltani miellyttäjä ja räjähdän usein sisäänpäin. En juurikaan puhu omista asioistani, mutta sitäkin enemmän olen ollut valmis kuuntelemaan muiden murheita. Näistä on alkanut kasautua sellainen paine sisälle, että kyllä on mielenterveyden kanssa ollut taiteilemista. Siihen lisättynä vajaan vuoden tasaisesti kasvanut alkoholin kulutus niin soppa on valmis.

Viime aikoina olen alkanut enenevissä määrin keskustelemaan läheisteni kanssa lähes päivittäin arjen murheista. Se on kyllä auttanut vähentämään impulsiivisuutta ja jonkin verran selventänyt ajatuksia. Nyt on kuitenkin myös otettava vastuuta itsestään ja tämän tipattoman yhtenä tavoitteena onkin katsoa, onko se arki todellakin niin surkeaa miltä se nyt on alkuvuodesta tuntunut. Vai voisiko sittenkin olla niin, että se juominen siitä tekee niin surkeaa. Olin joskus seitsemän vuotta sitten kaksi kuukautta raittiina. Silloin muun muassa tapasin nykyisen avovaimoni, joten ihan huonosti ei silloin alkoholittomuus elämääni vaikuttanut. Hän ei myöskään juo, joten tämä homma on nyt ihan itsestäni kiinni.

Moi
Tervetuloa minunkin puolestani.
"Olen aina ollut tietyllä tapaa perso alkoholille ja tykännyt tissutella yksin. “Hyvä tapa rentoutua raskaan viikon jäljiltä” tai “olen niin mietiskelevä persoona, että on pakko nollata” ovat olleet tyypillisiä perusteluja. "

Joo ihan kuin minun ajatuksiani. Siis aivan täysin. “Ainahan suuret ajattelijatkin ja taitelihmjat ovat juoneet, miksi en siis minäkin”. Tämä on myös mun ajatuksistani :slight_smile:

Kirjoittelenpa tänne, kun tuntuu jonkin verran auttavan. Yö tuli nukuttua huonosti. Johtui varmasti osittain töihin paluusta, joka kieltämättä ahdisti melkoisesti. Tämä ahdistus helpotti vuosi sitten jonkin verran työtä vaihtamalla, mutta edelleen se perusahdistus näyttäisi kaikkien vuosien jälkeen vielä nostavan tasaisesti päätään. Meidän työyhteisössä on melko paljon sääntöjä ja ohjeistuksia, joille moni viittaa kintaallaan. Itse yritän niistä pitää kiinni ja tämä aiheuttaa melkoisesti stressiä. Asiat eivät etene kovin loogisesti…

Oli kuitenkin mukava kävellä aamulla töihin hyvässä säässä. Päässä ei jomottanut jo totuttu tyypillinen eilisen orastava krapula ja kollegojen kanssa pystyi heti aamusta keskustelemaan niitä näitä, kun ei tarvinnut pelätä omaa ulosantia/ulkonäköä/hajuja. Siinä mielessä tähän voi jo melko tuoreeltaan nostaa yhden positiivisen puolen juomattomuudelle. Yksi ahdistus riitti, ei tarvitse toisesta kärsiä . Lompakon jätin varmuudeksi kotiin, jotta ei tule kotimatkalla poikettua lähikaupassa ostamassa alkoholia.

Tästä se lähtee!

kannatetaan. noita varotoimenpiteitä siis. lompakko kotiin jottei tule repsahduksia.
moni neuvoo että älä kävele kotikapakkasi läheltä, älä Alkojen, äläkä mene ruokakauppaan nälkäisenä.
tuo viimeinen idea on erinomainen sillä itselläni ainakin juuri nälkä nostatti mieliteon parista oluesta.
oikeastaan en tiennyt mitään niin hienoa kuin tyhjään vatsaan lotratut pakastekylmät oluet. nousi nimittäin mukavasti päähän ennen ruokailua :blush:

^ja kun halusi kunnon juomingit jätti tarkoituksella syömättä. Ettei mennyt viinat “hukkaan”.

1 voitettu päivä takana.

Lompakon kotiin jättäminen toimi hyvin. Eipä tullut ostettua kotimatkalla olutta tai roskaruokaa (tämä ollut melkein traditio alkuvuoden). Näin kaveria nopeasti… Joi olutta, mutta itse tyydyin limppariin. Jos olisin juonut yhden, olisi varmasti mennyt pari lisäksi ja vielä kaupasta muutama tölkki. Sen verta “herkillä” vaan on, että ei voi kyllä ottaa sitä yhtäkään.

Onnittelut voitetusta päivästä! Täälläkin mennään raittiina toistaiseksi. Niinhän se helposti on, että kun ottaa yhden niin menee useampi. Tsemppiä tuleviin päiviin!

t. Juhani