Moi. Ajattelinpa kirjoittaa tänne joitakin ajatuksia juomisestani ja muutenkin niistä tuntemuksista, joita on noussut mielen syövereistä esille. Olen karvan alle 40-vuotias mies ja hyvin pitkälti juonut viimeiset 20 vuotta reippaasti, muun elämän ohessa. Töissä käyn, harrastan liikuntaa ja muitakin juttuja mutta siinä sivussa olen myös juonut. Paljon. En halua määristä puhua, koska se hävettää mutta toleranssia ikävä kyllä on liikaakin ja se on mahdollistanut kostean elämän ilman sen kummempia seuraamuksia. Mitään haimatulehdusta tms en ole koskaan luojan kiitos kokenut.
Nyt on kuitenkin asian laita sillä tavalla, että tämä homma on alkanut maistumaan puulta. Tai itse asiassa juominen alkoi tökkimään jo pari vuotta sitten mutta riippuvuuden vuoksi en ole pystynyt vähentämään lainkaan. Olen vielä terve ja haluaisin tehdä elämässä jotain muutakin kuin keitottaa alvariinsa. Paradoksaalista on esim. se, että olen harrastanut liikuntaa koko elämäni ja pelaan vieläkin jääkiekkoa, vaikkakin aladivari-tasolla. Tarkoitan, että tässä hommassa ei oo oikein mitään logiikkaa. Terveelliset safkat ja liikunnat kun plakkarissa, niin sitten voi vetää kaksin käsin. En ole pitkään aikaan enää juonut viikonloppuisin vaan juon joka päivä.
Väsymystä on alkanut olla ilmassa jo muutaman vuoden ja tuntuu, että elämä valuu hukkaan. En ole loppujen lopuksi saanut mitään konkreettista aikaiseksi viimeisen 10 vuoden aikana. Se on surullista. Mutta tämä paska loppuu nyt. Ehkä pitäisi lopettaa kokonaan mutta aloitan vähentämisellä. Eilen oli nollapäivä ja niin on tänäänkin. Perkele minua ei enää viina vie. Tai jos retkahduksia tulee, niin se lienee inhimillistä. Mutta jokin on nyt muuttunut pääkopassa. Sika käskee ja viina saa rengin roolin
Nythän Sikapossukka ehdit vielä puolikkaalle tipattomalle tammikuulle mukaan. Ymmärrän kyllä jos haluat pitää vain tipattoman päivän kerrallaan. Paljon tsemppiä!
Kiitos Juhani kannustuksesta. Koen pelkät tipattomat päivät hyödyttömiksi. Jotenkin pitää saada selvää etäisyyttä alkoholiin, muuten kohtuukäyttö taitaa jäädä haaveeksi. Olen katsos viimeksi ollut pidemmän ajan juomatta armeijassa vuonna 1997 ja sen jälkeen pisin tauko on ollut 7 päivää (joskus 15-17 vuotta sitten). Pisin tauko viimeisen 10 vuoden aikana on 5 päivää. Saakelin surullista. Yksi tuttu on kuollut haimatulehdukseen ja toisella tutulla semmoinen on kanssa ollut. Jotenkin tässä on vaan joku lamppu yht’äkkiä syttynyt päässä. Juon poskettoman paljon ja elän jotenkin oudosti, pedaten asioita juomiselle otollisiksi. Mutta nyt näen asian järjettömyyden jotenkin kirkkaammin kuin koskaan aiemmin. Ai niin, lisäksi tuo terveys. En halua kuolla alkoholiin.
Eilinen meni suht mukavasti liikunnan ja saunomisen avulla mutta siinä klo. 20.00 alkoi helkkarinmoinen pääsärky. Normaalisti olisin aloittanut juomisen noin klo. 17.00. Nyt elimistö olikin ihmeissään kun hanat ovat pysyneet kiinni. Kolmas kuiva päivä alkoi siis tänään ja siitäkin selviän. Kolmas päivä on aina ollut vaikein (niinä harvoina kertoina kun olen yrittänyt olla juomatta) ja tässä kohtaa olen aina sortunut. Tulen ajattelemaan paljon alkoholia tänään varmasti ja pyörin levottomana kotona. Mutta ei tässä oikein enää oo vaihtoehtoja. Tai on mutta vain yksi niistä on oikea.
Mullakin kostean kauden jälkeen juuri 1 - 3 raitis päivä ovat olleet vaikeimpia. Toivottavasti olet kestänyt! Pienenä vinkkinä, oletko harkinnut Antabusta näin alkuun?
Olen mutta se ajatus käy jotenkin ylpeyden päälle. Että jos pitäisi jotain apua pyytää / saada tähän. No toki jos nytkin menee päin prinkkalaa, niin sitten se kai on pakko. Jotain kuumia aaltoja on nyt. Vähän hikoiluttaa ja päätä särkee taas. Vissylinjalla edelleen. Se onkin tuttu juoma myös. Jos meinaa juodaa viinaa ja liikkua aktiivisesti (edelleen absurdi yhtälö), niin on juotava paljon vettä ja vissyä ja popsittava magnesiumia elimistön kuivumisen vuoksi. Jos vetää viinaa kaksin käsin, kannattaa myös juoda vettä kahta kauheammin. No nyt sika juo vaan vettä. Tämän päivän ja huomisen. Toivottavasti koko ens viikon, ja vaikka koko kevään. Se on kyllä jo kova haaste. Muttei pitäisi olla mahdoton.
Miten sulla on mennyt? Me ollaan aika samassa tilanteessa ja eletään yhtä järjettömästi. Ajan kysymys vaan on meillä molemmilla, milloin maksa tai haima väsähtää. Tai jokin vinkeä suu- tai suolistosyöpä ilmoittaa itsestään. Itse täällä olen yli vuoden roikkunut, mutta olemattomalla menestyksellä.
No olin siinä 5 päivää vesilinjalla ja sitten tissuttelinkin 4 päivää putkeen taas, joskaan en ollut kovassa humalassa. Tämän jälkeen ollut vesilinja päällä. Pirullisen vaikeaa tämä raitistelu on mutta aion onnistua. Tiesin kyllä, että retkahduksia tulee ja tulee varmaan uudelleenkin mutta asteittain eteenpäin. Positiivisena huomiona on nämä täysin alkoholittomat päivät, niitä ei hirveästi lähihistoriassa ole ollut. Suunta on oikea.
Olen myös pohtinut juomisen syitä: Kaikkihan on alkanut hauskanpidosta ja reippaanlaisesta juhlimisesta ja joskus 10 vuotta sitten se vaan muuttui tavaksi, jolla täyttää elämän kaikki vapaat hetket. Tylsistyn jotenkin välillä tosi helposti ja silloin juon 99,9% varmuudella alkoholia. Liikunta auttaa paljon, se vie pahimman levottomuuden ja tylsistymisen pois mutta pitäisi myös opetella olemaan ihan hissukseenkin välillä kotona. Katsoa elokuvaa tai lukea kirjaa. Luin ennen enemmän mutta nykyisin kärsivällisyys ei riitä siihen. Alkoholi on jotenkin syynä tähän kärsimättömyyteen. Paljon tässä on tekemistä… Mutta luovuttaminen ei tule kyseeseen.
Tuo on niin totta, että alkoholi tekee mielen levottomaksi. Rauhoittuminen ja tylsistyminen saavat olon levottomaksi. Vaan onneksi ajan kanssa taas olen saanut mielen rauhoittumaan ja pystyn taas lukemaan kirjoja. Tosin tylsistyn vieläkin helposti mikä ärsyttää minua suunnattomasti. Sitten kiukkuilen kun olen tylsistynyt enkä osaa ryhtyä mihinkään.
Olen vähentänyt paljon juomistani kolmen viimeisen vuoden aikana. Mieli tulee hitaanlaisesti perässä. On se ihme aine tuo viina kun sitä ei saa mielestä pois vaikka tänä päivänä voin titullerata itseäni kohtuukäyttäjäksi. Viikottaiset annokset pysyvät kohtuullisina. Ja viikossa on useampi päivä etten ota mitään vaan joka viikko täytyy edelleen kuitenkin ottaa. Ja alkoholi on mielessä voi melkeinpä sanoa päivittäin. En tiedä onko hyvä vai paha käydä täällä näitä viestejä lukemassa. Minusta tuntuu, että vähempi ajattelin viinaksia silloin kun en käynyt tällä sivustolla. Mutta kun kuitenkin haluan edelleen muutosta omaan juomiseeni. Haluaisin päästä viikottaisesta käytöstä eroon. En ole vielä vain valmis siihen.
Kovin tuttuja ajatuksia ja varmaan useimmilla vähentäjillä sama levottomuus iskee kun yrittää olla kuivin suin. Nyt kuumottaisi aika lailla ottaa mutta onneksi aamulla on aikainen herätys ja pitkä työpäivä. Tänään tuli taas raitis päivä plakkariin ja varmaan huomennakin.
Aika tutun kuuloista kyllä. Täälläkin taistellaan sen vähentämisen kanssa, alkanut ihan oikeasti pelottaa että terveys ei enää kauan kestä. Myös ulkonäkö on suht iso tekijä, ei huvittaisi näyttää kohta vanhalta deekulta…
Lähinnä juon iltaisin viiniä kotona tai vähän aikaa töiden jälkeen baarissa. Päälle viikottaiset muistinmenetyskännit ja päivällä voi mennä olut tai pari.
Käyn töissä vähän epämääräisiin aikoihin ja joskus tulee vetäistyä kunnon allnighterit ihan kun sattuu huvittamaan.
Olisi kiva löytää jotain vaihtoehtoja juomiseen, en haluaisi käyttää lääkkeitä enkä mässätä mitään roskaruokaa. Oon kokeillut kaikki mahdolliset vedet mehut ja limuviinat mutta käytännössä kun en juo olen lähinnä hermostunut. Olen kokeillut mm. valerianaa mutta ei se pahemmin auta.
Tänään join vaan kaksi Radleria, mutta syytä ylpeilyyn ei oikeen ole kun viikon mittaan meni pari ämpärillistä…
Luin aloittamasi ketjun kuvauksen ja totesin, että olen samassa pisteessä. Viimeiset 10 vuotta on mennyt kosteissa merkeissä ja nyt on pakko alkaa miettimään miten elämästä voisi oikeasti nauttia. Työ ja urheileminen on alkanut kärsimään ja muutoksia on pakko tehdä. Alkoholin käyttö on päivittäistä.
Kiteytit oman näkökulmasi mielestäni hyvin ja törmään itse samoihin asioihin. Kysymys kuuluu, mitä hyvää alkoholi tuo nykyiseen elämääni? Ei mitään ja riippuvuus on sitä tasoa, että ilman taistelua ei muutosta tule.
Ajattelin aloittaa oman ketjun omasta tilanteesta, mutta luettuani tämän ketjun ensimmäisen poustauksen totesin, että tässä ketjussa on tervejärkinen ja samanlainen lähtökohta kuin itsellä. Toivottavasti tämä ketju jatkaa kulkuaan vielä pitkään, koska olen itse oman matkani alussa.
Olen myös urheillut pienestä lähtien ja asetankin yhdeksi tavoitteeksi ottaa urheilun päivittäiseksi tavoitteeksi. Sosiaalinen elämä on myös kärsinyt tästä riippuvuudesta ja siinä on toinen tavoite.
Kävin puhumassa riippuvuudesta ammatilaisen kanssa (viime syksy) ja mielestäni sain hyvän vastaanoton. Toiminta ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin, koska oma käyttäytyminen ei muuttunut vaikka keskustelimme vähentämisestä. Totesin vain, että on turhaa käyttää muiden arvokasta aikaa, jos ei itsellä ole haluja tehdä asialle mitään. Kaikki muutokset lähtevät omasta halusta ja vain itse siihen pystyy. Aika kliseistä, mutta näinhän se on.
Sian kanssa samassa tilanteessa, viikot fiksusti mutta vkoloppuisin liikaa alkoa. Tämä vkoloppu meni fiksusti, loppujen lopuksi useampi annos mutta ei humalaa/krapulaa. Nollalinjalla nyt eteenpäin.
Mutta luovuttaminen ei tule kyseeseen.