Olen nelikymppinen nainen, joka on ollut alkoholin suurkuluttaja 20 vuotta lukuunottamatta lasten raskaus- ja imetysaikoja. Kukaan ei ole kuulemma huomannut minun olevan humalassa sitten teini-iän.
Vatsa alkoi kuitenkin kasvaa, lihakset surkastua ja paino laski 15 kg kuukaudessa ja rasvaprosentti oli niin pieni, että kuukautiset jäivät pois. Hämähäkkiluomia ilmestyi kaulalle, vatsa oli aamuisin usein ripulilla, kädet saattoivat täristä ja muisti heikkeni. Asioihin oli vaikea tarttua tai saattaa ne loppuun. Harrastukset ja liikunta jäivät. Tasapaino heikentyi, enkä uskaltanut ajaa enää pyörällä. Haastavissa tehtävissä lasi vinkkua auttoi rentoutumaan ja aloittaminen tuntui helpommalta. Olin sosiaalinen ja puhelias, ja lämmin muita kohtaan. Pienessä sievässä ihminen on ekstrovertti. Minusta pidettiin ja pidetään. Ystäviä ja tuttavia on paljon. Lähelläni on ihmisiä, jotka välittävät ja rakastavat.
Googletin viime kesästä lähtien maksasairauksien oireita ja totesin, että kaikki oireet paitsi keltaisuus minulla on. En silti lopettanut tissuttelua. Vatsa alkoi syksyllä olla niin häiritsevän suuri laihaan vartalooni suhteutettuna, että menin monet kerrat näyttämään sitä lääkäriin. Sanoivat, että koska maksa-arvot ovat vielä hyvät (ainoastaan se pitkäaikaisen alkoholin käytön mittari (GT-arvo?) oli hieman koholla.
Löysin lopulta vatsaan erikoistuneen lääkärin, joka palpoi vatsani ja sanoi maksan olevan hieman laajentunut ja että vatsaontelossa on nestettä. Lohdutti kuitenkin, että maksa on verikokeiden perusteella vain ärtynyt, eikä ole mitään hätää. Hän passitti minut ultraan ja sairaalaan tutkimuksiin. Minua tutkittiin yli viikko, jonka jälkeen todettiin kirroottinen maksa.
Seuraavat yöt suunnittelin muistokirjoitustani verkkosivuilleni, viimeistä tahtoani, raha-asioitani, lasteni huoltajuutta, keskeneräisiä töitäni ja kotiani… Jos aikaa on vuosi, tässä on kiire! En aio juoda enää pisaraakaan KOSKAAN. Ei se minua pelasta, mutta voi tuoda ehkä vuoden pari lisää?
Viikko osastolla oli helppo. Ei ollut mielitekoja. Oli vain kuolemanpelko ja häpeä siitä, kuinka kerron tästä lapsille, perheelle, miesystävälle, sukulaisille, ystäville. Viha omaa itseä kohtaan; mitä menin tekemään. Syyllisyys ja katumus. Kuinka en ottanut merkkejä tosissani!