Seulat kusenko rehellisesti bupret vaan?

Olisi sellainen tilanne että pääsin tossa oleen 5 viikkoa ilman buprea vuosien käytön jälkeen ilman mitään apuja vaikka helvettiä se olikin ja ehkä kovin asia mitä oon tehnyt elämässäni, mutta oon joutunu oleen ympäristössä jossa en voi vetää kuten vetäisin että välttäisin buprekoukkua koska muuta ei ole tarjolla, niin nyt mun hoidosta päätetään enkä haluaisi korvaushoitoonkaan vaan haluun olla vapaa, toki oikeat lääkkeet vaan ja elämään takas mutta nyt tässä viime viikkoina odotellessa olen vetänyt subua niin vitusti että alkaa oleen jo taas koukun puolella ja mulla olisi psykiatrille aika jossa neuvoteltaisiin mun raittiina pysymisestä, ennen sitä olisi annettava seulat. kusenko vaan puhtaasti bupret sinne ja riskeeraan mahdollisesti xanor lääkityksen ja kaiken muun mahdollisen lääkityksen joka mahdollistais mua oleen ilman subua? vai antaisko ne silti ne ja ku itse aehdottaisin parin viikon katkoa sen vuoksi että on ehkä pieni koukku päässy kehittyyn takas että voisko se poistaa kaiken tuhon mitä se bupren kuseminen tekis? olla rehti? sen oon kyllä oppinut että terveydenhuollossa ei kannata rehellinen olla, mutta ne toki tuputtais mulle korvaushoitoa johon en halua koska mä en pärjää millää kusisilla opamoxeilla ja neurolepteillä, ku mulla on vakavia mielenterveyshäirilöitäkin taustalla.

mikä olis viisainta? kusta purkkiin bupret ja mahdollisesti menettää jo ees se minkä jo alulle saanut eli xanorit ja mun lääkitys joka tällä käynnillä laitettais varmaan kuntoon ja siedettäväksi että ei tarvis buprenpaskaa vetää enkä sitä vetäiskää jos olis vaihtoehtoja.

vai käytänkö jonku toisen kusta ovelasti ja meen puoliksi koukussa esittään että kaikki on vitun hyvin mutta saisin lääkitykset joilla pärjäisin loppuelämäni viimeinkin, ja vieroitteutuisin itse siitä vähästä mitä ny enää on ehtiny kerääntyä tässä välissä vaikka pirin voimalla sitten. ja tossa on se että ne saattais pistää mut korvaushoitoon ja mä en halua olla bupreis koko elämääni enkä rampata klinikalla päivittäin vuosia odottaen bupitaalihoitoa.

ne jotka ymmärsi vastatkaa mielipiteitänne mitä tehdä? oon paininut tän kysymyksen kaa jo jonku aikaa.

Ei kellää heittää mitää mielipidettä että kannattaako kusettaa tää homma? koska oletushan on se että se ei tulisi meneen kuten elokuvissa ja en päätyisi mihinkään parin viikonkatkolle josta kaikki jatkuis uudestaan vaan multa lähtis kaikki respat ja respat jotka oliin saaamassa ja ainooksi vaihtoehdoksi pöytään lyödään korvaushoito joka tarkoittaa sitä että ei oo mitää asiaa apteekin hyllyille enää saati ees yksityislääkärin apuun ja on loppuelämänsä bupreissa. vai onko kellää mitää kokemusta että asiat vois menä joskus jopajotenki järkevästi?

^ Paha sanoa, kun ei tiedä yhtään millainen lääkäri siellä on vastassa. Voi olla ymmärtäväinen, että näitähän sattuu, kuunnella sua ja kirjoittaa hyvinkin avokätisesti ne Xanorit sun muut tai voi olla sellainen tapaus, joka toteaa, että menit sitten Subua kiskomaan, saatanan narkkaripaska, nyt menevät kaikki hanat kiinni, eikä mitään ymmärrystä heru.

Onhan sekin vaihtoehto, että menet jollekulle ihan muulle lääkärille, joka ei tiedä mitään Subu-historiastasi, kerrot mielenterveysongelmistasi ja mitä niille haluaisit tehtävän ja ehdotat noita tarvitsemiasi lääkityksiä, etkä puhu halaistua sanaa mistään laittomien aineiden käytöstä. Voit myös yrittää pelata aikaa, jotta saisit kusesi puhtaaksi, mutta jos sulla itselläsikin on kiire tämän homman kanssa, niin eihän se mahdollisesti viikkokausien jahkailu kauheasti hommaa edistä.

Edit: Ei korvaushoito sentään mitään pakkohoitoa ole, johon voidaan laittaa/määrätä, jos kriteerit X, Y ja Z täyttyvät. Totta kai joku lääkäri voi olla sitä mieltä, että hän ei ala oppaririippuvaisten kanssa mihinkään muuhun, kuin kirjoittelemaan korvaushoitolähetteitä ja se on sen lääkärin kanta, mutta ei se potilaan itsemääräämisoikeutta mihinkään poista. Sitten voi vain sanoa, että pidä korvaushoitosi, lähteä nostelemaan ja mennä hakemaan apua jostakin toisaalta.

Tiedän kyllä mainiosti, että nykyään korvaushoitoa tyrkytetään valitettavan usein ensimmäisenä ja ainoana vaihtoehtona kaikille oppariongelmaisille, vaikka kyseessä olisivat nuoret ihmiset, joilla on käyttöhistoriaa takana peräti vuosi-pari, koko elämä edessä ja kaikki eväät ja omakin motivaatio vain katkaista käyttö ja jatkaa suorilta putsiin elämään. Aivan perseestähän tuo meininki on ja toki se joidenkin kohdalla voi olla vähän selkä seinää vasten -tilanne, mutta ei se mikään pakko silti ole korvaushoitoon ryhtyä.

Eipä itseänikään kiinnostanut korvaushoito, koska A) jos mä kerran haluan lopettaa, niin eihän se sillä onnistu, että jatkan bupren vetämistä :unamused: :laughing: ja B) ei voisi vähempää kiinnostaa olla vuosikausia tai jopa loppuelämänsä pallo jalassa ja suunnilleen vailla ihmisoikeuksia. Siispä mä vain lopetin. Mulla tosin ei ollut ongelmia benzojen tai muidenkaan lääkkeiden saamisessa, eikä pahemmin muitakaan ongelmia lekureiden kanssa.