Selviytymiskeinot

x

On sellaisesta lievästä alakulosta kokemusta. Ei se mitään sellaista lamauttavaa masennusta ollut, mutta sellainen jännä melankolia, haikeus. Hieman siihen liittyi jotain yksinäisyyttä, vaikka olisi ollut ihmisten keskellä. Jotain ulkopuolisuutta, ja vierauden tunnetta.
Alku raittiushan oli ihanaa, kun kaikki vierotusoireet kaikkosivat pikkuhiljaa, ja tuntui kuin raikas tuuli olisi puhdistanut koko sielun.
Se haikeus ja alakulo tuli sitten jossain kohtaa toista tai kolmatta kuukautta. Kävin AA:ssa jatkuvasti, tapasin vertaisia, olin niin kovasti raitistuvaa alkoholistia, että oksat pois. Silti se outo alakulo jatkui. Nyt jälkeenpäin ajatellen se ei tunnu kuitenkaan huonolta ajalta. Nekin olivat kauniita päiviä.

Milloinko se alakulo sitten menee ohi? Wait and see. Uskon että tällä foorumilla on monta ihmistä antamaan vastauksen. :slight_smile:

Mulla ei ollut mitään varsinaista kuherruskuukatta lopettamisen jälkeen, toki nautin esmes krapulattomista aamuista, mutta enimmäkseen mua ahdisti ja pelotti ja kammotti ja turhautti ja epäilytti ja ja…

Varmaan suunnilleen ekan puol vuotta olin henkisesti aika heikoilla, hyvin ailahtelevainen ainakin. Sitä mä olen kyllä yhä, ja varmaan iänkaikkisesti, tosin aallonpohjat ei ole ainakaan tällä hetkellä kovin syviä. Mä myös olen syönyt iät ajat keskikevyttä masislääkitystä, joka toki ilman viinaa toimii paremmin kuin viinan kanssa. En myöskään osaa sanoa, paraniko mun mielialat ton puolen vuoden jälkeen siks, että dokaamisesta alko olla tarpeeks kauan, vai aiheuttiko sen ihan muut elämäntilanneasiat.

Olen yrittäny ajatella asiasta niin, että dokaamattomuus ei takaa huumaa ja hurmosta, mutta on kuitenkin dokaamista parempi vaihtoehto.

Kuivaa syksyä!

x

Ensin tuntuu ihan paskalta, sitten vaan paskalta. Jonkin ajan kuluttua ihan hyvältä, todella hyvältä ja jopa autuaalta. Nämä tunnelmat sitten vuorottelevat vuosien mittaan.

Teknisesti ja lääketieteellisesti ottaen hermomyrkkyä juovan ihmispoloisen aivot on jatkuvasti kansankielellä sekaisin, sillä välittäjäainemäärät vaihtelevat suuresti. Toipuminen kestää kuukausia ja vuosia ja kärsivällisyyttä ja sitkeyttä tarvitaan kahmalokaupalla.

Mitäpä muuta solu/hermomyrkyltä voi odottaakaan, kun sitä kaatelee terveinä syntyneisiin sisäelimiinsä. Hyvin tehokas vessnpytyn puhdistaja, kylläkin.

Normaalielämän perusmääre on olla terve, iloinen ja jopa onnellinen.

tsemppiä

Ei minullakaan mitään uudestisyntymisen riemujuhlaa ollut.
Ensimmäiset pari viikkoa olin hyvin hiljaa. Aihe oli niin arka ja henkilökohtainen ettei se olisi kärsinyt edes pahaa katsetta, kenenkään kanssa asian puheilla repostelusta puhumattakaan. Kun teki mieli ottaa, niin teki. Ensimmäisinä viikkoina tiesin tunnin, puolen tunninkin tarkkuudella, koko ajan, kauanko viimeisestä kaljapullosta on aikaa. Sitä etäisyyttä piti tosiaan kerätä.
Kyllä se minun kohdallani oli ihan selvästi omalta mukavuusalueelta poistumista.

Vähitellen se sitten alkoi näyttämään parempia puoliaan, selvänäolo. Siihen tottui, päivä päivältä pienen hitusen kerrallaan, helpotti ja alkoi tuntumaan normaalilta. Unohtumaan. Uusia polkuja muodostumaan aivojen mielitekoverkostoihin, totuttuihin tapoihin.

Aika tekee tehtävänsä.
En osaa sanoa edes suunnilleen kuinka kauan se kesti, mutta joskus sen vaan tiesin, paljon rauhallisempi olen kuin alkoholistina, elämääni tyytyväisempi, tämä tuntuu nyt niin omalta ja jo tutulta etten vaihtaisi takaisin.

x

Kaikenlainen yhdistystoiminta tuo sisältöä elämään juomisen tilalle.
Onko sitten hengellinen toiminta juuri sitä millä haluaa ajatusmaailmansa täyttää, se on jokaisen oma maailmankatsomuksellinen asia.
Itse olen pitänyt parempana osallistua korkeampia voimia julistamattomiin ja mahdollisimman vähän senkaltaisia ohjelmia syöttäviin yhteisöihin -niihinkin nykyään valikoivammin ja satunnaisemmin kuin ennen. Kun omaakaan elämää ei tarvitse mihinkään paeta, sitä sisältöä tuntuu vaan jostain pursuavan.

Päihde- ja yleensä elämäntapa-asioihin keskittyviä järjestöjä on paljon. Minulle sopivat paremmin ne joissa asioita kohdataan monipuolisemmin, kaikkia elämään liittyviä asioita sivuten eikä pelkästään päihdeasioita tuijottaen. Eikä ainakaan niitä hengelliseltä ja mystilliseltä kannalta tulkiten.

Valinnanvaraa on todella paljon, mutta kun tämä sivusto ei kai ole tarkoitettu pääasiassa mainoskanavaksi, niin en ala erikseen mitään niistä suosittelemaan. Niitä voisi tietysti jossain ketjussa joskus esitellä ja niistä kertoilla, mutta kun kovin helposti näkyy täällä menevän jäsenhankinnan ja “evankelioinnin” puolelle niin aihe on välillä kovin tunteita herättävä ja pikku kinaakin aikaansaava.

Välttämätöntä raitistumiselle ei minkään järjestön toimintaan osallistuminen missään tapauksessa ole. Suurin osa raitistuneista on raitistunut ilman mitään osallistumisia mihinkään yhteisötoimintaan, ja toisaalta niihin osallistuneiden lopullinen eroonpääsy alkoholismista ei näytä olevan sen varmempaa kuin “luonnonmenetelmällä” lopettaneidenkaan kohdalla.

Mä en ole käyny, itelleni suorastaan vastenmielinen ajatus, vaikka tiedän, että monelle sitten taas ihan elintärkeetä. En pidä välttämättömänä, jos raitistelu ei ota liian koville ilmankaan.

[En arvostele AA:ta, mulla ei siitä ole mitään kokemusta. Vika on mussa, ei AA:ssa, mutta onneks se ei nyt näytä olevan kriittistä.]

x

x

Plinkki on mun AA.

Lisäks kävin kunnallisella päihdeteralla, mä halusin tilittää ammattilaiselle enkä vertaiselle, vaikka tiedän, että kanavalaisista moni on päinvastaista mieltä.

Raittiuteen on tietenkin monta tietä. Itse olen saanut olla raittiina ensimmäisestä kokouksestani alkaen. Tämän pävän aa-laisista monet ovat olleet raittiina kymmeniä vuosia, osa ensimmäisestä palaveristaan lähtien, osa oltuaan välillä jopa vuosia juomassa.

AA on vapaaehtoista ja mukaan pääsee siinä vaiheessa, kun on syntynyt halu lopettaa juominen. Luonnollisesti AA tuntuu vieraalta, koska sitä ajatellessaan joutuu sen kysymyksen eteen, että onko valmis myöntämään voimattomuutensa. Eikö pystykään käyttämään alkoholia hallitusti? Onko tyhmä tai hölmö vai mielisairas? Onko siellä joku tuttu? Mitä se ajattelee minusta? Ajattelenko hänestä, ai tuokin renttu tai johtaja? Enkö saa koskaan enää juoda, edes saunakaljaa? Se on turha pelko: AA ei estä ketään juomasta.
Jotkut aa-laiset hakevat muutakin tukea raittiudelleen, eikä AA estä sellaista tai ota kantaa jäsentensä elämään.

Jos joskus haluat käydä kokouksessa, mene ennakkoluulottomasti, kuuntele, pyydä mukaasi jotain luettavaa ja käy vielä uudelleen pari kertaa. Silloin ei ensikerran hämmennys ja jännitys vaivaa mieltäsi ja voit vapautuneesti myös kertoa itsestäsi. Tai olla kertomatta. Aina olet selvin päin tervetullut!

Monelle jäsenelleen AA on ollut hengen pelastaja.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

mies metsänreunasta kirjoitti

Suuri määrä apua ja tukea tarjoavia on tämän Päihdelinkin yläpalkin kohdassa MISTÄ APUA?

Tänään et ole yksin

Vaikea sanoa välttämättömyydestä, toisille sopii ja auttaa ja toiset tuntevat suurta vastenmielisyyttä, joka täälläkin kirjoituksissa näkyy.

Itseltäni ryhmät hyvin nopeasti veivät ahdistuksen ja masennuksen. Nimenomaa ihmiset. Ei opit ja ohjelmat.

x

Näin epäilemättä on. Hyvä, että saat ammattiapua.

vadelmamunkki edellisellä sivulla:
Alku raittiushan oli ihanaa, kun kaikki vierotusoireet kaikkosivat pikkuhiljaa, ja tuntui kuin raikas tuuli olisi puhdistanut koko sielun.
Se haikeus ja alakulo tuli sitten jossain kohtaa toista tai kolmatta kuukautta.

Raittiushuuma on ihan todellinen vaihe, joka alkukuukausina saattaa vallata lopettajan.

Koin sen pumpulisen fiiliksen 40-vuotiaana, melkein vuosikymmen sitten tällä palstalla.

No, oli täällä jo enemmistö jalat tukevasti ilmassa olevia tyyppejä eli niitä, jotka tiesivät taudinkuvan.

Sehän oli miellyttävä mieliala, vaikkakin ei ehkä niin arkisen realistinen ja etenkään näkkileipäinen tila.

Noin voi käydä uudessa työpaikassa ja uudessa suhteessa, sillä raitistuminen on rakastumista ilman seksiä, :laughing:

x

Onpa ongelmasi mikä tahansa, juominen sitä tuskin enää helpottaa, kun sitä jo olet käyttänyt. Raittiina joka tapauksessa pystyy asettamaan asioita paremmin tärkeysjärjestykseen ja raittiina avun vastaanottaminen onnistuu paremmin.

Kun aikoinaan eri syistä päädyin psykiatrin hoitoon masennuksesta, hoito lopetettiin ja AA:ta hyvin tuntenut psykiatri kehoitti käymään palavereissa.

Ensimmäiset asiat ensiksi