Selviytyminen ilman AA:ta

Taidan olla ainoa A-klinikan mannekiini Lopettajissa. Ketju kuin ketju niin kohta ollaan syvällä askelissa ja taas pidetään ryhmäkokousta.

Olen saanut sen käsityksen, että tällä hetkellä tänne kirjoittavien mielestä raitistua ei voi mitenkään ilman Minnesota-hoitoa tai AA:ta. Jos vain yhdessä ketjussa käytäisiin läpi askeleita ja hehkutettaisiin missä askeleessa ollaan menossa, mutta kun AA:ton pulliainen tulee tänne, niin hänen ongelmaansa vastataan askelen numerolla ja kyllä se auttaa.

Ei AA ole vastaus jokaiselle. Olen käynyt sielläkin toista vuotta, mutta kuitenkin lopulta olen joutunut räätälöimään itseni näköisen ohjelman. Se on kooste kaikista mahdollisista hoitomuodoista, mutta klinikalla käyn satunnaisesti juttelemassa asioistani (en sanoisi sitä edes terapiaksi). Käyn myös kuntoutusyksikön naisten ryhmässä ja klinikan avopalaverissa, joka on naisille ja miehille. Luen AA kirjallisuutta, mutta en tyrkytä sitä kenellekään muulle.

Minä liputan itsenäisen ajattelun puolesta. En nojaa sokeasti mihinkään dogmeihin. Enkä luoja paratkoon mihinkään tilastoihin. Uskon ihmisen uniikkiuteen.

Sitten yksi juttu, mikä minua vaivaa. Missä on ilo? Raittius on iloinen asia. Niin lukee AA:n nettisivullakin. No niin, missä on se ilo?

Hyvä avaus, Sigrid :bulb:

Eikun tänne vaan kokeiltuja, hyviksi koettuja selviytymismenetelmiä ja -kertomuksia. Nehän juuri ovat sitä vertaistukea, jota ihmiset kaipaavat. Kertomuksia kokemuksista, ei kuultuja vaan itse koettuja. Miten selviydyin, kauanko olen ollut raittiina jne. Lupaan, että en tule tyrmäämään tätä ketjua omilla kokemuksillani. :smiley:

Minä olen aikonut ottaa yhteyttä A-klinikkaan, koska viimeksi sain sieltä apua, silloin ei tavoitteena ollut täysraittius, vaan kohtuus. No se kohtuus pysyi varmaan viitisen vuotta mutta sitten pikkuhiljaa luisui pois raiteiltaan. Olin jo valitsemassa numeroita mutta rupesi niin paljon itkettämään, että siitä ei vielä tullut mitään. Mutta myöhemmin tänään tai huomenna.

Soita mahdollisimman pian. Ja mitä väliä sillä on, että äänesi on itkuinen. Eikös koko pulja ole sitä varten, että sieltä apua haetaan? Ei se ole terveitä varten.

Kun sitten saat ajan, niin ole rehellinen terapeutille tai kenelle sitten ajat saatkin: kerro täsmälleen millaisessa jumissa olet, ihan kaunistelematta. Siten terapeutti tietää mistä lähteä eikä joudu koukkimaan arvailujen varassa. Jos aiot lopettaa, ilmoita se myös päämääräksesi. Se on pohja mitä lähdetään.

AA:han on toinen vaihtoehto. On paljon ihmisiä, jotka käyvät sekä AA:ssa että A-klinikalla. Ei ole pakko valita. Jos tarvitset mielestäsi tehohoitoa niin hanki sitä. Ennakkoluulottomasti. Voimia soittamiseen.

Minä luulen, ettei täällä ole muita Minnen käviöitä, mutta kirjoitan toki paljon kokemastani.

Tarkoitus varmaan on herättää mielenkiinto AA-kirjallisuutta kohtaa. Se on vetovoimaa, jos yksikin lähtee tutkimaan mitä noissa “teeseissä kirjoitetaan”, on se voitto hänen raittiudelleen.

Ei ole ei. Meitä tosiaan on ihmisiä, jotka yhä uudelleen “uskovat löytävänsä helpomman ja miellyttävämmän tavan”, mutta mistä? Vertaistuki alkoholismiin on AA:ssa, siinä on voima.

Se on hyvä, alkoholismiin kun ei toista toipumisohjelmaa kukaan ole kirjoittanut.
Tuohon ohjelmaan taas kuuluu tuollainen “lähetyskäsky” jolla viedään tietoa AA:sta vielä kärsiville alkoholisteille.

Tilastot on luotu antamaan turvaa ja ohjausta. Tosin on olemassa väärinkäytön/vääristelyn vaara. Tähänkin törmätään jopa täällä foorumissa.

Ilo löytyy toipuneista raitista elämää viettävistä alkoholisteista. :laughing: :laughing: :laughing: :wink:

Wilson sanoo myös, että jos joku ei ota sitä vastaan, niin ei jäädä inttämään vaan mennään seuraavan luo. Joten hus hus.

Ei jätetä ketään kuolemaan.
Uskotko, että tässä puhutaan hyvin vakavasta asiasta?
Se on antanut myös minulle jatkoajan elämään.
:wink:

sigrid kirjoitti:
Ei AA ole vastaus jokaiselle. Olen käynyt sielläkin toista vuotta, mutta kuitenkin lopulta olen joutunut räätälöimään itseni näköisen ohjelman. Se on kooste kaikista mahdollisista hoitomuodoista, mutta klinikalla käyn satunnaisesti juttelemassa asioistani (en sanoisi sitä edes terapiaksi). Käyn myös kuntoutusyksikön naisten ryhmässä ja klinikan avopalaverissa, joka on naisille ja miehille.

VAT vastasi:
Ei ole ei. Meitä tosiaan on ihmisiä, jotka yhä uudelleen “uskovat löytävänsä helpomman ja miellyttävämmän tavan”, mutta mistä? Vertaistuki alkoholismiin on AA:ssa, siinä on voima.

Ei sigrid mielestäni kertonut helpomman tien etsimisestä, välillä tulee tunne,olkoon.
Mutta sigrid, meitä kaikkia tarvitaan, kertovat AA:sta tai minnesota hoidosta tai monesta muusta hoitomuodosta. Kirjoituksissa on valinnan vapaus, ja lueskellessa kasvatamme kärsivällisyyttä, kun emme heti parahda ja etsi kirjoittajan pilkku virheitä lasumissaan asioissa.

Tässä on se ydin, ihminen on uniikki, ei kaikki tarvitse mitään aa-ta tai mitään muitakaan "poppa konsteja"raitistuakseen, se on vain sellainen vahva päätös, että nyt riittää länträys.
Jos se asia on jo pitkään itseä vaivannut että juon liikaa niin ainaki minä kiusaannuin siitä niin paljon että päätös tuli kuin salaman isku.
Nyt tänä raittiina aikana ovat ystävät kovasti tukeneet, kerron esimerkin kun olimme Pääsiäisen aikan kaukana sydänmaalla umpimetsässä keskellä “ei mitään” pienessä mökissä ystävä pariskunnan kans.
Illalla lähdimme saunaan, ystäväni ehti riisua vaatteet ja sanoi “nyt se jäi se lonkku tölkki”, minä voin hakea sanoin, menin mökkiin sisälle ja miehemme oli siellä, otin tölkin käteen ja aioin lähteä takaisin saunaan kun ystäväni mies tuumasi hyvin rauhallisesti että “elähän sinä vain juo sitä pakanoitten juomaa” sanoin en aiokkaan vien kaverille. Tuntui mukavalta, minusta välitetään, minusta huolehditaan, minua tuetaan tässä asiassa. Näin minä nostan ystävilleni kesällä hillan kannon nokkaan kun suolla kuljen ja ajattelen lämmöllä. (sanonta meillä päin).
Mukavaa Sigrid, kun muistit minut, tuolla tervetulossa, sinun kirjoituksissa on sitä elämänviisautta.

Minä ainakin aion edelleen kunnioittaa Sigridin aloittamaa ketjua siten, että annan tässä tilaa heille, jotka ovat raitistuneet tai haluavat tehdä sen omalla tavallaan. Jollakin toisella tavalla.

Paarma en malta silti olla kysymättä, oletko itse sitä mieltä, että päätöksen tekemällä raitistuu? :wink:
Ja vielä vahvalla sellaisella :question:

Päätöksen raitistumisesta olen aikanani tehnyt. Tarkoitus pyhittää keinot ja minun keinoni on sinunkin tiedossasi. Luontainen häveliäisyyteni estää mainitsemasta sitä nimeltä tässä ketjussa. :wink:

Onneksi minä olen noita maltillisia. Ja kiitti Paarma, että ymmärsit yskän. Ystävämme putosi ansaan. :wink:

Nyt lähden klinikalle.

Niinpä, pilkettä silmäkulmassa :wink: vahvasti iloista raittiutta elellen :smiley: .

Minäkin olen eräänlainen A-klinikan mannekiini. Siellä työskentelevät henkilöt ovat aina lopulta yksilöitä ja hoidon taso riippuu paljolti potilaan ja hoitajan “sopivuudesta” toisilleen.

AA:sta en tiedä muuta kuin sen, mitä olen täältä palstalta. En sen vuoksi ala sitä myöskään arvostelemaan. Kieltämättä minulle tuli vähän yllätyksenä tämä palstalla käytävä vääntö.

huh huh…onpa täällä kannustavaa sakkia, eli ei niinku millää mee kaaliin että voi raitistua ihan omin keinoin…no jos sitä ei voi raitistumiseksi sanoa…niin ainaki viinan litkimisen voi lopettaa ihan itekseen, ainaki minä oon pystyny siihen…

Juuri tuohon minäkin pystyin, jopa kuudeksi piiiiiitkäksi vuodeksi.
Näin jälkeepäin todella pitiä olivatkin siinä hammasta kiristellessä päivästä päivään. Elämä oli vittumaista!
Kyllä muuten helpotti, kun kaatoi kuuden vuoden jälkeen viinaa kurkkuun. “Helpotti” sitten samantien lähes puoleksi vuodeksi. Jarruja ei ollut missään.
Rankka kokemus, en suosittele, vaan suosittelen raittiutta.
Se taas vaatii kokonaisvaltaista ajatusmaailman muutosta, eikä siinä ole väliä kuinka paljon on juonut ja kuinka usein on juonut tai kuinka monta päivää on ollut juomatta.
Raittius on kokonaisvaltainen muutos, joka täytyy kokea, että sen ymmärtää. Se on hengellinen kokemus. Minä olen löytänyt raittiuden hoitolaitoksessa.

En tiedä yhtään alkoholistia maailmassa, joka olisi raitistunut omavoimaisesti. En siis yhtään. Omasta tahdosta tässä raitistumisprosessissa on suurin haitta. Jokainen meistä raittiistakin alkoholistista on ensin omavoimaisesti yrittänyt useita kertoja. Vasta luovuttamalla, ottamalla avun vastaan on onnistuttu. Tämä on tosi. Yksikään raitis alkoholisti ei ole toisin kokenut. Olen kuullut tuhansia kokemukseen perustuvia puheenvuoroja. Lisäksi on oma kokemus.
Raittius on ihana ja iloinen olotila verrattuna entiseen.

Älähän nyt liioittele. Kyllä meitä on, ihan itse raitistuneita. Ihan omasta tahdosta ja omavoimaisesti, jos noita sanoja haluat käyttää.

Niitä ihan itse raitistuneita vaan ei näy oikein missään, missäs niihin törmäisi. No ehkä täällä Plinkissä. Tosin pakko myöntää, että plinkistä oli minulle varmaan apua. Ja siksi kai täällä vielä käyn kuulostelemassa.

Mikään hengellinen kokemus raitistumisen ei myöskään tarvitse olla, kokonaisvaltainen muutos se kyllä on. Eikä mikään hoitolaitos tai AA takaa kenellekään sen kummemmin lopunikäistä raittiutta. Ei sitä takaa mikään, ihan itse ne päivät ja viikot, kuukaudet ja vuodet on elettävä.

Höh, sanon minä
jean

Olen samaa mieltä Urpon kanssa potilas-hoitaja-suhteesta. Minulla on käynyt onni.

Tämä ketju ainakin aloitettu siinä hengessä, etteivät hoidot riitelisi keskenään. Päämääränä on raittius ja yksi “näkee valon” yhtäällä, toinen toisaalla. Tärkeintä täällä olisi nähdäkseni vertaistuki. Kokemusten vaihtaminen. Eikä kenelläkään ole enempää kuin oma kokemuksensa.

Ja samalla viivalla ollaan joka aamu: ollaan raittiina päivä kerrallaan.

Näin se menee…juuri näin, itse jokainen taaplaa tyylillään ja päättää elämästään…sitäpaitsi minä tiedän tuttavapiirissäni monta ihan itseään niskasta kiinni ottamalla raitistuneita ja pisin aika eräällä on kohta 20 vuotta, että edelleen luotan vain ihan omaan itteeni ja vahvasti.