Selvinpäin

Moikka,

On alkanut tuntumaan että alkoholi ohjailee liikaa elämää. Join päivittäin, kaljaa enimmäkseen ja viikonloppuisin viinejä. Selvää viikonloppua ei ole ollut varmaan 30 vuoteen muutamaan poikkeusta lukuunottamatta.

Kaljaa meni varmaan neljä laatikkoa viikossa. 8-10 saattoi mennä perus arki-iltana eikä edes kummemmin tuntunut missään. Viikonloppuisin tissuttelua oli yleensä koko päivä. Vuoden vaihteessa aloitin tipattoman ja samalla lopetin röökin polttamisen.

Kalja ja rööki on koko ajan mielessä ja siitä johtuen aloin miettimään suhdettani alkoholiin ylipäätään. Ehkä olisi syytä lopettaa alkoholi kokonaan. Vähentäminen ei ole koskaan oikein toiminut, määrät ovat aina kasvaneet hetken päästä…

Moi.
Lopetin röökin polton -12 ja luulen, että korvasin juomisella ainakin osan siitä tyhjiöstä minkä se jätti jälkeen.
Kaikelle riippuvuudelle lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Muuten se on vain itsensä pettämistä.

11 päivää nyt ilman röökiä ja alkoholia. Väsyttää ja energiatasot alhaalla ihan kuin kankkusessa… Ehkä se tästä kääntyy kun jaksaa vaan odottaa.

Lumityöt toimii hyvänä hyötyliikuntana mutta “talkookaljat” on edelleen mielessä :stuck_out_tongue:

2 viikkoa… Edelleen väsynyt ja masentunut olo. Oikeastaan aika samanlainen olo kuin päivisin aikaisemmin, nyt vain puuttuu illan helpotus.

Työtkään ei oikein suju kun ei vaan kiinnosta.

Missä viipyy se mielen kirkastuminen jne mitä iltapäivälehdistä saa lukea :smiley:

Useampi kuukausi aivokemian tasaantumiseen menee. Raittius ei ole ihmepilleri kaikkeen, toisaalta ei ole juuri mitään mitä ei juomalla saisi pahemmaksi. Hyvä alku :smiley: pysy päätöksessösi niin kyllä se palkinto sieltä aikanaan löytyy.

Huomenta. Itselläni tulee maanantaina kaksi viikkoa täyteen ja olen miettinyt samaa asiaa. Ennen iltapäivisin sen hymyn sain itselleen kasvoille kun mietti sitä illan oluen “nauttimista” mutta se hyvä fiilis tulee nimenomaan Dopamiinin noususta aivoissa. Kun juo niin hetken kaikki tuntuu paremmalta. Suosittelen kuntelemaan Selvin päin äänikirjaa jos se on sinulle mahdollista. Luulin tietäväni paljon alkoholista ja sen vaikutuksesta ihmiseen mutta tuon kirjan kautta minulle on auennut monta asiaa. Uskon, että sinun ja minun mieliala nousee pikkuhiljaa kun aikaa kuluu ja löytää uusia tapoja noiden mielihyvähormoonien nostamiseen. Tsemppiä.

En tiedä mitä tarkalleen tarkoitat tuolla, mutta vastaan olettaen puhuvamme samasta asiasta. Aiempina vuosina kun olen pitänyt tipattomia, niin olen kokenut sellaisia hetkellisiä voimakkaan euforian ja selkeyden kokemuksia. Vasta niiden myötä ymmärtää, ettei se päivittäiseen tissutteluun ja/tai viikonloppuiseen kaljan kaksin käsin kiskomiseen liittyvä aivosumu olekaan mikään normaalitila. “Kirkkaiden hetkien” toivossa motivoiduinkin aina seuraaviin raitistelujaksoihin, mutta niissä tuntui valitettavasti olevan sellainen vähenevä taipumus.

Eivät olleet yhtä selkeitä kohtauksia tai niitä ei lopulta tullut ollenkaan. Siinä missä ne aluksi tulivat noin parin viikon kohdalla, niin nyttemmin ehti mennä 9 kk raittiutta ennen seuraavaa ryypiskelykautta, eikä mitään äkkikirkastumisen kokemusta enää tullutkaan. Tuolloin tosin vietin alkupuolen varsinaisessa flunssakurimuksessa, joten mahdollinen kirkkauden hetki saattoi siksi mennä ohi. Huomasin tuona aikana kuitenkin, että mieli silti kirkastui kaiken kaikkiaan. Siihen vain havahtui toisinaan, mutta se ei ollut mikään ryöppy, vaan ikään kuin itsensä löytäminen kaikin puolin paremmin voivana.

Olenkin tästä viisastuneena (?) nyt sitten luopunut siitä kalenterin villkuilusta, mitä ennen harrastin. Ennen katsoin, että ääh, vasta 5 päivää takana jne. Tuossa ajassa saavutetut raittiuden hyödyt peittynevät normaalin vaihtelun kohinaan. Vaikuttaahan sitä oloon muukin. Esimerkiksi nukkumalla yhdenkin yön vähän huonosti ja juomalla sen takia liikaa kahvia saa mielestäni jokseenkin krapulaa vastaavan olon simuloitua. Vasta kun unenlaatu pidemmällä aikavälillä tasaantuu ja tuollaiset hetket vähenevät, sitä alkaa huomata raittiuden vaikutuksen.

Sanoisin, että malttamattomuus ja kärsimättömyys “raittiuden ilojen” odottelussa on luonteeltaan vähän samanlainen kuin se riippuvuutta aiheuttavan käyttäytymisen tausta; ihminen havittelee pikaisia palkintoja. Vuosien dokaamisen jälkeen kuitenkin on niin, että hiljaa hyvä tulee. Raittiina olemisen ydin on itselläni ollut aika lailla se, että olipa kyse hyvistä tai huonoista hetkistä, niin yleensä olo ja asenne tuntuu olevan tasaisen OK. Tässä mielessä sitä ymmärtää mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että päihteet korostavat vallitsevaa olotilaa. Kännissä kiva voi olla olevinaan superkivaa, kaikki mikä on perseestä voi olla superperseestä, ja tylsyyskin on supertylsää. Raittiina asiat tuntuvat minusta olevan vain sitä mitä ovat ilman dramatiikkaa tai feikkiä korostamista suuntaan tai toiseen.

Mitä tämän myötä vielä siihen mielen kirkastumiseen tulee, niin raittiina aikana mielestäni on paljon helpompaa kääntää mieli pois kielteisistä ajatuksista tai tuntemuksista, siinä missä känniaikoina sitä jää helposti vellomaan johonkin ikäviin juttuihin vaikka siitä vellomisesta ei olisi mitään hyötyä. Kaikki tämä mielestäni alleviivaa sitä, että nämä ovat pitkän aikavälin prosesseja, ja se olisi vain syytä nöyrästi hyväksyä. En neuvo tässä ketään, vaan kerron siis vain miten olen asian itse kokenut.

PS. Noihin äkkieuforisiin ohimeneviin hetkiin muuten on minulla liittynyt kokemus, että ikään kuin näkö tarkentuisi huomattavasti, ja kaikki esim. luonnossa tai teknisessäkin todellisuudessa ylipäätään näyttäisi paljon hienommalta. Oletteko kokeneet samaa? Taustatietona, että esim. lääkkeet tai muut päihteet kuin alkoholi, eivät liity asiaan.

Hienosti kirjoitettu Teoria! Puit sanoiksi sen mitä itse olen päässä pyöritellyt viimeaikoina, en vain ole noin hyvin saanut sitä jäsenneltyä. Joten kiitos ajatusteni selvittelystä :smiley: .

Nyt reilun kk juomattomuuden jälkeen yleinen olotila ja tunteet ovat selkeytyneet. Ja varsinkin nuo “kirkkauden” hetket ovat tuottaneet varsinaisia ahaa!-elämyksiä :smiley: . Nyt jos jokin painaa mieltä niin sen jotenkin ymmärtää vain asiana jolle voi ehkä tehdä jotain eikä siihen tunteeseen jää vellomaan. Ja tuntuu että osaan nykyään ajatella ja ilmaista itseäni paljon selkeämmin ja turhia draamailematta.

Omalla kohdalla olen huomannut että kaikenlaisten tunteiden kokeminen ja niiden käsitteleminen on toisinaan aika hämmentävääkin kun on vuosikaudet turruttanut kaikki oikeat ja normaaliin elämään kuuluvat tunteet alkoholilla. Mutta on ihanaa oikeasti tuntea!

Tsemppiä kaikille!

Kävisikö?

Kun raitistuu, kohtaa passioita. Niitä ei kannata yrittääkään ymmärtää ja selittää. Ne voivat olla kuin pilvet, jotka kauas karkaavat, eivätkä palaa koskaan aivan samanlaisina takaisin. (apent66, pala A. Kaurismäkeä)

Passio (< lat. patior, ”kärsiä”, ”sallia”) on filosofian käsite, joka tarkoittaa subjektin voimakasta tunnetilaa, johon voi sisältyä esimerkiksi innostusta ja intohimoa, ja joka vaatii usein toimintaa. (Wikipedia)

Tunne lakkaa olemasta passio heti, kun muodostamme siitä selvän ja täsmällisen idean. (Baruch Spinoza)