selville vesille

Minun ja puolisoni alkoholin käyttö on ollut runsasta vuosikausia. Meillä ei juuri muuta ongelmaa olekaan kuin alko.Parin viime vuoden aikana olen ottanut tämän useasti esille . Riitelemme aina kun maistelemme. Olemme lähellä eläkeikää ja vielä työelämässä. Aloin huolestua että miten meidän käy kun jäämme eläkkeelle ja aikaa ja mahdollisuuksia ryypätä on rajattomasti.
Lopetin 6 vk sitten . Toin ongelmaamme esille päivittäin samoin sitä että olen tyytyväinen selvänä oloon. Mieheni vähän vastentahtoisesti lopetti samoin,mutta ei ole kovin innostunut,hän todennäköisesti haaveilee kosteasta illasta, tai hänen tapansa ei ole puhua ongelmista. Itseasiassa vähän vaadin häntä lopettamaan.
Emme ole juurikaan nyt riidelleet ja olen huomannut omassa olossani levollisuutta. Tarkkailen itseäni ja pohdiskelen tuntemuksiani. Hyvin paljon aikaa menee juuri tähän itsensä ruotimiseen, en saa vielä aikaiseksi juuri mitään muuta kuin välttämättömän.
Alko on useasti mielessä ,ja siitä yhtenä merkkinä on tämä hakeutuminen päihdelinkin sivuille. Tulevat lomat ja matkat ovat koetinkiviä. Mietiskelen aktiviteettejä jotka sopisivat minulle ja joihin saisin ajatuksiani suunnattua.
Jokainen päivä on ollut voitto josta olen ylpeä

Hei Vieras,

ja onneksi olkoon 6 vkosta! Kannattaa lukea plinkin sivuja varsinkin Lopettajat- puolella, sieltä löydät itsellesi hyvää vertaistukea, ja kokemuksia, joista voi olla sinulle apua.

Olet tehnyt ihan oikean päätöksen lopettamisen suhteen, ja samalla antanut itsellesi valtavan suuren lahjan. Miehesi raittius ei välttämättä kestä, koska raitistua voi vain yksin, ei toisen puolesta tai -mieliksi. Sinun kannattaakin nyt vain keskittyä itseesi. Kerrot miten mietit paljon olotilojasi, ja pohdiskelet tuntemuksiasi. Se on tosi hyvä juttu! Menee pitkä aika, että ajatuskuviot muuttuvat. Alkoholi myös turruttaa tehokkaasti tunteet, niin että aluksi voi tulla voimakkaita tunteiden vuoristoratoja, kiukkuja, ahdistuksia… Sellaisia tunnetiloja, joita olet alkon voimalla tukahduttanut. Anna niiden tulla, ne menevät ohi. Päivä kerrallaan - mantra on auttanut monia, jos koko loppuelämän raittius tuntuu mahdottomalta, niin mene päivä- tunti- tai vaikka minuutti kerrallaan eteenpäin. Jokaisesta selvästä päivästä kannattaa nauttia, ja kiitä itseäsi joka päivä. Monet lopettajat tarvitsevat apua, vertaistukiryhmiä tms, monet selviävät itsekseen. Jos tuntuu että et jaksa yksin, ja repsahtaminen on lähellä, niin kannattaa hakea ajoissa apua. Olet ottanut vastuun itsestäsi, ja loppuelämästäsi. Tsemiä jatkoon!

Kiitos sitruunapippurille!
Olemme olleet selvinpäin 8 vk. Miehenikin kilvoittelee rinnallani onglmamme päihittämiseksi. Viini ja olut vilahtavat päivittäin keskusteluissamme. Viikonloppulomalla emme voineet mennä hotellin baariin kun hänelle ei olisi maistunut alkoholiton drinkki. Työmatkat ovat sujuneet ilman alkoa.
Vaikka alko on mielessä päivittäin en koe sitä tuskalliseksi vaan olen kiitollinen jokaisesta selätetystä päivästä :smiley:

9vk takana normaalia elämää. Nyt olen lomalla. Käyn päivittäin päihdelinkin sivustoilla. On hyvä huomata muittenkin painivan saman ongelman kanssa . Olen saanut suuren avun lukemalla toisten kokemuksia.
Puolisoni pyristelee rinnallani ja olen havainnut tyytyväisyyttä nykykäytäntöön. Erimielisyydet käsitellään asiallisesti viemättä niitä äärimmäisyyksiin.Vielä kun saisin yöunet takaisin, vai onko se jo liikaa vaadittu?