Selviänkö tästä?

No niin, eilen join kunnon kännit. Tänään totesin, että minun on myönnettävä tosiasiat, olen alkoholisti. En voi kontrolloidan juomistani ja määrät ovat todella suuria. Tätä on kestänyt jo vuosia. Työt hoituu, mutta perhe ja vaimo kärsivät ja kaikki läheiset. Vaimolle riitti ja muutin vasta äsken pois yhteisestä kodistamme. Vaimo jäi lasten kanssa asumaan kotiimme. Minulla on vielä työ, ystävät, lapset, harrastukset, terveys vielä toistaiseksi ja talous toistaiseksi ok. Menetettävää siis on vielä, jos jatkan juomista. Minun on pakko saada apua tähän tilanteeseen tai elämäni menee vielä pahempaan suuntaan ja ennenaikaiseen hautaan jos jatkan.

Otin yhteyttä a-klinikkaan tänään ja aion mennä käymään siellä. Olen aiemminkin käynyt a-klinikalla juttelemassa ja silloin se auttoi. Luulin selvinneeni kuiville ja lopetin tapaamiset. Tässä sitä nyt ollaan taas. Olisi pitänyt jatkaa käyntejä. Voisin kokeilla myös ryhmä- ja vertaistukitapaamisia.

Tässä ollaan niin pohjalla ettei mitään rajaa. Suvussani on alkoholirasitetta, mutta äitini ei juo lainkaan. Myös siskoni on lopettanut juomisen vuosia sitten. En näe muuta ratkaisua, kuin kokonaan lopettamisen. Jos yritän kohtuudella ottaa niin se ei onnistu. Kauheat kännit vaan päälle ja baariin, vaikka perhe onkin kotona. Kenenkään ei tarvitse sietää semmoista, en itsekään sietäisi jos vaimoni tekisi samoin.

Nyt olen menettänyt rakkaan vaimoni ja lasten tapaaminenkin on rajoitettua, koska eihän minuun voi luottaa. Ymmärrän sen, mutta kyllä se satuttaa silti.

Jostain olisi pakko saada apua ja nopeasti. Pohjaton olo…

Ota yhteyttä ihan mihin vain,sinne a-klinikalle ensin.Sulla on kertomas perusteella perusasiat vielä kunnossa.

Olet päätellyt oikein, kun toteat olevasi avun tarpeessa. Täältä saat vertaistukea lukemalla ja kirjoittamalla. Lisäksi saat neuvoja ja vinkkejä erilaisista raitistumisen tavoista. Oma raitistumiskokemukseni perustuu siihen, että kun en enää halunnut juoda, menin seuraavana iltana AA-palaveriin. Siitä illasta alkanut raittiuteni on jatkunut päivä kerrallaan AA-ryhmien antaman vertaistuen avulla. Ryhmiä on paljon ja suurin osa niistä kokoontuu iltaisin, joten ne eivät häiritse työssäkäyntiä.

Ihan hyvä suunnitelma, A-klinikalla osaavat varmasti auttaa.

Silti, omallakin päätöksenteolla voi olla merkityksensä. Sanoit ettet näe muuta ratkaisua kuin kokonaan lopettaminen. Hyvä juttu sekin, jos tuntuu tuolta.
Valitettavasti kuitenkin on olemassa muitakin ratkaisuja, ja ne alkavat varmasti pilkistämään jonain “helpompana” päivänä.

Entä jos asiaa voisit lähestyä niin, että vaikka muitakin ratkaisuja on, valitsen itse ja itselleni tuon kokonaan lopettamisen vaihtoehdon?
Sille päätökselle on olemassa hyviä perusteluja, niitä voi lukea vaikka täältä plinkistä, joskus ihan selkeästi eriteltyinä ja joskus ne ptkahtelevat esiin lopettaneiden kirjoituksissa hiukan siellä rivien välissä.

Valitsinpa minäkin sen kokonaan lopettamisen vaihtoehdon, ja ainakin vielä tuntuu siltä että osasinpa kerrankin ottaa nipusta just oikean kortin… tämä kun on yksinkertaisuudessaan niin selkeä noudatettavaksi, eikä asiaa tarvitse alkuvaiheen irtioton jälkeen sen kummemmin miettiä.

Voimia selkiintymiseen, siinä sivussa sitten paranee paljon muutakin!

Tervetuloa mukaan Aattelija! Komppaan Metsänmiestä ja lisään vielä yhden pointin tuohon lopullisuusnäkökohtaan. Itselleni kaikki kohtuukäytön kokeilut rupesivat aikanaan riittämään kun eivät onnistuneet. Kaikkia mahdollisia ja mahdottomia jippoja kokeilin. Eri rytmitystä, eri laatuja, juomataukoja, “vain viikonloppuisin”, jne.jne. Pirun rasittavaa. Ja turhaa.
Mutta! Ei ikinä enää? Kamalaa?
Ei!!!
Koska jätin itselleni portin auki. Päätin lopettaa kokonaan - toistaiseksi. :mrgreen:
Tämä “toistainen” on venähtänyt vähän yli viideksi vuodeksi. Yhtä pientä retkahdusta yli 2 v. sitten lukuunottamatta. Opin siitä paljon ja koen sen ainoastaan vahvistuksena. Sekä itselleni että linjalleni.

Kiitos ajatuksista ja tuesta!

Toistaiseksi ei ole muuta näkökulmaa minulla tuohon kuin tuo minkä esitin aiemmin. Täytyypä tutkia muita kirjoituksia ja kalastella ajatuksia niistä.

Kyllä sen huomaaminen että viina vie on jo alku, kai. Tekoihin on sittenkin vielä pitkä matka, päivä kerrallaan. En voi rakentaa tulevaisuutta, jos viinapiru on olkapäällä. Ja tietty se tulee aina olemaan, mutta joku suunnitelma tähän täytyy tehdä. Kokemuksesta tiedän, että pystyn olemaan juomatta tasan 2 viikkoa ja sen jälkeen alkaa himo iskeä. Sitä pettää itseään ja ottaa mukamas vain muutaman oluen ja pam! Sitten ollaan umpihumalassa lähikuppilassa.

Kyllähän tämäkin on terapeuttista kun saa tukea ja jakaa näitä fiiliksiä. Kuitenkin olis varmaan mun kohdalla hyvä mennä tapaamisiin. Voiko niihin vaan kävellä sisään ilman ilmoitusta ja mistä saan tietää paikat ja ajat?

Kiitos vielä!

Hei, Googlettamalla löydät A-klinikoiden yhteystiedot, samoin AA-ryhmien kokoontumisajat.

A-klinikkasäätiö
www.a-klinikka.fi/

Suomen AA - Etusivu
www.aa.fi/