Hei!
Olen seuraillut keskusteluita pitkään ja nyt kun kirjauduin, aloitan suoraan omalla ketjulla.
Liikaa juomista takana lähes 10 vuotta. Iltatissuttelua, joka on mennyt toisinaan liian pitkälle. Viime aikoina onneksi ikä alkanut tulla vastaan, ei jaksa valvoa kuin max klo 1-2 asti, onneksi.
Jossakin vaiheessa havahduin siihen, että juomattomia iltoja oli viikossa paljon vähemmän kuin oluenhuuruisia. Itse asiassa nyt kirjoittaessa tajuankin, että olen vähentänyt sekä määriä että juomailtoja viimeisten kuukausien aikana. Mutta ongelma on silti päivänselvä, vaikka aamulla olisi varma, että tänään ei juo, ajatukset heittävät kuperkeikkaa kuin itsestään päivän edetessä.
Hyvää myös, että ennen ostin kokonaisia laatikoita, nykyisin 1-2 illan tarpeet kerralla. Kaupat ovat kaukana, ja pienellä paikkakunnalla joutuu miettiä ostamiaan määriä, hävettää.
Oluen kaverina vieläkin pahempi riippuvuus tupakkaan. Olin ajatellut, että yritän luopua molemmista tällä viikolla. Eilen kuitenkin pää taas teki temppunsa ja kauppareissulla tarttui mukaan juomia ja pitihän sitten myös huolehtia, että röökit riittää. Niitä kuluu juodessa järjetön määrä. Eli jos juominen on jotenkuten hallinnassa (ei siis kylläkään ole!) tai en juo, tupakkaa pystyy vähentämään paljon. Sunnuntaina pikkukrapulassa riitti 4 tupakkaa, koska olivat loppumassa, en lähtenyt niiden takia kauppaan. Tuntui hyvältä ma-aamuna, mutta tuli sitten haettua.
Pikkukrapula. Normaali olotila niin pitkään, ettei sitä oikein aina edes huomaa. Pahempia muistaa, ja silti pitänyt jaksaa… haaveilemalla siitä, että kyllä tästä noustaan ja millaista elämä on nyt kun taas parannan elintapani. Löytääkseni itseni taas samasta suosta ja olosta, pään ja ajatusten humina, kuin aivot vapisisivat. Ulospäin näytän kuitenkin käsittääkseni normaalilta tuolloinkin, vaikka sisällä polttelee.
Raskas ajatusralli, se “parempi elämä”, ja sitten koko ajatuksen menettäminen, ja taas yrittää tsempata itseään samaan langetakseen taas.
2 päivää voi mennä melko helposti juomatta. Sitten tulee “levoton” olo, vaikka yrittää tankata ja nauttia ja alleviivata itselleen sitä hyvää, energisempää oloa. Hälläväliä, hyvinhän tässä menee-valhe. Olen lukenut esim. This naked mind-kirjaa ja nyt kuuntelussa Allen Carrin Korkki kiinni. Ymmärrän, että alitajunta ja “tietoinen” mieli eivät toimi yksiin, ja se “hälläväliä” ja “tehdään nyt niin kuin ennenkin” tulevat alitajunnasta, tuttu ja turvallinen toimintamalli. Tietoinen mieli taas… tuntuu, että on liikaa vaatimuksia ympärillä, velvollisuuksia ja suorittamista, joita en pysty enempää hallitsemaan ja karsimaan ainakaan helposti tai nopeasti, tarpeeksi. Vaan auttaisiko sekään, ettei niitä olisi, saattaisi syöstä juomaan enemmän.
Nyt varovasti yritän kirjoittamisella saada tietoista mieltäni jotenkin esiin, ankkuroitua sen olemaan olemassa ja enemmän esillä kuin nuo liian tutut toimintamallit, joita ei edes ajattele. Jos kaupasta ei osta juomia ja tupakkaa, miten halvalta ostokset tuntuvatkaan…
Tänään kauppaan, saa jäädä juomat sinne, varastot tuli tyhjennettyä eilen.
Paljon tsemppiä kaikille tämän asian kanssa painiville! Yritän kiinnittyä tänne, vaikka kirjoitukseni varmasti on sekavaakin. Tiedän kuitenkin teidän tunnistavan hyvin mitä ajan takaa. Tunnistan itsekin niin hyvin muiden kirjoituksista. Ei tarvitse selittää… ongelmahan on niin samankaltainen.
Kiitos kun jaksoit lukea näin pitkän tekstin 
Talvikissa
Riittää että sulla on halu lopettaa. Tuo sun lista juomisen syistä kuulostaa tosi tutulta. Jännä juttu, että monella on varsinkin tuo tylsyyden tunne. Se kuulostaa niin jotenkin naurettavalta tekosyyltä, koska ainahan sitä jotain raitistakin tekemistä löytyy.