Selvänä tai kännissä, aina pää sekaisin

Olisitko mieluummin pikkusen mielenvikainen, hullu tai jokin muotitautinen, masentunut, kaksisuuntainen mielialahäirikkö, kuin alkoholisti, jolle ainoastaan juominen ja siitä haaveilu koituu kohtaloksi.
Eikö olekin jotenkin helpompi vaihtoehto, etsiä ensiksi päästä vikaa, kuin lopettaa vain juominen tyystin, loppuelämäksi.

Mä vain luulen, ettei susta löydy kuin sitä tavanomaista masennusta, koska sehän siitä tulee, kun juominen aiheuttaa sitä ja sen rakkaan pullon menettäminen aiheuttaa sitä, sekä elämän hallinnan puutos aiheuttaa sitä.

Joo ja älä ala etsimään korvaavia päihteitä klinikoilta, kuten muutkin ovat sanoneet, sillä niistä luopuminen vasta masentaa.

Useimmat AAlaiset sanovat, että heillä ei ollut enää muita mahdollisuuksia, mutta sehän ei tarkoita, etteikö sulla olisi tai jollain toisella.

Minä olen AA lainen ja juuri äsken tulin taas ryhmästä. Oli jostain kumman syystä taas uusi tulokas sielläkin, joten tervetuloa sinullekin vaikka molempiin, tänne ja sinne.

En osaa sanoa, olisinko itse pääsyt näinkään pitkälle ilman AA:ta. Ainakin luulen, että se on ollut minulle se helpoin tie. Joillekin kyse on ollut aivan oikeasti elämästä ja kuolemasta. Niille, joiden pohja on ollut aivan kirjaimellisesti maantieojan pohjalla, haulikon patruunat hukassa tai hirttoköysi niin hyvin rasvassa, ettei solmu pidä. Näille on vain kertakaikkiaan pakko nostaa hattua, kun ovat raittiudden löytäneet. Mitä aikaisemmin lähtee etsimään sitä lopettamisen tietä, sen helpompi se on löytää. Ja sen useammalla tavalla se löytyy. Mitä kauemmin jatkaa juomisen tiellä sen vähemmäksi käyvät myös vaihtoehdot. Jotkut ovat löytäneet raittiuden uskonlahkoistakin - se nyt ei vain sattunut omalla kohdalla kiinnostamaan.

Tervetuloa joukkoon kummaan. Hajatelma, hei, hauska tutustua.

Itse en ole AA-lainen, mutta luulen että ryhmästä voisi olla sinulle hyötyä. Meitä ei AA-laisia taitaa olla aika vähän, enkä suosittele tätä kivistä tietä kenellekkään. Itse kompastelen tällä tiellä, koska luulen että niin on tarkoitettu.

Alkoholismi on sairaus jonka myöntäminen on vaikeaa. Itse myönsin juurikin pari päivää sitten juopahdelleeni pitkin kesää 4 raittiin vuoden jälkeen (vai montako niitä oli?) Asian myöntäminen oli vaikeaa, mutta toisaalta vasta sen myönnettyäni voin taas jatkaa raittiutta raittiina!? Tämä on muuten ihmeellinen asia, niin kauan kun salasin asian join? vaikka päätin muuta, mutta nyt kun myönsin asian, tiedän että olen juomatta!

Ehkä tärkeintä on myöntää ongelmansa ja myöntää se muillekin, tuolloin sosiaalinen paine toimii joltain osin apuna niissä kohtaa kun oma tahto on heikko. Siitäkö AA:ssa onkin kyse?

Tervetuloa, toivottavasti viihdyt seurassa.

Niinhän se varmaan on, mutta sekin pitää kertoa omasta kokemuksesta, että sen makeammalta raittiuskin maistuu, jos sitä nyt voi edes verrata, mutta en usko, että olisin nauttinut elämästäni, jos jokin kokemuksistani olisi jäänyt kokematta.

Kiitollisuus on aika voimakas sana, mutta sekään ei aina tunnu riittävän mitä tunnen saatuani kokea toipumisen tavalla josta puhutaan lisää AAn Isossa Kirjassa. Minä etsin helppoja keinoja ja vaihtoehtoja, mutta niin se vaan kävi, että helpot jutut olikin niitä vaikeita ja AAn toipumisohjelma todella helppo, kun lopulta sen otin sydämen asiakseni.

Nyt meen koisimaan, sekin on sydämen asia.

Ei ole, sinä vain teet niin, koska ajattelet sen olevan sinun tie. Ketään ei ohjata kompastelemaan, mutta joku kyllä voi auttaa, ettei lopullisesti riko itseään, jos kerran on halu etsiä jotain muuta, kuin mikä oikein on. Itseäni varjeli Korkein Voima, jota kutsun Jumalaksi, mutta siitä joskus toiste, nyt jumaliste :open_mouth: mä meen nukkumaan.

Tunnut kovasti pohtivan tuota sanan alkoholisti merkitystä. Se ei sinällään ole niin kovin tärkeää. Paljon tärkeämpi on tämä AA-ohjelman ensimmäinen askel. Tuntuuko sinusta, että se on totta sinun kohdallasi? Siinä puhutaan avun etsimisestä, mutta ei kuvata mistä tai miten tuo apu pitäisi löytää. Laitanpa sen tähän siten, kuin sen omalla palstalani olen omin sanoin ilmaissut.

“Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selvitymään.”

Tämä on AA ohjelman ensimmäinen askel. Minusta tässä on jo puolet onnistunutta raitistumista. Ennen kuin olemme valmiit hyväksymään tosiasiana, että olemme alkoholisteja, yritämme vähentää ja lopettaa ja siirtyä kohtuukäyttöön. Ja vaikka mitä. Niin minäkin tein, kunnes jouduin hyväksymään sen asian, että ilman apua se ei minulta onnistu. Olin alkoholin orja - alkoholin tahdoton palvelija. Onneksi tein näitä yrityksiä tarpeeksi monta ja tarpeeksi perusteellisesti. Nyt minulla ei ole asiasta mitään harhakäsityksiä.

On paljon ihmisiä, jotka onnistuvat lopettamaan aivan omin voimin. Kaikki kunnia heille. Alkoholi ei ole heitä vielä saanut täydellisesti kuristavaan otteeseensa. Alkoholismin edistyminen orjuuttavaan vaiheeseen asti olisi vaatinut heiltä vielä enemmän tai vähemmän lisää juomista. Tauti ei silloin vielä ole edennyt Jellinekin käyrän vääjäämättömään alamäkeen asti. Olisiko sitten nimenomaan tuo juomisen täydellisesti orjuuttavaan vaiheeseen siirtyminen se veteen piirretty viiva, joka erottaa alkoholistin ja ei-vielä-alkoholistin. Oman kokemukseni kautta minulla on käsitys, että puolen vuoden tai vuoden omin voimin vietetty juomatauko kertoo ihmisellä vielä olevan omaehtoinen valinnanvapaus. Näillekin ihmisille jonkinlainen tuki ja apu on paikallaan. Vuodenkin juomataukoon mahtuu paljon kokemuksia, joissa olisi kiva kilauttaa kaverille ja kysyä, missää nyt mennäään.

Joillakin omin voimin pidetty juomatauko ajanmittaan murenee. Osittain sen takia, ettei kukaan ole kertonut alkoholin luonteesta. Jos alkoholin kanssa on kerran joutunut vaikeuksiin, seuraavalla kerralla se onnistuu helpommin. Juomalla alkoholia riittävän kauan ja riittävän paljon alkoholistin kirjoihin päätyy ennemmin tai myöhemmin jokainen. Paljonko on paljon - sitä saa jokainen miettiä omalla kohdallaan.

On myös vähentäjiä. Heitä on kahdenlaisia. Niitä, jotka onnistuvat. Ja niitä, jotka luulevat onnistuvansa. Onnistumisen tietää vähäisestä alkoholin käytöstä. Sellaisesta, josta ei ole vahinkoa omalle elämälle. Ei viikottaisissa määrissä, eikä kertakulutuksena. Päivittäinen alkoholinkäyttö, kuten meille tissuttelijoille on tavanomaista on sitä onnistumisen luulemista, vaikka viikottainen 24 annoksen raja miehillä ja 16 annoksen raja naisilla alittuisikin. Ennemmin tai myöhemmin ne määrät kasvavat. Jos muutaman viikon välein - ilman säännöllisyyttä - ottaa kerta-annoksia, jotka jäävät miehillä alle 7:n ja naisilla alle 5:n voitaneen puhua onnistuneesta vähentämisestä.

Jos kertakäyttö karkaa käsistä - yli kohtuukäyttökriteerien - kerta toisensa jälkeen, pitää alkoholi ihmistä edelleen orjuudessaan.

Tekstiosassa kuvataan myös voimattomuuden olemusta sanoin: “Saimme tietää, ettei tahtomme yksinään ilman ulkopuolelta tulevaa apua voisi meitä juomahimostamme päästää.” Tämä on varsin yksinkertaista. Jos omin voimin emme saa alkoholinkäyttöämme kuriin, tarvitsemme apua.

Ensimmäinen askel ei edellytä alkoholin käytön lopettamista, eikä avun hakemista. Siinä puhutaan vain tosiasioiden tunnustamisesta itselleen. Minulle se siis merkitsi vain ja ainoastaan sitä, että myönsin itselleni kolme asiaa.

  1. Olen alkoholisti. Juomiseni on minulle pakonomaista.
  2. Juomiseni aiheuttaa minulle haittaa ja tuo haitta tulee lisääntymään niin kauan, kuin käytän alkoholia.
  3. Ilman apua en voi tuosta pakonomaisuudesta vapautua.

Jo vuosia ennenkuin ryhdyin toimiin ongelmani suhteen olin nuo kolme asiaa itselleni tehnyt selväksi. Omalla tavallaan oli helpottavaa juoda alkoholia ilman itsepetosta. Ehkä se oli myös tarpeellista, jotta sinä päivänä, kun tunsin juoneeni alkoholia tarpeeksi paljon, olin myös täysin valmis käyttämisen lopettamaan.

:arrow_right:

No siis kyllähän se tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan totta tuo 1. askel, kun himot ovat niin kovat ja monet raittiusyritykset epäonnistuneet, juomisen aiheuttamista lukuisista haitoista huolimatta alan juomaan ja vakuutan itselleni että kyllä mä pärjään vaikka joisinkin. Enkä ole toista kuukautta pitemmälle päässyt raittiuksissani. Silti on aina se toinen puoli, joka laittaa liikajuomisen oireeksi muista häiriöistä. Tämä ensimmäinen askelhan on juuri sitä luovuttamista ja myöntämistä, johon pitäisi saada jostain motivaatiota. Joskus olen myöntänyt tuon, mutta sen ajatuksen ylläpito on pirun vaikeaa. Sen olen huomannut. Pitäisi luovuttaa ja nostaa valkoinen lippu. Tiedän kyllä aa:n ohjelman, mutta en viitsi ajatella vielä sitä niin pitkälle. Tarttisi keskittyä vaan tähän ensimmäiseen askeleeseen aluksi, jotta olisi mahdollista päästä eteenpäin. Ja kuten sanoin, harkitsen aa:han menoa vakavasti, mutta en halua stressata siitä. Aluksi pitää vähän selvitellä asioita itseni kanssa ja pyrkiä olemaan itselle rehellinen.

Mut joo, tää oli kyl positiivinen yllätys tämä päihdelinkki. Oli ennakkoluuloja(yllätys yllätys) että tästä mitään hyötyä voi olla. Meinasin että tulee vaan pari vastausta, “lopeta dokaaminen”, “mene aa:han” “vaihda kannabikseen” jne… mutta täällähän saa aikaiseksi kunnon keskusteluja, mielipiteitä yms, ihmisiltä jotka tietävät aiheesta. En ole tänään paljon muuta tehnytkään kun lukenut tätä palstaa. Se jo vähän helpottaa. Saa purkaa ahdistuksen johonkin muuhun kuin pulloon. Kiitoksia hajatelma, Smokki_ja_Sikari, Rahvas, cricket, röhköpottu, Lasolarska, Hippiäinen, Basilica, virna, SoiKannel, sekä salaisille lukijoille :smiley: Hyviä ajatuksia ja mielipiteitä. Pyrin kaikintavoin siihen etten ala riitelemään täällä vaikka kuinka olisin jostain eri mieltä. Nyt mulla on jopa iha hyvä fiilis täl hetkel. Kiitoksia, nyt meen koittaa saisko nukutuks vai pyöriikö mieli vielä kuin puolukka *****ssa. Kuulemisiin ja hyviä öitä. Tänään ainakin oli selvä päivä taas :slight_smile:

Nonni, antabus naamaan ja uuteen päivään. No onhan täsä nyt hereil oltu vaik kuinka kauan. Saamattomuus vähän vaivaa ja taas on sellainen touhuolo. Mut ei silti saa hirveesti aikaseks. Levoton olo. Siitä tyytyväisenä kuitenkin ettei oo morkkist eikä krapulaa. Sydän ei hakkaa eikä ole pelkotiloja. Se vaivaa kans ku on sellainen luonne että pitäis kaikki asiat saada heti kuntoon. Pitäisi vaan muistaa elää vaan tätä päivää. viikonlopuksi on keksitty muuta tekemistä ja ajateltavaa joten siitäkin päästään varmaan suht helpolla yli. Ehkä sitä pian taas ymmärtää ne selvänä olon hyvät puolet ku antaa aikaa itselles ja lähtee ne pahimmat rutiinit mielestä. Niin ainakin kävi viime kerralla et oppis arvostamaan niitä raittiuden hyviä puolia. Ei morkkista, häpeää ja pelkoa. Vitutus aina välillä vaivaa mut se menee ohi. Tämäkin menee ohi :smiley: Antaa vituttaa, parempi sekin ku ainainen morkkis ja häpeä. Ulkonakin hieno ilma. Jos sitä vaiks kävelylenkin tekis tänää et pääsee pää vähän tuulettumaan raikkaaseen syysilmaan.

Siihen on olemassa mahdollisuus ja keinot, jotta elämä asettuu tähän päivään. Menneisyydessä on paljon asioita jotka ei anna siihen mahdollisuutta, jos niitä ei halua kohdata. Siksi myös joudutaan miettimään huomista joko pelolla tai etsimällä sieltä onnea.

AAlla on ohjelma jota minä käytin voidakseni sanoa tänään ja tässä on hyvä olla.

Moi taas kaikille. Vierähtipäs kauan edellisestä, (ja siitä ensimmäisestä kerrasta) kun tänne kirjoitin. Aloin juomaan taas. Sama tuttu kaava taas. Ei nyt mitään viikko tolkulla aamusta iltaan juomista mutta kuitenkin sitä samaa kun aina ennenkin. Välillä 3-4 kertaa viikossa joka toinen päivä, välillä muutama viikko selvinpäin, välillä monen päivän ränni. Joskus saattanut jäädä jostain syystä yhteenkin iltaan. Vaihtelee paljon toi mun juomiseni “tyyli”, mutta koskaan se ei ole hanskassa ja seuraukset ovat itselleni ikävä. Ja läheisilleni, jotka ovat minusta huolissaan. Nyt taas alkanut tympimään juominen niin paljon että haluaisi taas lopettaa. Toista krapulapäivää tässä nyt vietän ja alkaa olla pahin fyysinen krabbis ohi mitä nyt kädet vähän vapisee. Uutena ilmiönä, jota ei ennen ollut on lihasnykimiset juomisen jälkeen. Tulee aina kun yrittää nukkua. Liekö jotain vitamiinin tai mangnesiumin puutosta. Tiedän että tässä on taas monta päivää pää ihan jumissa, ajatus ei oikein kulje, muisti pätkii jne… Mutta mutta, elossa ollaan vaikka itseäni paljon kolhisinkin, jouduin vaaratilanteisiin, putkaan jne. Taas on niin pettynyt itseensä ja hävettää. Kun olen tätä palstaa lukenut, olen huomannut ihmisten puhuvan paljon itsensä pettämisestä. Että otetaan vaan pari tänään ja sillä siisti. Itse tiedän aina juomaan lähtiessäni ettei se siihen jää, mutta valehtelen aina itselleni toisella tavalla. Ja se on lähestulkoon aina että kerran vielä ja sitten saa loppua. Haluaa paeta jotain, haluaa itsevarmuutta, jutella ihmisten kanssa ja tehdä asioita jotka ovat selvinpäin vaikeita. Noniin, onpa sitä taas nöyrä olo kun on juominen loppunut. Itse asiassa nämä ovat ihan positiivisia “ruoskan iskuja” nämä juomisen jälkeiset päivät. Ollaan taas niin nöyrää poikaa ja valmis lopettamaan. Kunpa joskus jollakin ihmeellisellä tavalla oppisin raittiuden ylläpitämisen työkalut. No, ainahan sitä saa uusiksi yrittää ja keksiä taas uusia keinoja jolla saisin itseni kuntoon. Se hyvä olokin on välillä vaarallista, kun unohtaa taas kuinka paljon kärsisin alkoholista.

Kumpa saisit pitää nöyryytesi ja ehkäpä kehittää sitä, kun tuo ongelmasi on todellinen. Juominen ei ole se ongelma, vaan se, kun et löydä ratkaisua siihen. Se jos mikä vaatii nöyryyttä myöntää ja nähdä minkä kokoinen ja näköinen se ongelma oikeasti on. Se auttaa taas tekemään päätöksiä sen elämisen ja juomisen suhteen.

Onhan se helppo unohtaa, kuten minäkin tein ja lisäksi uskoinkin niihin, ettei juominen ollut ongelma, vaan minä, jolla ei ollut tarpeeksi jotain mitä olisin tarvinnut ollakseni jotain mitä kuvittelin olevani. Kuvitelmat elämästä ilman juomista, päihtymistä, unohtamista oli vaikeaa, kun ei ollut nöyryyttä eikä halua eikä oikein kykyäkään tehdä mitään muuta, kuin pysyä ongelmissa.

Ajattelemalla tai toivomalla (jospa ensi kerralla onnistun…) ei toivu, se vaatii tekoja. Kokemuksen rintaäänellä, hei :slight_smile: Kun alat toimia raittiutesi eteen - teet jotain muuta, menet ryhmään, puret vaikka tyynyä ja katkaiset sen juomaanlähtö-ajatuksen (ajatus ei ole sama kuin toiminta, voit vielä muuttaa sen) - se alkaa kantaa hedelmää. Ensimmäinen ‘voitettu’ juomaanlähtöajatus kerää välimatkaa siihen juovaan ihmiseen ja alleviivaa sitä, että on selviytynyt juomisen ajatuksesta toteuttamatta sitä.

Täällä on paljon ihmisiä, joilta on otettu juomisen himo pois AA:ssa. Ajatteleppa, jos olisitkin juuri sellainen? Miksi et kokeilisi?

Minulle ei käynyt niin, vaan jouduin asian kanssa painimaan jonkun kerran ennen raitistumistani. Halusin lopettaa, mutta en kyennyt! Joku fiksu silloin minua evästi, että viinanhimo kestää 20 minuuttia, joten puristelin pöydänkulmaa ja tuijotin kelloa niin kauan että 20 minuuttia oli ohi. Olkoon vaikka itsesuggestiota, mutta se toimi! Se ensimmäinen kerta, kun ‘voitin’ juomaanlähdön ajatuksen oli käänteentekevä. Olin toiminut toisin kuin ennen ja ymmärsin Einsteinin hulluden määritelmän - että ei voi toimia aina vaan samalla tavalla ja kuitenkin odottaa erilaista lopputulosta :slight_smile:

Tapoja on varmaan monenlaisia ja tärkeää on löytää se, joka itselle toimii. Onnea matkaan!

Tuo on kyllä nähty montakin kertaa. Välillä ajatukset on muuttunutkin tekoihin, mutta jotenkin olen ollut itselleni liian ankara. Kävin jokusen kerran aa:ssa, a-klinikalla, hain antabukset, aloitin uusia harrastuksia. Aa:ssa kuulin monelta tästä ongelmasta että kaikki pitäisi saada heti kuntoon. Se on jotenkin vaivannut minuakin. Sitten olen kyllästynyt ja lamaantunut. Siitä on seurannut esim itsesääliä, katkeruutta, masennusta. Tai sitten olen taas ajatellut että kyllä mä pärjään tai kerran vielä jne jne. Kyllä syitä on aina löytynyt. Se hiljaa hyvä tulee ynnä muut aa:n iskulauseet on kyllä hyviä siinä mielessä.

Kyllä mä sitä harkitsen. Oon itseasiassa harkinnut jo pitkänkin aikaa. Mielestäni minun pitäisi nyt uudestaan ottaa selvää ja lukea kaikkea mahdollista tämän ongelman avun mahdollisuuksista. Niinkun en olisi aikaisemmin mitään hakenutkaan. Pitäen silti mielessä mihin kaikkeen aikaisemmat yritykset ovat kaatuneet. Ja muutkin kokemukset, milloin olen heikoimillani ja tarvitsen alkoholia. Käydä asioita läpi. Sitä ei vaan näin pian jaksa miettiä liikaa ja pitää taas muistaa että ottaa pehmeän laskun ettei taas ahdistu ja lamaannu ja sitä rataa. Eli juurikin hiljaa hyvä tulee pätee taas tässäkin. Tämäkin on nyt uusi kokemus, jota en ennen älynnyt. Toivottavasti vaan näitä kokemuksia ei tarvitsisi enää kovin monta käydä keräämässä juomisen tiellä. Jos se oma “pohjani” alkaisi jo löytymään.

Hyvä idea tuo avoimin mielin ja puhtaalta pöydältä lähtö, mutta unohtamatta kompastuskiviään.

Kärsimättömyys on holistin perisynti ja iltarukoushan kuuluu ‘Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä - heti!’ Asioiden pitäisi lutviutua päivässä kun on vuosikymmenen (tai kolme) käyttänyt sotkeakseen ne :slight_smile:

Sulla on hyviä voimalauseita käytössäsi, lisätäänkö niihin vielä ‘Ole armollinen itsellesi’? Yritä vaatia itseltäsi vain sen verran mitä vaatisit hyvältä ystävältäsi. Minä ainakin olin paljon anteeksiantavampi muille kuin itselleni…

Hei,
Itse olin reilun vuoden juomatta ja retkahdin sitten nyt ennen mennyttä joulua, ja joulu-pyhät menikin sitten joka päivä maistissa. Nyt on kaksi viikkoa tätä uutta raittiutta takana, joten kommentoin tässä sinuun retkahtamista. Taitaa olla niin, että harvoilla se raittius onnistuu ihan kertalaakista, joten älä missään tapauksessa heitä pyyhettä kehään, vaan jatka raitistelua entistä viisaampana. Itselläni oli muutamia vuosia sitten välillä lyhyitä selviä kausia esim. katkojen avulla, mutta aina retkahtamisen jälkeen se juominen vaan paheni. Loppuaikoina en juonut enää mistään ilosta tai hauskuuden saavuttamiseksi, vaan join siksi että otti päähän mihin tilanteeseen olin itseni ajanut. Todella surullista aikaa se oli.

En ole lääkäri ja siten asiantuntija, enkä missään tapauksessa halua olla pessimisti tai mustamaalaaja, mutta nuo mainitsemasi lihasnykimiset voivat olla ensimmäinen merkki ongelman syventymisestä ja siirtymisestä ihan tosi pahoihin ulottuvuuksiin. Minulle itselle ainakin erilaiset lievät tai pahemmat lihasoireet ovat yksi vakava (itse asiassa se vakavin) peruste täydelliselle raittiudelle. Olen myös kokenut kunnon viinakrampin eli useamman minuutin tajuttomuus- ja kouristuskohtauksen. Tämä siis parin raittiin päivän jälkeen :exclamation: . Onneksi silloin oli läheisiä paikalla… :neutral_face:. Olen jostain lukenut, että kun on yhden kerran kunnon krampin saanut, on ko. alkoholi-epilepsialla taipumusta uusiutua. Siinä on jo leikki kaukana eli kyseessä ei ole enää mikään koulupojan krapula, joka paranee päivän tärinöillä ja oksennuksilla.

Olet nyt yhtä kokemusta viisaampi :sunglasses:. Tsemppiä sulle raittiudessa :slight_smile: !
.

Mielestäni tässä on hyvää ja kannustavaa vertaistukea ja omien kokemusten jakoa, jota tällä palstalla kaivataan paljon mieluummin kuin koputonta vääntöä AA:n ideologiasta/toiminnasta tai jatkuvia lainauksia julkaistuista teoksista.

Veit sanat näpeistäni :slight_smile: Uskoisin että vertaistukea tästä plinkistä etsitään. Kyllästyttää tuon “”“”" viestit. Olenkin jo lopettanut niissä ketjuissa käymisen, onneksi niitä ei ole pakko tavailla.

Tänään ilokseni oli monta rohkaisevaa, ajatuksia herättävää viestiä.

´

Mukavahan se on nähdä että täältäkin saa vertaistukea. Kiitoksia kannustuksista. Itse en myös halua tulla tänne mistään kinaamaan. Toki mielipiteitä aina saa sanoa ja keskustella asiallisesti. Mutta ei pidä olla niin mustavalkoinen että oma mielipide olisi aina se ainoa oikea. Ja ihmiset ovat myös niin erilaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

Vieroitusoireista/krapulasta ja ahdistuneisuudesta sen verran, että en tarvitse mitään lääkkeitä nyt kun alkaa olokin olemaan normaali. Beetasalpaajaa otin Torstaina kun sydän hakkasi. Olen saanut niitä joskus krapulaan. Ei mulla muuten pumppu hakkaile tai tule rytmihäiriöitä. Nyt ei ole enää fyysistä tuskaa, muuta kun väsymys. Vähän aikaa on uni aina niin huonoa kun on dokaillut. Mutta yleensä maks. viikon päästä jo normalisoituu. Sitten kun raittiutta on vielä enemmän tullut, paranee unenlahjat vain entisestään. Vaikeinta on mielestäni raittiuden ylläpitäminen, eli toisin sanoen retkahdusten välttäminen. Täytyy vain keksiä siihen uusia keinoja ja miettiä mitkä asiat ovat ennen ajaneet minut juomaan, sekä tunnistaa tilanteet jolloin yritän itseäni petkuttaa. Yksi mikä tulee heti mieleen on se kun alkaa vituttamaan. Olen ollut taipuvainen siihen, että pidän sen sisälläni ja odotan että menee ohi. Jos vaikka käyttäisi tätä paikkaa ahdistuksen tilittämiseen. Eikä niitä lupauksia. Yksi päivä vain kerrallaan.

Lauantai on tänään. Varmasti joku ryyppykaveri sieltä soittelee ja pyytää juomaan. Noh, tänään en juo. Ei tee edes mieli nyt kun on selvinnyt viime rännistä.