Selvänä tai kännissä, aina pää sekaisin

Sanottakoon heti että tä on mun ensimmäinen viesti täällä. Pakko johonkin purkaa ahdistusta. Olen taas aloittanut ns “selvän kauden”, koska mielenterveyteni ei jaksa tuota liika dokaamista. En ole kehittynyt vielä kovinkaan pahaksi dokuksi (luojan kiitos) mutta hirveää harmia toi juominen on kuitenkin jo ehtinyt aiheuttaa. Olen päälle kahdenkympin ja juomishistoriaa 9 vuotta. Aina on vaan määrät noussut ja haitat lisääntyneet. Nykyään juominen saattaa jatkua useita päiviä, toisinaan se saattaa kuitenkin jäädä kahteen tai jopa yhteenkin päivään. Jos nyt jotain karkeaa arviota pitäisi laittaa, niin joku 3-4 päivää viikossa menee keskimäärin. Mutta vaihtelee tosiaan. Joskus jää yhteen iltaan, joskus jatkuu viikon. Välillä on taukoja, sinnittelen kuukauden, ehkä kaksikin selvinpäin. Näinä aikoina huomaan kuinka paljon elämällä saattaisi olla tarjottavana, jos juominen loppuisi. Kuitenkin se viinanhimo voittaa jossain vaiheessa ja taas lähdetään juomaan. Ennemmin tai myöhemmin olen aina samassa tilanteessa, ellen pahemmassakin. Fyysinen krapula kestää 2 päivää, moraalinen kestää kauemmin. Tulee pelkoa, ahdistusta ja itkua. Unettomuus alkaa vaivaamaan ja toisinaan sydän rynkyttää niin voimakkaasti että pelkään että se pysähtyy. Selvinä päivinä olen usein masentunut tai yliaktiivinen. Sellaista helvetillistä mielialan vaihtelua ja tunnemyrskyä. En saa mitään aikaiseksi, muisti on huono eikä keskittymisestä tule mitään. Tuntuu kuin kaksi mieltä tappelisi koko ajan pään sisällä. se toinen, joka ei yhtään halua viinaa ja se toinen joka selittelee ja kieltää ongelman ja haluaa viinaa. Helvetti se on raskasta. Mä tiedän et mulla on jonkinlainen alkoholiongelma, mutta en pysty täysin myöntämään että kyseessä olisi alkoholismi, koska mielestäni mulla ei ole kuitenkaan alkoholistin ominaisuuksia. Tiedä tästä alkoholismista sitten, sille kun on olemassa miljoona eri määritelmää. Ja kun en pysty sanomaan olevani alkoholisti, niin AA:sta ei silloin voi olla hyötyä. Se on jotenkin sellainen viimeinen paikka, kun on täysin sen tiedostanut ja myöntänyt että on alkoholisti. Hankalaa olla tällainen rajatapaus. pelkään myös sitä että elämäni tulee aina olemaan tätä edestakaisin sahaamista. Välillä juodaan ja sitten taas yritetään olla juomatta ja taas mennään. Pelkään että minun tulee nähdä hirveä helvetti ennen kuin saan tarpeeksi vilpitöntä halua raitistua. Toisaalta taas mielessä pyörii, että jos en ole alkoholisti, niin saatan jonain päivänä hallita juomiseni sen verran ettei siitä tule näin paljon haittoja. Tulee kännissä sählättyä oikein kunnolla, joka aina johtaa kovaan morkkikseen ja raittiuslupauksiin, krapulat on nykyään paljon pahemmat kuin jokunen vuosi sitten. En tiedä, mistä johtuu itsesäälinen, huomionhakuinen käytös humalassa. Saatan olla todella inhottava ja ilkeä läheisilleni. Se on hirveää, koska selvinpäin en ole yhtään sellainen ja arvata saattaa mikä morkkis siitä tulee kun on haukkunut ja loukannut läheisiä ihmisiä tai jos käyttäytyminen on aina lapsellista ja haittaa itseäni ja muita. Pää myös sekoilee joskus, pimenee päässä ja alan riehua. En ole koskaan onneksi lyönyt, mutta riehunut ja viskellyt tavaroita. En kiellä sitä ettenkö ehkä saattaisi olla alkoholisti, mutta vahvasti mulla on sellainen tunne että liika juominen johtuu mielenterveydellisistä ongelmista. Alkoholi taas lisää näitä ongelmia, ongelmat saavat minut helposti taas juomaan. Oravanpyörä on valmis. Olin mikä olin, sen ainakin tiedän ettei viina sovi mulle lainkaan. Ainakaan tällä hetkellä. No, nyt koitetaan taas olla selvinpäin. Puolitoistaviikkoa ollaan nyt oltu. Mieli myllertää edestakas. Mä taidan olla mielisairas. Odottelen tässä A-klinikan lääkäriaikaa, että saisi jotain droppia tähän sekopäähän. Oli pakko kirjoittaa, helpottaa ahdistusta, vaikkei ketään kiinnostaisikaan. Ne, jotka kärsivät näistä samantyyppisistä ongelmista, toivon tosiaan että saadaan asiat joskus jollain tavalla kuntoon. On tämä helvettiä välillä :frowning:

Tervetuloa joukkoon. Kyllähän tuo teksti vähän siihen viittaa, että sinulla on valittavana joko juomisen tie tai sitten raitis tie. Alkoholin vaihtaminen niihin A-klinkan droppeihin on vähän huono ratkaisu. Jos haluat valita sen raittiin tien, niitä droppeja ei tarvita, eikä ne myöskään raittiuteen kuulu. Jos haluat valita sen juomisen tien, niin niistä dropeista saa aikaiseksi todellisen riesan. Perinteisten luomujuoppojen kanssa vielä pärjää, mutta viina ja pillerit on sellainen sekoitus, että AA:kin nostaa kädet pystyyn ja ohjaa huumeidenkäyttäjien palavereihin. Niitä taas (Narcotics Anonymous) järjestetään vähän heikonlaisesti, kun oikein kukaan ei pysy kuivilla sen vertaa, että kävisi palaverin ovet aukaisemassa.

A-klinikka sinällään on aivan hyvä osoite. Sieltä saa aivan hyviä neuvoja ja aivan hyvää tukea. Siellä vaan on sellainen minun mielestäni ikävä tapa, että ensin kysytään, haluaako vähentää vai lopettaa. Aika moni jää siihen vähentämisen ajatukseen kiinni siinä toivossa, että saisi vielä juoda vähän. Eihän siinä sinällään mitään pahaa ole. Tuolta voi vähentäjien puolelta lueskella, miltä sellainen elämä maistuu ja kuinka hyvin vähentäminen sujuu.

Lueskele palstaa kaikessa rauhassa ja pohdi asioita. Kyllä se elämä siitä selkiintyy. Nuo kaksi mieltä ovat minun mielestäni totta ja olemassa. Niistä se mieli, joka haluaa juoda, on todellisempi. Se, joka haluaa olla juomatta, on enemmän julkikuvan luonteista. Sekään “minä”, joka haluaisi juoda, ei oikeastaan haluasi juoda. Sillä on vain niin paska olo, että mikä tahansa mömmö tuntuu paremmalta. Tuon pahan olon työstämistä selvän pään kannsa se raitis tie tarjoaa.

Kyllä mä uskon, että se mieli tasaantuu kun olet juomatta :slight_smile: Ja jos ei tasaannu vaan taustalla on jotain mielen ongelmaa niin siihenkin löytyy apu ja juominen ei ainakaan auta. Tutulta kuulostaa nuo kuviot. Paljon voimia alkuun!

Moi Anzero,
useimmista vastaan kävelevistä ihmisistä, jotka on alkoholisteja ei voi mitenkään sitä päätellä ulospäin. Useimpien ihmisten tuttavapiiriin kuuluu ihmisiä, joista ei voisi ikinä ajatella, että he ovat alkoholisteja. Mutta ovat silti. Meitä alkoholisteja on monenlaisia. Omalla kohdalla mietintä “rajatapaus” teeman ympärillä kesti vuosia. Meitä alkoholisteja on monenlaisia, älä anna omien mielikuviesi hämätä. Kun jaksat, niin lue ihmisten keskusteluketjuja täältä, niin huomaat, ettei sellaista alkoholistin prototyyppiä oikeasti ole olemassakaan. Nyt alkuun tsemppiä vaan, uusi minäkin täälä.

Lääkkeistä sen verran että eikai mitkään mielialalääkkeet nyt niin kiellettyjä voi olla vaikka alkoholiongelma olisikin. Diapamit on sitten asia erikseen, joista olen kuullut hurjia tarinoita alkon kanssa. Mutta jos kuukauden respan ottaisi ensi alkuun ahdistukseen ja antabuskuuri niin tuskin siitä voi haittaakaan olla. Ainakin ne siellä suosittelevat että kannattaisi ottaa antabuskuurin aikana pahimpaan hätään pameja. Ei kuukaudesta parista vielä riippuvaiseksi jää. Se kyllä edellyttää sitä antabuksen ottamista. Muuten voi tulla rumaa jälkeä jos alkaakin juomaan ja syö diapamia. Nämä lääkeasiat on tietysti aina vähän sellainen kaksipiippuinen juttu, kun todennäköisesti tosiaan mieli virkistyy kun on ottamatta viinaa tietyn ajan. No, katsotaan mitä lääkäri on mieltä. Tiedän kyllä itsekin että lääkkeet eivät ole ratkaisu juomisen lopettamiseen, mutta mielestäni ne saattavat olla alkuun ihan paikallaan kestämään pahimman yli. Kyllä mulla on mielessä että lopettaisi juomisen, koska en kykene tällä hetkellä vähentämään ainakaan pitkäksi aikaa. Kokemuksesta tiedän. Mutta sitten on juuri se toinen ajatus. Jos pystyisi olemaan pitkään juomatta ja saisi pään kuntoon ja kokeilisi uudestaan. En tiedä, toisaalta taas haaveena olisi raitis elämä. Tämä on taas tätä “toisaalta ja toisaalta” ajattelua mistä ne kaksi mieltä käyvät taistelua. Noh, ehkä se mieli siitä tasaantuu ajan kanssa ja oppii ymmärtämään kumman suunnan valitsee jne. Aika näyttää, se edellyttää vaan pitkää raittiutta että saisi pään kuntoon. Ei se AA mikään poissuljettukaan vaihtoehto ole. Mutta tuntuu että se on tarkoitettu vähän hurjemmille tosialkoholisteille :smiley: Kiitoksia kannustuksista :slight_smile: Kyllä mä jokatapauksessa uskon parempaan huomiseen ja toivon sitä teille kans.

Kuinkahan hurja on hurja alkoholisti? :smiley: Minulle riittää, että on sen verran hurja, ettei omin voimin onnistu lopettamaan. Kyllä sillä juomisentiellä loppumatkasta alkoholi osaa pitää huolta ihan ominvoiminkin. Jos omat voimat eivät raittiuden tielle lähtemiseen riitä, on apua kyllä tarjolla. Apua on tarjolla kovin monenlaista. Mietihän aivan itse, haluatko halvinta, vai kalleinta, vai parhaiten auttavaa? Toisin sanoen - millä perusteilla haluat hoitomuotosi valita? Tee vaikka taulukko. Kuinka tärkeitä asioita sinulle ovat: Hinta, vaikuttavuus, oma ajankäyttö, Hoidon saatavauus, tarjolla olevien hoitojaksojen määrä myös tulevaisuudessa jne… Itse taisin reilu vuosi sitten kokeilla melkein kaikkia vaihtiehtoja. Nyt kyllä tietäisin, miten itseäni neuvoisin, jos olisin uudestaan samassa tilanteessa.

Kuinka moneen kertaan olet aikonut lopettaa ja aloittaa ja lopettaa …, kunnes uskot, ettei pää sellaiseen kuntoon parane, että sitä voisi taas viinan kanssa ryhtyä kostutttamaan. Eipähän se sinällään haittaa, jos joku taas kerran kokeilee asiaa minunkin puolestani. Itselläni tämä lopettaminen on ollut sen verran haastavaa, etten halua uudestaa aloittaa lopettamista. Aivan ratkaisevan tärkeää itselleni oli oivaltaa valinnan lopullisuus. Ei alkoholia - edes haaveissa.

Tuntemattomassa sotilaassa oli Anzero niminen hahmo. Rokan kaveri muistaakseni. Rokka olisi varmaan Anzeroa varoitellut “Noihin Diapamenihin älä sie Anzero koske. Ne on alkoholisteille paholaisen keksintö. Jos siulle Anzero lääkäri tarjoaa diapameja, niin lähe het pois. Eti itelleis parempi lääkäri.”

Mielialalääkkeidenkin (SSRI) kanssa on vähän sama juttu. Useimmiten täysin turhia, joskaan ei niin kauhean vaarallisia. Niitä voi kyllä kokeilla, kun raittiutta on takana puolisen vuotta. Jos ei raitttius vie masennusta mennessään, niin ehkä sitäkin sitten pitää alkaa hoitamaan. Lähes aina masennus poistuu, kun panee korkin kiinni.

Kuulostaa helvetin tutulle! Itsekkään en koe olevani alkoholisti, koen, että minulla on alkoholiongelma, ole itse myös masentunut ja ajoittain ahdistunut ja “lääkinnyt” näitä oloja alkoholilla ja siitäkös ne sitten vasta paisuukin. Samanlaisessa oravanpyörässä olen kuin sinä ja siitä yritetään kovasti pois… Antabus purkki kaapissa, en tiedä ole vielä varma aloitanko vai yritänkö vain tahdonvoimalla. Käyn myös terapiassa. Mielialalääkettä olen syönyt kolmisen vuotta, mutta ei sekään auta, kun samalla juo hirveät määrät välillä alkoholia. Olen tässä yrittänyt olla kokonaan ilman alkoa, mutta eipä ole onnistunut. Vähentänyt olen… mutta esim viime viikonlopun pe ja la meni karseessa kännissä ja sunnuntaina ja eilen ja tänään ollut todella tyhjä olo… Kyllä me tästä vielä noustaan, haluan uskoa niin, ja uskonkin. :stuck_out_tongue:

tervetuloa! itsekkin olen uusi.

Anzerolle omalla kokemuksella sanoisin, jotta mikäli A-klinikalle olet menossa ja lääkäri sieltä erinäisiä nappeja tarjoaa niin ota vaan se Antabus matkaan. Niistä -pam loppuisista napeista on hyvinkin mahdollista saada itselleen sellaisen riesan jotta 3-5 vuoden päästä tätä viestiä lukiessasi sanoisit, jotta "perkele kun olisin sitä Kanteletta ja Smokki_ja_Sikari setää kuunnellut.

Tutkimuksien mukaan 1/3 ihmisistä jää aivan helvetilliseen koukkuun jo lyhyessä ajassa bentsoihin, 1/3:ssa se kestää sitten jo kauemmin ja 1/3:lle koukkuuntumista ei tapahdu juuri lainkaan vaikkakin henkinen koukku voikin olla, pahakin. Alkoholistille tälläinen toinen päihde koukku onkin sitten portti jo pahenpaan helvettiin verrattuna aikaisenpaan…

Hienoo et on muitakin uusia. Tietää vähän etten mä ole ainoo joka on päästä pipi. Röhköpottu ei ne mielialalääkkeet mitään auta jos dokaa. Senkin takia en näe muuta vaihtoehtoa kun olla selvinpäin. Muuten ei mun pää tule kuntoon. Itse oon nyt syönyt antabusta viikon verran. on se ihan hyvä tuki, joskaan ei sekään ratkaisu. Itse olen joskus juonut senkin kanssa tai sitten muka unohtanut ottaa sen parina päivänä. Sitten on muistanut että nyt ei enää niin pahoja oireita tulekkaan. Tiedän myös pari vastalääkettä niihin oireisiin. Itselläni ainakin se antabus edellyttää sitä, että sen ottaa joka päivä.

onhan noita kertoja ollut. Varmaan parikymment kertaa :smiley: Siks tämä tuntuukin jotenkin epätoivoiselta. Mutta silti yritän uskoa vaikka väkisin.
Asian tekee vaikeaksi etenkin se että aina on se entinen elämä ihan siinä selän takana. Ryyppykaverit, kaikki ne väliaikaisesti hauskat hetket, se kun pääsee irti tästä selvänä olemisen kurjuudesta, lääkitsee itseään viinalla ja saa turrutettua oman pään ja pääsee karkuun todellisuudesta. Sitten se todellisuus palaa ja paha olo tulee korkojen kanssa takaisin. Ja jos nyt totuutta katsotaan silmiin ni todellisuudessa se että humalassa olisi oikeasti hauskaa on aika lyhytaikaista. Muuten se on vaan sitä ns. pakenemista omasta itsestään.

Musta toi kuulostaa enemmänkin vieroitusoireilta kuin krapulalta. Krapula on sitä kun olo lähtee vedellä, aspiriinilla ja unella.
Voisin veikata et pahimmat pelot ja ahdistukset lievenee mitä kauemmin olet sitkeästi juomatta ja hoidat itseäsi paremmin.

A-klinikan tropeista

Riippunee A-klinikasta ja yksittäisestä lääkäristä, millaisia lääkkeitä määrätään. Esim. Helsingissä on hyvin vaikeaa saada pameja (itselleni määrättiin vain kertaluonteisesti kun oli Seppo eikä se tiukempi lääkäri) eikä katkoilla kukaan muu kuin eräs Diapam-vieroituksessa ollut teekkari puhunut pameista mitään.

Pameissa on vaaransa. Eräs entinen ryyppykaveri kuoli 33-vuotiaana työvoimatoimiston nurkalle syötyään 70 kpl Oxapamia Gambinan ja Kosanderin kanssa. Em. teekkari taas kertoi, että pamiriippuvuus on alkoholiriippuvuutta vaikeampi, kun vieroitusoireet voivat kestää kuukauden kun taas alkoholista (pl unihäiriöt) vieroitusoireet ja taipumus kouristuksiin loppuu viimeistään kahden viikon kuluessa.

Itselläni on kokemusta SSRI-lääkkeistä - ne eivät tunnu yhtään miltään vaikka esim. Zyprexa on sikakallista. Väittäisin niitä jopa lumelääkkeiksi. Psykoosilääkkeet kuten Levozin tai Promatsiini taas väsyttävät aluksi ehkä noin muutaman kuukauden, mutta niihin kehittyy hyvin nopeasti toleranssi ja ne menettävät tehonsa täysin. Bentsoista kokemukseni on hyvin vähäinen koska ne eivät kiinnosta (väärinkäyttäjä joutuu ravaamaan yksityisellä ja ehkä ostamaan pamit kadulta ja sehän tulee kalliiksi). Saunan puolella on useita bentsoasiantuntijoita.

Zyprexa ei ole SSRI lääke vaan suhteellisen uusi psykoosilääke.
Itse olen ainakin saanut paljon apua SSRI (itselläni cipralex) lääkkeistä ahdistuneisuuteen, paniikkeihin ja hieman masennukseenkin.

Tervetuloa mukaan Anzero. Lupaava nicki sulla, kun siellä on tuo ‘zero’ :slight_smile:

Kannattaa muistaa, että päätöksiä loppuelämästään ei tarvitse tehdä tänään. Päivä kerrallaan vaan. Annetaan itselle vapaata siitä tuskailusta, mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu tai on tapahtumatta. Sitä kun ei kuitenkaan tiedä kukaan.

Tänään on raitis päivä :slight_smile:

Korjaus

Olen joskus syönyt Deprakinea (SSRI-lääke, ei vaikutusta). Se vaihdettiin A-klinikalla Zyprexaan (vaikuttava ainesosa Olantsapiini, käytetty alun perin skitsofreniaan ja on psykoosilääke). Zyprexallakaan ei ole mitään vaikutusta. Zyprexan ja Promatsiinin lisäksi syön Remeronia eikä silläkään ole vaikutusta. Imovanet joudun ostamaan epävirallista tietä ja se satunnaisesti käytettynä auttaa unettomuuteen. Helsingissä unettomuuteen määräävät mielellään lumelääkkeitä; A-klinikalla allergialääke Atarexia ja tk:ssa lumelääke Melatoniinia jos on alkoholismianamneesi. Sekakäyttäjät ovat meitä alkoholisteja itsevarmempia, älykkäämpiä ja esiintymiskykyisempiä; he kyllä saavat vaikka mitä Tenoxista lähtien.

Kiitos hyvistä vastauksista, tsemppaamisista jne. Kumma kun heti vähän helpottaa kun joku tietää mist puhun. Olen tässä viikon puhunut lähinnä itseni kanssa vaan näistä ongelmista. Heti vähän piristi mieltä kun jengi laitti vastauksii. Lueskelin tätä palstaa kans. Tuntuu ihan oikeelta paikalta :slight_smile: Mul on nyt sellanen suunnitelma täsä et syön antabusta, käyn niillä a-klinikkakäynneillä taas ja harkitsen AA:han menoa. Sanotaan nyt sekin että mä oon käynyt aa:ssa ennenkin. Mutta nyt jotenkin hirvittää ajatus mennä sinne taas. Muutenkin pelkään tuontyyppisiä paikkoja, jossa on paljon ihmisiä. Puhuminen on myös niin vaikeaa siellä. Tuntuu etten koskaan keksi mitään järkevää sanottavaa ja toiset puhuu niin hienoja etten oikeen tahdo aina ymmärtääkään. Mä en muutenkaan ole mikään kovin häävi puhumaan. Toinen on se että ku mulla on jotain keskittymisvaikeuksia niin huomaan monesti istuvani vaan ihan zombina siellä niin että kaikki mistä siellä puhutaan menee toisesta korvasta ulos. Mutta laitetaan harkintaan. Silloin kyl pitäisi “päättää” se että on alkoholisti.

Suunnitelmahan tuntuu ihan hyvältä. Toteuta se.

Sinällään kenenkään ei tarvitse AA:ta puhumisen takia pelätä. Omalta kohdaltaan sen puheenvuoron voi halutessaan vaikka sivuuttaa. Puhuminen ei myöskään ole kilpailulaji, eikä sitä tarvitse harjoitella tai suunnitella. Jos on sanomista, niin sanoo. Jos ei ole sanottavaa, on hiljaa. Nimenomaan tässä suhteessa Moni on kertonut oppineensa AA:ssa hyvinkin paljon. Samanlainen asia se asiansa kertominen on, kuin kaikki muutkin. Harjoittelemalla sen oppii. :smiley:

Älä nyt revi hermojasi, mutta deprakinekaan ei ole SSRI-lääke vaan epilepsian ja manian hoitoon enempi käytetty lääke… :laughing:

Ei sun tarvitse sitäkään päättää :slight_smile: Ryhmissä voi käydä ‘tunnustautumatta’ alkoholistiksi. Hae avoryhmiä ensin ja kokeile useampia - ikärakenne ja yleinen ilmapiiri on kovin erilainen riippuen ryhmästä. Ryhmä on kuitenkin myös yhtä kuin sen jäsenet, joten voit ihan hyvin kertoa ettet tiedä mitä ajatella omasta itsestäsi, mutta että alkoholinkäyttösi ei ole hanskassa. Tai että kuuntelet tällä kertaa, kiitos. Siellä on ihan vaan hei ihmisiä :slight_smile:

Haluaisin kysyä, saa vastata jos haluaa. Kuinka moni teistä on aa:lainen? Jos ei ole kuinka kauan/hyvin raittius on pysynyt muilla keinoilla? Millaisilla? Kiinnostaisi vaan tietää. AA:laiset usein sanovat että muita mahdollisuuksia harvoin on. Ja edelleen, harkitsen tosissani menemistä sinne. Se nimettömyys siinä on tosi hyvä asia. Kenenkään ulkopuolisen ei tarvi saada tietää eikä juoruilla mitään eikä ole velvoitteita tms. Ainoa mikä siinä em. lisäksi on hankalaa on se häpeä tulla takaisin sinne ja taas lähtee pois, tulee jne… tiedän, sinne on tervetullut takaisin eikä tarvitsisi hävetä mutta jostakin mulle tulee se ajatus mitä muut musta ajattelee ja on tä niin helvetin noloa kun se raittius katkeaa.

Mä olen ‘sekakäyttäjä’ ts. käyttänyt AA:ta ja A-klinikkaa :slight_smile: Paaaljon kirjoja, ajattelua, liikkumista, omaan itseeni tutustumista. Raittiutta vuodesta 1997. Ryhmissä käyn ehkä kuusi kertaa vuodessa nykyään.