Selincro???

Joo tilanne aika huono, kun pakkomielle päihteisiin vie ja tuska ja ahdistus parhaimpia kavereita.
Kesä lähtenyt lapasesta juomisen suhteen. Päällimäinen ajatus on, että olisi pakko raitistua muuten ei tule mistään mitään. Minulla on taustalla useita raitistumisyrityksiä, mutta pysyvästä raittiudesta en ole saanut kiinni. En oikein ymmärrä mistä kiikastaa, vaikka kokemuksesta voin sanoa, että raitis elämä on kuitenkin paljon parempaa. Olen ollut jo muutaman vuoden AA:ssa, mutta 7kk:den raittius pisin tähän asti. Onko kyllä kuitenkin vahva usko ja luottamus AA:han, mutta ei vaan natsaa. No ajattelin mennä kuitenkin takas ryhmiin, kun vaan hieman olot tästä tasoittuu. Ollen aika ajoin todella epätoivonen, kun ei onnistu… Huomenna menen lääkäriin ja pyydän selincroreseptin. En sen takia, että haaveilisin jostain kohtuukäytöstä, mutta ajattelin ottavan sen varalle, jos tuntuu liian voimakkaalta vastustajalta tuo alkoholi niin en sitten toivottavasti selincron tuella lähde könyämään ja pilaamaan taas kaikkea. En tunne valmistetta muuten kuin mitä olen netistä hieman lukenut… ONKO KELLÄÄN KOKEMUKSIA SELINCROSTA??

Luotat AA:han vaikka olet jatkanut juomista? Eikö se kerro, että se ei kenties toimi kohdallasi, saahan sitä toki aina uudestaan yrittää ja jos se tuottaa ees muutaman kuukauden raittiuksia, niin onhan sekin jo jotain.
Itse sun tilanteessa lähtisin hakemaan apua myös muualta…

Selincro-tropista taitaa olla aika vähän vasta kokemuksia, mutta kirjoitat, että “Päällimäinen ajatus on, että olisi pakko raitistua muuten ei tule mistään mitään. Minulla on taustalla useita raitistumisyrityksiä, mutta pysyvästä raittiudesta en ole saanut kiinni.”. Tällöin suosittelisin ennemmin Antabusta kuin Selincroa. Selincron tarkoitushan on vain vähentää juomisesta syntyvää mielihyvää, mikäli se ylipäätään sulla niin toimisi.

En usko, että haluat tai edes kykenet juomaan vain muutaman (eihän se ole edes kivaa tuollaisen lääkkeen kanssa). Ja mikäli lääke toimii, jätät sen ottamatta koska alkoholisti toimii niin (lähes aina).

Mitäpä jos menisit A-klinikalle, sieltä katkolle, sieltä johonkin yhteisöhoitoon (tai muuhun jatkokuntoutuspaikkaan), takaisin AA:han ja Antabus joka aamu naamariin, etkä joisi enään koskaan ikinä tippaakaan viinaa?? Tai sitten vain jatkat juomista, kärsit tuskista/ahdistuksista ja keksit syitä miksi juuri sinä et voi näitä edellisiä neuvoja edes harkita? :sunglasses:

A on aakkosten ensimmäinen kirjain, mutta aakkosissa on muitakin kirjaimia. Eli voisi olla hyödyllistä kokeilla muitakin tapoja AA:n kylkeen. Uusi harrastus, asiasta avoimesti jutteleminen joko kavereille tai psykologille, mietteiden kirjoittaminen, kevyen itsetutkiskelun harrastaminen etc. saattaisivat olla hyväksi lisäavuksi.

Miten tuo 7kk muuten meni? Omalla painollaan vai ns. kärvistellen? Itse en siis ole mitenkään suurvisiiri tai fakiiri juomattomuuden / raittiuden polulla - kysyin lähinnä siksi, että itselläni meni reilu 3kk aiemmin “kärvistellen” ja vääristä syistä selvänä lähes pakolla ollen ja nyt on mennyt reilu 3kk (taas) huomattavasti “helpommin” - joskin toki paikoitellen on ollut hankalaakin - aiempaan verrattuna. Sitten kun sen itselleen oikean syyn löytää niin korkin kiinni pitäminen on huomattavasti helpompaa kuin “ladattu ase ohimolla” selvänä kärvisteleminen pakon edessä - oli se pakko sitten antabus tai olosuhteet.

En minä näistä sen enempää mitään tiedä, kunhan kirjoittelin ajatuksiani. Nämä eivät ole siis mitään absoluuttisia totuuksia.

Ihan hyvähän tuo 7kk on jo. Ei muuta kuin takaisin ryhmätoimintaan. Olisi hyvä analysoida noita juomaan johtaneita syitä tarkemmin. A-klinikka siinä ohessa olisi varmaan ihan hyvä.

Itsekin retkahtelin moneen otteeseen kun ei se raitis elämä vaan alkanut kantamaan. Nykyisen pitkän raittiuteni (25v.) alussa kävin juuri A-klinikalla reilut puoli vuotta . AA:ssa eilen viimeksi. :smiley:

Motivaatio sulla näyttää olevan kunnossa. Kun minä olen onnistunut niin kyllä samoin sinullekin käy !

Jos jo vuosia olet yrittänyt AA:n kanssa eikä onnistu, niin ehkä voisi asiaa ajatella niinkin että joku muu menetelmä voisi toimia paremmin?

Tietysti, onhan se niin tuttua ja sikäli turvallista tehdä samoin kuin aina ennenkin… se on helpompaa kuin kääntää suuntaa ja lähteä ihan eri linjalle.

Tiedän, tiedän, tästä tulee sanomista… monen mielestä ainoa oikea tapa on mennä yhä vaan uudestaan AA-ryhmiin ja toivoa että tällä kertaa sitten asiat tapahtuisivat eri tavalla vaikka teenkin samoin kuin aina ennenkin.

Tuosta selincrosta en tiedä mutta reviaa olen joskus kokeillut. Ei toiminut, ei. Niiden kanssahan saa juopotella eli ei mielestäni ole sopiva lääke alkoholistille. Kokeile Antabusta, sen kanssa ei juopotella :smiley:

Tuskimpa tuollainen on kenenkään mielestä ainoa oikea tapa, mutta joidenkin mielestä se saattaa olla ehdottomasti väärä tapa alun alkaenkin. :wink:

Selincro ei liene tosiaan paljoa kummoisempi lääke kuin pidempään markkinoilla ollut ReVia. Siitä jaana.muru jo edellä kertoikin. :slight_smile:

Joillain on muuten sellainen ajattelutapa, että tukikeinoja saa kokeilla vain yhtä kerrallaan, vaikka raitistuminen on monien eri osatekijöiden summa. Jos käyt AA:ssa, se ei estä sinua menemästä myös A-klinikalle, tai käyttämästä Antabusta, tai hakeutumasta vaikkapa päihdekuntoutukseen.

Edellä mainitut eivät myöskään poissulje sitä ettetkö voisi tarvita päihteetöntä ystäväpiiriä, hyviä harrastuksia, terveellistä ruokavaliota jne. jne.

Ei ole mitään yhtä ihmepilleriä tai yhtä ihmehoitoa joka ratkaisee kaikki ongelmat simsalabim. Tukikeinoja ja apua on saatavilla, mutta suurin duuni on jokaisen tehtävä ihan itse. :slight_smile:

Mitä ehdottaisit nimimerkille vaihtoehtoiseksi muodoksi ? Jos kerran kyseenalaistat yhden tavan mihin sinulla on tietysti täysi oikeus niin olisi fiksua jos voisit avata muunlaisia tapoja ?

Kyllähän tuo asioiden tekeminen tapahtuu erittäin suurimmaksi osaksi AA-kokousten ulkopuolella. Viikossa on 168 tuntia ja jos kokouksissa menee vaikka neljä tuntia viikossa niin 97,6% on sitä muuta aikaa jolloin asioita voi tehdä eri tavalla tai samalla tavalla kuin ennenkin tai olla tekemättä ja usein se tekemättä jättäminen onkin se pahin teko.

Vinetto esitti oikein hyvän kysymyksen.

Useinhan on kysymys kokonaisvaltaisesta elämäntapojen muutoksesta, jopa koko maailmankatsomuksen muuttamisesta, ja selviytymisestä sen avulla.

Olisi siis ehdottomasti paikallaan selventää millaisia perusvaihtoehtoja on olemassa.

AA on melko tarkkaan siihen kuuluvien maailmankatsomuksen määritellyt, ja uskon että sen toimiminen monissa tapauksissa perustuu juuri siihen selkeän ideologian omaksumiseen.

Kaikille ei ilmeisesti sitten kuitenkaan elämänkatsomukseksi sovi se, että päätetään että itsellä ei voimia elämiseen ole, vaan raitistuminenkin onnistuu vain jos asia annetaan korkeamman voiman hoidettavaksi… tulos riippuu sitten tietysti siitä josko korkeampaa voimaa sattuu huvittamaan laittaa juuri kyseisen ihmisen asiat kuntoon. Joskus huvittaa ja joskus ei. Samoin opetukseen kuuluu se, että parantuahan ei ikinä voi, vaan selvänä kärvistelläkseen on sitten pysyttävä mukana samoin uskovien piirissä loppuelämän ajan, ja hoidettava, hoidettava sitä tautia, ylläpitoa tarvitaan.

Jos se toimii, niin hyvä on, ja jos tuo ajattelu käy yksiin sen kanssa mitä itse totuutena pitää, niin asia on kunnossa.

Mutta, jos ei onnistu, senkin varmasti muutamassa kuukaudessa huomaa, niin onko viisasta osan aikaa uskoa ettei minusta mihinkään ole, en minä tälle mitään voi enkä kuitenkaan ikinä voi edes parantua ja sitten osan aikaa ajatella päinvastoin, eli uskoa että tästähän minä selviydyn, minä voimaannun päivä päivältä ja lopputulos tulee olemaan se, että tämän asian suhteen olen riippumaton, hyvinvoiva ihminen.

Nämä ovat niin toisiaan korville lyöviä katsomuksia että ei ole ihan viisasta jakaa päiväänsä siten että osan ajasta toimii ja ajattelee toisella tavalla ja toisen osan aivan päinvastoin.

Omakohtaisena kokemuksena voin kertoa, että selviytymisen alkuvaiheessa, hetimmiten lopettamisen jälkeen, jouduin psyykkaamaan itseäni hyvin intensiivisesti, jokusen ensimmäisen päivän melkein tauotta… jos siinä olisin osaksi päivää kääntänyt kelkkani päinvastaiseen suuntaan, ja vielä lähtenyt johonkin päinvastaista uskoa todistavien sanansaattajien ryhmään tekemään tyhjäksi päivän aikana saamiani voimavaroja niin tuskin tässä nytkään selvin päin kirjoittaisin.

Kannattaa siis, minun mielestäni, tehdä ihan selkeä valinta sen suhteen mihin suuntaan aikoo elämänkatsomuksensa muokata. Kumpaankin suuntaan kulkien on mahdollisuus ainakin elellä juopottelematta, mutta kun asiaa miettii, voinee ottaa huomioon että siinä on mukana paljon muutakin, siinä elämänkatsomuksen valinnassa. Edestakaisin juoksemin päinvastaisten ajattelutapojen välillä ei yleensä saa aikaan muuta kuin väsymistä eikä se voi johtaa yhtään mihinkään, siinäpä sitten pomppii kuin jojo ylös ja alas.

Kun noissa asioissa on kysymys aika isoista periaatteellisista valinnoista, tuo ajattelutapa kun sitten koskee elämää kokonaisuutenakin eikä vain sitä otanko töistä tultua huurteisen vai nautinko vaan kraanavettä niin asiaa tosiaan kannattaa miettiä ennenkuin syöksyy yhtikäs mihinkään. Ja minusta kannattaa miettiä ihan itse, ihan omista asioista kun on kysymys, ja ihan itse tässä on omien ajatustensa kanssa elettävä -toivottavasti pitkään.

Niinpä olen sitäkin mieltä, että ensimmäiseksi kannattaa ihan vaan yksinkertaisesti olla sen verran juomatta että ajattelukykyä samentavat kemikaalit ehtivät päästä haihtua ja muutenkin ehtii hiukan rauhoittumaan, valinta on varmasti enemmän itselle sopiva kun sitä ei ole kovin hätiköiden ja pahassa laskuhumalassa tai hiprakassa tehnyt.

Ehdotan siis pysähtymistä asian miettimistä varten, selvin päin.

Minä en aio väittää että minun maailmankatsomukseni olisi ehdoton totuus (ainakaan kaikille muille kuin minulle itselleni), mutta en oikein sulata sitäkään että joku muu, täysin päinvastaisesti maailmaa tulkitseva väittää että “koska minäkin näin olen ajatellut ja selvinnyt, niin kyllä sinäkin” . Asia vaan ei mene noin. “Todistajien” marssittaminen lavalle kuin helluntaiseurakunnassa ei lopultakaan todista yhtään mitään. Kun kerran on olemassa aivan yhtä paljon päinvastaisella tavalla selviytyneitä.

Jaaha, tässä on sitten taas MM:n tarkoitushakuinen fundamentalistinen tulkinta AA:sta.

Esimerkiksi minä en suhtaudu noin ja uskon, että muitakin on.

Olin aikoinani neljä vuotta juomatta oman päätöksen perusteella ja minulla oli hyvä vaimo tukenani, joka myös lopetti. Tosin syitä oli muitakin, hänellä ei ollut ongelmaa.

Kun sitten taas aloin olin yksin ja koitin lopettaakseni monia konsteja, ensin itsekseni sitten A-klinikkaa, psykologeja ja psykiatreja ja antabusta. Ei tehonnut.

Aa-ryhmästä sain kuitenkin sen ymmärryksen ja tuen, joka auttoi lopettamaan.

En kuitenkaan koe antaneeni toipumistani kenenkään muun hoidettavaksi vaan itse siitä vastaan käyttämällä niitä välineitä, jotka minulla toimivat.

En voi väittää parantuneeni kuten MM koska epäilen, että jos alan juomaan olen pian samassa tilassa kuin ennenkin. Ehkä MM voi sit ja on siten parantunut. Minä olen vain toipunut.

En muista, että kukaan olis arvostellut MM:n tapaa lopettaa juominen. Minusta se on hienoa ja kunnioitettavaa. Mikä sitten lienee syynä, että pitää jatkuvasti esittää AA huonossa valossa.

Laitan jonon jatkoksi oman kokemukseni, joka puolestaan eroaa molemmista edellisistä:

Minulle AA-ohjelma toimi. Siis ohjelma, ei ryhmät/kerho/vertaistuki vaan ohjelma. Sen jälkeen, kun olin ottanut kummini kanssa kolmannen askeleen lausumalla sen rukouksen, olin 6.5 vuotta juomatta ja siitä ensimmäiset vuodet kokonaan ilman juomishimoa tai juomisajatuksia. Olin raitis. Kävin silloin tällöin palavereissa, koska 12. askel kehottaa saattamaan sanomaa, mutta jätin ne sittemmin turhautuneena.

Kuudennen raittiin vuoden aikana alkoi elämässä tapahtua sellaisia ikäviä asioita, että koin Korkeamman Voiman hylänneen minut, ja kun usko loppui niin myös kolmannen askeleen vaikutus loppui. Miten olisin voinut uskoa KV:n poistaneen juomishimoni, jos en pystynyt uskomaan, että mitään korkeampaa voimaa on olemassa?

Jotta ei jää sellainen mielikuva, että juomishimoni olisi poistunut ensimmäisellä tai edes toisella AA-käynnilläni niin totean vielä, että sitä edelsi toki usean kuukauden kulkeminen ryhmien pyöröovissa. Ja koko ajan tilanteeni vain paheni, ensimmäiset selviämisasema- ja sairaalareissuthan tulivat vasta sen jälkeen kun olin aloittanut AA-käynnit ja oppinut, että olen alkoholisti ja voimaton juomiseni ja elämäni suhteen. Ellen olisi saanut ohjelmaa niin en varmasti olisi pysynyt mukana, en sitten tiedä missä kuosissa elämäni olisi nyt, jos olisin jäänyt pois ja uskonut edelleen, että minulla ei ole mitään valtaa oman elämäni suhteen.

Hymm… Ei natsannut selincroresepti terveyskeskuslääkriltä, koska ei ollut kirjoittanut sitä vielä kenellekkään ja ei halunnut ottaa minua koekaniiniksi moniongelmaisuuteni takia… No se ei ihan hirveästi mua harmita, koska olen todellakin hakemassa täysraittiutta ja luulen, että Antabus tässä alussa kainalokeppinä olisi minulle parempi vaihtoehto… Kuitenkin aion myös käydä ryhmissä ja pyrkiä muutokseen… Minä en edes oikein pystyisi tällä hetkellä kuvittelemaan muuta vaihtoehtoa, kuin että palaisin ryhmiin. Minulle ne ryhmät antaa myös “lähes” joka kerta suuren määrän henkistä hyvinvointia, jota ehdottomasti tarvitsen raittiuden tiellä… Mutta joo, toivon itselleni kuitenkin parasta jatkoa :smiley: Ja muille kans…

Ihan hyvä että sinulla on oikea asenne. Kyllä sinulla vielä kaikin puolin hyvin alkaa menemään.Minä uskon näin.

Parvessa on hyvä lentää - tänäänkin !

Jos AA:n ideologia tuntuu itsestä oikealta niin se on silloin sitä.
Ja niinollen asenne on ihan kohdillaan , kuten Vinettokin totesi.

Sitten ovat kuitenkin nämä ihmiset, jotka, kuten yksi nainen kertoi, joutuvat ristiriitaiseen tilanteeseen kun pitäisi luopua omasta ajattelusta ja omasta elämänhallinnasta, jättää se korkeamman voiman käsiin, voiman jonka olemassaoloonkaan ei usko.

On sitten tietysti tämäkin porukka joka realisteina ymmärtää että jos noita jumal-olentoja sitten joukossamme vilahteleekin, niin eiköhän heilläkin ole tähdellisempääkin tekemistä kuin lopettaa just minun juomistani niin ettei minun itse tarvitse vaivautua.

Raittiutta ja menestystä toivotan minäkin, eikä minulla ole mitään syytä olla uskomatta etteikö elämä alkaisi selkiintymään.

Kuitenkin, jos taas käy niin, että tuo oppi ei tehoakaan, niin ehkä sitten voi joskus kääntyä toiseenkin suuntaan ja yrittää … ei siinäkään hommassa mitään menetä, jos nykyinen suunta ei ole päämäärään johtanut.

Se on varmaan sitä elämän positiivisiin asioihin keskittymistä. :mrgreen:

Ja mikäpä olisi iloisempaa ja positiivisempaa hommaa kuin muiden raitistumistapojen ja väärin sammutettujen tulipalojen ruotiminen. Eihän ne luuserit edes osaa ajatella omia ajatuksia tai voimaantua oikeaoppisesti.

Yks_naisen tulkinta AA:n oikeaoppisesta toiminnasta on myös hänen yksilöllinen näkemyksensä. Varmastikin se on lähellä Bill Wilsonin alkuperäisiä aivoituksia, mutta myöskään Wilson ei ole sama kuin AA.
Wilson oli uskonnollisesti sitoutunut, jota AA puolestaan ei ole.

Jos joku haluaa vain käydä ryhmissä kuulemassa puheenvuoroja ja/tai puhumassa itse ja saa siitä tukea raittiudelleen ilman että noudattaa 12 askeleen ohjelmaa, se on ihan sallittua. Itse asiassa aika monikin tekee niin, ja pärjää ihan ok.

Kyllä nimenomaan ryhmän ja vertaistuen funktio on oleellinen. Muutenhan jokainen voisi hengata issekseen jonkun Korkeamman voiman huomassa eikä mitään toveriseuraa edes tarvittaisi. :slight_smile:

Mutta luulempa, että esim. MM:n ristiretkeen AA:ta vastaan liittyy paljon kätkettyjä pahoja fiiliksiä: purkamattomia asioita sisällä jotka olisi pitänyt joskus purkaa mutta jotka on laitettu luurangoiksi kaappiin tai maton alle.
Voin tietysti olla väärässäkin, mutta tällainen ajatus on ollut mielessä.

PS. Ja edelleenkään: minäkään en käy AA:ssa joten minullekaan se ei ole ensisijainen keino. Viime sunnuntaina tosin harkitsin mennä, mutta teinkin jotain muuta. Pidän kuitenkin kaikkia raitistumisen tukikeinoja hyvinä tai ainakin kokeilemisen arvoisena, ja jos erilaisten raitistumisen tukikeinojen nähdään “lyövän toisiaan korvalle” niinkuin MM asian muotoilee, on jotain hiton pahasti vinksallaan.

Kuinka ihmeessä joku voi näin piintyneesti vuodesta toiseen pahoittaa mielensä muiden ihmisten raitistumisesta? :open_mouth:

Asia ei vaan mene noin”, käskee hän. Ei noin, älkää raitistuko, älkää todistako, älkää olko helluntaiseurakunnassa? Hän ei sulata sitä.

Bloody hell. Mahtaa olla möykky sisällä.

Itse asiassa Bill W oli se velmu, joka etsi kaikenlaisia muita vaihtoehtoja (esim. LSD). Tohtori Bob oli parivaljakosta se, jonka tarina kannattaa lukea, jos haluaa ymmärtää mistä ohjelmassa on kysymys.

Jos pelkkää vertaistukea haluaa saada, niin vaihtoehtoja on muitakin kuin AA. Ainakin A-klinikan ryhmät ja A-kilta tulevat heti mieleen.

Kyllä, moni syrjässä asuva AA:lainen elää juuri noin. Ja tuo oli oma kantava voimani raittiina vuosinani; minä ja KV. Kahdestoista askel kehottaa saattamaan sanomaa kokemuksesta, voimasta ja toivosta, mutta ei se kehota käymään x määrää viikossa palavereissa.

Juu u. Wilsonin LSD -kokeiluista ollut keskustelua useinkin. :slight_smile: Tuohon aikoihin monetkin etsivät hengellisyyttä LSD:stä ja jonkin aikaa väitti löytäneensäkin sitä; mm. Beatles.
Siinä kun alkoholi ja esim. stimulantit yleensä boostaavat ihmisen egoa ja egoismia, hallusinogeenit voivat saada egon unohtumaan ja ihmisen saamaan kokemuksen johonkin suurempaan ja kosmiseen sulautumisesta.

Kiitos tiedosta. :smiley: Ai että A-klinikallakin on ryhmiä? No kaikkea sitä oppii.

Mutta: mitä jos haluaakin pelkkää vertaistukea hakea AA:sta? Siihen ei liene mitään nokan koputtamista kellään, kunhan jokseenkin selvinpäin paltsuun menee.

Totta. Eihän se kehota edes lopattamaan alkoholin juomista. No, ethän sä kai ole lopettanutkaan? :slight_smile:

.

Kiitos, Blue Trane. Pärjään kyllä, voit olla ihan huoleti :wink: Katsos, minulla on muistisääntö: Se kovimmin huutaa, joka eniten pelkää. Ja mikä sen kovempaa huutoa kuin henkilökohtaisuuksiin meneminen :question: