Seesamin matka päivä päivältä

Tuo on hyvin viisas oivallus ! Minulla on vapaus valita - tänään.

Toinen viikko lähenee loppuaan ja taas tämä perjantai tuntuu tiukalta paikalta. Viime päivät on sisältänyt niin paljon (ei-alkoon liittyvää) selviytymistä minun skaalallani ja olen rutinoitunut siihen, että kun olen näin reipas ollut niin siihen otan sitten “ansaitusti” ja kunnolla… :angry:

Siitä olen kuitenkin ylpeä, että selvisin viikolla olleista parista illanvietosta juomatta eikä edes tehnyt mieli. :slight_smile: Huomiota kyllä oma juomattomuuteni sai koska ulkomaalaisia sisältävässä porukassa puhuttiin suomalaisista juomatavoista ja joku sitten kertoi kuinka suomalaiset joko ottaa olan takaa tai on täysin ilman (katse minuun kääntyen). Koska porukka oli vieras niin mitään enempiä kyselyitä ei asiasta kuitenkaan tullut.

Nyt sitten loppuilta peukaloiden pyörittelyä ja kärvistelyä. Miksi ihmeessä ikinä piti mennä aloittamaan yksin juominen ja vielä sen kytkeminen melkein kaikkeen tekemiseen?

Voimia seesami!! Täälläkin ollut levottomuutta ilmassa, alkoi ihan yhtäkkisesti. Laukasiko toimettomuus ja pieni väsymys? Olin pitkälläni hetken mutta nousin ylös etten nukahda koska päiväunien jälkeinen tokkura on jo tunnistettu heikoksi ja huonoksi olotilaksi. Luin juuri päiväkirjastani muutamat tärkeät kohdat. Nyt lisää vettä ja luen ne vielä uudelleen ennenkuin lähden ulkoilemaan. Mene sinäkin ulos, vaikka pieneksi ajaksi?

Ollaan yhteydessä, joohan? Tule kertoon miten ilta jatkuu? Tsemppejä!

Täyteen repsahdukseenhan se tämä yritys päättyi. :unamused: Ja se repsahdus vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. :blush: Haluaisin olla niin paljon vahvempi ihminen, mutta en nähtävästi ole. Vihaan viinaa ja mitä se tekee minulle, mutta toisaalta sitä sitten on pakko saada. Anteeksi kun edes kerron tästä. Kun lopettajien foorumilla ollaan niin pitäisi lopettaa, mutta minulla se on nyt taas tosi kaukana. :cry:

Joo katkolle haluaisin, mutta miten ihmeessä sinne pääsee??? Olen lääkäreille käynyt puhumassa ongelmasta ja nämä vaan rustailleet paperille jotain rukseja perustuen kriteereihin mitä koneelta lukevat. Enkä kait noitten arvioiden perusteella ole sitten tarpeeksi ongelmainen… :confused: No, täytyy ilmeisesti vaan yrittää uudestaan, koska koko elämä lipsuu nyt ihan kokonaan hallinnasta. Alko on eka mitä ajattelen ihan missä tilanteessa tahansa ts. millloin sitä saa, miten selviän jos sitä ei saa… :frowning: Ja onhan sitä alkoa otettu nytkin kun tätä kirjoitan… Miten muuten edes tähän voisin. Eikä kuulu tämä me lopettajiin sitten ollenkaan, mutta en osaa nyt tätä “minun” ketjuani muualle siirtää. Anteeksi vielä kerran.

.

Valinta on sinun. Meistä kukaan, ei voi ketään, laittaa käsirautoihin. Ja estää lähtemästä alkoholin hakuun. Voimme vain olla tukena pyrkimyksessä, johon itsekkin pyrimme. Minullekkin kävi repsahdus alussa mutta onneksi pystyin jatkamaan juomattomuutta. Kiitos kaikille tukijoille. Nouse ylös, älä jää rypömään siihen. Ota opiksi. Jatka juomattomuutta rakas kanssakulkija! Voimia :smiley:

No niin, nyt olen taas raittiutta hakemassa. Pakollinen katko tuli kun pääsin psykiatrisille osastolle ja nyt yritetään eteenpäin antabuksen avustamana. En voi väittää etteikö humala yhtään houkuttelisi, mutta ei oikein uskalla kunnolla ottaa antabusreaktion pelossa. Kolme olutta tuli juotua kyllä lomalla hitaaseen tahtiin (tunti per pullo) kun ajattelin, että pitäähän sitä nyt sitten kokeilla millaisen olon antabus aiheuttaa alkoholin kera. :confused: Ei tullut antabusreaktiota pienoista kuumottelua ja punastumista lukuunottamatta, mutta ei tullut myöskään hyvä olo vaan epämiellyttävä ja turvonnut. Ehkä se tästä siis lähtee taasen, vaikka motivaatio on tämän kuten niin monen muunkin asian suhteen hakusessa. Onneksi jatkuu vielä tuo osastohoito ja sen jälkeisestäkin ajasta on jo suunnitelmia tehty. Nyt tulee siis olemaan vähän enemmän turvaverkkoa ympärillä eikä tarvitse ihan yksin vain yrittää eteenpäin.

Palaanpa nyt kertomaan vähän kuulumisia tälle foorumille kun elämään kuuluu niin hyvää ja toivoisin, että minun kokemukseni voisi antaa toivoa myös muille ongelman kanssa painiville. :slight_smile:

Ensi viikolla tulee täyteen viides kuukausi ilman alkoholia. Nyt alkaa elämä raittiina tuntua ihan itsestäänselvyydeltä ja oikein havahduin kun tajusin yhtäkkiä asioita miettiessäni, että minä en ihan aidon oikeasti edes kaipaa juomista!! :slight_smile: Vielä kuukausi-pari sitten en todellakaan olisi voinut vielä sanoa samaa. Pieni haikea kaipaus oli aina taustalla, mutta sain juomisesta pysyttyä erossa ajattelemalla miten vaikea kerran hurmiosta olisi sitten taas päästä eroon.

Olen antabuksella ja syön nyt toista kuuria. Ylivoimaisesti vaikein paikka tänä aikana tuli eteen silloin kun oli ensimmäinen kuuri loppumassa. Olin koko ajan raittiudesta jotenkin ajatellut, että kunhan nyt tämän kuurin loppuun ja sitten katsotaan uudestaan. Kun tuli uudestaan katsomisen aika niin vaikeaa oli, siinä päiviä pyörittelin mielessäni juomisen himoa ja juodako vai eikö juoda kunnes sitten havahduin ja marssin lääkäriin uusimaan reseptin. Se oli ehkä jollain tapaa minulle käännekohta, jossa suljin oven perässäni.

Tuon jälkeen olen ollut esimerkiksi useamassa alkoholipainoitteisessa juhlassa niin, että ei ole juominen edes käväissyt mielessä. Ja hyvin on mennyt. Toki on joitain kyselyitä tullut ihmisiltä tyyliin “minkä takia?” ja siihen sitten vaan todennut jotain “tällä kertaa näin” tai muuta ympäripyöreää. Itsekseen ollessa olen myös selviytynyt useista sellaisista tilanteissa, joissa olisin aiemmin ottanut kännit päästäkseni ikävästä olosta pois. Nyt sen ikävän olon joutuu vaan kestämään, mutta ei mikään hankaluus ikuisesti kestä. Pitää vaan koittaa jotenkin kestää ja uskoa siihen, että kyllä se vielä tästä helpottuu.

Koska minulla on kuitenkin vasta muutama kuukausi takana tätä niin en voi tietenkään mitenkään täysin ylipäässeeksi itseäni julistaa. Ehdinhän tässä olla sen n. 20 vuotta alkoholiinmeneväinen tätä ennen. Nyt minulla on kuitenkin toiveikas olo. Nautin elämästä ihan tälläisenä ja on mukava aina aamulla herätä uuteen päivään. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakiin niin minusta olen saanut elämäni takaisin. Tai ehkei minulla koskaan edes olekaan elämää näin hyvänä ollut!

Täytyy myöntää, että tämä kaikki kuulostaa jotenkin ylihyvältä ollakseen totta. Jos itse olisin jonkun toisen kirjoittamana tämän lukenut vaikka viime syksynä kun tännekin ekaa kertaa kirjoitin niin olisin varmaan vaan hymähtänyt “kiva, kiva, mutta ei se niin helppoa ole”. No ei ole ei! Mutta elämän ei kuulukaan aina olla helppoa. Nyt kun on niistä vaikeammista kohdista selvinnyt (kop kop!) niin voin sanoa, että palkinto on sen arvoinen! :slight_smile:

Pitää muuten tuohon edelliseen viestiin lisätä, että varmaan jonkinlainen merkitys alkoholista eroonpääsemisessä on myös sillä, että kerroin ensimmäistä kertaa ongelmasta myös muille. Se ei ole enää minun oma salaisuuteni vaan nyt alkoholiongelmasta tietävät läheiseni sekä myöskin työterveyshuolto. Jos joku on samanlaisessa tilanteessa niin suosittelen lämpimästi puhumista.