Seesamin matka päivä päivältä

Joku joskus jossain kertoi heroiinista että se on hänen suurin rakkautensa. Minä voisin sanoa samaa alkoholista. Olen elänyt viime vuodet vain alkoholin tuottaman nautinnon takia ja sitä varten. Samanaikaisesti alkoholi on myös suurin vihamieheni joka tuhoaa haaveni ennen kuin olen päässyt niitä edes toteuttamaan, tekee tyhjäksi kaikki saavutukseni ja alkaa todella vaarata omaa olemassaoloani.

Tänään on päivä 2 selvin päin 10 päivän putken jälkeen. Koska olen normitoimistoaikoja töissä tuo alkaa olla minulle aika pitkä putki muuten kuin loma-aikoina. Seuraukset toki sen mukaiset eli heräämisestä nukkumiseen - siis sammumiseen - ja taas heräämisestä jatkuneen viikonloppujuomisen jälkeen olin niin lopussa ettei töistä tullut mitään ja hakeuduin päihdeasemalle myöntämään avuttomuuteni ongelman suhteen.

Olen 30 ja risat. Alkoholi on ollut minulle “aina” ongelma siis ihan niistä ensi kerroista jolloin sain alkoholia maistaa. Ennen omille muuttoa alkoholin käyttö pysyi kuitenkin aika hillittynä, siis muutamina persekännittelyinä vuodessa. Muutamia uhkatilanteitakin noina vuosina oli, tyylin hankeen sammumista, josta kuitenkin ihmeellä selvisi. Yliopisto-opintojen alettua aloin jo vajua hukkateille ja muistan ihmetelleeni kerran opiskelija-asunnon nurkassa olevaa komeaa kossupullojen kokoelmaa. Noihin aikoihin liittyi myös se kun ekaa yksin ryypiteltyäni lähdin päiväsaikaan kulkemaan kaupungilla ja kuinka huikealta se tuntui omaa tajuntaa vääristi viinan vaikutus mutta ulospäin näytin kuin keltä vaan kadullatallaajalta.

Vuodet tuosta vierivät ja olin välillä parisuhteessa jonka tuhoutumiseen lienee viinallakin jokin vaikutus. Sitten taas yksin asumista. Työpaikat vaihtuivat, työtehtävät vaihtuihvat nousujohteisesti aina vastuullisempiin. Viina kulki siinä mukana mutta rajoittui yleensä vain viikonloppujuomiseen, jonka seurauksena tuli siinäkin kyllä mokailtua ihan kiitettävällä tavalla varsinkin taloudellisesti heräteostoksia tehdessä. En oikein tiedä missä vaiheessa hiipien huomasin se minun “ongelmallinen alkoholinkäyttö” (johon suhtauduin jopa hieman hilpeästi) onkin ihan puhdasveristä alkoholismia, jossa on huomattavasti enemmän alkoholin värittämiä päiviä kuin selviä sellaisia.

Pitkästä historiasta tämä nyt ei ole aivan ensimmäinen kerta kun alkoholinkäyttöni on itseäni mietityttänyt. Viimeiset kaksi vuotta on kuluneet enemmän tai vähemmän rypistellen ongelman kanssa, suurimmalta osalta jälkimmäisellä tavalla. Viime vuonna olin kahteen kertaan päälle kuukauden juomatta ja senkin jälkeen seurannut käyttöäni. Melkein joka viikko olen päättänyt että tämä on se viikko jolloin juon viimeiset viinat, mutta jotenkin tämä päätös on aina pyörtynyt kun parin päivän selvä aika on taas saanut olon niin hyväksi että krapulan kauheudet ja vierotusoireet ovat ehtineet unohtua.

Mikä tästä kerrasta tekisi nyt erilaisen? Ei ehkä mikään. Ehkä se, että nyt kerron yrityksestäni muille. Tai nyt ylipäätään kerron ongelmastani muille. Tämä on nimittäin ollut synkkä salaisuuteni jota olen varjellut kaikkien katseilta. Muiden seurassa olen aina ottanut normaalisti tai normaalin rajoihin, kukapa sitä olisi tiennyt, että normiseurajuopottelun lisäksi olen ottanut etkoja runsaasti ja kotona odottivat myös laskuhumalaan uuteen nousuun saavat tropit.

Haluaisin pystyä olevani kohtuukäyttäjä mutta näin monen vuoden räpistelyn jälkeen en usko että se on minulle mahdollista ja kyllähän tämä aika katkera paikka on sekä aika itsetutkiskelulle. Pitää löytää muut voimavarat arjesta selviytymiseen ja siitä nauttimiseen. Uskon saavani täältä hyviä ajatuksia siihen miten tuo tehdä. Kenties voisin myös AA:ta kokeilla, vaikka rima puhumiseen on korkealla niin en usko että aivan yksin pärjään.

Kiitos kun sain avautua.

Tervetuloa Seesami! Sovit kyllä joukkoon. Tarinasi kosketti sen vuoksi, että oma juomiseni muistutti kovasti kuvaamaasi noin viisitoista vuotta sitten.Uskoisitko, jos sanon, että tilanteesi ei tuosta juomalla parane? Olet aika paljon minua fiksumpi, jos lopetat nyt, etkä viidentoista vuoden päästä.

Lopettaminen voi olla vaikeaa. Raittiina eläminen puolestaan on varsin helppoa. Sitä ei kannata pelätä.

Sanoit, ettet usko pärjääväsi yksin. Itse edustan ihmistyyppiä, joka ratkoo asiansa yksin, enkä ongelmistani kerro. En juomisestanikaan halunnut kertoa kenellekään. Sitten vaan tuli henkinen seinä vastaan. Oli pakko lopettaa, että voisin katsoa itseäni peilistä. Se oli helpottavaa ja hainkin heti apua. Kerroin juomisestani muille juopoille. Vertaisille on oikeasti helppo avautua ja on helpottavaa kuulla muiden omia, erilaisiakin kokemuksia. Vapaasti en juomisestani edelleenkään kerro, enkä tule kertomaankaan. En varsinaisesti pelkää kertoa, mutta alkoholisti kun on jonkin sortin vammanen, niin en sitä viittaa itselleni ota :slight_smile: Mutta joo, lopeta ihmeessä…suosittelen!!!

Kiitos teille ystävällisistä sanoista!

Kolmas päivä meneillään ja tuntuu ihan naurettavalta miten vaikeaa on jo nyt. Töissä ollessa kävi todella moneen kertaan mielessä että kohtapa sitä pääsee kotiin lohtua ottamaan. :imp: Mutta päätös pysyi ja koitin vain siirtää ajatukset muuhun.

Toivon kuitenkin todella että tämä tästä helpottaa jossain vaiheessa. Vaikkei vieroitusoireita enää varsinaisesti tunnu niin arvelen henkisen ja fyysisen vierotuksen vielä ottavan ihan kunnolla aikaa. Oma iltajuomiseni ei nimittäin enää pitkiin aikoihin ollut mitään pientä tissuttelua vaan ihan tuhtia ottamista. Tyypillisesti vähän vahvaa siideriä tai olutta alkajaisiksi ja siihen sitten vielä pieni pullo väkeviä perään. Tuo siis se vähimmäisannos melkein, monesti tuli tehtyä tuosta vielä överimmät kännit arki-iltaisinkin. :blush: Nuo juomani määrät on niin mielettömiä etten uskoisi ellen tietäisi sitä omasta kokemuksesta mahdolliseksi. Niin sitä siltikin seuraavana päivänä töihin lähdettiin ja hyvin selvittiin urakasta. Rattijuopumuksen rajat varmaan paukkuneet kymmeniä kertoja. :unamused:

Jospa tästä puutarhatöihin jotta saa muita asioita edes vähän mieleen.

  1. päivä ja torstai

Tämä on se päivä jolloin olen yleensä repsahtanut mikäli on selvä alkuviikko takana (“nyt kun olen ollut NÄIN kiltisti ja osoittanut pystyväni olemaan ilman alkoa niin kyllähän sitä voi ottaa”). Tämä on myös se päivä jolloin yleensä olen ottanut arki-iltoina reippaiten silloinkin kun alkuviikko ei selvä ole ollut (“nyt kun on jo kohta viikonloppu niin voi ottaa sen kunniaksi että se on pian”).

Voi kuinka hupsua tuo holistin ajatuksenjuoksu onkaan. Tänään on kuitenkin selvä päivä ja olen ylpeä siitä. Tuntuu selkeältä ja rauhalliselta. Jopa vapauttavalta. Minun ei ole pakko ottaa. Minä tiedän etten voi ottaa joten voin vapaasti valita tai valitsematta kaikesta siitä muusta tekemisestä mistä alko on pitänyt minua poissa.

Viides päivä ja selvisin kaupasta kotiin ostamatta alkoholia vaikka viinapiru kuiskaili olallani todella voimakkaasti “anna nyt vaan mennä” kun katselin muiden kiliseviä ostoksia.

Maanantaina olisi AA ja kyllä se varmaan on mentävä, vaikka en ymmärrä mitä siellä sanon. Pidän yleensä yksityisasiani niin itselläni, että tuntuu vieraalta ajatukselta puhua tuntemattomille itsestään. Toisaalta taas haluaisin tästä nimenomaan puhua. Kun kukaan perheestä tai kavereista ei tiedä minun olevan alkoholisti niin on hieman vaikeaa kun ei kenenkään kanssa saa jakaa tunteitaan. Siksi minä täälläkin yksinpuhelua pidän. :smiley: Se saa minut tsemppaamaan, että kyllä minä tästäkin päivästä vielä selviän jotta saan raportoida sen edes tällä foorumille.

Hyvin selvisit kauppareissusta! Tsemppiä raittiin viikonlopun viettoon. :slight_smile:

Ei kai siellä AAssakaan ole pakko ihan kaikkea kertoa. Kerro sama, minkä kerroit täällä. Sinuna kyllä menisin käymään, jos yhtään tuntuu, että tukea tarvitset. Ei siellä varmaan ketään väkisin pidetä eikä palaamaan pakoteta, jos tunnet, että se ei ole sinun juttusi.

En ikänäni ole jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun vihdoin sain näppäillyksi A-klinikan numeron. Kaiken lisäksi siellä vastasi tuttu ihminen, mikä oli pahinta mitä saatoin kuvitella. No, sain tietysti ajan toiselle terapeutille ja kaikki alkoi sujua. Helpotti hirmu paljon, kun sai jollekin kerrotuksi, että minulla taitaa olla alkoholiongelma. Naisryhmässäkin käyn nykyisin, mutta vieläkin pitää vilkuilla ympärilleen, että näkikö kuka tuttu minun menevän klinikalle!

Koen A-klinikan erittäin turvalliseksi paikaksi. Raitista viikonloppua meille kaikille!

Seitsemäs ilta selvin päin. Tämä on myös pisin aika vuonna 2012 mitä olen ilman alkoa ollut…

Niin kuin sanottua juon yksin ja salaa, ja olen parhaani yrittänyt jotta kaikki tekemiseni olisi kyllästetty alkoholin huuruilla. Jos luen, juon. Jos teen käsitöitä, juon. Jos katson televisiota, juon. Tänä viikonloppuna on ollut ihana huomata ettei se kaiken mukavan tekeminen ihan mahdotonta olekaan selvin päin. Tietty intensiteetti siitä ehkä jää pois, mutta sen korvaa hyvä olo! On niin upeaa kun ei jatkuvasti voi pahoin ja ole väsynyt. Jaksaa virkeänä tehdä. :slight_smile: Nyt sitä tosissaan huomaa kuinka paljon alkoholi on omaan pahaan oloon vaikuttanut itse itseään ruokkivasti.

Vaikka nyt on hyvä olo niin uskon, että vaikeuksia on vielä matkan varrella paljon. Vaikeimmaksi arvelen muodostuvan se minun lopettamiseni perustuu vain ja ainoastaan omaan hyvinvointiin. Ei ole uhkaa perheen tai työpaikan menettämisestä eikä kukaan katsomassa perään. Vain minä. Olen ollut niin itsetuhoinen ja itsestä piittaamaton koko ikäni ettei ole ihan täyttä luottamusta siihen ettei ne ajatukset sieltä vielä joskus ponnahda esiin.

Minäkin ennemmin haluaisin ehkä A-klinikan ryhmiin, mutta asun pienessä kunnassa suuremman kaupungin kupeessa ja ne A-klinkan palvelut on varattu vain kaupunkilaisille - tai sitten täysin rappiolla oleville ulkokuntaisille. Näin ollen pitää sitä AA:ta kokeilla. Olen itse asiassa joskus aikaisemmin käynyt AA:ssa yhden kerran, mutta minut pelästytti pois se kun muut olivat vanhoja ukkoja ja minä kuitenkin nuorehko nainen.

Tuttua toimintaa minullekin. Yhdessä välissä huijasin muuten itseäni, keksin että voisin vaihtaa rytmiäni ja päästä siten viinasta irti. Kerran ne viikonloppujuomiset on tapa niin lopetanpa ne ja juon vain viikolla! Arvatkaa miten kävi :confused: Niinpä, ovelana join keskiviikkona tai torstaina mutta niin join myös viikonloppuna että eipä sitten toiminutkaan. Tosin en kai moiseen koskaan oikeasti uskonutkaan, kunhan sain luvan tuolla tavoin arkijuopottelullekin. Tuttua myös tuo että palkitsenpa itseni viinalla siitä että en ole juonut viinaa. Miten loistavaa ajattelua! :laughing:

Yhdeksäs päivä ja nyt alkaa selvät päivät tuntua itsestäänselvyydeltä. :slight_smile: Todelliset koitokset ovat tosin vasta edesspäin sillä seuraavien viikkojen aikana tulee olemaan melkoisen monta töihin liittyvää iltapippaloa mihin alkoholi kuuluu myös osana. Olen miettinyt pääni puhki miten selvitän nuo juomatta. Uskon ettei humaltuminen noissa tilauksiissa niinkään tule itseäni saattamaan kiusaukseen vaan se etten vielä tässä vaiheessa halua vetää huomiota juomattomuuteeni saati joutua sitä selittelemään. Lisäksi minun juomattomuuteni saattaisi herättää raskausepäilyjä ikäni ja sukupuoleni takia enkä oikein sitäkään haluaisi. Olen jopa miettinyt sitä vaihtoehtoa että otan näennäisesti jonkun juoman mutta jätän sen sitten juomatta ja heitän sitten vaivihkaa pois… :confused:

Miten olette muut tälläisissä tilanteissa toimineet?

Ehkä olisi hyvä ottaa oma linja jo alusta asti eli otat alkoholitonta juomaa. Myönnän että alussa nuo ovat kiusallisen tuntuisia tilanteita mutta vähitellen niihin tottuu. Ota vaikka testimielessä eka kerta eli alkoholitonta ja tee puolitieteellisiä havaintoja ihmisten reaktioista ja kommenteista ja totta kai raportoit tänne kuten hyvän tutkijan kuuluu tehdä :smiley: Lyönpä vetoa että yllätyt kuinka vähälle huomiolle juomattomuutesi loppujen lopuksi jää. Ihmiset eivät olekaan niin kiinnostuneita muiden lasien sisällöstä.

Luin aikasemmat viestisi ja tulin hyvin iloiseksi kun olet tehnyt päätöksen. Pidä siitä kiinni ! Mielestäni sinulla on vakavia ongelmia alkoholin kanssa mutta olet jo ottanut ensimmäisen askeleen uudella tiellä kun olet asian itsellesi myöntänyt !

T: Vinetto

Kuulostaa oikein hyvältä Seesami, onnittelut!

Noissa työhön liittyvissä pippaloissa on muitakin, jotka eivät juo. Yleensä jokainen meistä juopoista kuvittelee, että kaikki juovat kaikkialla. Näin ei todellakaan ole. Me alkoholistit ollaan kuitenkin vielä niukassa vähemmistössä.

Toinen aivan väärä luulo raittiutta tavoittelevalla alkoholistilla on, että kaikki kiinnittäisivät valtavasti huomiota juuri meidän juomiseemme. Eivät muuten kiinnitä. Meitä vaan pelottaa, koska alkoholistin leima hävettää ja alkoholistihan ei juo. Aika monet ihmiset ei juo.

Tässä vaihtoehtoja:

  1. Älä sano mitään, älä vaan ota,
  2. Sano, kiitos ei, otan vaan vettä
  3. sano, olen autolla
  4. sano, en voi juuri nyt ottaa
  5. sano, olen lopettanut alkoholin käytön toistaiseksi

Itse en sano mitään. En vaan juo.

Itsellä sama tilanne, ikä ja sukupuoli viittaavat mahdolliseen raskauteen ja piti maljoja kilistellä johtajan kanssa. Väkeäkin oli sen verran vähän, ettei onnistunut luoviminen. Käytin silloin särkylääkekuuria syynä, osa vahvoista särkylääkkeistä aiheuttaa kuulemma antabus-reaktion. Mutta tosiaan jos porukkaa on hiukankaan enemmän, kukaan ei varmasti kiinnitä asiaan mitään huomiota.

-Iiris-

Kiitokset taas paljon kommenteista! :slight_smile:

Kaipa se rohkeasti pitää lähteä alkoholittomalla linjalla. Nämä ensimmäiset illanvietot ovat onneksi sellaisia joihin osallistuu myös ihmisiä jotka eivät uskonnollista syistä juo ollenkaan tai kulttuurillisista syistä hyvin vähän ja porukkaa on muutenkin paljon, joten en ihan ainoa selvää linjaa vetävä varmasti ole. Myöhemmin sitten tulee sellaistakin pienemmän porukan illanviettoa eteen missä on totuttu railakkaaseen ryyppäämiseen ja minä ollut niitä jotka valomerkkiin asti kittaa viimeisten joukossa. :unamused: Jotain kertonee se että kun olen joskus meinannut autolla tulla tuollaiseen pippaloon niin muut osallistujat ovat olleet lähes kauhuissaan ja järjestämällä järjestäneet minulle kuljetukset, jotta vaan voisin ottaa täysin rinnoin osaa. Tässä nyt on vielä aikaa miettiä noiden suhteen strategiaa, mutta tällä hetkellä strategiat rajoittuu vaihtoehtoihin “en mene” tai “menen ja feikkaan juovani”…

Kyllä se hyvin menee. Jämäkkyys kannattaa opetella ja tehdä itselleen selväksi mistä on kysymys. Nämä ovat kuitenkin niitä perusasioita raittiudessa jotka seuraavat alati.

Olen ollut yli 24 vuotta yhtäjaksoisesti raittiina ja minunkin on edelleen keskityttävä em. asioihin varsinkin matkoillani ulkomailla . Kun sanon kohteliaan päättäväisesti Ei kiitos ! niin se itse asiassa on vain lyhennelmä lauseesta “Ei kiitos tänäänkään, en halua käynnistää hillitöntä juomaputkea jonka päättymisestä minulla ei ole minkäänmoista taetta mutta arvattavasti se loppuu hoitojaksoon mielisairaalassa ja tuolla yhdellä ryypyllä otan riskin tuhota sen kaiken hyvän joka näinä vuosina on kumuloitunut”

Hyvä on nuo asiat käydä läpi mielessään, ettei tule tilanne eteen jossa hädissään juo kun ei keksi mitään sanottavaa :slight_smile: ‘Ei kiitos’ toimii aina hymyn kera. ‘Ei tänään’ on ollut ok. ‘Ei nyt, katotaan sit myöhemmin’ voi toimia myös.

Sitten kun raittiutta on jo pätkä takana voi sanoa vaikka vähän provosoivasti ‘mä join jo’ jota olen menestyksellä käyttänyt kopioituani sen yhdeltä muusikkotutulta. Joskus se on herättänyt kysymyksiä jälkeenpäin, eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun joku on illan mittaan nykäissyt hihasta ja kysynyt ‘tarkoititko että sä olet juonut viinaa jo osasi?’. Josta on päästy sitten ihan hyväänkin keskusteluun, tukihenkilöksi asti.

Tai että olen lääkekuurilla. Tai että aamulla on lääkärintarkastus, tai aamupalaveri, tai … Mikä siinä on, että juomiseen keksi aina niin hyvät syyt :slight_smile:? Sama mielikuvitushan sitä on käytössä nytkin!

Sovittele itsellesi hyvät sanat, sellaiset jotka sopii sinulle.

Edith: Vinetto samalla asialla :slight_smile:

Tai kuten näyttelijä Antti L: “…olen jo juonut kiintiöni täyteen. Jos nyt joisin niin joutuisin juomaan jonkun toisen kiintiöstä…” :smiley:

Seesami,
minulle kävi niin, että ensimmäistä kertaa kun olin tilanteessa, jossa jouduin tai ehkä ennemminkin minulla oli mahdollisuus tehdä valinta, niin Ei kiitoksen sanominen tuotti suurta sisäistä iloa ja riemua sekä vapauden tunnetta. Yhä edelleen sydämessäni läikähtää onni, kun saan nuo sanat lausua. Se muistuttaa minua siitä, että nyt olen vapaa tekemään valinnan, juovana en ollut. :smiley: