Onneksi nykyään puhelimiin voi laittaa estot päälle jos ei halua tietyistä numeroista yhteydenottoja. :mrgreen:
^Joo. Se esto puhelimeen olisikin hyvä ja laittaisin jos saisin. Mun puhelinmalliini sellaista ei vaan näytä saavan, on kaksi muutakin ihmistä koettanut sitä asentaa. :mrgreen:
Muualle saa onneksi ja estot on facessa sekä whatsapp-palvelussa, että sitä kautta ei luikertele elämääni enää.
Heippa Elfiina. Siis apua, oli tasan samanlainen minun tarinani. Kaksi kuluttavaa vuotta tapailin alkoholi- ja päihderiippuvaista miestä. Ero on tuore. Ilmoitin viime viikolla, että nyt on mun mitta täynnä. Parina päivänä yrittänyt soittaa, olen sitkoillut, enkä vastannut puheluihin. Toivon, ettei soittaisikaan, koska olen niin herkillä tämän asian kanssa, että pelkään retkahtavani, jos pommitusta alkaa vielä tulla.
Suhteessa oli tosi paljon samankaltaisia piirteitä, kuin omassasi. Hän teki minusta henkilökohtaisen terapeuttinsa, eikä jakeluun meinannut upota, että en kykene enkä halua moista vastuuta niskaani. Hänen olisi haettava apua ammattitaholta.
Kännisissä puheluissa oli vuoroin tappamassa itsensä, kuolemassa muuten “olen huonossa kunnossa, en elä enää kauan”. Sanoin jossain vaiheessa että mä en mahda asialle mitään. Jos mies ei hae apua, vaan jatkaa rankkaa ryyppäämistä, henkikulta lähtee varmasti jossain vaiheessa.
Jossain vaiheessa sanoin myös, että mäkätykset ym. loppuvat, koska se näyttää olevan vain energiantuhlausta.
Yksi asia sai minut erityisesti kilahtamaan; miehen kitatessa kaljaa hän saattoi soittaa ja minun olisi pitänyt arvata, kauan menee tölkin tyhjentämiseen ja juoko yhdellä vai kahdella kulauksella tölkin tyhjäksi 
Emme asuneet onneksi samsn katon alla, mutta idioottina olin aika pitkään aina tavoitettavissa.
Sitten, kun kypsyin tilanteeseen enkä ollut enää silittämässä päätä, alkoi puhelut katketa miehen lyödessä luurin korvaan.
Asianosaisella oli myös tapana käydä kerta toisensa läpi rikkaita ystäviään, sekä sitä millainen kävelevä muotivaatteiden mallinukke hän on. Omasta vetovoimastaan hän jaksoi myös retostella. Tuskin pahoin alkoholisoitunut mies, jolla sisuskalujen ohella myös ulkoinen olemus on muuttunut, vetää naisia kovinkaan paljon puoleensaJossain vaiheessa hän valokuvasi esim. ruoka-annoksia, kaaosta asunnossaan, jonka oli saanut aikaan rännin aikana, tyhjennettyä kaljatölkkimerta. Nyt miehellä on syöksylasku kiihtynyt. Kavereita on tippunut ympäriltä. Tilalle astui muita itseään nesteytyksellä ruokkivia kallistelijoita. Juominen on poikinut lisäongelmia, joten tulevaisuus näyttää synkältä. Pohdin pitkään, etten voi hylätä häntä, koska hän on juomisensa vuoksi jäänyt kovin yksin. Sitten tuli vaan eteen tilanne, joka selkeästi osoitti minun olevan pelkkä hyödyke hänen elämässään. Hän sanoikin yhdessä viimeisistä puheluista että asenteeni häntä kohtaan on muuttunut ja oli siinä oikeassa. Valehtelisin, jos sanon, ettei tee nyt tiukkaa. Kyllä tekee, mutta en voi antaa periksi. Haluan elämältä muuta, kun toisen turvarättinä olemisen.
^ Teardrops, kuulostaa kyllä tosiaankin samanlaisilta nuo kokemuksesi, jännä lukea tuttua tarinaa, mutta toisen ihmisen elämästä.
Ja pysy sinäkin tiukkana vaan vaikka olisi vaikeaa, ajan oloon se on kuitenkin paras ratkaisu. Mä kun tätä eroa tein viisi kuukautta ja retkahtelin takaisin suhteeseen - tai sen raunioille - niin aloin nyt viime aikoina vasta tajuta että turhaan kulutan aikaani. Ja se puheluihin ja tekstareihin vastaamattomuus on toimivin ratkaisu. Mikä on sikäli minulle vaikeaa, koska olen luonteeltani spontaani ja keskusteleva, ja hiljaisuuden pitäminen on haastavaa. Mutta kun olen kevään aikana sanonut ja kirjoittanut niin pitkät tarinat suoraan miehelle, kun keskusteluyhteys katkesi ja alkkis vetäytyi niin harrastin facen tai tekstiviestien kautta viestimistä ja niihin purin tuntojani. Eli jos exäni haluaa asioita kelailla niin materiaalia löytyy! Mun mielenrauhani olisi ollut täydellisempi jos olisin voinut saattaa tämän suhteen päätökseen niin että molemmille osapuolille olisi jäänyt selvyys, edelleenkin nimittäin epäilen että alkkis kokee että olen vaan mykkäkoulussa ja siksi soittaa ja tekstaa - onneksi tosiaan verkkaan ja vähän. Ja kun en ole ennenkään juuri mykkäkouluja harrastanut niin toivottavasti tajuaa ettei tämä ole sitä. Mutta se yhteydenpito on parempi lopettaa kokonaan koska kokemuksesta tiedän että kohtahan tuo luikertelee elämääni takaisin, vaikka vaan ystävänä, ja siihen minulla ei tällä hetkellä ole paukkuja. En tiedä onko tulevaisuudessakaan, mutta hänen mielipiteensä ja asiansa on nyt tämän pitkän prosessin jälkeen pohjimmaisena mun mielessä ja keskityn nyt tähän omaan olooni ja hyvinvoinnin rakentamiseen.
Tuo kertomasi asennemuutos kuulostaa kanssa tutulta, samanlaisen herätyksen olen kokenut, kuten varmaan tuo edellinen kappalekin valottaa. Ja siksikin hyvä näitä tarinoita tänne kirjoittaa, niin sinun ja minun kuin muiden läheisten, avuksi seuraaville alkoholistisuhteeseen joutuneille. Muakin on suorastaan huvittanut lukea, kuinka tavallinen läheis/päihderiippuvaistarina se mun “hieno vuosisadan rakkaustarina” lopulta olikaan… 