Se rotkon reuna?

Aamuyötä kaikille,

Päädyin tänne yön unettomina tunteina lueskelemaan viestiketjuja ja kokemuksia, joista löytyi aika monia itsellenikin tuttuja tilanteita. Olen viimepäivät mietiskellyt taas alkoholinkäyttöäni ja suhdettani alkoholiin ja päätän kirjoittaa tänne. Se miksi olen tähän aikaan hereillä, johtuu viimeviikonlopusta ja siitä seuranneesta unirytmin menetyksestä ja krapulasta joka tuntuu nyt vasta hellittävän.

No mutta asiaan. Olen 22 vuotias opiskelija, joka käy lukukauden aikaan osa-aikaisena töissä ja pyörii aktiivisesti järjestötoiminnassa mukana. Nyt kesäisin olen tehnyt samoja töitä täysipäiväisesti. Tämän vuoden aikana on alkanut tuntua siltä, että alkoholin käyttöni sekä suhteeni siihen on muuttunut, vaikka se aina runsasta onkin ollutkin (jostain 16 kesäisestä lähtien). Luen näitä viestiketjuja ensimmäistä kertaa ja monta kertaa samaistun aiheisiin.

Miksi nyt tänne päädyin kirjoittamaan on se, että alkoholi tuntuu saavan (taas kerran) liian suuren otteen elämästäni. Rahat loppuvat, opinnot tökkivät, keväällä oli paniikkikohtauksia, paino nousee, väsyttää ja masentaa, sosiaaliset suhteet ovat toisinaan kiusallisia. Avataanpa näitä kohtia hiukan.

  1. Raha: Tarkoitukseni oli vielä perjantaihin asti olla viime viikonloppu juomatta, taittaa eräs lehti ja käydä kummipoikaa katsomassa, mutta perjantaina päädyin kaverini luokse juomaan olutta ilman suurempia suunnitelmia. Sunnuntaina sitten olinkin junassa palaamassa takaisin viikonlopun rälläysreissulta, jolla kortti oli vinkunut monet taksit ja baarit läpi. Rahaa meni aivan tolkuttomasti, ja tällä hetkellä luottokorttilaskuja on tulossa yli kuukauden tilin verran ja loppuvuodeksi olisi vielä suunnitteilla kaksi ulkomaan matkaa. Nyt täytynee tehdä budjetti siitä, miten paljon loppuvuonna tulee rahaa ja miten sen käyttää. Tarkoitushan oli alkaa säästää noita matkoja varten jo viime viikolla, mutta säästäminen päätyi perjantaikutinoista kolmen päivän rälläämiseksi ympäri suomea. Tällä hetkellä raha on suurin yksittäinen huolenaihe, koska en muutenkaan ole mikään kovin hyvä talouden pitäjä.

  2. Opinnot menivät keväällä aivan reisille. Osittain, koska työt ja järjestötoiminta veivät mukaan, mutta yhtä paljon vähintäänkiin krapulassa ja humalassa vietettyjen päivien ja iltojen sekä niitä seuranneiden väsymyskausien jälkeen. Usein saattoi olla viikkojakin energinen, mutta taas runsaan juopottelun jälkeen saattoi olla viikkoja, että oikein mitään ei saanut aikaan opintojen suhteen. Töissä oli pakko käydä, mutta opinnot eivät edenneet. Kesäaikaan töissä ollessa en arkisin alkoholia käytä, mutta viikonloput ovat usein sitäkin rankempia. Lukukausien aikana alkoholin käyttöni on tosi vaihtelevaa ja riippuu kaikista menoista. Toisinaan jos on suunnitelmissa ollut juoda vain pari niin homma onnistuu ihan hyvin, jos seurakin on sen mukaista. Kuitenkin useimmiten olen aina porukassa loppuun asti mukana, kun ei vaan malta lähteä pois jos bileet jossain jatkuvat. Mutta kuitenkin, ehkä noin 3-4 iltana viikossa lukukausien aikana tulee alkoholia käytettyä.

  3. Paino nousee: Olen lihonnut aika reilusti viime talven aikana, koska en ole kerennyt urheilemaan, jonka lisäksi tietysti alkoholista saatu energia. Sekin aika on kulunut krapulaan tai kännissä olemiseen, eikä piisaakaan. Kännissä oleminen on kerennyt myös haittaamaan opiskeluita.

  4. En ole muuta syytä paniikkikohtauksille (itse diagnosoitu), kuin alkoholinkäyttö. Tietenkin jonkin verran kiireinen ja stressipitoinen elämä vaikuttaa tähän, mutta pitäisin alkoholia suurena osatekijänä tässä. Lisäksi jossain vaiheessa kevättä oli aika suuressa määrin sydämen liikalyöntejä, jotka sinällään ovat vaarattomia, mutta epäilen niiden johtuvan juurikin liiasta alkoholin käytöstä ja tupakoinnista.

  5. Väsymystä ja masennusta on jossain määrin ollut aikaisemminkin ja en tämän vuotisia oireita masennukseksi vielä diagnosoisi. Tämän tyyppiset tunteet ovat kuitenkin mielestäni normaaleja ja niitä saavat (lähes) kaikki. Tuntuu, että alkoholi lisää ja pahentaa itselläni näitä oireita. Kesällä tätä on kuitenkin vähemmän, johtuen varmaankin valoisuudesta.

  6. Tuntuu, että monet uudet tuttavuudet suhtautuisivat minuun jotenkin nuivasti. Monesti ensivaikutelmat selvinpäin ovat olleet hyviä ja niin pitkään kunnes on ollut heidän kanssaan tekemisissä jossain illanvietoissa tai vastaavissa. Itse olen jossain vaiheessa päätynyt sellaisen raivokännäämisen puolelle ja annoksia on alkanut kulumaan ja jossain vaiheessa iltaa on huomannut olevansa huomattavan paljon enemmän päissään ja juoneensa enemmän kuin muut. Joskus tämän on huomannut ja tajunnut vasta päiviä tai viikkoja myöhemmin.

Olen miettinyt tällä viikolla, että olisin juomatta seuraavasta elokuun matkastani marraskuun matkaan asti. Alkoholin käyttöni ja rahan käyttöni humalassa on sen verran hallitsematonta, että marraskuussa ei varmaan tarvitse mihinkään lähteä, jos sama meno jatkuu. Toisaalta näitä muutamie viestiketjuja lukiessani on tullut mieleen, että kokeilisin olla täysin ilman alkoholia marraskuuhun asti tästä hetkestä lähtien ja kokeilla sitä kohtuukäyttöä sitten. Tietenkin viikon mittainen festarireissu voi olla näin ensialkuun aika turha yritys, joten ehkä päädyn ensimmäiseen vaihtoehtoon ja pyrin tarkkailemaan alkoholinkäyttöäni ja fiiliksiä.

Pidemmällä tähtäimellä minua on alkanut huolettaa se, että miten lähellä kunnon kuilun reunaa ollaan (luottotiedot menee, kaverit ei jaksa, työt menee poissaolojen takia) sekä se miten jyrkässä rinteessä tällä hetkellä mennään. Olen miettinyt, että olenko jo siinä pisteessä että alkoholia ei voi ottaa tippaakaan vai pystynkö vielä kohtuukäyttöön. Kännäämisjuomisesta olisin täysin valmis luopumaan, mutta se ei vain tahdo onnistua. Sitä tulee juotua, joko tylsyyteen tai pakoon stressistä tai pakoon yllämainituista seikoista.

Toisaalta taas lasi hyvää viiniä/olutta hyvän ruoan kanssa on melko välttämätön yhdistelmä intohimoiselle harrastelijakokille. Mielipiteitä, jos joku jaksoi lukea tänne asti?

p.s. Pahoittelut sekavasta ja varmasti virheitä täynnä olevasta tekstistä, mutta nyt nukkumaan ja ekaa kertaa tällä viikolla ajoissa töihin.

Tervehdys. Tuolta omasta ketjustani saa melko hyvän käsityksen tilanteestani, mikä sai alkunsa jotakuinkin kuvaamallasi tavalla. Mikä minä olen ketään neuvomaan, mutta sinä olet vielä siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, ettet ole tyrinyt asioitasi totaalisesti ihan jokaisella elämän osa-alueella.

Itselleni lopettamispäätös on aivan pakollinen ja ajankohtainen, sillä tuollainen luisu tapaa johtaa aina vain syvenevään syöksykierteeseen ja eräänä kauniina aamuna sitä herää ainoana maallisena omaisuutenaan vain kimppu erilaisia ongelmia, jotka hoitamattomina ruokkivat toisiaan ja sysivät syvemmälle kuilun pohjalle. Silti ajatus juomisen lopettamisesta tuntuu jotenkin utopistiselta, ja syitä uuden putken aloittamiseen löytyy juuri noista mainitsemistasi asioista.

Palstan vanhempien ja viisaampien neuvojen mukaan kannattaa varmaan aluksi pitäytyä tuossa yhdessä selvässä päivässä, tässä päivässä. Tuo paljon toisteltu lause “tänään en juo” on oivallinen elämänfilosofia tänään, tässä ja nyt. Voimia!

No niin, kirjoitellaanpa lisää…

Narsisti, luin ketjusi ennen kuin tänne kirjoitin. Se oli todella surullinen ja vaikuttava tarina ja osaltaan inspiroi kirjoittamaan tänne. En oikein osaa muuta kuin toivottaa sinulle jaksamista ja tsemppiä. Koeta löytää sitä kipinää olla selvinpäin. Itselläni juominen ei kuitenkaan ole kesällä töiden takia kuin viikonloppuista, mutta kyllä sitä keväällä saattoi hyvin mennä useita viikkoja lähes sadan annoksen (no ehkä noin 70) viikkotahtia, jolla kokoiseni tällä toleranssilla varustettu saa nupin sekaisin 3 iltana viikossa.

No olinhan tuossa yhden viikonlopun kesälläkin lähes selvinpäin. Tuli urheiltua viikonloppu ja sitten sunnuntaipäivällinen karkasikin käsistä ja päädyin kaverin luo aamuyöstä umpipäissäni ilman kotiavaimia. Ei sitä ilmeisesti osaa ottaa rauhallisesti ellei kokoajan mieti asiaa ja ole valmistautunut siihen. Eikä aina silloinkaankaan.

Se että uskaltauduin / päädyin kirjoittamaan tänne oli aika sattuman kauppaa. Olin pohtinut että voisi olla syksyn juomatta ja sitten päädyin googlaamaan hakusanoilla “juomisen lopettaminen”, mikä kertoo siitä että ehkä alitajuisesti tiesin itselläni olevan ongelma tai kehittyvä sellainen. Olin kyllä kavereille kevään mittaan puhunut, että vittu tästä kyllä kehkeytyy vielä kunnon alkoholiongelma. Tällä hetkellä on sellainen olo, että onko ylidramatisoinut tilannetta lukiessa monien muiden tekstejä, mutta toisaalta olen mittareiden mukaan kuulunut varmaan viimeiset neljä vuotta kuulunut riskiryhmään alkoholin käyttöni suhteen ja mopo keulii rotkoon hiukan liian usein.

Paljon ajatuksia on pyörinyt päässä aikaisemman kirjoituksen jälkeen. Se, että kirjoitin tänne laukaisi monia ajatuksia ja lähinnä viime päivätkin on tullut mietiskellessä kaikenlaista niin, ettei työtkään ole oikein sujuneet. Aikamoinen itsetutkistelu on lähinnä ollut päällä.

Mutta tänään oli taas normaali perjantai-ilta. Kävin pyörähtämässä eräissä tupareissa ja olin siellä selvinpäin. Se ei ollut mitenkään vaikeaa, koska asia on nyt viime päivinä ollut niin paljon mielessä ja viime viikonloppu vielä tuoreessa muistissa. Eiköhän se vanha kunnon viinanhimo vielä iske. Huomasin kuitenkin yhden mielenkiintoisen asian. Ihmiset vitutti. Sanotaan, että kaveriporukasta ne oikeesti hyvät tyypit nyt oli edelleen ihan ok, mutta sitten ne joiden kanssa on kaveri, mutta ei mikään ylin ystävä olivat suunnattoman ärsyttäviä. Tai ainakin loppuvaiheessa päihtyessään enemmän, siis ennen kuin lähdin sieltä kympin jälkeen. Lisäksi kun aina juopotellessa muistellaan vanhoja juopottelujuttuja, niin jotkin tarinat itsestäni tuntuivat peräti noloilta vaikka eivät niitä pahimpia olleetkaan. Kännissä olisin varmana naureskellut mukana.

Lisäksi yksi syy mikä on noussut mieleen miksi yleensä haluaa juoda. Elämä on selvinpäin vaan niin saakelin tylsää ja harmaata. Pidän itseäni älykkäänä ja verrattain sivistyneenä ja muut (ei kuitenkaan kaikki) eivät vaan tajua asioita ja monien ihmisten typeryys ärsyttää. Ei niitä selvinpäin jaksa. Vähän samoja piirteitä kuin narsistilla, joita hän ketjunsa alussa kuvasi. Luonteeltani olen kuitenkin melko sosiaalinen joka kaikesta huolimatta tulee toimeen ihmisten ja jaksaa kuunnella. Harvemmin tulee sanottua kenellekään mitään pahaa vaikka typerys kyseessä olisikin. Ehkä se on jotain huonoa itseluottamusta mitä on kouluajoista jäänyt. Hmm, aikamoista analyysiä…

Toisaalta viimepäivinä asioiden miettiminen on ollut jokseenkin mielekästä. Ehkäpä alan kirjoitella taas pöytälaatikkoonkin, jos ja kun tässä selvinpäin jää aikaakin. Mutta nyt taidan käydä Irvingin Cider House rulesin ääreen ja käydä nukkumaan. Lauantai-sunnantai meneekin sitten 120km pyörälenkillä.

No eihän tässä mitään täysin kuivilla olla oltu. Aikalailla samaantahtiin homma on jatkunut kesän kolmeviikkoisen kuivan kauden jälkeen. Ei ehkä niin pahana kuin pahimmillaan, mutta kuitenkin tekisi mieli juoda vähemmän. Nyt olen toisaalta ollut viime viikonlopun selvinpäin tenttiin lukiessa.

Olen kuitenkin alkanut viime aikoina miettimään olenko masentunut ja sitä onko alkoholin käyttö siihen syy vai seuraus. Tarkemmin kun asiaa ajattelee olen ollut pessimisti, kärsinyt toisinaan heikosta itsetunnosta, ollut koulukiusattu, tuntenut ulkopuolisuuden tunnetta lähes koko ikäni. Tämä selittäisi sen miksi olen taipuvainen juomaan niin paljon ja humalahakuisesti.

Toisaalta taas olen käyttänyt alkoholia verrattain reippaasti 16-kesäisestä lähtien, joten tässä ajassa varmasti kerkeää jos jonkinmoiset masennusoireet tulla. Olen viimeaikoina tuntenut alemmuudentunnetta, torjutuksi tulemista, väsymystä ja motivaation puutetta taas jokseenkin useammin. Olen kuitenkin alkanut myöntää itselleni tosiasioita, että olin koulukiusattu ja myöhemmin kiusaaja, senkin että saatan olla masentunut. Ehkä olen jollain tapaa kasvanut. Nämä asiat ovat vaikeita myöntää itselleen vaikka olisivatkin selviöitä. Näistä seuraa tietynlainen häpeän tunne, jota ei halua myöntää itselleen. Tällä hetkellä en kuitenkaan häpeäisi enää myöntää itselleni näitä asioita, enkä toisaalta kellekään muullekaan, jonka voisin kuvitella asian ymmärtävän. On se jännä, hyvin jännä miten ihminen kasvaa…

Selvittelin tänä iltana ajatuksiani paperille ja lopputulema päätin soittaa huomenaamulla YTHS:lle ja kysellä mitä he suosittavat. Täytyy pitää mielessä, että alkoholilla on kuitenkin todennäköisesti melkoisen suuri rooli tässäkin tivolissa ainakin asiaa pahentavana tekijänä. Mutta jos juominen onkin oire eikä syy, niin mielestäni on pään hakkaamista seinään koettaa vain olla juomatta vain sen maagisen tahdon voiman avulla, jos siitä ei mitään tule kun ongelma voi olla jossain muuallakin.

Tulipa vielä lopuksi mieleeni, että olen ehkä valmis myöntämään masennuksen ja koulukiusaamisen, mutta alkoholistiksi en välttämättä itseäni vielä lokeroisi. Ehkä siihen liittyy vielä jotenkin voimakkaampaa häpeäntunnetta kuin yllämainittuihin ja lisäksi se on monesti todella paljon rajoittavampi sairaus. Tulipa mieleeni vain, koska täällä tämä olenko alkoholisti pohdinta pyörii jotenkin paljon esillä.

Kokeile. Olet vielä nuori ja sulla on aikaa vetää eritasoisia kännejä myöhemminkin. Joten minun suositukseni on: kokeile ns. nollalinjaa. Ja miltä sitten tuntuu. Ja vertaile olotiloja siihen, kun olet vetänyt perssiit olalle tai kun olet ollut täysin juomatta. Sittenhän sen tiedät.

Minä olen saanut paljon oivalluksia, apua ja tukea lukemalla täällä Plinkissä eri ketjuja.
Tuo Kaffeemuki, ja monet muutkin, ovat täällä usein hyvin oikeassa. Sen myöntäminen on vaan ajoittain ollut minullekin vaikeaa: sitä tosiaan kun yrittää vikuroida vastaan viimeiseen saakka, että ei minulla mitään ongelmaa sinänsä ole, tässä nyt on vaan tullut juotua ajoittain hieman liikaa.

Minun opintoretkessäni alkoholittoman elämän suuntaan on vuorossa osio: “Matkustaminen ilman kännäämistä”
Jotenka lähden.

Hyvät jatkot
T: F.L.

Kaffemuki puhui niiiiiin asiaa.

Olen sua tuplasti vanhempi, mutta samat kokenut suurin piirtein samassa iässä. Mahtavaa, että olet havahtunut tilanteeseesi ja yrität muuttaa sitä. Suosittelen, että luet tuon Kaffen kirjoituksen muutamaan kertaan ja ajatuksella…siellä on niitä helmiä aika paljon. :wink:

…niin minäkin kuvittelin ja kauan tuo toimi hyvänä syynä olla lopettamatta. Noh, kyllä ne vedenkin kanssa nuo pöperöt alas menee. :smiley:

…pysähdy miettimään mikä elämässäsi on pielessä, koska tuolta tuntuu. Olet vielä niin nuori ja elämäsi suuntaa voit aina vaihtaa. Aloita miettimällä mitä tekisit elämälläsi, jos tietäisit kuolevasi parin vuoden päästä…siitä sitten vain syvemmin pohtimaan arvoja ja valintoja vastauksiesi pohjalta. :wink:

Kiitokset kaikille kannustavista viesteistä. Olen taas päätynyt pitämään nollalinjaa marraskuun loppuun asti. Täytynee keksiä jotain keinoja ja muistuttimia pahan hetken varalle, jotta onnistuu. Tänään on ollut taas todella väsynyt päivä, kuten kaikki muutkin tällä viikolla. Aamulla kävin asiakaspalaverissa ja iltapäivällä tentissä. Näihin lähteminen tuntui todella raskaalta ja vaikealta, mutta menivät kuitenkin ihan hyvin. Jälkimmäinen kuitenkin ehkä keskinkertaisesti.

Mutta äsken kävi jotain kummallista – minulla oli ehkä viiden sekunnin ajan sellainen epäluonnollisen onnellinen olo. Istahdin alas tietokoneelle ja ajattelin alkaa katsomaan leffaa. Olin juuri saanut tehtyä herkullista pöperöä ja mietin, että minulla ei ole tänä iltana mitään tehtävää ja voisin vaan olla rauhassa laiskotellen koko illan. No hetken päästä kuitenkin muistui mieleeni ne kaikki tekemättömät työt, jotka pitäisi saada hoidettua ja enkä niiltä nyt enää saa rauhaa. No laiskottelen kuitenkin tämän illan tekemättä mitään järkevää. Ehkäpä tässä vielä onnistuu rentoutumaan.

Täytynee selvitellä ja jäsennellä ajatuksiaan vielä hetken, mutta jotenkin tänään ja eilen on tullut sellainen olo, että nykyinen tila alkaa selvenemään pikkuhiljaa.

Mut sitä tosiasiaa ei edes täysraittiina pääse pakoon, että elämä on 90% tylsää ja harmaata ja kaikinpuolin epätyydyttävää. Eikä myöskään sitä, että 90% ihmisistä on tyhmiä kuin saappaat. Ja rumiakin ovat vielä, prkl! :laughing:

Paradoksaalista kyllä, kun nää asiat hyväksyy, alkaa se onnellisuus pikkuhiljaa sieltä hiipiä. Huomaa myös, että ainakin lähipiirissä on toinen toistaan kauniimpia ja älykkäämpiä ihmisiä. Niille Muille voi silti salaa jatkaa naureskeluaan, ehkä jopa kaverin kera. :wink:

Ei vaikuta olevan tämä palsta enää niin aktiivinen mitä viisi vuotta sitten. Mutta kuitenkin jostain tuli tämä mieleen, joten voisinpa tässä aikani kuluksi kirjoitella ajatuksiani tänne, kun tuo viinan kanssa läträäminen on ollut taas tapetilla viime vuoden aikana.

Vapunjälkeistä syyllisyyttä omasta juomisesta tuntuisi olevan ilmassa: mieli maassa, voimaton olo, ei kuitenkaan pahemmin hävetä, ehkä semisti pelottaa. Harmittaa, että meni vappuna niin paljon rahaa. Aattona tuli istuttua kapakassa, vappupäivä kapakassa ja terassilla. Ei oikeastaan mitään erityistä. Vanhoja frendejä, samoja vanhoja juttuja, muutama uusikin. Nykyään tuntuu, että alkoholinkäytössä suurin ongelmani on sen kalleus. Ja se, että käytän sitä enemmän kuin olisin alunperin halunnut, jonka johdosta sitten se ravintolalasku äkkiä kasvaa. Kahdesta tuopista tulee helposti kuusi tuoppia ja lasi viiniä ja ilta venyy. Tuosta määrästä tulee jo sitten krapula, johon tuhlautuu lisää sitä arvokasta aikaani. Ongelma sekin vaikka ei elämääni ihan heti kaadakkaan, mutta pelottaa, että kaataako se jonain päivänä. Ja mitä minä sille voin tehdä? Pitäisikö vain olla ilman? Koko loppu elämä? Miten paljon niistä rajoista uskaltaa joustaa, jos ne eivät meinaa pitää. Kohtuus kaikessa, jopa kohtuudessakin.

Tässä viiden vuoden aikana oma elämäni on mennyt paljon parempaan suuntaan. Noiden 2009 kirjoitusten jälkeen taisi mennä vielä vuosi (vai kaksi…), ennen kuin tajusin hakea masennukseeni apua voimakkaan ahdistuskohtauksen johdosta ja siitä sitten vuosi pyörittiin psykologilla ja psykiatrilla, kunnes sitten Kelan tukemaan terapiaan. Terapiasta on ollut paljon apua itsetunnolleni ja elämäni ja tunteiden hallinnallani. Elämäni oli tuolloin viisi vuotta sitten huomattavasti ahdistavampaa. Mutta pysytäänpä tässä alkoholissa.

Kun apua aloin hakemaan niin ensimmäisenä psykiatri latasi tiskiin aika suoraan, että mites tuo alkoholi. Voin kirjoittaa lääkkeitä sulle, mutta niistä ei ole mitään iloa, jos jatkat juomista samaan malliin. Varaan sulle ajan kuukauden päähän ja olet siihen asti juomatta ja jutellaan sitten uudestaan. No se kuukausi oli pisin aika ilman viinaa sitten pitkään aikaan ja hyvin harmaata. Mikään ei oikein tuntunut silloin miltään. Loppukuusta jo varovasti taas joinkin hiukan. Hoitosuhde jatkui psykiatrin ohjauksessa puoli vuotta, jonka jälkeen psykoterapiassa kaksi kertaa viikossa. Tässä välissä vuosi masennuslääkkeitä. Psykoterapia jatkuu edelleen ja olen todella kiitollinen, että minulla on niin pätevää terapeutti ja homma toimii. Paljon on tullut traumoja avattua ja silmät ovat avautuneet näkemään maailmaa aika eritavalla.

Kuitenkin koko tämän ajan olen aktiivisesti joutunut miettimään suhdettani alkoholiin. Juominen on tosin vähentynyt noista vuosista huomattavasti ja pysynyt huomattavasti paremmin hanskassa. Silti välillä tulee pohdittua, että miksi sitä oikein juo ylipäätänsä. Suhtautumistapoja on monia. Yksi suhtautumistavoistani on se, että alkoholi on lahja ja sitä pitäisi osata käyttää viisaasti. Yksi elämän suola, joka antaa sille makua, korostaa hyviä hetkiä. Mutta liikaa suolaa tekee ruoastakin syömäkelvotonta.

Viime kesänä samoihin aikoihin alkoi pitkä juomaton kausi, kun eräänä aamuna koko yön juoneena menin aamulla terapiaan aivan sekaisin ja viinalta haisten. Itseäni alkoi hävettää bussissakin jo niin paljon että tajusin, että nyt voisi olla jotain tehtävänä. Terapiassa puolustelin lähinnä itseäni, kun terapeuttini totesi, että tuo kuulostaa niiltä ikivanhoilta tekosyiltä, joista Palefacekin lauloi. Kuuntelin tuota biisiä sitten ja se kolahti: ‘Mä lopetan huomenna’. Samana päivänä töissä sitten häpesin viinanhajuani (aika harva muuten sanoi mitään, vaikka koko seminaarihuone haisi viinalta). Tuosta toivuttuani, tai oikeastaan jo tuona päivänä, tein sitten päätöksen, että juon aivan minimaalisiä määriä ja sillä tulee olla jokin tarkoitus: kohteliaisuudesta maistaminen, luottamuksen herättäminen tuntemattomissa, jonkun merkittävän tapahtuman juhlistaminen. Ja nimenomaan se, että teen sitä omaehtoisesti ja harkiten, en mistään hyväksynnän kaipuusta tai ahdistuksen lievittämisestä.

Kesä tuli sitten lähinnä lomailtua itsekseen ja spliffiä poltellen ja riippumatossa makaillen. Syksyllä pikkuhiljaa. Syksyllä kohtasin sitten aivan ihanan naisen ja rakastuin. Samaan aikaan juominen tuli mukaan kuvioihin. Ei sillä, että kyseinen nainen olisi juonut erityisen paljoa, mutta elämäni ensimmäinen vakavan parisuhteen alku laukaisi itselläni niin paljon vanhoja traumoja, että alkoholin kontrollointi unohtui. Rakastuminen ja se maaninen olotila sekoitti pakan niin pahasti, että en oikein osannut harkita. Itselläni oli vielä niin pahasti työkiireet siinä syksyllä ja ennen joulua päällä, että helposti tuli rentouduttua sen alkoholin avulla. Ei hyvä, varsinkin kun kaamosaika oli alkamassa ja helposti muutenkin masentaa.

Olin maailmalla joulun aikaan kolme viikkoa ja oli ikävää olla erossa, joten siellähän tuli juotua, aika huolettomasti ja lähes päivittäin, no lomalla kun olin. Olin suurimman osan aikaa yksin reissussa, joten yksinäisyyskin kait vaivasi. No kyllähän seuraa aina löytää, mutta ei satunnainen seura aina riitä ja tuntemattomien kanssa tarvitseekin sitä alkoholia. Lähempänä paluutani tein sitten yhtenä aamuna mimmin kanssa sovituista Skype-treffeistä oharit nukkumalla humalani takia pommiin (puhelin unohtui laittaa lataukseen, ei herätyskelloa). Olin niin vihainen itselleni tuosta, että pikkuhiljaa paluuni jälkeen ei meidän välille enää oikein yhteistä säveltä löytynyt. Olin muutenkin ahdistunut ja peloissani, että mitä nyt: sössinkö ensirakkauteni viinan takia. Taisin sössiä. Edelleenkin on sellainen olo, että taisin sössiä.

No, kun tuosta jutun loppumisesta on nyt kuukausia mennyt, niin on sitä asiaa miettinyt muultakin kantilta. Sillä naisella on omat ongelmansa. Mutta yhtäkaikki: alkoholilla oli osuutta asiaan ja se harmittaa. Juominen aiheutti itselleni voimakkaita mustasukkaisuuden tunteitakin, lähinnä siksi kun en ollut tyytyväinen itseeni tai käytökseeni. Ei sillä, että mitään erityisiä törkeyksiä olisin tehnyt, mutta vain jotenkin sellainen olo, että en ollut oma itseni. Ei tuntunut aidolta. Eikä se mimmikään syksyisestä, reilusta alkoholinkäytöstäni pitänyt.

Muutenkin viimeaikoina on tullut juotua enemmän kuin mihin olisi varaa tai oikeastaan mitä haluaisi. Rahat meinaa loppua kesken. Ehkä sitä olisi taas täysin kuiva kausi paikallaan hetkeksi ja palata sitten siihen minimaaliseen yhden annoksen taktiikkaan, jos sen annoksen jonkun kanssa haluaa jakaa ja jos itse pitää tärkeänä. Meinaa nämä asiat vain aina kaikkien elämän muiden häskinkien ja kiireiden keskellä unohtua. Vai olisikohan sitä vain paras olla täysin raitis. Kovat ja itsenäiset jätkät on ja se ärsyttää monia. Ehkä sitä ei turhaa tarvitse ärsyttää ihmisiä. Kyllä mä luulen, että itselleni hyvä oppi on: kohtuus kaikessa, jopa kohtuudessa.

Tulipas pitkälti, mutta ehkä tässä tuli taas vähän selviteltyä suhdettani alkoholiin. Lyhyesti voisin sanoa, että se on kunnioittavan pelonsekainen tällä hetkellä. Mielelläni luen muiden näkemyksiä asiaan.

Joo, ei ole tämä palsta kovin aktiivinen. Lopettajat-puoli sen sijaan on, ja minäkin olen hairahtunut välillä sinne. En näköjään pysyvästi, ainakaan vielä. Me vähentäjät emme taida olla vähentelemiseen niin sitoutuneita kuin lopettajat lopettamiseensa.

Sinun tapaasi olen kirjoittanut tänne ensimmäistä kertaa vuosikausia sitten ja aika ajoin joudun palaamaan, yleensä överikännien jälkeen. Ehkä jonkinlaisesta edistymisestä kertoo se, että viimeistä palstalle paluutani innoittamaan ei tarvittu överikännejä vaan herännyt mielenkiinto. Alkoholinkäyttö on nyt pysynyt kohtalaisen hyvin hallinnassa, mutta edelleen pelottaa, että se jossain vaiheessa riistäytyy käsistä.

Tuttua juttua tuo aiemmissa viesteissä kirjoittamasi:
“Elämä on selvinpäin vaan niin saakelin tylsää ja harmaata. Pidän itseäni älykkäänä ja verrattain sivistyneenä ja muut (ei kuitenkaan kaikki) eivät vaan tajua asioita ja monien ihmisten typeryys ärsyttää. Ei niitä selvinpäin jaksa.”

Itse olen onnettoman huono, enkä oikeastaan selvin päin edes kovin kiinostunut, luomaan saati ylläpitämään sosiaalisia suhteita, ja kaverini ovat lähinnä urheiluharrastuksiin liittyviä, työkavereita ja vaimon kavereita (tai vaimon kavereiden miehiä). Toisaalta jokin minussa kaipaa sellaista vapautuneelta tuntuvaa sosiaalisuutta, joka syntyy sopivassa nousuhumalassa ja joskus myös pahemmanlaatuisessa jurrissa (ja jota aina ei halua seuraavana aamuna edes ajatella, valitettavasti). On kavereita, joihin olen yhteydessä lähes yksinomaan silloin, kun juon (edes hiukan), ja joita pidän silti erittäin hyvinä kavereina.

Joo, kulinarismia on vaikea yhdistää raittiuden kanssa. Itse en juurikaan harrasta kokkaamista, mutta tykkään syödä muiden (esim. ravintolan kokkien) tekemää hyvää ruokaa hyvien juomien kanssa. Pitkäkään ateria alkudrinkkeineen, pääruoka- ja jälkiruokaviineineen sekä konjakkeineen ei silti vaadi mitään kovaan humalaan juomista (ainakaan, jos on elopainoa melko paljon kuten minulla).

Hienoa, että olet onnistunut vähentämään juomista, mutta tuollaiset takaiskut tietysti harmittavat. Ei muuta kuin kohtuuden tiellä eteenpäin.

Mä tissuttelin vain kotosalla 100 euroa viikossa, halvinta mahdollista olutta, siideriä, rommia ja kossua. Ei uskalla kuvitellakkaan mitä ravintelissa maksaisi mokomat maltaita. Nyt vasta kahdeksatta viikkoa vesilinjalla, mutta silti jo 800 euroa rikkaampana, niin eipä harmita tämänkään vähentäjän kukkaroa. Mukavaa että vuodessa tienaa 5 tonnia puhtaana käteen tekemättä niin yhtikäs mitään! :wink:

Mutta millä korvaat jätti kalorit joita tulee noista juoma määristä, vai oletko? Ittelläni huoli kun ei ole ylipainoa ja jos vähennän reippaasti niin tulee mässättyä vaikka mitä roskaa ja rahat menee sinne, en tiiä, mutta tietty parempi saada kalorit ruoasta :slight_smile:.

Mulla on vielä noin 13 kiloa ylipainoa, joten alan murehtimaan sapuskan vähyyttä vasta 100,000 kalorin päästä, eli noin 200 päivän päästä mikäli päivittäinen 500 kalorin vaje pysyy yllä.

Samanaikaisesti läskinpolton kanssa olisi tosin tarkoitus laittaa lihaksia kasvamaan punttitreenillä, joten pitää yrittää ahtaa treenin jälkeen edullista keskiaikaista mättöä, eli munia, juustoa ja pähkinöitä.

Suklaatahan tuota näyttää tulleen viinaksien tilalle ruokavaliossa, joten se on kyllä semmoinen pahe, että toivoisin pääseväni siitä eroon. Jollekulle toiselle, akuutista kalorivajeesta kärsivälle vähentäjälle, suosittelen 200 grammaa suklaata päivittäin (+1100 kcal), niin ei tee tiukkaa pysyä plussan puolella söi mitä tahansa! :wink:

h

Hyvin samantapaisia pohdintoja ollut itsellä alkoholin käytön suhteen. Kunnon tiputtelun jälkeen menee muutama päivä rotkon pohjalla Mordorissa.

Jos sulla on ongelma alkoholin kertakäytön kanssa niin suosittelen kokeilemaan Selincro nimistä lääkettä. Sen on tarkoitus viedä himoja muutaman kaljan jälkeen, jolloin nousuhumalan positiivista vaikutusta ei tule ja alkoholia ei tämän jälkeen yksinkertaisesti tee enää mieli. Se salpaa mielihyväreseptorit aivoissa, jonka nousuhumala tuottaa. Sen avulla voisit opetella kohtuukäyttöä ja parissa annoksessa pysymistä.

Suosittelen kanssa tutustumaan Tunne Lukkosi - Vapaudu tunteiden vallasta kirjaan, jonka avulla saatat löytää vielä enemmän oivalluksia, jos riippuvuudet vaikeuttavat elämää.

Tuohon miksi alkoholin käyttö karkaa käsistä illan aikana ja sitä alkaa kiskomaan kaksin käsin olen itsekkin yrittänyt pohtia vastausta. Itsellä se johtuu ulkopuolisuuden tunteesta ja munattomuudesta puhua naispuoleisille ihmisille joka sitten alkaa ahdistaa, mikä sitten pistää juomaan entistä raivokkaammmin. Muistan monesti ajatelleeni kahden aikaan yökerhossa " vittu ihan sama" ja eiku vetämään lisää viunaa. Mitään järkeehän tässä touhussa ei ole. Usein kyllä asiaa ei vaan edes niin ajattele kun kaljaa kaataa kitusiin ja hups kohta sitä onkin taas pelti kiinni.

Tsemppiä eloon!

Hiisi, kyseinen Selincro-myrkky voisi toimia myös suklaata vastaan! Varsinkin meillä, joilla ekan palan jälkeen menee yleensä koko levy ripeään tahtiin! :wink:

Hiisi, kyseinen Selincro-myrkky voisi toimia myös suklaata vastaan! Varsinkin meillä, joilla ekan palan jälkeen menee yleensä koko levy ripeään tahtiin! :wink:
[/quote]
Heheh, totta :smiley: darrassa menee levy jos toinenkin pahaan oloon :smiling_imp: