Varmasti moni tapa korjata omaa elämää sopii useille ihmisille. Ei asia tietenkään niin ole, että jokaisella olisi oma, täysin kaikista muista poikkeava elämänkokonaisuus johon ei kenenkään muun kanssa yhteisiä parannuskeinoja voisi löytyä.
Mutta, kuten täälläkin on huomattu, ne ajattelutavat ja asennoitumiset elämään ja koko ympäröivään maailmaan ovat niin laidasta laitaan, aivan päinvastaisia keskenään, niin on ilmeistä että ei löydy yhtään kaikille sopivaa “korjaussarjaa” oman elämäntilanteen optimoinnissa. Ja uskon, että merkitystä on nimenomaan lähtötilanteella, ja sillä milaiset ovat ihmisen valmiiksi mietityt arvot ja maailmankatsomus.
Nyt esille noussut “pakko” elämäntapojen koossapitävänä ja haluttuun lopputulokseen johtavana metodina on kai sitten myönnettävä joidenkin kohdalla toimivaksi. Tuloksia on saavutettu. Täälläkin on monia lausuntoja siitä miten juuri jonkun ohjelman seuraamisella ja jopa itsensä päivittäisellä komentamisella kieltäytymään on saavutettu elämäntilamnne jossa ihminen on itse mielestään parhaassa ja haluamassaan olotilassa. Joillekin, kuten esimerkiksi minulle, kaikenlaiset ohjelmat ja askeleet, jatkuva itseni käskyttäminen toivat aikoinaan enemmän ahdistusta kuin iloa, minun ajatteluani ne kahlitsivat, ja saattoivat aiheuttaa kasaantuvaa painetta yhä uudelleen “nollata” sitä pakkojen ja kieltpojen aiheiuttamaa stresiä just sillä jokailtaisella hutikalla.
On varmasti kovin erilainen elämä silloin, jos pitää tärkeänä olla täydellinen, virheetön ihminen, perfektionisti jonka elämän ja tekojen tärkein ominaisuus on virheettömyys, ja toisaalta tällaisen minunkaltaiseni hiukan hälläväliä-tyyppisen suurpiirteisen ja niin kahvimukissa kuin koko elässäkin pienet raapaleet hyväksyvän ja niihin tuijottamattoman itsekin kolhiintuneen ja paljon mitään osaamattoman äijän haahuilevaan taaperrustyyliin mielistynyt utelias maleksija.
Ei näihin elämänarvoihin oikein saa sovitettua yhteisiä askelmerkkejä eikä yhteisiä neuvoja miten minkäkinlaisiin elämänilmiöisiin pitäisi suhtautua , että sen om,an elämäntapansa ja ajattelunsa kanssa toimeen tulisi -ilman että alkaa päässä joltain osin ahdistamaan tai fiiraamaan.
Erilaisilla ihmisillä kun just ne tyytyväisyyden ainekset ovat erilaiset.
Ja juuri siksi minusta on kovin mielenkiintoista tutustua -näin turvallisesti kirjoittelun välityksellä- aivan itseeni nähden päinvastaisen ihmisen ajatusmaailmaan, varsinkin kun sitä avataan ihan reilusti, sekoittamatta siihen mitään opinkappaleita ja valmiina muilta lainattuja fraaseja.