Se on loppu nyt......

Valtti
1

no niin kohtalontoverit…

Tänä iltana tuli sitten aika tehdä valintoja: avovaimo ja muksu tai pelaaminen… No päätös ei ollut vaikea…

Eli tähän on tultu, tarpeeksi rahojen kuoppaamista ja valehtelua… nyt on sitten aika tehdä asialle jotain.

Hieman taustoja: pelaaminenhan alkoi jo kauuuuan kauan sitten junnuna… silloin ei ollu nettikasinoita,ei nettipokereita. eli rayn automaatteihin tuli laitettua rahaa. summathan eivät siihen aikaan olleet isoja ku ei sitä täppiä ollu millä pelata. Mutta olen pähkäillyt mielessäni, että sieltä kaikki on saanut alkunsa…

Viimeisen kahden kuukauden aikana olen pelannut 10-50e kerralla muutamia kertoja kuukaudessa. eli jo oikealla tiellä ollaan. Mutta näin “hyvin” asiat eivät ole olleet muutamaan vuoteen.

Suuremmat summat tulivat kuvioihin ku täytti 18v ja pääsi kesien ajaksi duuniin. silloin jo suurin osa rahoista tuli tungettua rayn automaatteihin ja syksykun tuli niin tili näytti nollaa…

Opiskeluaikana tuli lainaa otettua reilu 6000e + tonnin visa siihen kylkeen… eli kun työelämään siirtyminen koitti vekseliä jo oli jo kertynyt… ja 80% näistä lainoista tuli kuopattua rayhin ja myöhemmin tuli mukaan nettipokeri ja nettikasinot…

mutta pahin kierre alkoi tuossa 2-3 vuotta sitten… nettikasinoihin alkoi pikkuhiljaa upota joka tilistä aimo siivu…visa on tapissa eli 6000e… kavereille oli velkaa parhaimmillaan yli 3000e…

Monta kertaa olen lopettanut mutta aina vaan on tie vienyt nettikasinoille takaisin…

tili tuli, tili meni päti minun kohdalla paikkaansa… laskut ensin alta pois ja sen jälkeen nettikasinolle kuoppaamaan…

tuli pikavippejä kuvioihin, olipa niissä sitten selittämistä et minkä takia tämmösiä oot ottanu…
Muijalla rupes tuleen mittatäyteen, lupasin monta kertaa lopettaa mutta niin vain jatkoin…

Muutama kuukausi sitten nettikasino taas kutsui, olin jo melkein hävinnyt tilin tyhjäksi ,muutama hassu satanen tilillä…niin osui vähän isompi voitto… sain maksettua velat kavereilleni ja opintolainaa kivan summan pois ja tilillekki jäi vielä useita tonneja…Mutta, mutta siinäpä tuliki ongelma et mitä mä rahoillani teen, en uskaltanu kertoa muijalle et näin oli käyny koska pelkäsin hänen reaktiota siitä kun sais tietää, että oon taas pelannut… no yks ilta sitten tuli puhetta pelaamisesta ja oon niin huono valehtelemaan, että kerroin totuuden… oli muuten mahtava fiilis ku kertoi…mutta jäi paljon kertomatta… silloin lupasin, että nyt on hyvä aika lopettaa ku on velkoja maksettu ja rahaa on tilillä. Ja yllätys,yllätys tulihan sitä pelaamista jatkettua…tällä kertaa sillä erolla et summat olivat paaljon pienempiä kuin aikaisemmin…

No tänään sitten tuli taas puhetta pelaamisesta ja tulihan sitä kerrottua et oon pelannu.
Muija halus nähdä mun verkkopankin tapahtumat ja näytin ne… no sieltähän sitten löyty näitä raskaita kuoppauksia kuukausien takaa ja sillon hänelle oikeesti valkeni miten paljon oon pelannu…

eli nyt on sitten lopetettava kokonaan, jos haluan pitää avovaimon ja muksun…tai sitten jatkan elämääni yksin ja pelaan…

Lupasin huomenna soittaa peluuri-linjalle ja pyytää apua. Omasta mielestäni oon menossa oikeaan suuntaan, mutta se ei riitä, nyt pitää hankkia apua. Nyt kiinnostaski kuulla porukan kommentteja miten saatu apu on auttanut peliongelmissa?

kiitos jo etukäteen, jos joku jaksaa heittää inffoo ja omaa tarinaa.

2

no niin, nyt jatketaan rekatulla tunnuksella tätä kirjoitusta…

Tänään sitten aamusta otin askelen eteenpäin ja kävin tekemässä pelipoikki-ohjelman seulan. Nyt vaan odottelen vastausta hyväksytäänkö mut ohjelmaan mukaan vai nöy…

Kuhan pääsen töistä soitan tuonne peluurin info-numeroon ja keskustella siellä ongelmista ja sillä tappaa. Hävetyksen määrää ei voi sanoin kuvailla ku on vihdoin tajunnu, ettei tästä selviä ilman apua… mut jospa se tästä…usko ja tahto taso on korkealle sen suhteen, että saavutan nollatolen pelaamisen suhteen.

Mut nyt pitää palata töiden pariin…

3

Hei toveri!

Saman kokeneena, vuosia valheessa eläneenä ja vielä kiinni jäädessä vakuutin että nyt loppuu. Ei se loppunut. Se jatkui kunnes ITSE heräsin ja olin vihdoin kypsä ja HALUsin muutoksen. Aikaisemmat lopetusyritykset oli vain teeskentelyä.

Menneitä on turha murehtia, tulevaisuuteen voit vaikuttaa!

Eli kokemuksestani vinkki sinulle on TÄYDELLINEN rehellisyys läheisillesi peliriippuvuudesta. Hankkiudu eroon luottotileistä, luottokorteista ja anna raha-asiat pois käsistäsi. Tehkää yhdessä pelaamisestasi mahdollisimman hankalaa, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Sitten, hae apua! Pelipoikki on hyvä, tutustu myös paikkakuntasi muuhun tarjontaan. A-klinikka ohjaa mielellään eteenpäin, tuomitsematta yhtään.

Eli: lopeta salailu ja valehtelu - ole avoin! Tee pelaamisesta mahdollisimman vaikeaa. Hae apua. Sitten vaan päivä kerrallaan, pelaamatta!

Tsemppiä täältä suunnalta. Itsellä 77 päivä menossa ilman pelejä. Olen paljastanut aivan kaiken vaimolleni ja aloittanut oikean työn tämän kanssa.

4

Moi

Häpeän määrä, itseäkin hävetti kävellä ekan kerran peliklinikalle, mutta ajattelin että voi helvetti, siinähän hävettää sitten, enkä ole katunut kertaakaan että sinne menin; on todella terapeuttista saada puhua asioista ammatti-ihmisen kanssa.

Ja monesti ihminen yllättyy kuinka paljon voimavaroja itsestä löytyy, kunhan kunnolla kaivaa.

Kaikki takaportit kannattaa sulkea, esim rahapuoli ihan pokkana vaan muijalle, ei se susta huonompaa miestä tee, pikemminkin päinvastoin, näyttää että löytyy efforttia

ja elämä jatkuu, pelaamatta

tsemiä

5

no niin, viikonloppu lusittu. 7 päivä menossa totaali pelaamattomuutta eikä ees hirmu tiukkaa oo tehnykkään. Nettikasinoja ei oo ollu ikävä, pitkävetoo ja tulosvetoo ois tehny mieli pelata kun tuo mukavaa jännitystä lätkää seuratessa töllöstä mut parempi nyt jättää nekin. Tosin paine tilillä tällä hetkellä niin pieni, ettei ois mahiksiakaan pelata ku keittiöremppa vei nyt vähän enemmän mitä oltiin suunniteltu…mut hyvään meni rahat.

Tästä on hyvä jatkaa matkaa.

6

No niin, kymmenes totaali pelaamattomuus päivä aluillaan. Aika helpohkosti on pystynyt oleen pelaamatta. Ehkä mun siirtyminen totaalipelaamattomuuteen alkoi jo reilu pari kuukautta sitten kun satuin voittamaan ja sain vähän parannettua silloista velkataakkaani. Ehkä mä silloin tajusin, ettei tätä kannata enää jatkaa kun nyt kerranki onni pikkuisen potkaisi. Tuohon asti tosissaankin saatoin pelata kaiken mitä laskujen jälkeen jäi tilistä jäljelle. tuon tapahtuman jälkeen aina viime viikkoon asti tuli pelattua kerralla joitakin kymmeniä euroja muutaman kerran viikossa, että siinäkin mielessä jo jotain edistystä oli tapahtunut kun pelattavat summat pienenivät radikaalisti ja pystyi lopettamaan pelaamisen vaikka nyt muutaman kympin olikin hävinnyt.

Tossa aikasempaa kirjotusta lukiessani, tuli mieleen tämmöinen asia. Monesti tilanne oli se, että kun tilipäivänä kun laskut oli hoidettu ja niin tuli monesti pelattua sen takia, että mahdollisesti voittaisi vähän lisää rahaa, ettei tarttis kituutella. No ensin meni huntti, sitten toinen ja kohta tili huuti nollaa… pahimmassa tapauksessa oli pikavippi otettu ja pelattu sekin… Nyt on tajunnut sen, että se mitä jää niin sanotusti elämiseen riittää hyvin ja sillä voi tehdä jotain pieniä hankintoja esim vaatteita.

No tämmösii mietteitä tällä kertaa, kohta on vloppu ja avokin synttärit edessä.

Ei muuta ku leuka ylös ja kohti valoisampaa tulevaisuutta.

7

Hyvin terapeuttista lukea kirjoituksianne ja huomata täysin samoja piirteitä itsessä. Taidan itsekin rohkaistua kirjoittamaan oman tarinani. Olen 27v mies.

Meikäläisellä pelaaminen lähti lapasesta n.1,5 vuotta sitten muutettuani isommalle paikkakunnalle. Kohtaloni on ollut lähinnä täyspotti, mutta myös baarien ja markettien pelikoneet. Koneista pelaan oikeastaan vain Jokeripokeria, se on se mun juttu. Tiedän että ei siitä jää voitolle ikinä, ja olen tiedostanut ongelmani jo monta kuukautta sitten. Joskus siitä kuitenkin voittaa, ja kai sitä ajattelee että se joskus on jokapäivä. Myös se euforinen fiilis kun saa tuplattua neloset oikein, on jotain sanoinkuuvaamattoman mahtavaa. Toisaalta se kuvotuksen tunne, kun on 500e pumpannut masiinaan lainarahaa, on toinen ääripää tässä pelihelvetin tunneskaalassa.

Tällä hetkellä akuuttia velkaa on noin 1600e + porukoille 650e, jolla ei niin kiire ole. Eihän se paljoa ole joihinkin muihin verrattuna, mutta pari kuukautta saa kituuttaa makaronilla jotta saa vipit maksuun. Tuo pikavippikierre on ollut päällä jo reilun vuoden. Aina sitä vaan saa maksettua jollain keinolla edelliset, jotta saa otettua lisää. Vihoviimeisiä nuo pikavipit näin pelurin näkökulmasta. Visa-Electronin nostorajan pudotin 50e/päivä, mutta baareissa tuotakin saa kierrettyä ostamalla oluen ja pyytämällä myyjää laittamaan 20e maksun ja antamaan loput kolikoina. Kyllä se vaan niin taitaa olla, että pelaaja aina ne keinot keksii, mikäli sellaisia on.

Nyt on kuitenkin mitta tullut todellakin täyteen. En jaksa enää pitää kulisseja yllä ja valehdella avovaimolle kaiken olevan hyvin. Toki olen ongelmastani maininnut, mutta vähättelevään tyyliin. Enkä aio nyt enempääkään hänelle tästä avautua, koen sen olevan hieman itsekästä, sillä tiedän kuinka paljon hän siitä loukkaantuu. Lisäksi uskon, että hän ei ymmärrä täysin mitä pelihimo on, kun ei itse koskaan ole pelannut.

Onnistuin olemaan pelaamatta pari kuukautta viimevuoden lopulla. Sitten laitoin hönöpäissäni euron koneeseen ja siitä se taas lähti. Useasti sitä ajattelee, että voi laittaa euron, sitten lopettaa. Kohdallani tuo ei toimi, vaan hävitty summa pitää voittaa takaisin. Tulee jonkinlainen psykoosi, ajan ja paikantaju hämärtyy. On vain minä ja peli.

Aikaisempi 2kk pelaamattomuus oli positiivinen kokemus. Olisin vain jättänyt sen lantin laittamatta. Tällä kertaa aion onnistua lopullisesti. Nyt ollaan siinä pisteessä, että kerta kaikkiaan riittää. Ei enää salailua, ei enää pelailua.

Sammael

8

Aika tuttu lause…se on loppu nyt. Sano mielummin, että nyt se alkaa. Pelaaminenhan ei ole koskaan ongelma. Minullakaan ei ollut mitään ongelmia pelata muutama tonnia illassa nettikasinolla. Enemmän on ongelma myöntää itselleen, että nyt ei homma pysy lapasessa. Ongelmia ei oikeastaan ole olemassakaan. On vain tapoja korjata niitä. Peluuri linjalle soittaminen on se toinen askel pitkällä taipaleella. Ensimmäinhän on se, että tekee päätöksen avun etsimisessä. Neuvoni on, että heti kun on päätöksen tehnyt, niin nettikasinolle sähköpostilla ilmoitus tilin sulkemisesta ja avaa uusia tilejä muille kasinoille ja ilmoittaa heille samantien, että sulkekaa tili ja estäkää uusien tekeminen. Päivä menee muuten ihan kivasti, kun etsii kasinoita ja estää oman pelaamisen. Itsellä ei ollut luottokorttia, joten verkkopankin kautta pelattavia kasinoita käytin ja nyt en pysty avaamaan uusia tilejä. Riski on, että jos avaat kerran suljetun uudella käyttäjätunnuksella, niin kasino voi kieltäytyä voiton maksamisesta.
Kun ensimmäinen viikko on takana ja on tehnyt pakolliset kuviot, niin sitten on talouden kuntoon laittaminen seuraava askel. Jos luottotiedot on kunnossa, niin luottokielto on hyvä konsti estää lisä velan syntyminen. Jos taas on velkaa ja perintäyhtiö lähettää sytykepaperia, niin monesti helpointa antaa kaikkien mennä ulosottoon ja keskittyä elämään niillä palikoilla mitä käteen jää.
Seuraavaksi sitten onkin ryhmien vuoro tai joku muu sopiva keskustelu apu. Ajatukset pelaamisesta on saatava siihen, että ajattelee lopettamista ja keskittyy olemaan pelaamatta. Se on taistelua joka päivä ja joka viikko, mutta se onnistuu, kun uskoo itseensä yhtä kovasti, kuin siihen, että se voitto joskus tulee.
Se ei ole helppoa, eikä se sitä saakkaan olla. Se on helvetin vaikeaa, mutta kuukaudenkin pelaamattoman jakson jälkeen alkaa olla parempi fiilis. Tyhjältähän se olo tuntuu pitkään, mutta on vain otettava asennetta peliin ja uskottava olevansa voittaja, joka pääsee irti pelaamisesta.

9

Hellopata hello…

Totaalipelaamattomia päiviä takana 18. Ei latin latia mihinkään peleihin. Ihan ok menny, ainut mitä on tehnyt mieli pelata on pitkävetoo,tulosvetoo ku intohimosena lätkän seuraajana on tehny mieli kokeilla, mutta eipä oo niitäkään tullu sit pelattua, hyvä niin.

Viikonloppuna tuli hyvä aiheeseen liittyvä elokuva, nimee en muista mut se kyllä taas avas silmiä sen suhteen, mihin pahimmillaan pelaamisen kautta tulevat ongelmat saattaa johtaa. Elokuva on elokuva, mutta valitettavan usein monelle on käynyt samallalailla.

Pelipoikki ohjelmastakin tuli vastaus ja tällä hetkellä tuntuu olevan aika moista tunkua ohjelmaan, että jään odottelemaan milloin tulee minun vuoroni päässä hommaan sisään.

Mutta, eipäs tällä haavaa enempää… nokka pystöön ja kohti uusia seikkailuja.

10

Taisi olla elokuvan nimi uhkapeli tai jotain sinne päin. Tosi tapahtumiin perustuvahan se oli. Noista jenkkilän tapauksista oli jossain kirjassakin. Joku oli pelannut palkkansa, sitten meni säästöt, sitten eläkevakuutukset, sitten talo. Kaikki tuo oli tapahtunut yhden illan aikana ja ei siinä kovin montaa tuntia ollut mennyt. Taisi vielä olla, että meni elämänsä ensimmäistä kertaa kasinolle ja aloitti jostain 10 sentin hedelmäpeleistä ja siirtyi viimeiseksi pelaamaan 500 dollarin minimi pöytään rulettia. Siinä voi jo sanoa, että mopo lähti käsistä. :confused:
Moni peluri, silloinkin kun on lopettamassa, puhuu mielellään voitoista joita on saanut. Minusta olisi parempi puhua tappioista ja siitä, millaisen summan on kerralla saanut menemään. Siihen on suhtauduttava huumorilla ja jätettävä se itse säälissä rypeminen. Kun osaa nauraa omille hölmöyksille, niin silloin niistä voi jotain oppia. Jokaisella on erilaiset tulot ja erilaisena tappiot tuntuu. Joillain se iso tappio on 50 euroa ja joillain tonni.
Tässä yksi ehdokas kuukauden kyky kilpailuun. Tulot eläkkeellä hieman alle 1000 netto kuussa. Eräs kasino antoi vähän ja siirryin toiseen. 50 euron hedelmäpelissä tuli putki päälle ja kohta olikin 6000 plakkarissa. Kävin jo lompakon hakemassa, että laita tilinumeron ja siirrän rahat pois. Parin tunnin päästä ei sitten mitään ollutkaan…tuumasin, että meniköhän paskat housuun. Siitä se ajatus lopettamisesta sitten lähti ja nyt on vuosi mennyt vaihtelevalla menestyksellä. Välillä retkahtaa, mutta ajatus ja usko lopettamiseen on vahva. Nyt blokkailin casino sivut ohjelmalla ja tuon ohjelman olis voinut huomata aikaisemmin, mutta koskaan ei ole myöhäistä lopettaa ja tehdä pelaamista itselleen vaikeaksi. Pikku hiljaa se new yorkkikin rakennettiin ja aika iso kylä nykyisin :smiley:

11

Tottahan se on, että tappioita vähätellään jne jne…ja voitoista sit hihkutaan… Itekki tossa tajus et miten helvetin paljon sitä tunki rahaa noihin nettikasinoihin ku tutkittiin avovaimon kans verkkopankista tilitapahtumia viime joulukuusta lähtien. Se rahan määrä oli kyllä järkyttävä tuloihin nähden.

Tämmöstä juttua oon tässä miettiny tai havainnut, en tiiä onko muilla ollu samanlaista. Mutta sillon kun pelaaminen oli pahimmillaan niin kaikkia hankintoja,oli ne sitten vaatteiden ostoa tai jotain muuta niin usein huomasin miettiväni et raaskinko ostaa jotain…Ja nyt sitten tajunnut et ainoa syy, minkä takia ei muka raaskinut ostaa jotain oli se, että se raha olisi pois pelaamisesta!!! V**tu mitä idiotismia…

Eilenki tossa iltasella mietin, kun nyt oon ruvennu panostamaan uuteen harrastukseen, et josko ens syksynä sitten lähtis kerran viikossa treenaamaan kunnon valmentajan opastuksella lajia. No avokin kanssa sit puhuttiin, et ku toi on kuitenki just suolanen hinta…tai no suolanen ja suolanen…mut kuitenki… Mutta tokasimpa siihen sitte, että jos mä oon aikasemmin pystynyt kuoppamaan 5min rahasumman, jolla mä kävisin treenaamas kuukauden nii kyl mulla siihen on varaa. Eli sen verran nyt on ajatusmaailma muuttunut ja tajunnut sen, että sillä rahamäärällä mitä on aikasemmin saattanut pelata tilipäivänä niin tekee vaikka ja mitä kivaa??? Kaikkihan tänä päivänä maksaa, mutta mieluummin sen sijoittaa semmoseen mikä antaa itelle hyvän fiiliksen kuin sen, että kuoppaa sen nettikasinoihin ja loppukuun saa miettiä, että mistä mä nyt lainasin rahaa elämiseen.

Mut tämmösii mietelmiä tällä erää…jospa sitä iskis töiden kimppuun ku aamukahvitkin on juotuna.

12

Ihan samanlaista se on ollut. Oli kyse vaatteista tai jostain muusta hankinnasta, niin aina ajatteli ettei ole varaa ostaa. Kun sitten oli ostettava jotain pakollista, niin yleensä valitsi sen halvimman. Pelihimon ollessa huipussa huomasi, että on jopa ruokakaupassa tutkimassa tarjouksia ja muuten nuukasti ostava, ja silloin tuli ajatuksiin vain pelaaminen ja miten jää pelaamiseen enemmän käyttöön.
Kun ennen ajatukset on olleet aina pelaamisessa, niin ne ajatukset kun saa korvattua pelaamisen lopettamisella, niin ollaankin jo aika pitkällä. Satunnaiset yritykset lopettaa tappion jälkeen, olivat ihan yhtä tyhjän kanssa. Jokainen kertahan se viimeinen on. Silloin ei aina ole kuitenkaan myöntänyt itselleen, että ongelmia on. Kun taas rahaa tulee, niin hellurei ja taas mennään. Jos on muutamasti asiaa ajatellut muutenkin, kuin päättämällä hetkessä lopettaa morkkiksen iskiessä, niin on helpompi lähteä hakemaan apua. Ensimmäiset viikot oikeastaa helpoimpia, sillä sitten alkaa alitajunnasta tulemaan pelaamisen mukavia hetkiä ja voittamisen tunne…aaaah. Mieliin hiipuu, että vielä kerran ja nyt pelaan järkevästi ja kaikkea muuta kivaa. Se itsensä kusettaminen on yleensä huipussaan alussa, kun tappiot on mielessä ja vietti vahva niiden takaisin saamiseen. Sitä lähtee kuin sotaan, että perkele nyt tuo saatanan kone ei vie minulta mitään ja nyt näytän kuka määrää. Ja kas kummaa…ollaankin kohta samassa tilanteessa.
Päivä kerrallaan vaan eteenpäin. Jokainen pelaamaton päivä on voittamista.

13

Kylläpä se näin tosiaan meni, että kauppareissulla tuli kyl yritettyä päästyä ihan minimi ostoksilla yms…

Semmonenkin asia tuli tossa mieleen,että ainakin itellä monesti kävi niin, että kun jotain sitten tuli investoitua tai kauppareissu tulikin maksamaan paljon niin tyhmyys kuljetti kauppareissun päätteeksi ray:n automaatille siinä toivossa, että sais voitettua kauppaan menneet rahat takaisin… no monestihan siinä sitten kävi et tuli kauppareissulle tuplahinta ja aikaakin kuluin reissuun paljon…siinäpä sitä sitten yritti kiemurella kotona ja selittää miks kauppareissu venähti kolmeen tuntiin… voi voi… ois oikeesti pitäny joskus nauhottaa noita selityksiä ja nyt kuunnella jälkeenpäin et miten epätoivoselta ja säälittävältä sitä on kuulostanu ku on yrittäny peitellä taas pelaamistaan…

Mut nyt pelaamattomia päiviä takana jotain pari kymmentä ja ei oo tarttenu selitellä mitään…hyvällä fiiliksellä ja omallatunnolla voi painella eteenpäin…

14

Minusta tuntuu, että parasta on ottaa tappiot huumorilla ja tunnustaa itselleen miten hölmö on ollut. Tietysti on tullut ja tulee kausia jolloin mieliala ei oo parhaita. Minullakin oli kaikenlaisia ajatuksia päässä ja kyllä ihan vakavasti tuli mieleen, että jätetään paska tänne ja siirrytään koiranputken lannotteeks. Äkkiä niistä ajatuksista sitten selvisi, kun ei jatkanut ajattelua, vaan lähti suunnistamaan pohjalta ylöspäin. Ensin talous edes jonkinlaiseen kuntoon ja hernekeitto purkkeja ostamaan tarjouksesta. Sitten apua etsimään ja siinä pitää muistaa, että ei niillä ole tarjota sitä pilleriä, jonka kun nielaisee, niin aamulla ei pysty pelaamaan. Pitää aloittaa se itse tutkiskelu ja tehtävä töitä itse. Peliryhmistä ja muusta saa ne palikat, joilla töitä tehdään, mutta itse joutuu suurimman työn tekemään. Siinä vaaditaa asennetta, kun kaikki on sekaisin taloutta myöten ja himo pelaamaan on suuri. Täytyy melkein opetella kuin pikkulapsi tuntemaan rahan arvo.
Muutamasti on tullut repsahdus, mutta nyt tuntuu, että viimeinen oli jonkun aikaa sitten. Mitä muilta oon kuullut, niin repsahdukset kuuluu tähän hommaan. Se ensimmäinen on se isoin ja tuhoisin. Senkin jälkeen on vaan lähdettävä rakentamaan kaikki uudestaan ja seuraava repsahdus on pienempi. Minulla oli suhteellisen pieni viimeinen, vaikka sen vaurioiden korjaamiseen meneekin muutamia kuukausia. Nyt huomaa, että intoa riittää siihen järkeväänkin ajatteluun ja haluaa korjata kaikki mahdollisimman pian. Ei tule mieleen, että ottaisi lisää velkaa ja yrittäisi saada rahat takaisin ja siten paikata taloutta. Nyt on ajatus olla nuuka ja hoitaa velat pois.

15

Tässä paininu kohta peli-ongelman kanssa vuoden päivät, pelikoneet olen kyllä pystyny jättämää,mutta tuo nettipokeri, ei ei ja vielä kerran ei! Noh aluksi pelasin ihan pikkurahoilla, pari kymppiä ja näin, mutta tappiokierrehän siitä alkoi, jotenki sitä kuvitteli, että kyllä mä tästä vielä voitan ja näytän kaikille,paskat. töissä ollu vuoden verrran, 0e jääny säästöön pelaamisen takia, tällä hetkellä pelivelkaa n.2000e. Yritin tossa lopettaa pelaamisen, mut sitten viime viikonloppuna kaikki meni hetkessä roskakoriin, Sökö-peleissä tuhat euroa takkiin kavereille yhdessä illassa, sen illan jälkeen turhauduin ja menin 5 viikon tauon jälkee pelaamaan nettipokeria,rahat pelaamiseen sain eri pikavippifirmoilta ei saakeli, jotenki sitä ei siinä mielentilassa kiinnostanut, että kuinka käy, kaikki oli yhdentekevää. Ei sinänsä ole niin paha hätä kun kotona vielä asuu, mut silti, kyllä tuo syö miestä, ja sitä on miettinyt, että minkä ihmeen takia sitä oikeen pelaa? Ihan hyvin vois olla ilmanki. Onneksi löysin tämän keskustelupalstan, että voin jakaa ongelmani vertaisieni kanssa. Onneksi peli ei ole vielä menetetty, luottotietoni ovat kunnossa. Ja kun on lukenut muiden tarinoita täällä, ni ei sitä toivo samaa kohtaloa itseni kohdalle, että velkaa on älyttömästi ja näin. Se on nyt vaan kyseltävä ylitöitä ja maksettava velat hammasta purren, ei tässä muu auta, mutta toivotan muille kohtalotovereille Jaksamista peli-ongelman selättämisessä, leuka pystyyn ja KOHTI KESÄÄ, kyllä se aurinko tähänkin risukasaan joskus paistaa. Mutta nyt on hyvä aika lopetella tältä illalta ja mentävä nukkumaan, huomenna uus päivä ja uudet kujeet, PS: Ei maailma tähän kaadu

16

Nyt kannattaa ihan oikeasti katkaista se pelaaminen täysin. Toisessa ketjussa olitkin maininnut, ettei omat asiasi ole vielä yhtä huonosti kuin osalla täällä ja että sitä senkin vuoksi vähän vähättelee ongelmaa, mutta usko pois ettei kannata laittaa itseään samaan jamaan.

Itse olen pelannut varmasti yksiön verran rahaa ja menettänyt avovaimoni ja olen vasta opiskelija. Silti tilanteeni on vielä harmiton verrattuna joidenkin muiden kohtaloihin, mutta voin kertoa kokemuksesta, että edes tähän pisteeseen saakka ei kannata antaa tilanteiden luisua.

Mitä nyt vinkkejä voisin antaa, niin kannattaa puhua peliongelmasta esim.vanhempien kanssa ja pyytää, että tukisivat sinua lopettamisessa. Tämän lisäksi jonkinlainen ammattiapu on varmasti kohdillaan ja ennen kaikkea se oma halu. Jos nuo kuulosti mahdottomilta ajatuksilta, niin ehkä et ole sitten vielä oikeasti valmis lopettamaan. Ja vaikka haluaisitkin lopettaa, niin repsahduksia saattaa tulla. Sen sain itsekin huomata. Pitää vain yrittää entistä kovemmin.

T: “toivottavasti tällä kertaa onnistun” Shakkinappula

17

Todellakin, liikaa pelaaminen johtaa muihin ongelmiin, ihmissuhteet kärsii, talous kärsii, elämä alkaa mennä alamäkeä jne. Joo asun vielä vanhempien luona, enkä todellakaan osaa säästää, maksan asumisestani 350e/kk + omat laskut siihen päälle. Jotenki sitä ei tässä tilanteessa käsitä rahan arvoa, kesään mennessä pitäisi muuttaa omilleen, se olisi aikamoinen pudotus maanpinnalle, kun ei olisikaan enää niin paljoa rahaa käytettävissä, kun mihin on tottunut. Pelkään vaan,että syrjäydyn peliongelmani takia, en ole kuitenkaan kovin sosiaalinen, aika ujo. Armeijakin on kesken, puolitoista vuotta sitten sieltä jouduin lähtemään, kun nilkkani murtui armeijan esteradalla, siitä tuli kevyt 2 vuoden E-paperi. Elämäni luhistui, millään ei ollut enää mitään merkitystä. Vieläkään en ole päässyt yli siitä, että en pysty enää koskaan juoksemaan, onneksi sentään pystyn kävelemää, pitää siitä olla onnellinen. Masennus on vaivannut pitkään, paitsi viime kesänä, kun olin pelaamatta pelikoneita 3 kuukautta, mutta sitten sain verkkopankkitunnukset ja sitä myöten tutustuin nettipokerin/casinon ihmeelliseen maailmaan. Niiden merkeissä olen viettänyt viimeiset 8 kuukautta, varmasti on mennyt yli 10t euroa huh, mitä silläkin olisi saanut, noh mennyttä ei voi muuttaa, mutta TULEVAISUUDEN voi. Työskentelen 3-vuorotyössä, sekään ei olee mitää helppoa, pää on sekaisin koko ajan. Varsinkin yövuoroviikon jälkeen. Tällä viikolla olen iltavuorossa, keskiviikkona ois sit ilta+yövuoro putkeen, pakko tehdä ylitöitä pelivelkojen takia(= . Mutta se on päivä kerrallaan kohdattava ongelma ja taisteltava sitä vastaan. Eiköhän tämän illan vuodatus ollut tässä, palataan astiaan huomenna ja KYLLÄ tämä tästä vielä hyväksi muuttuu, pitää vaan uskoa siihen mitä tekee. Ikäni on 21, kohta muuten synttärit. Mut milläs rahalla sitä syntttäreitä viettää hittolai, noh omapahan on vikani, turhaa siitä ketään muuta syyttämään.
Ps: tämä käy terapiasta, kun saa vähän avautua kiitos siitä!!!

18

Niin kauan kun vähättelee omaa ongelmaansa, ja vertaa muihin on kaukana lopettamisesta. Jos miettii, että jotkut on hävinnyt enemmän, eikä itsellä ole suurta ongelmaa “muutaman tonnin” kanssa on vielä syvissä vesissä.

Jokainen velaksi pelattu euro on otettava äärimmäisen vakavasti, miettikää nyt herran jestas!

19

Hei,

Miten sinulla menee nykyään?

20

hej på dig…

hetki heilahtanu siitä ku viimeksi oon kirjottanu tänne. No totaalipelaamattomuutta on nyt ollut siitä lähtien kun eka viestin tänne oon kirjottanu eli jo jonkin aikaa… hyvällä alulla ollaan ja tästä vaan jatketaan samalla linjalla eteenpäin.

Nettikasinot ei oo ees käyny mielessä, kaupassa käydessä on joitakin kertoja käyny mielessä, et josko kävis sijottaan taskun pohjalla olevat lantit ray:n masiinoihin, mutta oon jatkanut vaan matkaa koneiden ohi.

Viime aikoina on tullut taas vähän vähän tyhmiä ajatuksia liittyen rahaan. Jossain kirjottelin et aikaisemmin oli vaiheita et kauppareissut yms muut hankinnat tuli vedettyä ihan minimillä jotta jäis rahaa enemmän pelaamiseen.
No viime viikkoina taas on tullut tämmösiä ajatuksia kun on käytännössä joutunu maksaan taloudet kaikki menot.

Mut mitä helvettiä, mitä sitte vaikka joudunki maksamaan, en mä sitä rahaa enää pelaamiseen tarvi, se on loppu… Mut näköjään tämmösiä flashbackejä tulee menneisyydestä… No kai nää kuuluu asiaan…tai no mistä mä tiedän…

Mut tämmöstä minulle kuuluu, eteenpäin sano mummo lumessa… over and out…