se_joka_pohtii

Terve vaan foorumille

Olen tässä jo muutaman vuoden ajan lueskellut foorumilla erilaisia tarinoita ja pohtinut samalla omaa alkoholinkäyttöäni. Noh, eipä siinä juurikaan pohtimista ole, kun viime vuodet on tullu kulkutettua aika tasaseen tahtiin, keskiketterää lähinnä. Jos ja kun nyt tässäå olen rehellinen, niin alkoholin vaikutuksessa tätäkin kirjoitan.

Pidin tänä vuonna tuon kuuluisan tipattoman tamminkuun, jonka pitäminen on parina viime vuonna jäänyt alle vuorokauteen, vaikka viime vuonna kovin ajattelinkin, että sen kuukauden kyllä kestän - noh - se oli jotain 18/19 kello kun lähikauppaan olutta lähdin noutamaan. Tänä vuonnakin tuo kuun alku oli aika vaikea henkisesti, mutta sanottakoon, että taloudellinen tilanne ajoi jopa juomishalun edelle, mikä on suorainen ihme. Ennen on aina löytynyt jostain rahaa, ettö edes jonkinlaisen kännin saa aikaiseksi. Nyt kun Tammikuu on ohi, olen muutaman kerran taas ottanut alkoholia - ja silloin juonut joka kerta kaikki, mitä on ollut (selvä alkoholistinen piirre). Toisaaltaan olen kummeksuen ihmetellyt, miksi ei joka päivä olekkaan tehnyt mieli juoda. Tällä viikolla esimerkiksi tiistaina join, kuuden annoksen verran, mutta keskiviikkona ja torstaina ei edes tullut mieleeni, että olisin alkoholiostoksilla käynyt. Tässä vaiheessa onkin ehkä hyvä selvittää vähän kosteaa historiaani.

Synnyin kun synnyin ja tällä hetkellä olen sen suuren 30-ikävuoden kriisin toisella puolen - vai olenko? Itselläni nimittäin ne “kriisiin” viittaavat ajatukset tulivat vasta äskettäin. Mutta eipä niistä sen enempää.
Ensimmäisen kännin vedin alkoholista juurikaan tietämättä “vasta” lukioaikoina 16-vuotiaana. Oli kotibileet ja bileiden isännällä oli itsetehtyä kiljua. No hyvinhän se meni päähän ja kivaa oli, mutta loppuillasta muistan läheinnä, kun äiti toi kotiin ja silmä oli musta - muistan toki, et otettiin joku “leikkiflaidis”, mutta kun lyönnit ei sitte pysynykkään vissii alkoholin takia niin lyhyinä kuin piti. No, tämä oli näitä alkuaikoja.

Viralliseen alkoholin nauttimisikään päästyäni olin kokenut jo lukiossa vaihdon Saksassa, jossa esim oluen osalta, on 16-vuotiaskin oikeutettu juomaan olutta. Sain em. matkalla kipinän erikoisoluisiin ja niitähän sitten tulikin rauhallisesti lipiteltyä 18 vuotiaasta eteenpäin aina armeijassa käynnin läpi. Sittenpä astu paha opiskelijaelämä kuvaan (opiskelijaelämä, jossa olen vieläkin, kenties alkoholin aikaansaannoksena, kenties laiskan lukemiseni), jossa alkoholia kului toki mitä erinäisimminn syin. Aina se syy kuitenkin löytyi, minkä takia piti juoda - etenkin, jotta olisi samassa tilassa kuin muut. Itelläni se muuttui tuo alkoholin käyttö sitten aikalaillla jokapäiväiseksi ja opiskeluthan siinä kärsi.

Vaikka tässä nyt mennään aika ripeässä pin6taraapaisussa, ni koettakaahan pysyä perässä. Joka tapauksessa, opiskelupaikka vaihtui sitten, kun totesin, etten kyseisestä koulusta, sanotaan nyt, liiallisen teoreettisuuden takia tule valmistumaan, joten vaihdoin radikaalisti paikkakuntaa ja uuteen opinahjoon, jossa edelleen olen.
Jätin sen opiskelijaelämän sosiaalisen puolen taakseni, mitä oli ollut, mutta opiskelijaelämän ryyppääminen jatkui.
Hyppy

Rupesinpa tossa viime vuoden lopulla sitten suunnittelemaan, että, pitäiuskö sitä oikeasti pitää se “THE TIPATON”. Aloin ynnäilemaan keskimääräistä viikkokulutusta vuosikulutukseksi noin niinkun euromääräisesti ja sain aika hurjan summan. Näistä mun opintojen valmistumattomuudesta johtuen käyn töissä, että on varaa elää ( siis ei toivoakaan mistään opintotuista näillä opintokuukausilla), joten se on aika kammottava osa, minkä alkoholi nielaisee niistä tuloista.

Tuleepas pitkä alkustoori, mut ei voi mitään.

Kuitenkin, vaikka selkeästi alkoholistinen olen ja myönnän olevani, en vielä aio luopua täysin sen suomista ihanuuksista. Niitä ihanuuksia ei tämänhetkisen kokemukseni perusteella ole kuitenkaan kovin monia, mutta on kuitenkin. Ja nyt palaan alkuun ja tähän hetkeen.
Tipattoman kuun aikana tajusin, kuinka tyhjää mun elämä oikeastaan on. Suurin osa tekemisistä liitty kuitenkin alkoholiin tai johonkin, minkä olin kännissä “kokenu”. Laitoin ton lainausmerkkeihin sen takia, että olen nyt kokenu jotain asioita aivan erilailla kuin kännissä. Hassuinta/pelottavinta jo pelkän yhden kuukauden jälkeen musta on ollu se, että mä oikeesti mietin juomista suunnitellessani, et onks tässä mitään järkeä tai toisaaltaan, mitä mä saan tästä. Ja se saaminen taas liittyy ihmisen perustarpeisiin.

Kaikesta huolimatta, aion ainakin toistaiseksi pysyä ajoittain sillä kostealla puolella, vaikka se ei Ehkä relationaalisesti ajateltuna minun kannaltani järkevää olisikaan.

yoru

Se muuten on pannuy ajattelemaan, et miten morkkis voi iskeä jo juomia ostaessa tai just juomisen alotettuaan - siis vaikka olis “sallinu” sen iteleen…

Jos unohdetaan nousuhumalan aikainen hyvänolontunne/todellisuuden ubohtaminen niin mitä ne ihanuudet mielestäsi ovat ? Varsinkin pidemmällä aikavälillä.

Toi nousuhumala on aikalailla hyvä fiilis, mikä KYLLÄ häviää kun juo paljon ja pitkään.
Juu itsellä sama homma ei “kaikista sen tuomista ihanuuksista” voi luopua VAIKKA se on tuonut paljon enemmän pahaakin. Itsellä tuo fiilis humalassa on sellanen(syntyy kuningas ideoita,olen sosiaalisempi, tuntuu että on JOTAIN, on hauskempaa, tulee tehtyä enemmän esim reissattua/käytyä kaikissa mahdollisissa paikoissa :slight_smile:. Ja muutenkin humalassa ollessa tuntuu että kaikki menee vain paremmin. Mutta tuosta tuleekin sitten se kaamea kanuuna(Vapina/hikoilu/unettomuus/pelkotilat/harhat ym ym, joka on otettava vastaan ennemmin tai myöhemmin, sit tulee morkkis ja ai ai se on nannaa välillä käydä kaikenlaisia asioita läpi. Jossain vaiheessa ME JULIUKOT vissiin sitten muutetaan ajattelutapaa niin paljon että huh huh.

Ahdistaa ja pahasti.

Alkoholia en ole tänään ottanut, mutta tällä viikollakin ihan liikaa jo. Lainat menee yksi toisensa jälkeen perintään, mutta yritän sopi ne niin, että kykenen jotenkin maksamaan. Nyt on vaan budjetti seuraaville kolmelle viikolle noin 100 euroa.

Alan vähitellen uskoa, että lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Pari vuotta olen yrittänyt kohtuukäyttöä, mutta ei se tunnu onnistuvan - pahemmaksi vain näyttää homma menevän. Ja vaikkei rahaa olis ollutkaan, niin aina sitä viinaan jostain saa ja siks noita laskuja pikavipeistä sun muistakin on niin paljon kertynyt. Tänä vuonna en ole vielä palaverissa käynyt - kahtena edellisenä yhteensä viisi kertaa, kerran jopa niin, että ei luettu ensimmäistä minulle. Mutta huomenna meinasin mennä ja sitten luetaan.

Nyt ei tee mieli alkoholia, mutta aiemmin illalla teki, en vaan suostunut lähteä ostamaan sitä, ei tänään. Nyt vaan tuli ahdistava tunne, kun vilkaisin tiliä, josta erilaisiin laskuihin on huvennut miltei koko viime kuun palkka ja seuraava tulee siis vasta ens kuun puolessa välissä. Aloitin kirjottamaan päiväkirjaakin. Sekavia tuntemuksia sieltä täältä aiheesta jos toisestakin tuli naputeltua parisen sivua. Yritin lukea, mitä olin kirjoittanut, mutta oli vaikea pysyä perässä, sen verran ajatukset nyt harhailee. Ahdistaa.

Ai niin, nousuhumalasta meinasin sanoa. Koin pari kolme viikkoa sitten nousuhumalan. Se kesti joku 5-10 minuuttia. Olin ollut viikon juomatta ja menin sitten taas juomaan. Toista olutta juodessa se tuli ja sitten meni. Olutta meni kyseiselläkin kerralla paljon, annoksissa varmaan joku 15 tms, niinkuin yleensä.

Laskeskelin tänään myös, että jos viimeisen 10 vuoden aikana kuluttamani alkoholiannokset jakaisi “kohtuukäytön rajan” (24ann/vk) mukaan, olisi aikaa pitänyt kulua noin 25 vuotta, ehkä enemmänkin. Mulla on menny vain 10 vuotta. :unamused:

Kuulostaa kovin tutulta. Noin kävi itsellenikin useasti, krapulamorkkis iski ennen krapulaa :unamused: Lopulta koko juomisessa ei ollut enää mitään hauskaa, paitsi se satunnainen muutaman minuutin mittainen nousuhumalan hetki. Mä koen, että alitajuisesti koitin saada itseäni hyväksymään sitä, ettei alkoholi vain sovi mulle, mutta tietoinen mieleni pisti vastaan. Lopulta sitä syyllisyyttä ei päässyt pakoon enää kolmen promillen kännissäkään…

Nojah, noniiin

Sairaslomaa vietelty tässä jo kaks viikkoa ja eilinen (ma) lekuri meinas, että pitää aukaista tuo viikko sitten tikeistä vapautettu haava. Ehdotti jotain nestepussiakin siihen ja ajattelipa jopa, että vois olla hyvä, että kipsiin laitettais, jotta nilkan haava nopeammin paranis. NO johan alko vituttamaan moinen ajatus ja vetäsin sitte maanantaina persiit. Ehinkin olla jo jopa 15 päivää niin, että ei ees tehny mieli alkoholia. Mutta nyt sitten olikin suuri halu taas ja niinpä sitten tempasin. Tänään kuitenkin selvis, että ei tarvitse viiltoja saati pusseja.

Palautuminen vie aikaa ja kun on tottunu, että syy juomiseen löytyy, niin tänäänhän oli Suomen matsi jääkiekossa, joten olihan sitä pakko taas ostaa matsijuomaa. Ja sillä tiellä olen nyt.

Vaan mutta kun jos olis ollu ilman tätä nilkassa olevaa vammaa jokin toinen vitutuksenpurkamiskeino (liikuntaan lähinnä liittyvä), niin en ehkä olis vielä joutunut taas tähän alkoholistumiseen. Nyt on vaan taas pää ihan sekasin, alkoholilla osuutta on asiaan.

Tsemppiä sinullekin. Jo se että alkaa pohtimaan näitä juomisiaan on hyvä. Ainakin on itselleen kyseenalaistanut toimintansa. Mulle toi krapulan sietäminen, morkkis, ahdistus ja valtava tuska olivat ihan riittäviä syitä harkitsemaan vakavasti vähentämistä ja oman juomisen tarkkailua. Jostain se liiallinen juominen johtuu. Minulla ainakin, niitä syitä yritän selvitellä- yritän ainakin. Eihän ole normaalia että joka päivä tissuttelee kuten minä tein lähes poikkeuksetta. Mutta päivä kerrallaan tässä mennään, minulla takana 6 vesiselvää päivää. Koitan pyristellä edelleen. Vaikka absolutistiksi en varmasti ryhdy, tai mistä sitä tietää. Mutta sellaista en nyt jaksa itseltäni vaatia. Tsemppiä !

Jaahas, kuukausi sairaslomaa vietettynä ja kokonaisuudessaan alkoholia kulunut kuukauden aikana vähemmän, kuin mitä “normitahdilla” menisi viikossa. Toki ensin tuli oltua tuo kokonaiset kaksi viikkoa täysin selvänä, mutta sitten tulikin neljänä paivänä (ei peräkkäin) otettua, vaikkei ollut ihan tarkoitus näin mennä. Taisi olla Loiri-Sepän kirjassa jossain kohtaa: “Juoppo juo silloin kun huvittaa, alkoholisti silloinkin, kun ei huvittaisi” tai jotain sinnepäin. Niinhän tässä taas vähän pääsi käymään.

Noh, nyt on edelliset kännit viime tiistaina ja eipä vielä ainakaan tee juurikaan mieli ottaa. Unirytmi on ihan hukassa - tänään nukuin noin viiden tunnin päiväunet, kun viime yönä ei tullut uni ollenkaan. Saattaa tosin vaikuttaa, että sitä edellisenä “yönä” nukuin melkein 13 tuntia. Joten nyt kun alkaa vaikuttamaan, että uni voisi tulla, niin taidanpa lähteä kokeilemaan.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille

Olen lukenut noita alkoholismista kertovia kirjoja ja ainakin minulla on jäänyt jotain ajatuksia mieleen jotka ovat helpottaneet oloani. Olen juonut 12 vuotta aina 3 päivää alkoholia ja 4 päivää raittiina, lukuunottamatta jossain välissä 5 kk raittiusjaksoa. Sitä nousuhumalaahan sitä tavoittelee joka ei tosiaan kestä kun 10 min. Sitten tuli viime kuussa totaalinen kyllästyminen juomiseen. Olen ollut kuukauden nyt raittiina. Aina se viinanpiru muistuttelee itsestään mutta vielä olen päässyt sen yli. En vielä ole siirtyny me lopettajiin kun tuo juominen on kuitenkin hiuskarvan varassa. Toivotan sullekkin voimia vähentämisessä. :slight_smile:

Hämmentävää

Nukuin noin kaksi tuntia mielestäni hyvin, mutta heräsin. Väsyttää edelleen, mutta uni ei vaan tule, joten päätin tulla kirjaamaan tätä outoa tuntemusta tänne. Tuo hämmentävä tuntemus herättyäni oli, että haluan nyt LISÄÄ viinaa. Oudoksi tuon tekee se, että olen viimeksi juonut viime viikon tiistaina. En tiedä liittyikö tuo tentemus johonkin uneen, jota näin, koska en muista nähneeni unta. Minulla oli tosin jo aiemmin illalla sellainen tunne, että olisin juonut alkoholia, vaikka en ole. Liekö kyse jostain ehdollistuneesta tunteesta(?).
Viime aikoina olen kyllä myös nähnyt unia, joissa olen pohdiskellut alkoholinkäyttöäni tai joissa olen jopa keskustellut jonkun kanssa, ajatellen samalla, että saatan lopettaa. Kyseiset unet ovat lyhyitä, mutta muistan ne aamulla hyvinkin selvinä, mukaan lukien sen, keitä muita ihmisiä niissä on ollut mukana.

Omasta puolestani en ole vielä varma, olenko totaalisesti kyllästymässä, mutta sen suuntaisia ajatuksia liikkuu. Olen myös miettinyt siirtymistä Me lopettajiin ja vaikka käytännössä alan hiljalleen hyväksyä ajatuksen lopettamisesta, pyörittelen edelleen asiaa mieluummin täällä “sallivammalla” puolella :sunglasses:
Nyt kun lääkäri niin totesi, niin tuo aiemmin mainittu sairasloma jatkuu. Tässä voisikin olla hyvä aika näillä tuntemuksilla mennä kuuntelemaan neljättä kertaa ensimmäistä askelta (viidenteen palaveriin kolmen vuoden aikana) ja kokeilemaan, josko se innostus tällä kertaa riittäisi useampaankin käymiseen AA:ssa siis.

Heippä vaan,

kerroit, että ennen alkoholi liittyi sosiaaliseen elämään, nyt ei. Eli juotko yksin? Itse olen miettinyt, että itselläni ainakin yksi syy käytön lisääntymiseen on just tuo yksin juominen. Ja itse ajattelen, että se on juuri sitä vaarallisinta juomista. KUn ei voi olla itsensä seurassa selvinpäin… Tsemppiä sinulle vähentämisessä!

oodi

Juu, näinpä on pitkälti asian laita ollut nykyään. Yksin kun asuu ja ei vaan jaksa baariinkaan lähteä, niin kotona omissa oloissa tullut juotua. Ja vaarallistahan on etenkin, että kun ‘turvallisesti’ kotona juo, niin ei haittaa vaikka sammuisi kesken kaiken, joten noita sammumispisteeseen menneitä kertoja on kertynyt…

Tänään kuitenkin 14 alkoholitonta päivää takana - ja aion muuten tänäänkin olla ottamatta :wink:

ps. Lauantaina oli firman pippalot ja olin siellä selvinpäin. Yllättävän kivuttomasti meni ja vain pari alkoi inttää syytä sille, miksen juo, kun ei vastukseksi heille kelvannut, että päätin olla juomatta. Lopettivat kuitenkin utelun varsin nopeasti. Oli hauska ilta ja vaikken alkoholia juonutkaan, niin baarissa tuntui, että olen kännissä. Kaiken lisäksi tarjosin kyydin muutamalle työkaverilleni ja sain korvausta kuljetuksista :slight_smile: Aamulla ei ollut krapulaa ja muistin kaiken illalla tapahtuneen.

Viinan himo tuntuu olevan toistaiseksi hukassa. Tiedä sitten johtuuko tästä yhä jatkuvasta (v**uttaa) sairaslomasta. Ei ole kaupassa kiinnostanut yhtään ostaa mitään alkoholijuomiin viittaavaa (ei edes alkoholitonta vehnäolutta, joka on kyllä ihan hyvää). Neljä viikkoa nyt mennyt tässä oudossa moodissa. Voi olla, että himo palaa viimeistään ensi kuussa, kun toivottavasti pääsen palaamaan sorvin ääreen. Tai sitten ei palaa.

Noh, eipä tuo haittaa, vaikka aika tasapaksua olemista tämä on nyt ollutkin. Samalla on huomannu, miten suuren osan elämästä alkoholi onkaan ottanut. Tuntuu, että on ihan hirveästi ‘tyhjää’ aikaa. Jonkun verran olen täytettäkin löytänyt, esimerkiksi luontokuvaamisesta - pääosin auringonnousujen aikaan (jolloin muuten alkoholillina iltoina ei todellakaan olisi kovin hyvässä kuvauskunnossa. Liikuntaa harrastaisin mielelläni, mutta tuo vamma jalassa estää aika paljolti sen harrastamisen.

Uni on maistunut hyvältä sitten kun se on tullut. Liikunnan vähäisyys vaikuttanee paljolti siihen, että kun kroppa ei ole fyysisesti väsynyt, niin ei unikaan niin hyvin tule. Tosin sairaslomalla tuo ei haittaa, kun ei tarvitse oikein minnekkään mennä, niin jos ei yöllä saa nukuttua, voi päivällä nukkua pidemmät torkut. Osaltaan unensaamisongelmaan vaikuttanee myös alkoholista irtiotto, kun päässä pyörii vaikka mitä asioita, joita ei ole pitkään ajatellut. Välillä on tullut nähtyä myös juomiseen liittyviä unia, jotka ovat osittain painajaisia, osittain muistopohjaisia hetkistä, jolloin olen eri paikoissa alkoholia ottanut.

All in all, olo on varsin hyvä ja jottei se liian hyväksi pääsisi, niin raahaan kyllä itseni AA:han, jossa viimeksi kävin reilu vuosi sitten. Ei tämä alkoholittomuus nimittäin yhtään hassummalta tunnu…

Päätinpä astua askeleen eteenpäin ja siirryn lopettajiin. Sen varran on nyt tullut pyöriteltyä asioita ja menneitä vuosia päässä ja maksamattomia laskuja käsissä, että ei tämä tästä vähentelemällä miksikään muutu. Ensimmäiset vähentämisaikeet oli kai joskus nelisen vuotta sitten, jolloin kulutus oli suuruusluokkaa 40-50 annosta viikossa. Nyt juovana aikana määrä on tippunut noin 70-80 annokseen viikossa. (etsi asiavirhe)
Mutta taidanpa jatkaa pohdintojani tuolla toisella puolella. Onnea niille, jotka vähentämisessä onnistuvat ja rohkeutta tehdä päätöksiä niille, jotka toteavat samanlaista kuin minä.

Tsemppiä sinulle yoru! Todennäköisesti itsekin päädyn joskus siihen, että vähentäjäksi minusta ei ole, juopoksi en halua tulla, joten siirrynpä lopettajiin. Mutta oman aikansa tarvitsee jokainen kitkutteluun ja johtopäätösten tekoon.