se ensimmäinen huikka

alkoholismi on kyllä tosi raaka sairaus. mä jollain ihmekonstilla / ympäristön pakottamana onnistuin olemaan melkein 13 vuotta juomatta. kesän alussa annoin itelleni luvan juoda yhet kännit. en mä voinu ymmärtää että jään heti koukkuun siihen viinaan.

ku olin juonu ekan breezerin, tajusin että tää ei tuu päättymään hyvin, mä tajusin että mä en tiedä edes sitä et koska se päättyy. mut en enää saanu korkkia kiinni. mulla lähti heti homma lapasesta.

ekoista känneistä putkaan. miten se on edes mahdollista. kävelin putkasta kotiin. riisuin oksennuksessa olevat vaatteet, kengät ja repun eteisen lattialle, yritin mennä nukkumaan, sit alko krapulaoksentaminen. mä päätin että en juo enää ikinä. mun ei ikinä kesti suunnilleen puoli vuorokautta. meni 3 päivää ennenku sain vaatteet pyykkiin, oksensin 3 päivää samaan pesuvatiin ennenku pystyin siivoomaan sen.

juominen siis jatku tasan siitä mihin se 13 vuotta sitte päätty.

vedin itteni 5 viikossa niin huonoon kuntoon että mulla ei ollu muuta mahdollisuutta ku lähtee hakeen apua tai sitte juoda itteni hengiltä. päätin hakee apua. aamulla putkalla pyysin poliisilta että se veis mut katkolle. kyllä se vei. katkolla meni viikko että sain vakuutettua yksikön pomon siitä että mun on oikeesti pakko päästä hoitoon.

loppukesä sit meni minnesotahoidossa, alkujakso 44 päivää, kotiin kuukausi sitte ja 2 kertaa jo käyny intervallijaksolla. nyt taas elämä hymyilee.

se että join 5 viikossa itteni minnesotahoitoon ei oo koko totuus. kyllä mä oon ollu alkoholisti jo 9v ikäsenä. vaik sen ikäsen ei kyl pitäisi vielä tietää miltä koffin kolmonen maistuu. mut tiesin hyvin.

mut nyt kaikki hyvin ja elämää on vielä edessä, mukavia raittiita päiviä.

Moikka! Kiva kun liityit keskusteluun. Mulle tossa näkyy positiivisiakin asioita. Tiedät että et voi ottaa sitä yhtäkään huikkaa niin ei tarvitse rassata mieltä että voiko olla välimalleja. Siitä voi olla psykologisesti paljon apua kun moni alkaa ajansaatossa pohtia voisiko hanskata jos vähän…

Sen olen oppinut että heti katkolle jos ratkeaa juomaan. Toipuminen alkaa paljon nopeammin kun et juo itsensä ensin ihan hajalle.

Sulla on pitkä ja hieno tausta myös ilman alkoa niin siitä on taas hyvä jatkaa.

Tsemppiä!

Siru, voimia sinulle uuteen raittiuteen. Tiedät varmaan, miten ARVOKAS MUISTUTUS tämä kertomuksesi on heille, jotka vielä haikailevat kohtuukäyttöä tai ajattelevat että kyllä sitä nyt kerran voi kokeilla. Kaikkea hyvää Sinulle, pysy valitsemallasi tiellä jonka jo tiedätkin kantavan. Huolimatta siitä että elämään mahtuu aina sekä iloa että surua, onnea että onnettomuutta. Selvin päin niistä jotenkin pääsee eteenpäin tai positiivisista asioista nauttii enemmän ja aidommin, pienistäkin<3