Satuja..

:slight_smile:

Mikä Hippiäisen sitten saa juomaan, vaikka näet ja koet mitä alkoholi tuo elämääsi.
Tapa vai jokin muu syy?, ellei sitten pakoa elämästä jonka alkoholismi on ottanut haltuunsa. Noin minulla oli.

.

.

Oliks edes komeita poliiseja? :slight_smile:

Uutta raitista päivää sitten vaan vaihteeksi kehiin. Ei maailma tähän lopu.
Vihaa voi käsitellä vaikka psykolookin sohvalla (tahi salilla nyrkkeilysäkin kanssa niinku mie: ), mutta ei alkoholiriippuvuutta.

Suru on joskus kaunis.

Viha itseäsi kohtaan? Sitähän se alkoholistin juominen on, vaikka v-tutukseen juova alkkis luulis vihaavansa vain maailma ja muita, ei niinkään itteensä… :neutral_face:

Niin, että jotenkin se viha pitäis saada purettua ulos, mutta miten…?

.

Oonko jotenkin hidas, kun en ihan :laughing: tajunnut sun pointtia…

Vihan olemus tunteena on varsin mielenkiintoinen. Kohdistamme tällöin omia tunteitamme toisiin ihmisiin. Ajattelemme, että toinen ihminen on syyllinen pahaan oloomme. Tässä suhteessa viha on täysin hyödytöntä, koska se ei poista pahaa oloamme. Viha ei lakkaa vihaamalla, muttei myöskään olemalla vihaamatta. Tunnistamalla oman vihaisuutensa pääsee kyllä todellisen syyn jäljille. Vihan synnyttää pettymyksen kokemus. Koemme, että toinen ihminen on syypää johonkin sellaiseen menettämäämme, mikä meille on arvokasta ja johon olemme kiintyneet. Päästäksemme eroon vihasta, meidän tulee tunnistaa tuon pettymyksen sisältö ja luopua siitä, minkä olemme menettäneet. Luopuminen on surutyötä, eli itkeminen on terveellinen tapa käsitellä omia pettymyksiään. Vielä syvemmällä tasolla voimme pysähtyä pohtimaan, mikä siinä menettämässämme oli niin tärkeää, että luopuminen aiheuttaa pettymyksen. Mikä oli oma odotuksemme. Yllättävää kyllä tääs kohdin tulevat ne pelot, häpeät ja syyllisyydentunteet mukaan kuvioon. Usein esimerkiksi menettämiseen liittyy ajatuksia oman turvallisuuden kokemuksen katoamisesta. Jos nämä asiat purkaa loppuun asti, useimmiten huomaa, että ne pelon todelliset aiheet ovat varsin merkityksettömiä.

Huomenta Hippiäinen,

Mähän olen itse myös alkholismin kanssa kasvanut, mutta myös itse sinne uraan ajautunut, joten en tiedä onko näistä mun ajatuksista mihinkään, mutta näin nopeasti pohdittuna mulle tulee mieleen aikoja jolloin en myöskään kestänyt positiivisia asioita joita mulle tarjottiin.
Jotenkin näin, että kun mua kehuttiin ja musta pidettiin, pidin itse huolen siitä paljastumisesta.
Pelkäsin kai sitä etten sitten kuitenkaan ole riittävä.
Ajatuskuvio meni kai näin, että paljastun kuitenkin siksi huonoksi ja pieneksi joka mielestäni olin.

Ei tästä ole kuin pari vuotta kun viimeksi mokasin isoja juttuja.
Tei suuren työn, josta sain oikein tosi paljon hyvää palautetta, jopa ihailua työstäni. Ja varsinkin kun sitä palautetta antoivat minulle sellaiset auktoriteetit, joita todella kunnioitin, niin minuhan piti ne auktoriteetit palauttaa maanpinnalle ja milläpä muulla kuin juomalla sellaiset juhlat pilalle, jotka olivat minun ja tulevaisuuteni kannaltani tärkeät.
Näkemiin, sinne meni sekin mahdollisuus…

KAi siinä taustalla mulla on joku järjetön ajatuskuvio omasta riittämättömyydestä.
Että jos joku näkee mussa sitä kehun aihetta, niin mun (rehellisyyden nimissä) pitää sille toiselle kertoa, että loppujenlopuksi mä kuitenkin olen se riittämätön lapsi.
JA mä vihasin sitä keskenerisyyttä itsessäni. Häpesin ja vihasin ja vetäydyin ihmiskontakteista, koska en halunnut paljastua.

Ajatus ei ole ihan jäsentynyt, mutta saitko kiinni, mitä ajan takaa?
Rationaalisuudellahan näillä asioilla ei ole mitään merkitystä.
ENkä siis tiedä onko tosta sulle mitään apua, mutta jos ei niin sen voi unohtaa ja jos on niin ota kiinni.

Hyvä että olet täällä, jos koet keskustelujen vievän sua eteenpäin.
Muista en tiedä, mutta minä olen kokenut sun viestisi myös mulle tärkeiksi.

Tässä on esimerkki aivan loistavasta postauksesta. Tämä laittoi miettimään omaa irtisanomistani ja suhtautumistani siihen. Edelleen äsken juoksulenkillä syntyi sellainen viha ex-esimiestä kohtaan. Ei siinä mitään, mutta pystyn kohdistamaan huomion ongelmaan keskittymällä vain itseeni ja pohtimalla asiaa. Maailma ei muutu, minä muutun. Kiitos sikarimiehelle :slight_smile:

Itse ketjun asian osalta mielipiteeni on, että kontrolloimattomaan juomiseen ei ole muita syitä kuin alkoholismi tai harvinaisessa tapauksessa itsetuhoisuus. Jos alkoholin kanssa on ollut ongelmia, mielestäni syy juomiseen on alkoholismi. Ei esim. kehut, haukut, yksinäisyys, ilo, kuuraketti tai viritinvahvistin. Alkoholisti keksii kyllä syyn juomiseen aina. Tämä on ihan perusasioita. Turha sitä on kaunistella.

Niin, loppujen lopuksi näin. Se rakkaus (tai mikä lie tunne) juomiseen saattaa kyllä monella johtua käsittelemättömistä, itsetuntoon, menneisyyden traumoihin tjms liittyvistä asioista.Juomisesta haetaan helpotusta ja tunnepuolen asioiden käsittely korvataan usein alkoholilla. Liika juominen ikään kuin pysäyttää kellot. Joku saattaa sanoa, että hän juo koska vaimo kuoli. Vaimon kuolemasta on kulunut kuitenkin jo 15 vuotta. Tuolle ihmiselle se on kuitenkin todellinen syy (ei tekosyy), koska asia on käsittelemättä. Fakta on tietysti se, että alkoholismi vie ihmistä ja estää tunne-elämän tervehtymisen.

TArkennukseksi:

En minäkään tarkoita, että juon/join, koska joku kehui, haukkui, vitutti jne…
ALkohoi oli mulle totuttu tapa ratkaista epämieluisia tilanteita, enkä kai edes osannut muita tapoja. Siideri oli niin tuttu ja sitä minun aivoni ensimmäisenä minulle tarjosi.
-Ai sua vituttaa, no ota siideri, niin pääset unohduksiin siitä.
Se oli MINUN valinta, josta muodostui totuttu tapa, käydä/kestää siiderin kautta kaikki tunteet, turhaumat ja tilanteet.
Nyt on aika keskittyä keksimään muita malleja ratkaista ongelmia.

Minusta alkoholismi ja itsetuhoisuus kyllä kulkevat ihan käsikädessä.
Mitä muuta se juominen on kuin itsetuhoisuutta?

Ei mitään! Paitsi ehkä tiedostamatonta itsetuhoisuutta eli silmien sulkemista tosiasioilta, itsekusetusta…

Viha

Vihasta voi jaaritella kauniita sanoja, ja käyttää niitä tekosyynä tehdäkseen lähimmäisten elämän tukalaksi. Joku voi käyttää lapsuutensa traumoja tekosyynä sikamaisuuksiin muita kohtaan vanhalla iällä. “Koskaan ei ole myöhäistä olla mulkku”, jos sen katsoo palvelevan itseään.

On olemassa pyhää vihaa, alistetun vihaa alistajaansa kohtaan, mutta meillä ei ole näillä leveysasteilla siitä kokemusta. Nykyisin, jumalan kiitos. Lukuunottamatta meidän naisliikettä. :slight_smile:

Kateus
Kateus sikiää ajatuksesta, että jollain toisella on jotain mitä itsellä ei ole. Joku toinen on jossain asiassa tai omistamisessa parempi. Kateus on katalinta, sillä se saa unohtamaan myös sen hyvän mitä itsellä on.
Kateus myrkyttää mielen, ja johtaa pahimmillaan katkeruuteen.

Katkeruus
Kuivan hyvä kaveri, ja alkaakin samalla kirjaimella.

Minusta se on alkoholismi-niminen sairaus. Terveet ihmiset käsittelevät elämänsä vastoinkäymiset ilman alkoholia. Ei ole mielestäni tervettä, että juodaan myrkkyä, jos eteen tulee vakava ongelma. Alkoholismi on se, mikä oli minulla ensin. Sitä eivät synnytä ongelmat, vaan geenit (perintötekijät) ja alkoholi. Ongelmat seuraavat normaalista elämästä tai alkoholismista, mutta alkoholismi ei johdu ongelmista.

Tämän järjestyksen ymmärtäminen on ollut itselleni tärkeää toipumisessa. En voi juoda, tapahtui mitä tahansa. Jos joisin, olisin edelleen juova alkoholisti ja minun pitäisi etsiä tietä ulos.

Minulle juominen oli pitkälti kiukuttelua, haluttomuutta hyväksyä ihmiselämän realiteetteja. Keino siirtyä vapauden (vastuuttomuuden → holtittomuuden) tilaan, alussa yhdeksi illaksi ja jatkossa useaksi päiväksi kerrallaan. Känni teki myös kanssaihmisistä helpommin siedettäviä ja lähestyttäviä (baareissa siis, selvinpäin meni entistä hankalammaksi).

–kh

Samalla tavalla olen kokenut.
Tuohon Novamobin kommenttiin: Uskon myös, että alkoholismi on synnynnäistä. Kaikki geeniperimänsä puolesta alkoholismiin taipuvaiset eivät kuitenkaan juo.Alkoholin vahva vaikutus on heille negatiivinen asia. Joillekin humaltuminen antaa jotain…helpotusta tms. On ikävämpi homma, jos geeniekijät ovat mitä ovat…Tosin uskon että alkoholiin voi tulla riippuvaiseksi ihan ilman geenejäkin, mutta se on kai toisenlaista riippuvuutta.

Omalla kohdallani alkoholismi on suvussa ns. “lujassa” :smiley: Eli äitini puolelta moni on siihen sairastunut. Ensin on se geeniperimä ja sitten juodaan viinaa, jolloin alkoholismi syntyy todella helposti. On varmaan heitäkin, jotka harrastavat suurkulutusta niin pitkään, että sairastuvat ilman perimääkin. Huonojen geenienkin kanssa alkoholismista voi pelastautua juomalla hyvin vähän tai ei ollenkaan. Siskoni ja veljeni ovat tehneet näin, joten heistä ei ole tullut alkoholisteja kuten minusta. Viinaahan se alkoholismi aina vaatii kuitenkin.

Kenestäkään ei tule opettelemalla tai muuten alkoholistia…Pitää olla syntyjään jo alkoholisti… (parodioiden Late Johanssonin lauselmaa Synnynnäisistä tappajista)… Natural Born Alcoholists… <-uusi leffa