Sampan tuska

Moi kaikille! Olen uusi kirjoittaja täällä, vaikka olen tätä palstaa noin vuoden seurannutkin epäsäännöllisesti.

Olen reilu 30-vuotias mies ja harmia alkoholista on vuosien mittaan ollut paljon. Raajojani olen murtanut, kavereita menettänyt, rikossyytteitä saanut muutaman ja inhimillistä kärsimystä ollut paljon jne. Viime syksynä olin viisi päivää katkolla kesän juomisputken jälkeen. Sen jälkeen onnistuin olemaan 7,5kk kokonaan ilman alkoa. Toukokuun alkupuolella kuitenkin ajattelin, että näin pitkän raittiuden jälkeen uskaltaa kokeilla taas alkoholin käyttöä. Noh…eihän tämä ihan niin ole mennyt kuin ajattelin, koska useita kertoja viikossa olen juonut. Taas on uniongelmia ja monenlaisia tyhmyyksiä olen tehnyt. Tän viikon tiistaina jouduin putkaankin elämäni ekaa kertaa, ei ollut kiva kokemus :frowning:

Nyt en oikein tiedä, miten tästä selviäsin. Toisaalta on vielä mielessä ajatus, että jos sitä osais joskus ottaa kohtuudella, mutta rehellisesti sanottuna…en osaa :frowning: Tälläkin viikolla on monena päivänä tullut otettua…tänään heräsin krapulassa iltapäivällä ja melkein saman tien menin viereiseen kauppaan hakemaan korjaussarjaa ja nyt myöhemmin illalla hain vielä lisää juotavaa.

Ei tätä enää jaksa…luulen että jos tämä meininki jatkuu vielä niin olen kesän loputtua haudassa, vankilassa tai ainakin katkolla. Mietin että meniskö sitä maanantaina a-klinikalle. Tietääkö kukaan millasta apua sieltä saa?

Kerron itsestäni lisää sitten myöhemmin.

Moi samppa! Voimia paljon, hyvä kun tulit kirjoitteleen. Itsellänikin on ollut aika taistelua, voit lukea ketjustani lisää jos haluat ja jaksat.

Suosittelen a-klinikkaa, perjantaina kävin itsekin. Menin päivystysvastaanotolle ja pääsin juttelemaan heti ongelmastani. Sain lähetteen verikokeisiin joten menin siitä suoraan labraan mittauttaan maksa-arvot koska minä haluan myös antabuksen. Sain lääkäriajan maanantaille jolloin siis on ne arvot saatuna ja saan lääkkeen. Sitten sain samalla ihmiselle ajan heinäkuulle, kenen kanssa eilenkin juttelin. Ja jatkossa keskustelukäyntejä sinne jopa 1-2krt viikossa. Eli sieltä saa ainakin tällaista apua. Kannattaa mennä reippaasti ja olla rehellinen. Olen käynyt kerran aiemminkin, mutta nyt vasta vuodatin siellä aivan kaiken ulos ja olin tosi rehellinen, siitä syystä varmaan hätäni kunnolla huomasivatkin ja sain heti tiedon, että saan jatkossakin käyntejä usein. Minua se auttaa, ihanaa tietää että edessäpäinkin on tiheitä keskusteluja enkä jää yksin. Halusin myös antabuksen, koska tilanne on nyt se että haluan raitistua, mutta en ole ollenkaan varma pystynkö yksinäni oleen dokaamatta.

Tsemppiä paljon, raskas on sinullakin tie alkoholin kanssa ollut. Tänne plinkkiin kannattaa kans kirjoitella paljon ja lukea muiden ketjuja. Samassa tilassa olleita/olevia on paljon, et ole yksin. Tervetuloa!

Kiitos vastauksesta Jilla, tuntuu hyvältä että joku samassa tilanteessa oleva vastaa :slight_smile: Kerran olen siellä katkaisuhoidossa ollu tosiaab ja se oli ihan positiivinen kokemus. Nyt en ehkä ole vielä niin huonossa tilanteessa, mutta apua tarvitsen…keskusteluapua tai vaikka avokatkoa. Pakkohan se on lähteä apua hakemaan, ei mun mielenterveys kestä tätä dokausta :frowning: Jilla, luen sun ketjua sitten kun olen taas selvinnyt :slight_smile: Voi tosin olla et oon lukenu sitä aiemminkin, mutta en muista…

Tsau Samppa ja tervetuloa foorumille ja kiitos kokemuksesi jakamisesta.

Se on tuttu monille. Ongelmia on, sitten saa raittiuden päästä kiinni, mutta jonkun ajan jälkeen alkaa tuntua että nyt voi taas kokeilla ottamista. :unamused:
Eikä se sitten menekään ihan niinku Tromsössa.

Yleensä alkoholiriippuvuuden kehityttyä on hyvin vaikea palata kohtuukäyttöön. Siis jos nyt ikinä edes on kohtuukäyttäjä ollutkaan. :slight_smile: Tietysti se kangastelee toiveena monella alko-ongelmaisella, koska alkoholi jollain tapaa kuuluu elämänmenoomme ja kulttuuriimme.
Mutta voi kysyä itseltään, saisiko edes mitään oikeasta kohtuukäytöstä? Max. pari kaljaa, pari drinkkiä, ja sitten lopettaisi siihen?
Haluaisiko joku meistä edes oikeaa kohtuukäyttöä? :question:

En minä ainakaan haluaisi. Liika on liikaa, mutta kohtuus on liian vähän. Yksi siideri on liikaa mutta tuhat ei ole tarpeeksi.

Samppa, hyvä että sulla oli myönteinen kokemus katkolla käymisestä. Ootko harkinnut vertaisryhmiä? EIvät yleesä maksa mitään eivätkä sido mihinkään.

PS: Mene toki A-klinikalle! Se eka apu minkä saat, on tosin vain juttelua ja hoidon tarpeen kartoitusta. Jos sulla on juomaputki, voidaan harkita katkolle lähettämistä, mutta jos jotenkuten on skarppi tilanne, sulle suositellaan ehkä vain vertaisryhmiä ja annetaan uusi tapaamisaika. Voi olla myös että paikkakunnallasi on jotain avohoitoja, joihin voit päästä mutta niihin pitää sitoutua käymään.
Lääkärin puheille A-klinikalla ei enää nykysin automaattisesti pääse, eikä sieltä saa enää lääkkeitä nuin vain.

Kiitti viestistä Ketostix :slight_smile:

Jotenkin sitä naiivisti ajatteli, että kun on kohtuullisen pituinen raittius takana ja tietää että on taipumusta ongelmiin, niin sitä olis sitten osannut järkevästi ottaa ja tarpeeks harvoin. Mutta ei se niin tosiaan mennyt sitten. Hirveesti sitä toivois, että osais ja pystys ottamaan niinkuin muutkin “normaalit” ihmiset…mutta jotenkin taas näyttää ettei se vaan ole mahdollista. Varmasti samanlaisia ajatuksia asiasta on useilla muillakin tässä tilanteessa olevilla.

En minäkään siitä parista kaljasta tai vastaavasta mitään iloa saisi. Mulla on niin, että jos jätän siihen yhteen tai kahteen niin alkaa vain väsyttää ja tulee jotenkin tympeä fiilis. Vaihtoehdot mulla onkin ollut, että en ota yhtään tai sitten juon reilusti. Mun “kohtuukäyttö” on ollut vuosikaudet sitä että kerran viikossa vedetään pää täyteen ja ongelmakausina(kuten nyt) tietysti paljon useammin.

Parissa AA-ryhmässä tuli viime syksynä katkon jälkeen käytyä, mutta en oikein tuntenut että se olis mun juttu ollut. Mutta ei se mikään ehdoton “ei” ole, voi olla että sitäkin vaihtoehtoa vielä kokeilen. Aika erikoista, ettei A-klinikalla pääse edes lääkärin vastaanotolle välttämättä :confused: No mutta enköhän mä sinne huomisaamuna kuitenkin mene ja kattoo nyt sitten millasta apua ne siellä pystyy tarjoomaan. Sitten täytyy keksiä jotakin muuta jos sieltä ei riittävää apua tilanteeseen saa…

Aivan. :slight_smile:

Ja mitäpä sitä lääkärille muutenkaan. Kenties Antabus voisi tulla kuuloon, mutta ei sekään välttämättä. Mitääm päihdyttäviä tai rauhottavia ei helposti saa klinkalta.

Tosi yleinen muuten tuo pätkäraittiuden jälkeinen uskomus, että kyllähä se alkon käyttö nyt sujuu kun ollut jopa ½ vuotta raittiina. :mrgreen:

Itelläni iski joskus pahimmat kierteet just ½ vuoden kuivattelun jälkeen. Ymmärrän hyvin.

Tervehdys, Samppa!

Sä oot ihan selvästi samanlainen kuin minä: ei vain se viina sovi :slight_smile: Itseäni helpotti kovasti sellainen oivallus, että jotenkin hyväksyin tuon asian tuollaisena ja sitten lakkasi yhä vähemmän mietityttämästä se “entäs jos kuitenkin”-puoli. Totesin - ja totean usein yhäkin - että on vain helpompi elää, kun sen juomisen jättää vaihtoehdoista ihan kokonaan. Sitten alkaa se uuden elämän opetteleminen ja siihenhän saa apuakin niin kuin tiedät.

Noinkin pitkä raittiusaika on jo varmasti antanut hyvän pohjan tulevalle. Nyt vain kohti parempaa :slight_smile:

Samppa, toivottavasti olet käynyt jo tänään tai saanut ajan A-klinikalle.

Kirjoitit myös käyneesi pari kertaa AA-kokouksessa, mutta tuntui, että ei ole sun juttusi. Mutta ei tunnu viinakaan olevan sun juttusi.

Mulla ei ole omaa kokemusta katkaisusta eikä a-klinikasta. AA:stakaan mulla ei ollut muuta tietoa kuin se, että yksi tuttu oli ollut siellä kauan raittiina. En siis tiennyt, onko se mun juttuni, mutta siellä oli naisiaja miehiä, jotka oli raittiina. Se tieto riitti mulle, siitä tuli mun juttuni ja rupesin käymään paltsuissa iltaisin. Siitä hyvä systeemi, että ei sotkenut työasioita.
Palaveriin meno edellyttää minulta joka kerta päätöksen ja valinnan, menenkö vai jätänkö menemättä. Tänäänkin.

Tuo raittius aika oli kyllä oikein hyvä elämänjakso, olo oli skarppi, vuorokausirytmi säännöllinen, jaksoi harrastaa liikuntaa jnejne. Ja antaa kyllä uskoa tulevaan ,kun tuonkin pituiseen raittiuteen on jo kertaalleen pystynyt :slight_smile:

Eikä minulla AA:ta vastaan mitään vaikken sitä omakseni oikein kokenutkaan Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka on saaneet raittiuden sitä kautta ja se on hieno asia! Jotenkin vain koin, etten jaksanut siellä säännöllisesti käydä useita kertoja viikossa tai jopa päivittäin. Toisaalta juominen vie sitten päivästä enemmän kuin sen tunnin ja kaikki ne haitat siihen päälle…

A-klinikan sijaan soitinkin eilen illalla katkaisuhoitoasemalle ja sain ajan tälle aamulle hoidon tarpeen arviointiin. Päädyttiin sitten avokatkoon, nyt käyn siellä sitten joka aamun muutaman päivän ajan. Helpottaa että on avun piiriin päässyt. Jospa se elämä lähtis tästä nyt uuteen nousuun :smiley:

Kyllä se lähtee eikä VAIN nousuun, vaan myös kykyyn elää sitä tasaisestikin ja sietää niitä laskujakin. Ilman muuta sinä pystyt elämään raittiina :slight_smile: Minua jotenkin helpottaa sellainen ajattelu, etten kiinnity mihinkään aikoihin ja ennätyksiin ja tuommoseen, vaan ihan vain päivään kerrallaan. Yritän ottaa jokaisen päivän vain sellaisena kuin se tulee ja on ja sitten elää vain sen. On semmosia hyviä periaatteita, kuten se, että vaikka nyt mikä tulisi, niin tänään en ainakaan juo. Kun just se juominen ei ole enää mikään vaihtoehto, ei pakosta, vaan omasta valinnastani.

Hienoa, että olet päässyt avun piiriin! :slight_smile:

Mie en nyt oikein tiedä mistä aloittaa. Ensinnäkin mua jotenkin hävettää, että olen niin passiivinen ollut täällä. Jotenkin ei ole ollut voimia kirjoittaa tähän ketjuun eikä kommentoida muiden juttuja. Tuntuu että olen epäkelpo tälle foorumille :frowning:

Viime viikon olin avokatkolla ja se oli jotenkin kovin tunteetonta hommaa, ei siellä yhtenäkään päivänä kysytty et miten mulla on mennyt. Ei mitään muuta ku pilli suuhun ja lääkkeet sitten mukaan. Viimesen avokatkoaamun jälkeen menin suoraan paikalliseen terkkariin, koska tiesin viime syksyn kokemuksista että voi tulla kovia tuskia ja ahdistuskohtauksia vielä ton katkon jälkeen. Sainkin sitten sieltä jotain tarvittaessa otettavia lääkkeitä respalle. Vaikeeks meinas mennä sekin kun ei ollut kantasuomalainen lääkäri, oli kielimuuria hieman. Ja ekana ehdotteli jotain ketipinoria ja seroquelia, enkä mielellään sen kaltaisia lääkkeitä ottas kyllä.

Juhannuksen seudun olin vanhempieni luona ja siellä meni hyvin. Kavereitten kanssa kierreltiin paikkoja ja mä olin kuskina. Eikä tehnyt kauheesti edes mieli juoda. Tänään palasin kotipaikkakunnalle ja mähän oon jotenkin niin itsepäinen, että haluan todistaa itelleni et pystyn ottamaan yhen illan ilman että lähtee käsistä. Nyt sitten hyvässä nousuhumalassa taas. Toisaalta tuntuu pahalta mut toisaalta on se toive et tää ei lähe käsistä.

Varmaan kuulostaa ristiriitaiselta, tiedän et mulla on ongelma alkon suhteen mutta taidan olla vielä siinä vaiheessa että yritän taistella sitä vastaan. Valtavasti inhimillistä kärsimystä se viina on kyllä jo aiheuttanut :cry:

Jos sen heräämisen jälkeisen korjaussarjan jättäisi väliin, eikä muutenkaan kävisi kaupassa ryyppäämistä seuraavana päivänä, niin mahdollisuudet pitää tilanne hallussa noussee todennäköisesti aikalailla. Eli ihan rehellisen kuiva krapulapäivä katkaisee todenäköisesti kulloisenkin uhkaavaksi kehittyvän putken. Krapulapäivän jälkeisenä päivänä on luultavasti ihan hyvä olo, eikä ole enää mitään pakollista korjattavaa. Ryyppäämisen jälkeisen olotilan sietäminen ilman alkoholia on mielestäni kaiken aa ja oo. Ei kahta päivää peräkkäin, on toinen hyvä tapa jolla homma ei lähde käsistä. Sen yhden raittiin päivän jälkeen voi tulla vielä toinen ja kolmaskin. Siitähän se lähtee. Ja jos tuleekin uusi retkahdus, putki heti kiinni, eli ei korjaussarjaa. Rinse and repeat.

Sori Arkkitehti etten osaa tätä foorumia vielä käyttää ja muutkin. En oo keskustelufoorumeita käyttänyt. Mutta sä kirjotit näin:

“Krapulapäivän jälkeisenä päivänä on luultavasti ihan hyvä olo, eikä ole enää mitään pakollista korjattavaa. Ryyppäämisen jälkeisen olotilan sietäminen ilman alkoholia on mielestäni kaiken aa ja oo. Ei kahta päivää peräkkäin, on toinen hyvä tapa jolla homma ei lähde käsistä.”

Olen sun kanssa samaa mieltä, mullekin se on ollut vaikee tilanne kun on krapulapäivä ja lähikauppa on tossa 100 metrin päässä niin helposti hakee lisää. Ja lähinnä sen takia kun on morkkis edellisillasta, on tullut kirjoteltua faceen kaikkea paskaa vähintään, jos ei mitään pahempaa. Mulla on vielä sellanen juttu että sen varsinaisen krapulapäivän jälkeinen päivä on sellanen että en pysty lähtee ihmisten ilmoille, sillon tulee pelkotilat ja muu henkinen paska. Varmaan muillakin plinkkiläisillä on vastaavasta kokemusta?? Oikeestaan mulle on pahin päivä se 2 päivää juomisen jälkeen…

Hmm… en itse näe tuotakaan asiaa ihan noin suoraviivaisesti. En ole raittiiden vuosieni jälkeen edes ajatellut ottavani krapularyyppyä tai aloittavani heti aamusta (uudelleen), vaikka olenkin useimpina viikonloppuina juonut sekä pe että la.

Edelleen itse pitäisin kriittisenä kohtana sitä, kuinka paljon alkoholi hallitsee ajatuksia. Vaikka ei joisi kuin kerran viikossa, mutta jos koko viikko on sen illan odottamista/siitä toipumista/sen muistelemista, niin silloin on alkoholista riippuvainen. Toisaalta joku voi ehkä, ainakin teoriassa, olla kännissä pe-illasta su-iltaan ja sen jälkeen olla koko viikon ajattelemattakaan alkoholia, jolloin ainoa ongelma on elimistölle koituva rasitus raskaasta juomisesta.

Ihan hyvä foorumistihan sä olet, Samppa! Tälleen tää lähtee ja aluksi tulee tietysti tutustuttua kuvioon. Ota ihan iisisti vain ja etene omaan tahtiisi. Toi häpeä ja kaikki tuollainen kulkee juomarin mukana niin tiiviisti, että se tosiaan ulottaa lonkeronsa joka sopukkaan, mihin elämässäsi kosket: tosiasia on kuitenkin se, että tämä on palsta alkoholinkäytön lopettajille ja lopettaneille. Ei täällä mitään muita kriteerejä ole. Että ihan niin kuin vaikuttaisit tulleesi oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaankin. Kyllä se alun rämpiminen ja vähän tämän sittemmänkin vaiheen rämpiminen on verrattain helpompaa, rakentavampaa ja jossain vaiheessa jo hauskempaakin kuin ihan yksinään yrittäminen.

Ootko kokeillu Tauriinia noihin henkisiin tiloihin? Tauriinihan vaikuttaa aivojen GABAaan hieman benzojen tapaan, mutta ei aiheuta riipuuvuuksia kun on ihan luonnollinen elimistön aminohappo. Saatavissa hyvin varustelluista urheiluravinnepaikoista.

bewellbuzz.com/general/taurine/

Eli kuulemma toimii myös aika hyvin retkahtamisen estäjänä raitistuvilla ryyppääjillä. Kaikenlaiset himotukset juomakokeiluihin voivat vähentyä just sen kriittisen hetken verran joka saa kippaamaan alkoa ostoskoriin. Googlettamalla “taurine anxiety” tai “taurine alcohol relapse” löytyy sitten englanniksi lisäjuttua.

Tästä Tauriinista voisi oman ketjunkin perustaa, mutta katotaan nyt pääseekö Arkkitehti itse rimpuilemaan alkosta irti Tauriinin ja muiden “taikapulvereiden” avulla… :wink:

Kiitoksia Antiloopin paluulle ajatuksista, olen samaa mieltä. Ja sä edellinen viestittäjä…sehän se just on etTutä sitä alkon käyttöä ajattelee vain. Nytkin porukoilla ollessa tavallaan jo “petasin” tätä paikkaa juoda ja lähdinkin sieltä kotia pari päivää aiemmin kun oli aluksi tarkoitus.

Tuntuu kamalalta kun järki sanoo ettei tää sovi mulle, mutta jollain tavalla sitä haluu vain vielä yrittää “olla niinkuin muutkin” ja juoda tän yhden illan sekoilematta. Toivottavasti olen tänne tervetullut vaikka en taas muutamaan päivään kirjottaskaan. Kävin syksyllä AA:ssa eikähän siellä olis tarvinnut mitään tilittään, mutta jotenkin koin että olis pitänyt puhua enkä mä oikein osaa ryhmässä tuntemattomille puhua näin henkilökohtasii juttui :frowning:

Sitä se riippuvuus juuri on, kun kaikki ajattelu, tunteet, keskittyminen, elämäntavat yleensä, ihmissuhteet ym. ym. tiivistyvät aina jotenkin juomiseen tai sen ympärille. Jos tämä ois helppoo, niin tuskin tällaista foorumiakaan olisi.

Olet tosi tervetullut tänne aina!

Tsemppiä tältäkin suunnalta. Minä olen myös aika laiska (tai muka liian kiireinen) kirjoittamaan tänne kovin paljoa.

Sinun tapaasi kuvittelin pitkään (vuosia), että voisin saada alkoholinkäyttöni kuriin vähentelemällä, mutta ei siitä mitään tullut. Paremminkin lisäsin käyttöä koko ajan. Nyt vasta, oltuani kuukausia juomatta, tajuan olleeni alkoholista paljon pahemmin riippuvainen kuin joskus ajattelin. Fiilikset ovat alkoholittomuuden takia hyvät, mutta toisaalta alkoholinhuuruinen aika ja siihen liittyneet ikävät asiat ahdistavat. Toivottavasti eivät ala ahdistaa niin paljon, että pitää alkaa juoda siihen ahdistukseen. Ei, sitä en aio tehdä - ennemmin puran sen ahdistuksen vaikka veren maku suussa treenaamiseen.

Tuosta hiukan inspiraatiota:
youtube.com/watch?v=cWJWWfUaIEE

Uskovaisena on helppo ottaa ajattelumalli että ei olekaan kuin muut. On eri maailman kansalainen kokonaan.

29:15 Sillä me olemme muukalaisia ja vieraita sinun edessäsi, niinkuin kaikki meidän isämmekin; niinkuin varjo ovat meidän päivämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna.

Hebrealaiskirje:

11:8 Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.
11:9 Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä;
11:10 sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. >> Jakeen lisätiedot
11:13 Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.

Eli voit ylpeästi tätä taustaa katsoen olla erilainen kuin muut…jotka ovat panneet kaiken tähän elämään…joilla ei ole muuta… Ole sinä se jolle tämä on vasta läpikulkumatka, niin kestät…

11:24 Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. >> Jakeen lisätiedot
11:25 Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa,
11:26 katsoen “Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.
11:27 Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.