Salaryyppääminen töissä..

Oletteko harrastaneet? itsellä on tapana pitää aina juomapulloa mukana töissä. selvinä kausina siinä on limonadia mutta tänään kun jouduin karmeassa kohmelossa töihin, kaadoin limpsapullooni olutta. Tyhjensin 3kpl Lapin Kulta PINT:ejä juomapulloon ja join siitä vaan muina miehinä töiden lomassa. pidättelin hengitystä ja koettelin pitkittää että kun taas tärinät on sitä luokkaa, on pakko käydä ottamassa pitkä ryyppy. Onkohan töissä sillä jonkinlainen psykologinenkin ulottuvuus? tuntuu että kun saa vaan sen yhden oluen naamariinsa, sillä pärjää parikin tuntia…kun saa töissä edes sen pitkän olutkulauksen, tuntuu että helpotuksen euforia käy läpi koko vartalon… :laughing: :laughing:

Vuosituhannen alussa tuli tuotakin tehtyä, ei onneksi enää.

No en nyt tiedä kutsuisinko sitä harrastamiseksi, enkä haluaisi hehkutella sellaisella asialla. Minua ainakin hävettää. Mutta olin silloisessa työpaikassani työkokeilussa ja kävin ruokatunnilla “ostamassa eväsruokaa” ja ostin samalla kolme siideriä, join ne autossa parkkipaikalla, vauhdilla. Joskus kaksikin kertaa päivässä keksin asiaa kaupalle tai jonnekin. Kerran ajoin sitten siideripäissäni autolla toiseen toimipisteeseen, kävelin kotiin ja kotona parkkipaikalla luulin, että autoni oli varastettu, kunnes tajusin unohtaneeni, että olin mennyt toimipisteelle autolla. Kukaan ei koskaan sanonut mitään alkoholin tuoksusta. Työskentelin kuitenkin kymmenhenkisissä työryhmissä ja kahden muun henkilön kanssa samassa toimistossa. Mulle se työpaikalla juominen oli varmaan joku viimeisin hätäapuhuuto. Että eikö perhkeles kukaan huomaa, miten paskassa kunnossa minä olen! En sitten tiedä, mitä olisin tehnyt, jos joku olisi kysynyt, että olenko juonut. Varmaan sanout, että eilen otin illalla viskipaukut ennen nukkumaanmenoa. Enpä suosittele kenellekään. Ei kyllä töistä tullut mitään, olin naputtelevinani jotakin tietokoneella, ehkä yhden kyselyn sain tehdyksi koko työkokeiluaikana, puolitoista kuukautta. Sittenhän se työkokelu keskeytettiin. Ei alkon takia kumminkaan. Siksi, että työkaverit oivat huolissaan minusta, voinnistani, jaksamisestani. Työnantaja totesi, etten ole työkuntoinen ja jatkoin sairauslomaa. Surullista muistella tuotakin aikaa.

Eli toisin sanoen ryyppäämisen takia mutta eivät vain uskaltaneet sanoa suoraan…

Been there, done that. Onhan se törkeää, että työ häiritsee juopottelua. :astonished:

Miten sen olisin tekemättä jättänyt, kun kerran koukussa olin.

Semmoista ylläpitoa se oli, joku kalja oli saatava työpäivän aikanakin. Oli siinä ihmisellä murehtimista, ettei vaan päässyt ihan kokonaan promillet poistumaan.

Sehän tässä lopettaneen elässä parasta onkin, vapaus. On edes yksi murhe vähemmän kun ei tarvitse huolehtia juomisesta.

Minullakin on kokemusta työpaikkajuopottelusta. Parista hyvästäkin paikasta jouduin lähtemään juomisen takia. Harmillisinta oli, ettei yksikään työnantaja ottanut asiaa oikealla tavalla puheeksi. Tapahtumat ajoittuvat menneisyyteen jolloin minulla ei vielä ollut oikeaa ongelmatietoisuutta tilanteestani. Ei nettiä käytössä eikä ketään joka olisi osannut ohjata esimerkiksi ryhmiin tai päihdeneuvontaan. Alkoholistimieleni ei suostunut tai pystynyt ottamaan vihjailuja ja kehoitteluja tarpeeksi vakavasti. Sainhan työni tehtyä. Ainakin omasta mielestäni. Ja näköjään työnantajienikin koska antoivat minun toimia puolella teholla. Tiettyyn pisteeseen asti. Itse en tuolloin tajunnut katkaista työsuhdettani täysin laillisesti hakeutumalla hoitoon. Tai vaikka edes jatkaa ja yrittää raitistumista esim. ryhmien tai avohoidon avulla.
Onneksi tietotaso alkoholismista on sen verran parantunut ettei monikaan juovista työntekijöistä voi piiloutua tietämättömyytensä taakse. Vai erehdynkö tässä?
Ainakin jokainen aktiivisista tai passiivisista plinkkiläisistä saa tarpeeksi tietoa pystyäkseen ottamaan seuraavat askeleet oikeaan suuntaan. Eli ne joilla ongelma on ajankohtainen tai vielä pinnan alla muhimassa: Välittömästi ottamaan selvää paikkakuntanne mahdollisuuksista ja heti toimimaan. Ei huomenna vaan tänään! :wink: