Saisinko parin auttavia käsiä?

Kirjoittelin ensin Vähentäjien puolelle. Tässä linkki keskusteluuni: http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=3&t=28466&p=719897#p719897

Minusta tuntuu, että haluan lopettaa kokonaan. Tuntuu, että kohtuukäytön yrittäminen olisi vain nenänpään käyttämistä pinnalla ennen hukkumista.

Minä ansaitsen parempaa kuin olen tähän mennessä itselleni tarjoillut. :frowning:

Tämä päivä on mennyt itkiessä. Sain hengenahdistuskohtauksen kävellessäni kotiin. Oli hetkeksi pysähdyttävä ottamaan happea.

Tervetuloa tänne puolelle! Itselläni raittiutta nyt 6 viikkoa. Omakin käytökseni alkoholin kanssa läträtessä oli viime aikoina aika holtitonta ja yhtä sun toista noloa järjestin läheisilleni. Juominen ei enää ollut kivaa, vaan siitä oli tullut pakonomaista. Nopeasti piti tulla humalaan. Tää raittius on niin paljon parempaa! Herätä aamulla ilman pöhnää, nukkua levollisesti ja elää ylipäätään ilman morkkista ja paljon muuta hyvää!

Tervetuloa Mankikapseli.
Tästä se alkaa, ja jatkuu loputtomiin. Raittius. :smiley:

Mikä ihana vastaanotto. :smiley:

En ole saanut vielä antabuksia. Soitan huomenna terveyskeskukseen ja kysyn, kirjoittaisivatko lähetteen verikokeeseen, jotta saataisiin maksa-arvot tutkittua ja sitä kautta hoito rullaamaan. Sitten uskaltaa huokaista. Sitten on tukikeppi toisellakin puolella. Se toinen puoli olette te ja ne muut harvat, joille olen uskoutunut.

Tervetuloa myös minun puolestani. Meillä täällä on tapana ojentaa auttavia käsiä, joihin tarttumalla on huomattavan paljon helpompaa alkaa taivaltaa tätä uutta raitista elämänpolkua. Pyrimme jakamaan kokemuksemme ja toivomme. Tiedämme omasta kokemuksesta sen, miltä tuntuu olla lyöty taistelussa Kuningas alkoholia vastaan. Yhdessä olemme vahvempia. Kirjoittele kokemuksiasi, tuntemuksia joita päivät tuovat tullessaan ja kohta huomaat sen tervehdyttävän vaikutuksen, jonka myötä tarve paeta päihteisiin vähenee päivä päivältä, kunnes joku aurinkoinen aamu toteat: “Jumalan kiitos, minun ei tarvitse enää juoda!” :slight_smile:

Olemme täällä sinua varten, aivan samoin kuin sinä olet meitä varten. Vertaistuki on osoittanut voimansa minun ja lukemattoman monen muun ihmisen kohdalla. Tartu siis käteemme, kuljetaan yhdessä kohti valoisampaa, raittiimpaa huomista. Tänään et ole yksin.

Kirjoittelen samaan aikaan myös Vähentäjiin. Kuten aiemmin sanoin, minulle ensimmäinen maali on kolmen kuukauden täysi selväpäisyys. Siitä eteenpäin en vielä tiedä, sillä sillä hetkellä elän eri kaupungissa, eri ympäristössä, eri ihmisten kanssa kuin nykyisin. Minulla on todennäköisesti myös erilaisia ajatuksia kuin tällä hetkellä. En tahdo luvata itselleni sellaista mitä en voisi pitää, se tuntuisi vain itsensä huijaamiselta. Samaistun hyvin paljon nimimerkin Absentti tarinaan.

Parinkymmenen minuutin kuluttua soitan terveyskeskukseen lähetteen takia. :slight_smile:

Miten tämä kerta eroaa aiemmista? Tällä kertaa kävin syvemmällä kuin olen koskaan aiemmin käynyt, mikä herätti minut aidosti. Tällä kertaa ajattelen itse, että en voi jatkaa enää näin. Aiemmin noin ajattelivat lähipiirin ihmiset, mutta itse salaa toivoin voivani vielä jatkaa juomista ja tosiasiassa odotteln pölyn laskeutumista, jotta voisin korkata. Tällä hetkellä minua ei kiinnosta juoda, olen paljon kiinnostuneempi lopettamisesta ja itseni voittamisesta. Olen kääntänyt lopettamisajatuksen positiiviseksi: Yritän tarjota itselleni parempaa elämää. Se auttaa.

Näin tänään lomalta palaavaa työkaveria. Kyselin, jotta miten meni lomat. Kuulemma oli vetänyt iloisen kolmen viikon putken ja kärsii vieläkin krapulasta, koska edellisenäkin iltana oli mennyt ottamaan. Nuori kaveri sekin. Aika surullista, ettei sellainen saa lomallaan aikaiseksi tehdä mitään muuta kuin kurkistaa pulloon. :frowning:

Kaupassa näin miehen, joka osti kontillisen olutta. Mun ensimmäiset ajatukset oli, jotta hyi.

Tänään on muutenkin rullaillut ihan mukavasti. Ei ole ollut samanlaista ahdistusta kuin aiempina päivinä, johtuisiko osittain siitä että olen saanut pidettyä kiinni ruokailuajoista. Ruokaa on mennyt muutenkin enemmän kuin sosekeittoannos klo 20:30 ja kuppi kahvia. Mies kommentoi mun laihtuneen ja näytti huolestuneelta.

Olen pohtinut aika paljon. En halua asennoitua tähän niin, että kieltäisin itseltäni jotain. Kieltäminen itsessään tekee juomisesta jotain erikoista, ehkäpä tavoiteltavaa, jalustalle asettamista. Tahdon tiedostaa joka hetki, että kyse on omasta vapaaehtoisuudestani ja omasta valinnastani, jonka teen itseni vuoksi. Minulla on oikeus juoda, jos siltä tuntuu, mutta TAHDON joka kerta tehdä päinvastaisen valinnan. :smiley:

Mietin tänään töissä, että täytyypä onnitella itseään kadottamattomasta omaisuudesta, säilyneistä rahoista ja mustelmattomista käsistä, kun seuraavan kerran harmittelee ”tylsää sunnuntaita”…

Sain tänään ensimmäisen kouluviikon lukujärjestyksen ja näköjään ovat ympänneet viikonlopulle ”tutustumisaktiviteettia”. :smiley: Siellä sitten ensimmäinen oikea haaste.

Olipas jännä tunne heti herätessä.

Ajattelin sängyssä, jotta pitäisi varmaan tänään jatkaa muuttopakkaamista, mutta yhtäkkiä muistin että se olisi perjantai. Aivan saman tien ajattelin, että “ai niin, enhän mä voi pakata, ku tänään pitää rentoutua ja juoda kaljaa”. :laughing:

Olen muuten säästänyt hirveästi rahaa! Ja tänään olisi pakkailutkin jääneet suorittamatta, mikäli vielä joisin. :slight_smile:

Hyvin olet edistynyt Mankikapseli. :smiley:
Huomaat kuinka juominen on ohjannut ja rajoittanut elämääsi. Kuinka paljon enemmän ja laadukkaampaa tulosta saa aikaan kun ei ole juominen mukana. Ei päämäärien tarvitse olla suuria ja mullistavia, itse asiassa muuta päämäärää ei tarvitse asettaakaan kuin juomattomuus. Edistys ja hyvät asiat tulevat siinä sivussa ihan huomaamatta. Kerran vain huomaa että "ohoh- ennen ei olisi ollut mitään mahdollisuutta tähänkään (uuteen vaatteeseen, jotain hankittua kotiin, matkaan tms.) .

Itselleni on tullut juuri noita pieniä iloja hankinnoista kotiin ja itselle. Hyvän mielen ja lisääntyneen energian lisäksi.
Se ainainen huono omatunto tekemättömistä asioista on poissa. Ja nyt kun sairastaa voi oikeasti uskoa olevansa sairas eikä tarve ajatella sen johtuvan juomisesta ja rapulasta. (Tuli tuokin mieleen kun nämä pahenevat astmaoireet ovat olleet tapetilla. Olihan noita oireita jo aikaisemminkin, mutta ikuisen rapulan takia en osannut/iljennyt mennä lääkäriin hakemaan niihin apua. Vaikuttihan se juomiseni lääkärinkin asenteisiin.)

Tsemppiä peliin.

Vanha tottumus nostelee päätään. Kohta loppuu työt ja yleensä olen perjantaina töiden jälkeen käynyt hakemassa Heinekenin vihreitä longneckejä neljä kappaletta, jotka olen tissutellut hiljalleen illalla.

Onneksi kotona odottelee muuttourakka. Lisäksi pyysin avoa mun kanssa treffeille. Lupasin jopa tarjota. :mrgreen: Ehkä näillä eväillä sais tämän illan kulumaan.

Olipas se melkoinen ilta!

Ensimmäiseksi suunnattiin avon kanssa syömään. Tilattiin ruoat ja avo tilasi pikkulasillisen punkkua. Viini tuoksui hyvältä, mutta ei kuitenkaan tehnyt mieli tilata omaa lasillista vaan pärjäsin loistavasti jäävedellä. :smiley: Takaraivossa vain kuului kassakoneen kilahtelua, kun laskin säästökustannuksia. Sekin seitsemän euroa, mikä avolla meni viiniin, minä käytin ruokaani. Mielestäni minä sain rahoilleni enemmän vastinetta. Syömästä päästyämme oli tarkoitus käydä vielä kahvilla, mutta päädyttiinkin pystybaariin istumaan. Mulle riitti kahvi, mutta avo tilasi ison oluen. Vanhana oluthaukkana 3,5e iso tuoppi tuntui todella halvalta ja hetken oluthanavalikoimaa silmäillessä, varsinkin Hoegaardenin (vanha lemppari) kohdalla kävi mielessä, että ”nyt on pakko ottaa koska on noin halpa!”, mutta tajutessani kuinka typerältä se kuulosti pelkkänä ajatuksenakin, otin nauraen pelkän kahvin maidolla. :slight_smile:

Minä heräsin jo tunti sitten, mutta avo vetelee vieläkin sikeitä. Olisin valmis jo lähtemään asioille, mutta odotellaas toista vielä hetki. :wink:

Raittiudessa on hienointa entiseen verrattuna aamut. Täällä on todella hieno loppukesän aurinkoinen, mutta viileä aamu. Tänään aloitan tulevan talven sauna- ja takkapuiden pilkkomisen.

Hyviä jatkoja Makikapseli!

Tuo “säästäminen” baareissa onkin mielenkiintoinen markkinointikikka. Kuinka usein siellä todella “säästää”, eli jättääkö asiakas juomatta ne säästetyt kolikot? Veikkaisin että ei. Ainakin itse join niin kauan kuin rahaa taskunpohjalla riitti eikä kukaan enää suostunut lainaamaan.

Tuosta laskutavasta nousi mieleeni muisto nuoruuden ajalta, silloin osasin vielä ottaa “sivistyneesti”. Lonkero maksoi pubissa 9 mk (näin vanha muisto). Opiskelijatyttö haki ties kuinka monetta lonkeroaan ja sanoi iloisena seurueelleen: “ajatelkaa, kun ottaa seitsemän lonkeroa ja maksaa joka kerta kympillä niin kahdeksannen saa ilmaiseksi”. :smiley:

Lorda: Eikös olekin! Tuntuu hyvältä, kun herätessä muistaa edellisen illan tapahtumat eikä muualla asunnossa odota ikäviä yllätyksiä. Ei ole pahaa oloa, ei henkistä eikä fyysistä. Illalla on mukava käydä nukkumaan, koska tietää seuraavan aamun olevan aiemmin kuvatun kaltainen. :slight_smile:

Tuulenviemää: Noinhan se on. Sitä paitsi kallishan se viiden euron juoma on, olkoonkin normaalisti vielä kalliimpi. Kannattaako siihen käyttää rahaa? Aika monesti itsekin nostanut automaatilta pari kymppiä, mutta loppuilasta vinguttanut korttia niin maan perkeleesti. Aamulla pelottanut kirjautua nettipankkiin. Kännissä iskee rahasokeus!

Yritin tänään saada kaveria lähtemään mun kanssa museoon. Suostui ja ehti jo innostuakin, kunnes kuuli lystin maksavan kahdeksan euroa. Stoppasi jarrut pohjaan ja sanoi, ettei kyllä nyt pysty sijoittamaan tuollaista summaa, koska täytyy säästää. Tiesin kaverin menevän illalla oluthuoneelle ja huomautin, että sillä kahdeksalla eurolla saa tuollaisessa paikassa tasan yhden ison oluen. Jos säästää haluaa, niin tuollaiset illanvietot pitäisi minimoida heti ensimmäiseä. Mutta kai sitä on itsekin priorisoinut asiat perseelleen aiemmin. Kaikesta muusta säästetään paitsi viinasta koska se on viinaa.

Mies vetelee kermalikööriä mun vieressä sohvalla. Mulla meni alas vain tuoremehua, ei tehnyt yhtään mieli. Lupasin kyllä vääntää sille baileys-juustokakun huomenna, jos ostaa mulle ainekset. Ehkä mä sitä uskallan maistella itsekin. :smiley: Ei tee muuten yhtään mieli, ei edes sitä yhtä. Toisaalta takana on vasta pari viikkoa. Ehkä ne himot herää, kunhan tähän olotilaan tottuu ja ”euforiaolot” hälvenee… Pelottaa jo valmiiksi.

:laughing: :laughing: :laughing: :laughing:

Muiden tekstejä lukiessa pisti silmään alkoholisoituneen puolison nihkeä suhtautuminen lopettamiseen ja vähentämiseen.

Täytyy ihan erikseen mainita, että oma mies suhtautuu juomattomuuteeni hyvinkin asiallisesti. Välillä kysyy pilke silmäkulmassa, että eikö tee yhtään mieli tai mainitsee että nyt oltaisiin normaalisti ostettu punkkupullo, mutta ei missään nimessä tuputa tai arvostele. Voimme istua sohvalla ihan kuin ennenkin eikä miestä näytä yhtään haittaavan se, että minun tuopissani on appelsiinimehua jäillä, vaikka hän itse juo kermalikööriä raakana. On kysellyt tavoitteistani ja kommentoinut mikäli on ollut eri mieltä, mutta ei ole missään vaiheessa alkanut mököttää tai hankaamaan vastaan.

Ehkä siksi tämä tuntuukin nyt niin helpolta, kun on vierellä noin kannustava ihminen. :slight_smile:

Miehen alkoholinkäytöstä en ala natkuttaa, se on hänen oma valintansa.

Kävin tänään A-klinikalla. Sain puhelinnumeron, johon soittaa tarvittaessa sekä lähetteen maksa-arvojen mittaamiseen antabusta varten. :slight_smile: Listattiin juomisen hyviä ja huonoja puolia. Kuulin itsestäni positiivisia asioita ja alkoholiongelmaani suhtauduttiin vakavasti.

Erittäin hyvä mieli jäi!

:smiley: Hienoa!!! Hyvä Mankikapsu :slight_smile: Sä kuulut nyt meihin :slight_smile: