Olen alkoholisti, olen sairas. Noita sanoja en uskonut koskaan sanovani ääneen, nyt ei ole enää vaihtoehtoja. Olen käyttänyt alkoholia runsaasti koko nuoruuteni, viimeiset 8-vuotta. Välillä on ollut kuivia kausia, jopa kuukausia, jonka jälkeen on jatkettu taas tuttuun tapaan. Arkena ei oikeastaan koskaan ole tullut otettua, sen sijaan viikonlopun ja lomien annokset ovat käsittämättömän suuria. Yleensä en edes koske mietoihin vaan dokaaminen aloitetaan heti vahvoilla ja jatketaan siihen asti kun kunto ja rahat riittää, tarvittaessa rahaa myös lainataan välittämättä sen vaikutuksesta omaan taloudelliseen tilanteeseen, myös pikavippejä on tullut otettua että pääsee kapakkaan. Usein olen jättänyt sopimatta viikonlopuille mitään koska tiedän etukäteen että aamulla on kamala olo ja päivä menee maatessa ja oksentaessa, ehkä illalla lähdetään vielä uudestaan heti kun kroppaa antaa myöten. Nyt olen seurustellut noin vuoden jonka aikana käyttö on laskenut huomattavasti. Heti alkuun jätin alkoholin kokonaan pois, tämä tuntui hyvältä eikä edes käynyt mielessä lähteä juomaan aamuun asti. Suhteen edetessä alkoholi tuli taas mukaan ja kerta-annokset ovat edelleen samaa luokkaa kuin ennen joka väistämättä johti siihen että en osaa käyttäytyä kunnolla vaan aiheutan pahaa mieltä, häpeää ja pelkoa. Tämä on toistunut muutaman kerran ja lupauksistani huolimatta onnistuin taas tekemään saman, tuotin jälleen pettymyksen. Tällä kertaa tilanne tosin eroaa sen verran että vaihtoehtoja ei enää ole, jos haluan säilyttää suhteen on alkoholin käytön loputtava kokonaan, muuten herään taas kerran ja tajuan tehneeni sen viimeisen virheen jonka jälkeen en enää tiedä mitä tekesin. Juodessa kontrolli menee täysin enkä muista enää lupauksiani tai välitä kunnostani, viinaa on saatava lisää välittämättä seurauksista. Olen väsynyt pyytämään anteeksi ja toinen osapuoli ei halua pyyntöjä kuulla enää. Päätin myöntää olevani alkoholisti ja lupauduin menemään AA-kokoukseen, sekä itseni että muiden takia. Toivon että saan apua alkuun muiden kertomuksista ja toivottavasti muut ovat ymmärtäväisiä ongelmieni suhteen. Tässä näin alkuun päälimäiset ajatukseni, toivoisin kuulevani omia tarinoitanne, vinkkejä ja tuloksia joihin olette päässeet lopettamisen myötä. Motivaatio lopettamiseen on kova mutta en tiedä riittääkö se pitämään koko homman kasassa.
Tervetuloa vaan mukaan!
Näinhän se monesti on että ei se oma motivaatio kauaa pidättele selvänä. Alkoholistin mieli kun on sellainen että se alkaa vaivihkaa keksimään tekosyitä juomiseen. Oma mieli alkaa ikäänkuin juonitella sinua vastaan.
AA-kokouksista minulla on sen verran kokemusta että toiste en mene, mutta taas muista ryhmistä olen apua ongelmaani saanut. Vertaistuki noin kasvotusten on todella kova juttu alkoholistille.
Rakenna itsellesi jonkinlainen tukiverkko niinkuin minäkin teen tässä kokoajan. Minulla on päihdehoitaja joka maanantai, yksi vertaistukiryhmä torstaina ja toinen perjantaina. Siinä on jo paljon mutta myös tämä plinkin palsta on osa minun tukiverkkoani. Käyn myös paikallisella päihdeklinikalla juttelemassa silloin tällöin. Se saattaa kuulostaa paljolta mutta monesti se kerta viikkoon AA-ryhmässä ei aluksi riitä pitämään sinua selvinpäin. Silloin kannattaa ottaa muitakin keinoja käyttöön ja selvittää oman paikkakunnan päihdepalvelut joita voisi hyödyntää raitistumisen tukena. Yksin ei tämän taudin kanssa pärjää, sen tietävät tällä palstalla kaikki.
Kerron lyhyesti oman tarinani.
Join kauan, minulle kerrottiin AA:sta. Juotuani itseni siihen pisteeseen, että tuli halu lopettaa juominen menin AA-palaveriin enkä ole juonut sen jälkeen. Raittiuden myötä elämäni on parantunut oikeastaan kaikilla alueilla.
Pidä kiinni lupauksestasi itsesi takia. Kuuntele avoimin mielin ja usko, että sinäkin voit raitistua, koska tuhannet suomalaiset aa-laiset ovat tänäänkin raittiina. Huomenna on yli 150 kokousta. Joku niistä on sinua varten.
Max 260 kg kirjoitti
Olen oppinut raittiuteni aikana, että en pysty tietämään, kuka AA-palaveriin tullut raitistuu tai kuka ei. Jokaisen alkoholistin on löydettävä oma tapansa. Toisille se on useita kertoja viikossa, toisille useita kertoja kuukaudessa, joillekin pari kertaa vuodessa.
Näin on, toimivaa vertaistukea parhaimmillaan.
Kiitos vastauksista ja kommenteista. Tosiaan noita tekosyitä tuntuu löytyvän,usein myös pelkästään syyksi riittää se että haluaa ns. “nollata” rankan viikon jälkeen tms. Tämähän ei ole koskaan poistanut ongelmia vaan lähinnä siirtänyt niitä tai asiat on juotu unohduksiin ja luultu että niistä on päästy yli, totuus kuitenkin usein on toinen. Monesti olen luvannut lopettaa vahvempien käytön ja muutenkin rajoittaa, tämä kuitenkin unohtuu aina hetken päästä ja tulee ajatus “mitäs nyt voisi sattua, ihan iisisti ollaan ja pidetään hauskaa” tämän jälkeen olen taas samassa tilassa antamassa lupauksia joita en kuitenkaan pysty pitämään. En tiedä miten läheiseni voisivat luottaa minuun jos en siihen itsekään pysty. Tuntuu jo vähän paremmalta ja helpottaa kun samassa tilassa olleet ihmiset kertovat omista tiloistaan. Olisiko joku halukas kertomaan mikä oli se viimeinen kerta joka sai liikkeelle ja hakemaan apua?
Minä voin kertoa oman kokemukseni lopettamisesta. Viimeinen kerta oli viikko sitten kun olin juonut 3 viikkoa putkeen. Viimeisenä päivänä kuntoni oli niin huono että en saanut juotua kuin neljä kaljaa ja olin aivan paskana jo niiden jälkeen. Nukuin promillet pois ja valvoin seuraavan yön miettien että nyt loppuu! Niin loppuikin. Hakeuduin aamulla paikalliselle päihdeklinikalle ja sain keskustella siellä sosiaalityöntekijän kanssa, ja koska tyttäreni piti tulla minulle viikoksi seuraavana päivänä, niin sosiaalityöntekijä teki lastensuojeluilmoituksen joka oli minun juomiseeni viimeinen niitti. En saa nyt nähdä tytärtäni taas ties kuinka pitkään aikaan ja se on kova paikka, mutta toisaalta minulla on nyt aikaa hoitaa itseni kuntoon että voin taas rakasta tytärtäni hoitaa.
Ja näistä asioista voi puhua ja keskustella jos tuntee että siitä on hyötyä ja helpotusta päästä purkamaan tunteitaan. Niistä voi puhua vaikka loputtomiin jos siltä tuntuu mutta teot ovat tässä hommassa se mikä ratkaisee, ei se miten hienosti osaa puhua.
Kysynkin tässä nyt sinulta ihan rehellisesti että kuinka pitkälle sinä olet valmis menemään oman raittiutesi vuoksi? Kuinka paljon apua olet valmis ottamaan vastaan?
Hienoa kuulla että olet valmis tyttäresi vuoksi tekemään asioita. Itselläni ei lapsia ole mutta omasta lapsuudestani tiedän että olisin antanut mitä vaan jos isäni alkoholin käyttö olisi loppunut saati edes vähentynyt, arvostan. En ole varma mitä ajoit takaa tuolla kysymyksellä mutta jos en olisi tosissani niin en olisi tänne mitään kirjoittanutkaan, saati sitten vastaillut tai valmistaunut huomiseen kokoukseen. Vaihtoehdot on hyvin selkeät ja niitä ei ole, olen juomatta tai saan lähteä, ja samalla täytyisi luopua kaikesta mitä olen viimeaikoina saanut kasaan ryhdistäydyttyäni hurjimpien aikojen jälkeen. Tähän en halua mennä ja tiedän että nyt jos koskaan täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja hakea sitä apua.
Joo kysymyksen ei pitänyt missään nimessä pahoittaa mieltäsi tai epäillä tarkoitusperiäsi. Sen oli tarkoitus herättää ajatusta siitä kuinka tosissasi olet omasta mielestäsi lopettamisen suhteen. Tuntuu että apua haluat ja sitä täältäkin saat, mutta muista käyttää kaikki mahdollinen apu myös muualta, koska se lisää onnistumisen mahdollisuutta.
Oletko harkinnut Antabusta suojaksi hetken mielijohteesta tulevaa viinanhimoa vastaan? Sillä olen itse selvinnyt sadoista retkahdusmahdollisuuksista.
Kiitos selvennyksestä 
Olen tuohon perehtynyt jonkin verran ja luin muutamia juttuja aiheesta. Tarkoituksena olisi käydä työterveyslääkärillä puhumassa tilanteesta ja kysyä mahdollisuutta saada resepti. En tiedä vaatiiko tuo enemmän tutkimuksia tai jotain erikoisempaa “toteamista” että sen saa? Mietin myös mahdollisia haittavaikutuksia mutta ilmeisesti ne mahdolliset ovat suht vähäisiä verratuna hyötyihin.
Sen verran sanon että kun vain mainitset sinulla olevan ongelmia alkoholin kanssa niin reseptin saat kyllä. Itselläni ei aiheuta minkäälaisia sivuvaikutuksia ja kuten monelle olen sanonut niin kyllä jos se kroppa kestää rankan ryyppäämisen niin kyllä se kestää Antabuksenkin.
Voin suositella omasta kokemuksesta lämpimästi. Maksakokeilla sitä seurataan sitten aluksi parin viikon välein mutta se on pieni vaiva. Yksi putki verta silloin tällöin vain turvaamaan sen että maksa-arvot eivät lääkkeen takia lähde nousuun. Itse käytin kerran puoli vuotta ja ei koskaan mitään ongelmaa arvoissa, ja silloin lääkäri sanoikin että seuraavat maksakokeet otetaankin sitten seuraavan puolenvuoden päästä. Eli jokalailla turvallinen lääke, kunhan muistaa olla juomatta sen kanssa. Myöskin se pitää muistaa että esimerkiksi liköörikarkit ei ole paras vaihtoehto Antabus kuurilaiselle. 
EDIT: Ja sen verran vielä että se vastuuhan sen lääkkeen otossa on sitten sinulla. Se pitää säännöllisesti ottaa joka päivä vaikka osana aamurutiineja. Sen voi myös paikallisella A-klinikalla tai vastaavalla käydä ottamassa valvotusti jos sellaiseen on tarvetta.
[quote=“Graham”
Vaihtoehdot on hyvin selkeät ja niitä ei ole, olen juomatta tai saan lähteä, ja samalla täytyisi luopua kaikesta mitä olen viimeaikoina saanut kasaan ryhdistäydyttyäni hurjimpien aikojen jälkeen. Tähän en halua mennä ja tiedän että nyt jos koskaan täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja hakea sitä apua.[/quote]
Tervetuloa palstalle, Graham. Kiteytät raitistumistoivomuksesi hyvin tajuamalla joko/tai-tilanteesi. Mullekin alkoholismini sisäistäminen ja hyväksyminen nimenomaan sairautena oli käännekohta ja impulssi oikeaan lähestymistapaan. Tärkeää kuitenkin asennoitua siten, että elinikäisestä sairaudesta huolimatta en koe oloani millään lailla rajoittuneeksi. Ei alkoholismini enää määrää tekemisiäni. Kunhan pidän korkin kiinni. Olemme siinä mielessä “vertaisia”, että mullakin paluu vanhaan on vain ryypyn päässä pitempiaikaisesta raittudestani huolimatta. Tämä on koettu niin monia kertoja, että uskon.
Plinkki auttaa minua hyvin peilaamaan taakse jätettyä. Oikeassa elämässä mulla on täkäläisen päihdeneuvonnan työntekijä tärkeänä ankkurina. Ollut jo 7 vuotta! Tavataan n. kerran kuussa ihan vain päivityksen merkeissä. Tai jos jotain erikoista tapahtuu tai on tapahtumassa. Kuten tällä hetkellä kun pyysin ajankohtaista listaa kaupunkini itseapuryhmistä.
Mulla on aika ristiriitainen suhde itseapuryhmiin, AA ei ole munkaan juttuni. Muiden mielipiteet eivät kuitenkaan saisi estää sinua, Graham, tekemästä ikiomia kokemuksia eri ryhmien toimintatavasta ja tyylistä. Kokeile rohkeasti eri organisaatioita. Aluksi vaikka joka päivä - näin saat täytettyä osan siitä suunnattomasta tyhjiöstä jonka juomisen lopettaminen aiheuttaa. Jotain on keksittävä tilalle. Oikean kompensoinnin löytäminen kestää aikansa. Mutta onneksi meillä on tauti koko elämämme ajan sisällä - ei kiirettä mihinkään. :mrgreen:
Mulla on kanssa oikeanlaisen, päihteettömään elämänhallintaan keskittyneen ryhmän etsintä päällä. Kävin pari kertaa yhdessä entisten narkkarien ja alkkisten sekaryhmässä joka ensi silmäyksellä tuntuu sopivalta. Jatkan silti etsimistä. Mulla on pääsyynä oman puutteellisen sosiaalisen verkostoni laajentaminen. Ei niinkään alkoholisti-identiteetin viikottainen ylläpitäminen.
Graham, sun kannattaa keskittyä korkin kiinni pysymiseen. Aluksi ainoastaan tähän - syitä ja syntyjä syviä liikaa miettimättä. Yllä mainittiin antabus.Voi toimia hyvänä katkaisijana. Itse en ole käyttänyt. Lue myös Plinkin ketju “Yksinkertaisia Niksejä”. Vältä HALT-tilaa (Hungry,angry,lonely,tired).
Ennenkaikkea: Onnittele itseäsi tärkeästä askeleestasi! Asenteesi on oikea, teot seuraavat ja palkitsevat ajan mittaan. Kunhan vain teet! 
Tervetuloa minunkin puolesta!
Kommentoin tuohon antabus-juttuun:
Oon saanut yksityiselta puolelta samantein. Julkisista terveyskeskuksista en tiedä sitten…
Hei Graham ja tervetuloa!
Olet myöntänyt, että sinulla on ongelma ja se on hyvä ja tärkeä askel oikeaan suuntaan! Pystyn samaistumaan tilanteeseesi, koska olen itsekkin tuollainen ns. viikonloppusoturi. Viikolla ei tarvitse juoda, mutta viikonloppuna se on ollut useasti oksat pois ja juomaa on juotu niin pitkälle kunnes ollaan sammuttu.
On myös hyvä, että elämässäsi on henkilö, joka haluaa sinun raitistuvan ja kannattaakin kuunnella häntä. Itse saattaa pitää omaa juomista vielä suht normaalina, että “eihän tässä mitään, näin on aina menty”, mutta se on joskus tärkeää kuulla rakkaimmalta tai läheiseltä, että oma käytös ei ole normaalia. Helppoa sen kuuleminen ei ole, mutta tärkeää se on. Itse olen enemmän tai vähemmän suorasti tai epäsuorasti menettänyt muutaman tyttöystävän juomisen takia. (Tosin, nämä suhteet olisivat luultavasti kaatuneet muutenkin. Mutta erittäin harmillista silti, että asiat menivät noin. Oli vaikeaa niellä ne pillerit alas aikoinaan. Että viinan takia erottiin. Huh huh.)
Kannattaa myös muistaa, että raitistut pääasiassa itsesi takia, etkä aseta kaikkea kumppanin varaan. Koska parisuhde voi kariutua myös muista syistä. Tämän takia on hyvä pitää mielessä, että juomattomuutta pidetään yllä ensisijaisesti itseään varten. Muut läheiset ja rakkaat ovat sitten sitä korvaamatonta plussaa siihen päälle.
Kannattaakin kokeilla AA:ta ja/tai A-klinikkaa (siitä on itselleni ollut paljon apua). Myös keskustelusta muiden kanssa on hyötyä kuten myös raittiutta käsittelevien kirjojen lukemisesta. Kannattaakin etsiä itselleen parhaiten toimivia keinoja.
Tsemppiä ja voimia! Uskon, että pystyt raitistumaan!
Moi Graham ja tervetuloa palstalle minunkin puolesta.
Itse käännyin ensihädässä työterveyslääkärin puoleen ja sain Antabus reseptin kun pyysin. Lääkäri tosin kehoitti käymään verikokeessa ja tarkastuttamaan maksa-arvot ennen kuurin alkua. Mutta kai sitä tiukan paikan tullen voi Antabuksen napata vaikkei maksa-arvoja olisi vielä tutkittu. Sain myös Tenoxia aika pahoihin unihäiriöihin.
A-klinikkaa suosittelen myös, sieltä saa ammattiapua. Ja vertaistukiryhmiäkin varmaan löytyy. Aiempi kokemus ryhmästä oli oikein hyvä.
Mutta mene sinne työpaikkalääkärille ainakin jos A-klinikalta ei heti aikaa järjesty ja on kiire apua saada. Tai vaikka järjestyykin, niin eka tapaaminen on todennäköisesti tilannekartoitus ja sitten vasta saat terapia-ajan. Mulle kävi erinäisten yhteensattumien takia (ei tosin kokonaan A-klinikan vika) niin, että eka A-klinikka aika oli 2,5 viikkoa juomisen lopettamisen jälkeen. Ja käynniltä sain vain uuden ajan, joka on 5 viikkoa juomisen lopettamisen jälkeen. Ja se on sitten se tilannekartoitus, ei vieläkään terapia. Mua ei varmaan tulkittu akuutiksi tapaukseksi, kun olin selväpäinen, työssä käyvä ja fyysisesti suht hyväkuntoinen. Ja juominenkin pysynyt reilut pari viikkoa nollissa. Kärsivällisyyttä tarvitaan odotellessa. Ja ehkä Antabustakin.
Voimia ja tsemppiä sinulle.