"Sain risaisen elämän.."

Olen jo pitkään tuntenut masennuksen oireita… Pitkäaikaistyöttömyys, siitä johtuva rahattomuus ja sosiaalisten tilanteiden pelko, unettomuus, saamattomuus. Asiat jotka ennen kiinnostivat, eivät tunnu enää miltään. Vihdoin, pitkän mietinnän ja kavereiden painostuksen jälkeen, sain puhelimen kauniiseen käteeni hankkiakseni asiantuntijan apua… Mutta mitä sainkaan, en ainakaan apua! Jatkuvaa pompottelua paikasta toiseen, tai no, puhelimen kautta henkilöltä toiselle. Sinne minne minun loppujen lopuksi pitäisi soittaa, ei omista kunnollisia soittoaikoja, miten ihmeessä tavoitan avun? Kyllästyn, kohta en enää jaksa edes hankkia apua… Kerron hieman tilanteestani.

Luulen siis kärsiväni sosiaalisten tilanteiden pelosta. Pelkään puhelintani, en uskalla vastata kun joku soittaa, oli se sitten ihan tuttu tai tuntematon henkilö. Pelkään syödä paikassa, jossa on muitakin ihmisiä. Jos haluan pikaruokaa, otan sen aina mukaani ja syön kotona. Pelkään juoda paikassa, jossa on muitakin ihmisiä. Tulee tunne, että vedän juoman väärään kurkkuun ja joudun yskimään niin että suunnilleen tukehdun. Olisihan se noloa? Pelkään, että esim. jossain suuressa ostoskeskuksessa vatsani sekoaa, enkä pääsekään vessaan. Mitä sitten tekisin, päästäisin housuuni? Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta totta se on. Tälläkään viikolla en ole kertaakaan astunut jalallanikaan ulko-ovestani pihalle, saati nähnyt muita ihmisiä.

Asuntoni on sekainen, enkä jaksa tehdä asialle mitään. Omistan tiskikoneen, mutta astioita en saa sieltä kaappiin, tai lavuaarista koneeseen. Ruokaa en ole jaksanut laittaa, liian vaivalloista. Ja tässäkin on pointtina se, että olen aina ollut tarkka asunnostani, se on aina ollut siisti ja hyvässä kunnossa.

Alkoholia on alkanut menemään paljon. Rahaa ei itselläni siihen ole, mutta lainaan joltain. Se on ainut pakokeino päästä tästä olosta… Ja silloin uskallan nähdä muita ihmisiä! Olen sosiaalinen, täysin erilainen kuin tällä hetkellä. Monikaan ei aavista, mitä asunnossani tapahtuu neljän seinän sisällä. No, eihän täällä tapahdu mitään. Makaan sängyssä tukka pystyssä, juuri jaksan käydä edes suihkussa.

Nukuttua en saa ennen aamuyötä. Ja kun vihdoin nukahdan, heräilen pitkin yötä ja päätäni särkee seuraavan päivän. Tuntuu, että olen koko ajan sairaana… Flunssa, kurkkukipu.

Tämän luettuanne, mitä mieltä olette, olenko avun tarpeessa? Toiset vähättelevät tilannettani, kaikki kun näyttää ulospäin niin normaalilta. Todellisuus onkin aivan erilainen. :unamused:

Pakko vielä lisätä, että ahdistus on lisääntynyt senkin puolesta, että ihmiset kyselevät koko ajan työasioistani. Olen ollut n. vuoden verran työttömänä, eikä meinaa tärpätä. Pitäisi muuttaa kauas pois kaikesta, eikä se kuulosta tällä hetkellä kovinkaan hyvältä suunnitelmalta. Tunnen olevani arvoton muiden silmissä, koska en meinaa löytää töitä. Suoraan sanottuna… Enää en ole edes jaksanut laittaa hakemuksia minnekkään, koska pelko on ottanut vallan. Ja epäonnistuminen.

Parisuhteeni eivät kestä, koska haluan olla paljon yksin. Humalassa taas kaipaan jotain yhdenillansuhdetta vierelleni ja aamulla krapulassa kaduttaa. Sillä keinolla olen vain saanut “huoran” maineen, varsinkin niiltä ihmisiltä, jotka eivät tunne minua pätkääkään.

Itsetuhoisia ajatuksia minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut, oikeastaan pelkään kuolemaa.

Haluan muutosta! :frowning:

Hei

Kuulostaa todellakin siltä että sulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Itse olen kärsinyt vaivasta jo teini-iästä lähtien ja yksi syy miksi aloin juomaan aikoinaan oli juurikin se että huomasin kuinka hienosti selviän sosiaalisista tilanteista kun olen vähän ottanut (mulle vaikeita oli myös ruokailutilanteet ja muutenkin kuulostaa tosi tutulta miten kuvailet noita pelkoja). Oravanpyörä on kuitenkin aika kauhea, koska juominen pahentaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa aina pitkällä tähtäimellä.

Sun kannattais hakee apua ennenkun tilanne pahenee. Sosiaalisten tilanteiden pelko jos sitä ei hoida voi pahentua pahaankin masennukseen. Nykyään sitä osataan aika hyvin hoitaa ja hoitotulokset on tosi hyvät jo lyhyterapiossa. Itse en kymmenen vuotta sitten kyennyt meneen ryhmäterapiaan vaan ainoostaan yksilöterapiaan, mutta nykyään sos. tilanteiden pelko on niin paljon helpottanut että pystyin syksyllä käymään ryhmäterapian. Oleellista on sitoutua käymään terapiassa, vaikka aluksi yksilöterapiassa ja tietysti osata vaatia itselleen sitä terapiaa ensin. Eli suosittelen kunnallisiin mielenterveyspalveluihin yhteydenottoa jos et vielä ole mitään hoitoa saanut.

Kiitos vastauksestasi “Voimat loppu”!

Soitin juuri kunnan terveyskeskukseen ja minulle annettiin puhelinnumero naapuripaikkakunnan mielenterveys- ja päihdeklinikalle. Sain vihdoin kerättyä voimia soittaakseni, huh! Sainkin ajan heti helmikuun alkuun. Nyt pitää kerätä rohkeutta mennä juttusille…

Vaikka olenkin työttömänä, onko minun mahdollisuutta saada sairaslomaa? Vuosi on kuitenkin pitkä aika, pelkään että työvoimatoimisto alkaa pakottamaan töihin tai muualle, enkä tässä kunnossa todellakaan ole valmis menemään. Entä onko mahdollisuutta sairauspäivärahaan tai muuhun? Olen näissä asioissa aivan toope.

:unamused:

Kunhan saat pysyvän hoitosuhteen mielenterveys/päihdepalveluihin niin uskoisin että työkkäri ei niin kovin helposti ala väkisin sijoittaan mihinkään ainakaan ihan heti. Toisaalta kaiken kuntoutuksen päämäärä on aina saada ihminen työkuntoiseksi joten sitä kannattaa itsekin painottaa kun käy keskusteleen asioista. Eli kannattaa painottaa sitä että haluaa töihin kunhan saa itsensä ensin kuntoon.

Toivottavasti saat apuja. Sosiaalisten tilanteiden pelon diagnoosi oli mulle ensimmäinen askel paranemisprosessissa eli ainakin asiantuntevan psykiatrin löytäminen olis tosi tärkeetä että diagnoosi voidaan tehdä jos siihen tarvetta on. Vasta sen jälkeen voi alkaa miettiin hoitohenkilöstön kanssa mahdollisia terapioita. Olis kiva kuulla mitä apuja sulle tarjotaan eli kirjoittelehan kuulumisia :slight_smile: Voimia avun hakeamiseen !

Siitä on jo kauan kun itse työttömyyden aikana sairastuin vakavasti, (tai miten päin sen nyt ottaa, sairastuin ensin ja sen myötä jouduin vähentämään työtä kun ei voimat riittäneet enää) mutta tuskin korvausasiat ovat siitä muuttuneet. Eli lääkärintodistus työkkäriin ja ja kelalle sairauspäivärahakemus. Kyllä pitäisi toimia. Jos/kun Kelan raha ei ole kovin suuri on myös sosiaalitoimen toimeentulotuesta saatava apua sairauskuluihin, huomio erityisesti että reseptilääkkeisiin on soskun annettava maksusitoumus, samoin mahd. laitoshoitopaikat (maksut) tai säännölliset matkakulut terapeutille/hoitopaikkaan (terapiakäynnithän ovat tapauksessasi hoidon kannalta ehdottomia). Näitä korvauksia on nyt jaettu uudelleen Kelan ja sos.toimen kanssa, joten kannattaa selvittää kummanko alueeseen mikin asia nykyisin kuuluu.
Hyvä että pääsit alkuun, toivottavasti asiat nyt alkavat luistaa. Nopeasti se ei käy, mutta keskity nyt itsesi hoitamiseen. :slight_smile: