saanko kysyä teiltä alkoholistit?

…sellaisesta asiasta kun olen 7 vuotta ollut mieheni kanssa meillä kaksi pientä lasta…ja mieheni on alkoholisti, saattaa olla pitkiäkin raittiita kausia ja sitten taas karataan verään päätä täyteen useampi päivä.mut nii kysymykseni on sellainen että nyt hän hakeutui hoitoon ja odottaa sinne pääsyä mutta silti minun haukkuminen ei ole loppunut, tekee riidassa kärpäsestä elefantin…ja nyt lähti yksin sukunsa mökille viettään sukunsa kans aikaa vaikka meidän piti mennä perheellä koska minä tahdon vain kuulemma riidellä ja olen niin paska. Minä jäin hoitaan lapsia ja hän vain häipy.juomassa ei ole. Että jääkö tästä sairaudesta joku tunne kylmyys vaikka ei joisikaan…tai joku ihmeen ajatus että itsellä on oikeus tehdä mitä huvittaa kun ei kuitenkaan juomassa oo vai mitä tämä on? Sekava teksti jospa joku ymmärsi…

Voi olla, että miehesi on nyt suhteellisen sekavassa mielentilassa ennen hoitoon pääsyä, ja voi olla senkin jälkeen. Juomisen loppuessa kuitenkaan ihminen ei ole läheskään heti oma itsensä. Itse olin jonkin aikaa lopettamisen jälkeen masentunut ja ahdistunut, vaikka löysinkin avun AA:sta. Tein kuitenkin itselleni jokaisesta pikkuasiasta suuren ongelman, olin stressaantunut ja ärtynyt.

Nyt on mennyt reilut 2kk lopettamisesta ja olo alkaa olla normaali. Tosin kuvittelin olevani normaali jo pari viikkoa lopettamisen jälkeen, mutta nyt olen huomannut olevani paljon rauhallisempi kuin silloin. Voi olla että tyynnyn tästä vielä lisääkin, en ole tainnut olla oma itseni oikein koskaan koska tuhlasin nuoruuteni juomiseen ja raittiit kauteni olivat toisten takia sinnittelyä. Nyt olen selvä ihan itseni takia ja olo on hyvä.

Jos hoito saa miehesi tajuamaan miksi lopettaa, voi olla muutos edessä. Hoitomuodoista en ala paasata, omakohtaisesti AA toimii todella hyvin joten sitä kannattaa miehesi kokeilla. Mitään ei menetäkkään kokeilemalla. Ja läheisille on olemassa Al-Anon.

Muistan omakohtaisesti kokemaani tuskaa kun muiden vuoksi selvänä sinnittelin. Olen varmasti silloin ollut itsekin melkoinen v*tutuksen aihe läheisille tiuskiessani ja riidellessäni viinanhimon kourissa. Ilman viinanhimoa on helpompi olla mukava ihminen, sen kanssa tapellessa lähes mahdotonta.

Tosiaan: alkoholismi ja alkoholin runsas käyttö sotkee aivokemiaakin jo sen verran, että ihminen on aikamoisessa henkisessä myllerryksessä juomisen lopetettuaankin.
Kiukuttelut ja oikuttelut korkin sulkemisen jälkeen voi olla omanlaisensa vierotusoirekin.

Tila ei yleensä jää pysyväksi, jos henkilö saa raittiutta enemmän ja pystyy käsittelemään ongelmaansa ja tunne-elämäänsä.
Se vaatii aluksi sitä joidenkin pelkäämää ja karsastamaa “ongelman penkomista”, joka kuitenkin on usein tarpeen jotta eheytyminen voi päästä alulle.
Alkoholismi on sen verran iso virtahepo olohuoneessa, ettei se mahdu oikein maton alle lakaistavaksi ja on hankala yrittää olla kuin sitä ei olisi olemassakaan. :slight_smile:

Olettehan muuten tietoisia, että kun miehesi menee päihdehoitoon niin perheestänne todennäköisesti tehdään lastensuojeluilmoitus, ellei sitä ole jo tehty?
Se ei välttämättä johda mihinkään toimenpiteisiin ja hoitoonhakeutuminen on hyvä signaali lastensuojelulle, joten pelkästä ilmoituksesta ei kannata pelästyä.

kiitos vastauksista hän on viimeksi juonut vähän alle 2kk sitten. Mut kiukuttelut ei lopu ja ainahan minä olen syypää hänen käytökseen. Nyt hän alkoi mulle isotella että hän haki juomiseen apua ni minun tulee hakea nyt raivoamiseen. Ei tajua niinku ollenkaa ettei voi yskin päättää että mäpä häivyn lomaileen…

No voihan sitä olla muutenkin luonnevikainen kuin vaan alkoholisti.

Pettääkö muuten holistit aina…vai voiko edes siihen luottaa jos sanoo ettei koskaan pettäis?

Ei petä, ei voi luottaa.

Mitään tuollaisia yleistyksiä ei voi tehdä sen paremmin alkoholisteista kuin muistakaan ihmisistä.

jos on tunnekylmä muutenki niin miksei pettäis. Kaiken muunki valehtelee…

Kai se sinun miehesi voi pettää, mutta ei täällä kukaan voi tietää, pettääkö se vai ei, tekeekö/jättääkö tekemättä jotakin vai ei. Alkoholistit ovat yksilöitä, kuten ihmiset yleensäkin, eivätkä todellakaan toimi kaikki juuri saman kaavan mukaan. Minä olen alkoholisti, enkä ole koskaan pettänyt. En myöskään juurikaan valehtele, koska mulla ei ole sellaiseen pahemmin tarvetta. Joskus toki olen valehdellut, sitä en suinkaan kiellä, mutta en todellakaan ole sellainen patologinen paskanpuhuja, jollaiseksi alkoholisti väliin mielletään joidenkin ihmisten toimesta.

Mitä sinusta itsestäsi kertoo se, että olet tällaisen ihmisen kanssa? Kannattaa ehkä keskittyä siihen, niin asiat voivat parantua.

se ei kuule riitä että itseään tässä parantelee. Ja ihan on rakkauteni sairaudestaan huolimatta ja toivon että hoidon seurauksena sitten parempi mies isä ja kumppani.tällaisia pohdintoja nämä vain. Ja toisin kun aina mielletään minä olen fitnessurheilija en mikään pullukkanen kotiäiti joka valittaa ettei miehelleen kelpaa. Että huolen olen kyllä itsestäni pitänyt…

Trombone jo mainitsi Al-anonin. Tiedän pariskuntia, joissa alkoholisti on raitistunut sen jälkeen, kun puoliso (tuntemissani tapauksissa vaimo) on ruvennut käymään Al-Anonin palavereissa.
Alkoholismihan on monimutkainen sairaus, siitä toipuminen edellyttää paradoksaalisia toimia. Esim. on luovuttava taistelemasta sitä vastaan. Tämä koskee alkoholistia itseään ja myös läheisiä.

Onko läheiselläsi alkoholiongelma? - Al-Anon - Vertaistukea …
www.al-anon.fi/
Alkoholistien perheille ja ystäville tarkoitettu toipumisohjelma.

ja miksi alkoholisti jatkaa elämäänsä puolisonsa kanssa vaikkei osaa rakastaa eikä tunne rakkautta ja voi yhtä hyvin liidellä missä tykkää…

Montako kertaa miehesi ryyppyreissun jälkeen olet ottanut hänet takaisin? Siinä vastausta kysymykseesi rakkaudesta.

Kyse voi myös olla läheisriippiviudesta.

.

Vastaanpa kokemukseni ja kuulemisieni perusteella. Alkoholisti pelkää muutoksia, on turvallisempi olo, kun voi tulla kotiin, jossa saa yösijan, ruokaa, puhtautta, kulissitkin eikä ole pakko luopua rakkaaksi käyneestä pullostaan. Muitakin syitä voi olla, kuten puoliso ja lapset.

eli voin ajatella että mieheni rakastaa eikä oikeasti ole eroamassa koskaan jos niin sanoo…mutta käyttäytyminen joka johtuu alkoholismista…haukkumiset hylkäämiset karkailut johtuvat nimenomaan hänen sairaudesta. Ei siitä ettei hän rakastaisi tai olisi uskollinen? Olenko yhtään oikeilla jäljillä

mieheni ei ole vielä niin rappiolla että joisi paljon…välillä saattaa olla monta kuukautta…joten meidän kodissa ei kyllä juoda et sen takia sinne ei ainakaan palaa

Tämähän tuntuu olevan se, mitä sinä epätoivon vimmalla toivot. Totuus voi kuitenkin olla aivan toinen.

Rakkaudessa, kuten kaikessa muussakin teot ratkaiset, eivät puheet.

Minusta olet oikeilla jäljillä, mutta paremman varmuuden saat tapaamalla naisia, jotka ovat löytäneet tällaiseen kysymykseen vastauksen Al-Anonin toveripiiristä.
Et voi muuttaa miestäsi, siis sinun on tehtävä jotakin, jos et aio tyytyä nykyiseen tilanteeseen.