Saanko avautua? Neuvoja?

Nii in. Mitenhän sen aloittaisi, ensimmäisen viestini palstalle. Pelottaa kertoa edes anonyymisti tänne, jännittää, toiveikas mutta surullinen olo.

Ikää on vielä aika vähän, 25 mutta juotua on tullut senkin edestä.

Pidemmittä puheitta, oli tuossa muutaman viikon (…vai kuukauden? kahden?) putki. Otin itseä niskasta kiinni ja laskin annoslaskurilla viikkoannokset ja ne pyörivät ainakin kahden viikon ajan sadan kieppeillä (sekä välillä yli). En ole varma laskinko oikein kun kuulostaa niin paljolta? Tiivistettynä pullo viinaa päivässä ja joskus viinipullo päälle. Yksi lauantai meni 3 litraa viiniä ja lisää olisin tahtonut.

Olen vissiin juonut muistini tai pahasti itsepetoksessa kun en realistisesti osaa sanoa kuinka kauan tässä on tullut juotua. Viimeiset…neljä vuotta on juominen ainakin noussut järkyttävälle tasolle, selviäkin päiviä toki ollut. Sitäkin ennen juominen oli ongelmaista, muttei näin pahaa.

Muistini on todellakin huono, toki johtunee myös siitä, että omaan dissosiatiivisen amnesian mutta uskon, että alkoholi on tehnyt tuhoa muistiini. Palautuukohan se koskaan entiselleen?

En tiedä miksen ole aiemmin herännyt todellisuuteen tai huolestunut. En huolestunut kun aloin saamaan sydämen rytmihäiriöitä ja aloin ravaamaan lääkärissä liian korkeiden sykkeiden takia sekä rytmihäiriöiden. En huolestunut kun piti aamulla juoda muutama kun pelkäsi mitä tapahtuu jos ei juo. Ei huolestuttanut kun muisti rupesi lähtemään jo joka kerta. Ei huolestuttanut kun lääkäristä määrättiin antabusta (jota en koskaan hakenut kun pelotti lääkkeen sivuoireet. Hah, miten typerää kun myrkytin itseäni viinalla). Ei huolestuttanut kun ei enää tuntenut humalaa. Ei huolestuttanut mitään. Mikään ei oikein tuntunut miltään tai millään väliä.

Mutta krapulat pahenivat, kuolemanpelko iski ja hoki “kuinka ei enää ikinä juo” juodakseni vain heti seuraavana tai toissapäivänä. Häpeä kasvoi sanomisista ja tekemisistä mitä tehnyt humalassa joita ei edes itse muista. Suru miten kohdellut läheisiä (muutama ystävä, muita läheisiä ei elämässäni ole). Lopulta meni siihen pisteeseen, etten enää tuntenut humalaa ja pystyin kirjoittamaan viestejä selkeästi ja olemaan ihan selväjärkisen oloinen muiden silmissä, vaikka itseltä on jo katkennut muisti siinä vaiheessa. Alkoi pelottaa mitä teen tai sanon humalassa. Yksi humalassa yritetty itsemurhayrityskin takana sekä itsetuhoisuutta muulla tavoin.

Suurimmat elämäni virheet olen tehnyt alkoholin alaisena, osaa kadun loppuelämäni. Niitä virheitä en koskaan saa peruttua, mutta voin välttää tekemästä niitä tulevaisuudessa.

Mutta se siitä tarinasta ja itse aiheeseen. Sain jonkinlaisen herätyksen kun lopen kyllästyin jatkuvaan morkkikseen, häpeään, salailuun, krapuloihin, siihen etten muista yhtään mitään koskaan ja painokin on noussut kahden vuoden aikana 40kg pääosin juomalla. Ihan järkyttävä vatsa, raskausarpien täyttämä nopeasta lihomisesta. Kuin olisin raskaana. En ole koskaan voinut fyysisesti näin huonosti.

Nyt ainakin muistan juoneeni kaksi viikkoa aika rankasti ja lopetin seinään. Hain vertaistukea netistä, lainasin kirjoja, latasin kännykkään appin, kerroin terapeutille kuinka motivoitunut olen. Nyt huolestuttaa vaan ne maksa-arvot ja en uskalla mennä niihin. Olen ollut 11 päivää nyt ilman ja minulla ei ole lainkaan ruokahalua ja paino putoaa, eikö se ole yksi maksatulehduksen oireista? Olen peilistä yrittänyt katsoa ettei vaan iho kellerrä, mutta en huomaa ainakaan vielä. Pelottaa! Rasvamaksa minulla mitä luultavimmin on jo suuren ylipainon ja ryyppäämisen takia.

En ole koskaan pystynyt olemaan täysin rehellinen terveydenhuollossa juomismääristäni ja nytkin kun kävin lääkärissä (muista syistä) mainitsin olleeni tipattomalla kuukauden kun en kehdannut sanoa että silloin vain muutaman päivän. Kehtaanko mennä pyytämään aikaa verikokeisiin, kyselläänkö paljon? Pelottaa jos kaikki ei olekkaan kunnossa. :frowning: Miten uskaltaa kertoa totuus, se oikea totuus määristä? Saanko ikuisen leiman otsaani joka vaikuttaa lopun elämääni siihen miten terveydenhuollossa kohdellaan? Vai voiko pyytää maksakokeisiin ilman selittelyjä? Motivaationi raittiuteen kasvaa päivä päivältä ja helpottaisi päästä tästä huolesta eroon kuinka paljon olen tuhonnut maksaani vai voisiko täysraittius vielä pelastaa terveyteni.

Olen tosiaan jonossa mielenterveys puolelle ja kerään vielä rohkeutta mennä AA-kerhoon eli tosissani apua yritän saada ja viimeinkin raitistua. Ihan itkettää. Olettehan kilttejä vastauksissa?

Hienoa Dotra, että havahduit vihdoin ongelmaasi ja olet motivoitunut sille jotain tekemään. Se on ensimmäinen askel. Jos jatkaisit tuota menoa terveytesi olisi suuressa vaarassa nuoresta iästä huolimatta.

Ruokahalun menetyksestä en kauhean huolissani olisi, tuskin se on merkki mistään muusta kuin alkoholista vieroittumisesta. Mutta yritä saada itsesi syömään joka päivä jotain, jotta ei tule huono olo mikä saattaisi saada sinut kaipailemaan viinan perään.

Verikokeisiin voi mennä myös yksityiselle ilman lähetettä. Silloin kukaan ei kysele miksi menet. Ja vastauksessa näytetään aina viitearvot, jos omasi ovat niiden ulkopuolella tiedät, että kannattaisi hakeutua lääkäriin. Jos sinulla ei ole varaa mennä yksityiselle niin voit aivan hyvin kertoa terkkarissa, että haluaisit verikokeet, koska olet viime aikoina juonut yli suositusten ja paino noussut. Se kuinka paljon kerrot juomatavoistasi on sinun asia, mutta jos haluat oikeasti apua niin kyllä kannattaisi olla ihan rehellinen. Ei siinä mitään hävettävää ole. Et todellakaan ole ensimmäinen, etkä viimeinen samalla asialla ja kaikki varmasti ovat iloisia, kun sinun ikäinen ihminen haluaa apua.

Muisti kyllä paranee, kun jätät alkoholin. Tässä etusi on ikä, olet kuitenkin vielä hyvin nuori joten solusi ja hermoratasi uusiutuvat kyllä. Tosin et kertonut mistä amnesiasi johtuu. Ymmärtääkseni sekin on kuitenkin laatuaan sellainen, että ei ole välttämättä pysyvä.

Tosi hyvä, että löysit tänne Päihdelinkkiin. Oletkohan kuitenkin “väärällä” puolella? Meinaan vaan, että täällä Vähentäjissä me tosiaan vaan vähennämme, emme välttämättä lopeta juomista kokonaan, vaikka on sitäkin täällä tapahtunut. Olet kyllä oikein tervetullut joukkoomme, mutta meidän jutut ei ehkä ole sinulle parhaita valintoja, koska niissä saatetaan puhua alkon juomisesta positiivisestikin. Sinun kohdalla kuvittelisin lopettamisen olevan se paras vaihtoehto. Huomasitko, että täällä on erikseen palsta nimeltä Lopettajat?

Kauheasti toivon sinulle tsemppiä ja jaksamista. Alku on hankalaa ja tuskallista niin kuin olet varmaan jo huomannut, mutta joskus tilanne normalisoituu. Katsele mielessäsi itseäsi muutaman vuoden päästä, alkoholi merkitsee sinulle silloin yhtä vähän kuin vaikka Vanuatun rahayksikkö, jos nyt raitistut. Elämästäsi tulee tosi hienoa, usko siihen!

Hei Dotra,

ja tervetuloa foorumille, olet tullut oikeaan osoitteeseen. :smiley: Saat varmaan kipinöitä, jos luet toistenkin tarinoita täällä, niin kuin me kaikki olemme saaneet …

Komppaan Vilma 1966:a kaikessa, ennen kaikkea siinä, että nuoruutesi on suuri etusi monessa mielessä! Ensinnäkin kroppasi pystyy vielä uusiutumaan, korjaamaan vikoja pitkälle. Toiseksi siinä, että kun pyydät th:sta apua, saat varmasti parasta mahdollista, kun olet noin hyvissä ajoin (= nuorena) sitä pyytämässä, avun pyytäminen on tosi hyvä merkki!

Tietysti th:ssakin ollaan ihmisiä ja heihin mahtuu monenlaista tallaajaa, mutta heidän ammattietiikkansa puolesta sinun pitäisi saada asiallista kohtelua ja leimautumista ei tarvitsisi pelätä. Olet varmaan joskus lukenut hurjistakin selviytymistarinoista rohkeista ihmisistä, jotka ovat olleet ongelmastaan avoimia? Sanoit olevasi jonossa MT-puolelle - ehkä voisit ottaa päihdeongelman alkuun esille vain siellä, ja voit halutessasi merkata Kanta.fi-ssä siellä käynnit salaisiksi (ei jakoa muille yksiköille). Itselläni on tosi postitiiviset kokemukset siellä kohtelusta päihdeasioihinkin liittyen, mt- ja päihdeongelmathan kulkevat hyvin usein käsi kädessä, mt-hoidossa on paras asiantuntemus siinä mielessä.

Sylillinen tsemppiä sinulle, olet hyvällä tiellä, kun haet tukea ja apua, siitä se alkaa! :heavy_heart_exclamation:

Moikka!
Kiitos molemmille vastauksista! :smiley:
Enpä huomannut, että oli tuo Me lopettajat puolikin, täytynee siirtyä sinne! Googlaillessa tuli luettua tältä puolelta keskusteluita niin en huomannut edes katsoa muuta tarjontaa.

Tosiaan nyt varmaan parhainta olisi pidempi raittusjakso ja päästä keskustelemaan asioista ja kohtaamaan niitä syitä juomisen takana. Kenties joskus sitä osaisi juoda sivistyneesti vain muutaman? Vain aika näyttää.

Mutta toiveikkaana suunta on vain ylöspäin. Kenties tämä muistikin tästä korjaantuu pikkuhiljaa.

Tsemppiä minultakin. Lääkäriin vain rohkeasti, jos terveys huolettaa.

Tiedän tunteen kun on ollut kuukausien päivittäistä käyttöä. Se on melko shokkitila, kun ymmärtää, että muutos täytyy tehdä. Nykyään käyttö on itselläni aikaisempaan nähden vähäistä eli muutos on erittäin mahdollinen. Olet hyvässä alussa.

Täältä sellaiset terveiset, että paljon on vähennetty suurkulutusajoista ja vähennetään edelleen! Paras tulos syntyy, kun keksii paljon tekemistä juomisen tilalle. Monille lopettaminen on paras päätös. Minunkin olisi hyvä lukeutua tähän ryhmään, mutta kompuroin säännöllisesti, joten vähentäminen riittää toistaiseksi.

Kiitos Kettu vastauksesta!

Se on kyllä todella iso hetki kun tulee se seinä vastaan ja huomaa, että muutos on tehtävä.

On ollut itsetutkiskelun aika. Nyt 12. päivä ilman ja helpoittaa kokoajan. Painajaisia ja huonoa unta on vielä joka yö ja saan paniikkikohtauksia, mutta uskon että nekin helpottavat ajan mittaan.

Tyhjyys jota täytin alkoholilla on yhä läsnä ja osa päivistä on mennyt tuijottaessa seinää. Tajunnut, että omaan elämääni itsessään pitää saada muutos. Ehkä harrastuksia? Uusia ihmisiä? Tällä hetkin olen löytänyt pasianssin vievän ajatuksia muualle ja tuleepa niitä aivonystyröitäkin aktivoitua.

Vaikka ulkona myrskyää ilmeisesti Liisa-myrsky niin aamu on alkanut loistavasti. Iloitsen kahvista ja myöhemmin menen kaupungille syömään.

Hei vielä,

itse pääsin tipattoman alkuun uppoutumalla dekkareihin, niillä on taipumus viedä ajatukset muualle. Nesbø on minun suosikkikoukuttajani :smiley:

Dotra, pasianssi voi ihan oikeasti auttaa. Luin tutkimuksesta missä oli kehotettu ihmisiä aina addiktion halun yllättäessä pelaamaan Tetristä ja sillä oli todella isoja vaikutuksia siihen, kuinka hyvin nämä koehenkilöt saivat mielihalut tyrmättyä verrattuna niihin jotka eivät pelanneet. Idea oli siinä, että nopea tempoinen peli vaatii niin täysin keskittymistä, että aivot unohtavat addiktion tuottaman halun ja se ehtii mennä pelin aikana ohi. Eli jokin nopea kännykkäpeli vaikka heti kehiin kun tulee vaikea hetki.

Muuten suosittelen luonnossa liikkumista. Sekin on todistettu, että metsä rauhoittaa ja mm laskee verenpainetta jo ihan vartissakin.

Maltat vaan vielä hetken niin unet ja sätkyt rauhoittuvat.

Lohdutuksen sana paniikkikohtauksista. Liittyvät juomiseen, joka sulla nyt onneksi takanapäin. Aivot palautuvat ennalleen vielä, kun alat pitää itsestäsi huolta. Tsemppiä matkaan!

Päivittelen tänne olotiloja. Kohta 16 päivää ilman, määränä näyttää niin vähältä kun tuntunut paljon pidemmältä. Ei mielitekoja. Paljon oivalluksia ja tuntuu, että päässä alkaa kulkemaan terävempiä ajatuksia.

Ruokahalu katosi kokonaan ja pahoinvointia, oksennus meinaa lentää väkisin syödessä. En saa juuri mitään alas.
Aloitin toki yhden masennuslääkkeen juuri sopivasti kaksi viikkoa sitten, että tiedä häntä ovatko oireet siitä vai mistä.

Kuukauden sisään aika lääkärille, mietityttää pitäisikö käydä terveyskeskuksessa ennen sitä vai odottaa. Plussaa on, että yli 5 kiloa lähtenyt kahdessa viikossa, negatiivista se, että tulee varmaan kitukuurin jälkeen tuplana takaisin. Pitäisi heittää koko vaaka h*lvettiin.

Hei Dotra,

kiva kuulla, että huomaat jo kirkkaampia ajatuksia tipattomalla! :smiley:

Mutta tuo pahoinvointi ja laihtuminen ei kuulosta hyvältä. Voisitko ainakin soittaa päivystävälle sairaanhoitajalle - ei ole pakka antaa henkilötietoja, jos ei halua - ja kertoa missä menet (tipaton, lääkitys yms)? Hän sitten suosittelee eteenpäin, jos on akuuttia tarvetta tai arvioi tilaa muuten. On tärkeää syödä hyvin, proteiinia ja kasviksia reilusti, hiilareita kohtuullisesti, muuten sitä kuihtuu ja psykekin kärsii!

Tsemppiä, pidä hyvää huolta itsestäsi!