Saamattomuus

Kertokaas miten saisin tehtyä elämälläni pidemmällä tähtäimellä? Kyllä sitä jaksaa käydä esim. salilla tai jossain treeneissä, tms. harrastamassa jotain, kunhan vaan menee, sillä ne ei yleenä vaadi mitään pitkäjänteisyyttä, paitsi jos joutuu keskittymään. Tehdessä nyt on siin niin mukana ettei ees huoma olleensa keskittynyt. :mrgreen:

Oon nyt työtön, muutaman kerran kun on piristäviä ollut kehossa käynyt työkkärissä kyselemässä töitä, mut vittu ei se toimikaan niin että ne klikkaa pari nappia ja joo tässä sulle duuni, mee sinne huomenna kello seitsemän ja tuu pois kahelta. Pitäis ite ettiä jotain, joo voinhan mä katsoa jos nyt jaksaa mennä sinne mollin sivuille, mut sit kun pitäs alkaa soitella moneen eri paikkaan ja käydä haastatteluissa, ehkä soitan yhteen paikkaan ja jos nyt saa energiaa niin käy yhessä työhaastettelussa, sitten tuleekin taas kuukauden flaguilua ei kyl mitenkään jaksa tehdä mitään, onneks sossurahat saa kunhan muistaa, jaksaa ja löytää ne vitun paperit, onneks siin riittää pari rastia sinne tänne.

Mitenkään huumeita ylistäen tai piriä hehkuttaen, sanonpa vaan, että lähes kaikki pitkänaija päätökset ja tekemiset on tehnyt pirin vaikutuksen alaisena. Ilman piriä en olis varmaan vieläkään ilmoittautunut työttömäksi tai käyänyt kyselemässä työharjoittelupaikkaa. Kiitos tälle myrkylle, onhan siitä näköjään joillekin jotain hyötyä.

Miten mä saan tuotettua päähäni samanlaista aktiviteettia ilman piristeitä, vai hyväksynkö vaan sen että kaikki kestää jos tulee toteutettua ollenkaan ja olen 75% ajasta flagmaattinen, 25% ajasta oonkin energinen ja saan tehtyä asioita, mutta mitä höytyä siitä on kun kuitenkin tulee jossain vaiheessa taas se flaguilutila päälle. Ei kyllä mitkään urheilut tai liikkumiset ole auttaneet, siis kyl niilllä yleinen energisyys paranee, muttei ne kyllä auta tekemään mitään pitkään vaativia asioita. Kyllä sit jaksaa tehdä vaikka mitä enemmän, esim. käydä enemmän urheilemassa tai vaikka lukea ja kirjoittaa hetkittäin jotain.

Ei mua sinänsä haittaa olla ilman päämäärää elämässä, vitut jostain yhteiskunnan määrittelemästä oikeasta elämästä. Kun ei rahankaan tienaaminen kiinnosta, mitä mä rahalla teen? Kunhan on katto pään päällä ja ruokaa, no ehkä nettikin olis kiva. Voisin vaik flaguilla loppuelämän jossain mökisä ja kirjottaa siitä kirjan ja välillä käydä laskettelee mäkiä. Ei oo mulle pitkäaikaistyö tai opiskelu tehty. Mut niinkun olis siistii jos pääsis tekee jotain duunia tai opiskelee mikä kiinnostas, muttei riitä keskittyminen kovi pitkäks aikaa, voithan sä lämäyttää mua vaikka paksulla kepillä selkään ja huutaa keskity perkele aina kun keskittyminen herpaantuu mult, tai no se vois jopa toimia jos joku olis siel takana aktiivisesti hakkaamas ja huutamas, tai sitten ei. heh.

Kiitän jo etukäteen haukuista (vitun laiskimus ota itteäs niskasta kiinni, jne.), neuvoista ja muista vinkeistä.

No nuo samat ongelmat kyllä oli ennen päihteitäkin, päihteiden käytön alaisena tässä on elämässä eniten tullut tehtyä jotain.

Jotenkin niin tutun kuuloista tekstiä. Itse olen koko ikäni painiskellut tuon saamattomuuden kanssa. Tai siis en niinkään saamattomuuden vaan aloittamisen vaikeuden. Ehkä se kuvastaa, että jotenkin alitajuisesti pelkään haasteita…?

Jokatapauksessa ADHD:ni hoitoon määrättyjen stimulanttien(amfetamiini, metyylifenidaatti) vaikutuksessa olen ollut aloitekykyisempi, itsevarmempi, huomaavaisempi, kärsivällisempi jne… Eli lääkkeet ovat toimineet kokolailla sillä tavalla miten ne ovat suunniteltukin toimimaan…

3v kestäneen lääkityksen aikana olen mm. päässyt eroon päihteitä elämäntehtävänään käyttävistä porukoista, lopettanut tupakoinnin ja alkoholin käytön, vähentänyt merkittävästi muidenkin päihteiden käyttöä, maksanut laskuni ajallaan, hoitanut muutkin velvollisuuteni ajallaan, suorittanut ammattitutkinnon, käynyt töissä lähes koko ajan, saanut uusia kavereita, harrastuksia jne… Eli jotain hyötyäkin noista on selkeästi ollut.

Nyt olen jokatapauksessa uudenlaisessa kriisissä, sillä jostain syystä keho ei oikein enää tahdo kestää noiden aineiden käyttöä. Tosiaan 3v käyttöä takana, ensin meni 1½v metyylifenidaattia annoksilla 54-108mg/pvä ja viimeisin vuosi deksamfetamiinia annoksella 30mg/pvä.

Ongelmat alkoivat viime vuoden elokuussa. Ensin silmäni alkoivat kuivuun ja tunsin jatkuvasti inhottavaa roskan tunnetta niissä. Menin silmälääkäriin eikä mitään erikoisempaa vikaa todettu, silmät olivat vain äärimäisen kuivat. No sen sain silmätipoilla kuntoon.

Pian tuon jälkeen alkoi sitten ilmeneen aivan uudentyyppisiä kovia päänsärkyjä jotka paikallistettiin niskaan. Niskan lihakset olivat aivan totaallisen jumissa ja stimulantit provosoivat sitä. Tilanteen ollessa pahimmillaan en pystynyt tekemään juuri mitään kuin makaan sängyssä kotona, koska niskajumituksen ja päänsäryn lisäksi oli muitakin oireita. Jatkuvasti heikotti ja huimasi, kädet puutui ja niitä pisteli, palelin jatkuvasti, hiuksia lähti huolestuttavalla tahdilla ja olo oli yleisesti ottaen helvetistä.

Tilanne kärjistyi sitten siihen kun nousin yöllä vessaan ja menetin hetkellisesti tajuntani vessareissulla, tipahdin 5~10sek ajaksi kylppärin lattialle. Hakeuduin tutkimuksiin joissa todettiin hieman alentunut verenpaine eikä sen ihmeempää. Sain 2mg Sirdaludin, 25mg Triptylin ja passituksen kotiin… Myöhemmin kävin sitten valittaan vaivaa vielä TK lääkärille, josta sain särkylääkettä ja kortisonipistokset niskan kipupisteisiin. Samalla reissulla otettiin myös perus verenkuva ja kilpirauhaskokeet myöhemmin, mitään poikkeavaa ei niistä löytynyt. Epämääräiset oireet kuitenkin vain jatkuivat.

Nyt tilanne on se, että en voi käyttää stimuja enää juuri lainkaan ja ilmankin niitä olo on varsin nihkeä. Mm. kämmenpöytäni punoittavat ja sinertävät aika ajoin(stimulantit provosoivat tuota), en jaksa mitään mutta kuitenkin kärsin pahoista nukahtamisvaikeuksista, rintalastan lihakset kipuilee, muutkin lihakset ovat ajoittain arat, puistattaa, kädet+jalat ovat kylmät, on vatsaoireita, yliaktiivista rakkoa, päänsärkyjä, flussaista/kuumeista oloa ilman kuumetta ja nenän limakalvot ovat äärimmäisen kuivat ja välillä kipeätkin, ei auta nenä öljytkään.

En oikeasti tiedä mitä teen tämän tilanteen kanssa. Ensi viikon tiistaille on varattu taas lääkäri, mutta tuskinpa sielläkään mitään järkevää selitystä tälle löydetään, kun ei aikaisemmillakaan kerroilla ole löydetty. :angry:

Sen vain sanon, että mikäli tämä tila on aiheutunut keskushermostostimulanttien käytöstä, niin se on vertauskuvainnollisesti ollut kuin sopimus paholaisen kanssa. :smiling_imp:

En kuitenkaan aio vaipua epätoivoon, vaikka nyt tuntuukin ihan siltä kuin kaikki olisi lähestulkoon romahtamassa, vaikka ei kai se niinkään ole…? Aina on toivoa, kun on elämää…

Pitäisi nyt vaan voittaa tämä yleinen saamattomuus jotenkin. En vain tällä hetkellä todellakaan tiedä, että miten… :open_mouth:

Harmi että kävi noin, toivottavasti parantuu tila. Elämä voittaa, tai jotain sellaista :wink:

Hmm, mulla kans on esim piriä otettuna, ei tuu käytettyä muita päihteitä, ja tulee tehtyä lähinnä järkeviä asioita, kuten työn etsintää, lukemista, kirjoittamista, jne. Mä ajattelin jos saisin lääkitykseksi jotain stimua, niin käyttäisin sitä vain niinä päivinä jolloin niitä tarvii, eli kun tarvitsee sitä pitempää keskittymiskykyä. Vapaalla tai muutenhan ei niin väliä, kun ei yleensä tarvitse keskittymistä pidemmäks aikaa. Mulla on ollut työn alla vcarata aika jollekin kallonkutistajalle jo yli vuoden, taisin pari kuukautta sit soitella sinne jos sais ajana, mut sanoivat et aamulla on tavoteltavissa noi ajanvaraukset jne. No oottelen vielä sitä aamua millon soitan sinne. :mrgreen:

Mä en nyt kaikkea lukenut läpi, ku ois tossa noit ystävänpäivä-kortteja tehtävänä… Mut tost alottajan postauksest tuli mieleen, et mä ku käytin piriä (eka satunnaisest sit olin koukus ja sit taas satunnaisest, kunnes reilu 4v sit lopetin sen kokonaan), ni mä luulin et en enää ikinä tuu saamaan mitää aikaseks. Pireissäni sain tehtyä kaiken paremmin ku loistavast, imuroin päivittäin, samoin pyyhin pölyt, tein kaiken mitä piti ja enemmänkii; ku kotonta loppu työt ni sit menin auttaa kavereita. Pirin jälkee kulu vuos tai kaks et onnistuin edes jotenkin pitämää kämpän siistinä ja just töitä hakemaan…

Mulla on diagnisoitu ADHD ja siihen menee Dexeä, mut oon nyt vuosikaudet opetellut, et yks asia kerrallaan, asia tehdään loppuun vaik ois kuin tylsää ja määrätyt asiat hoidan. Aluks tiskaamisen kans oli et pystyin 2-3pv tiskata joka päivä, sit taas oli viikkoja etten tiskannut ja mies tiskas ku kasa oli liian suuri. Sit sitä kesti viikon, sit kolme. Nykyään saattaa olla päivän-parin, jopa kolmen tiskit mut aina mä ne tiskaan. Samoin saattaa lojua joku pieni kasa tai pari jotain keskeneräistä jossain nurkassa (no täl hetkel osa askartelu-tarvikkkeista on toisen sohvan takana), mut ku en tarvi niit enää, ni korjaan ne pois.

Vaik on työtön, ni mä luon sellaset pakolliset työt, jotka mun on tehtävä. Vasta sen jälkeen voin rentoutua katsomal telkkua tai olemal netissä. Sit mä viäl ku just skräppään, teen koruja & kortteja jne. ni sitäkin yritän pitää yllä, et sais jotain aikaseks. Kyllä mä vieläkin alan tekemää asioita jotka sit jätän kesken mut siivoukses siitä on pikemminkin hyötyä. Sen sijaan jos huomaan et oon alkanu vaik askartelee, vaik oon jo levittän vaikka korut olkkarii tai makkarii, ni siivoan edelliset pois. Sama nois työ-hakemuksis, mä katon eräpäivät ja viimeistään sinä vikana päivänä laitan sen hakemuksen menemään; se on nyt mun työtä! Mut luulin etten siihen koskaan pysty ilman stimuja, mut kyl se menee ilman niitäkin. Jos joskus jää raskaaks ni oon kokeillu et pärjään ilman Dexeä jo, joten eipä tarvi lekurin miettiä et josko laittais toisen masis-lääkkeen siks aikaa ADHD:n hoitoon. Tuo on vain hemmetin raskasta opetella tekemään selvänä, etenkin ku mul oli ainakin 2-3 vuotta et kämppä oli ihan täys rojua ja paskanen eikä pystyn tekemää mitään loppuun jne.

Harmi Chronic et sulla kävi noin. Mä oon ite tiputtan annostust, koska kelasin et en mä voi lopun elämääni syödä noita ADHD-lääkkeitä. Mul tulee jo vähäisestä määrästä sivu-vaikutuksia ja mä uskon et määrättyjä asioita voi opetella. Ja kyllähän osa Addi-muksuistakin on ilman lääkitystä, mut heidät vain eristetään virikkeistä. Mä ku yritän tehdä jotain työhakemusta tms. ni oon ilman musiikkia tms. ja en anna itelleni lupaa ennenku hakemus on valmis tai lähes valmis tehdä mitään muuta. Sama jos kämppä on sotkunen ni mä stressaan aivan älyttömäst jos ei oikein pysty keskittymään siivoamiseen, mut oon huoman et ku vaa alottaa (helpoi keino aloittaa on laittaa pyykit päälle ja miettiä et sen aikaa ku pyykit on konees, siistii koko kämppää), ni kyl se siit lähtee; tosin saatan jumittua vaik pesemään ovia, vaik tarkotus ois siistiä yleisest koko kämppää. Mä oon kuitenki huoman et se tunne jolla saa voitettua sen ettei tekis mitää, et saa selvänä asiat tehtyä on joka kerta ku lottovoitto! Huonokii päivä tulee paremmaks ku on saanu kongreettisest jotain tehdyks. Ite oon täs pari päivää ollu aivan hemmetin stressaantuneena ku ei saa töitä, mut pääsen kuitenkii ilm. näihi 8€päivä hommiin. Sit oon tehny kortteja (yksikään ei oo yllättäen valmis tosin), joten siivoukset on jääny, mut meinasin tän jälkee mennä laittamaan koneen päälle ja sit alkaa tiskaamaa ja viemää tavaroita paikoilleen. Ja se, et on tarpeeks laatikko-tilaa (josta tietää missä mikäkin on) ja vaik laatikoita, jonne tavarat kuuluu, auttaa huomattavast siivouksessakin. Mut mä lähen pesemään pyykkiä ja laittaa nuo edelliset kaappiin, koska oon niit pari päivää liikaa katsonut, tsemppiä saamattomuuteen! T: yks saamaton… :confused:

Jepjep, että oikeen piriä että jaksaa ilmoittautua työttömäksi, ei vittu. Vitsikirja ainesta.

No heheh, hirveetä byrokratiaa siinä on etenki jos ei asu ihan työkkärin lähellä. Tai oikeestaan mä ilmoittauduin työttömäks netin kautta, eli ei se ongelma ollut. Vaan se et joutu täyttää vitusti lappuja ja käymään sossus ja työkkäris ja sit oottelen täs ammattisuuntausneuvontaikaa, onko edes tulossa.

Ehkä vähän liioittelun makua ton pirin suhteen. Mut meni ton koko toimenpiteen tekemises kuukaus, ilman piriä. Pirillä olis homma menny päivässä. Eihän kukaan täysjärkinen jaksa täytellä niitä kelan tai työkkärin monisivusia lappuja yhteen syssyyn, kyl siin menee vähintään viikko, sen postittamisesta tai lähettämisestä puhumattakaan :mrgreen:

No ehkä oon vaan astetta rennompi jätkä, jos sua vituttaa et rehkit hiki hatussa paskaa ja pitää säntää joka puolelle niin ei ole mun ongelma. Mä elän fiilispohjan mukaan, kyl se näinkin onnistuu, muttei ehkä sun ihanneihmisrobottiyhteiskunnassa,

Mä en saa yhtään mitää aikaseks :frowning:

Hei Rutto! Mulla ajoittain samanlaista, en saa mitään aikaseks. Papereiden täyttökin tuntuu ylivoimaselta. (En ole käyttäny amfetamiinia). Joskus tulee luonnostaan vauhti päälle ja saan hoidettua asioita, niitä byrokraattisia. Kämpän kunnollinen siivous vaikeeta. Tosi vaikeeta.
Minulle joka toinen lääkäri heittää et sulla on kaksisuuntanen mielialahäiriö ja joka toinen et ota vaan se elämä haltuun niin kyl se siitä. Mielialat heittelevät hetkestä toiseen mutta olen toisia rakastava ihminen ja teen töitä paljon toisten eteen; hoidan vanhaa äitiäni ja lapsiani ja toisten lapsia etenkin teinejä; meille saa aina tulla yöksi ja teen eri safkoja jokasen ruokavalion mukaan ja mieltymykset huomioidaan kans usein.
Sitten taas tulee väsy enkä osaa siivota. Ja silloin jää muutki hommat hoitamatta. Kun siivoan hinkkaan yhtä paikkaa ja järjestän kamoja yhdes hyllys (siis selvinpäin), teen pikkutarkkaa hommaa. Ekan miehen kans olin 13-vuotta ja hän sanoi et sä et kyllä siivota osaa. Toinen mies nyt kuudetta vuotta sanoo että hoida sä noi ruoka ostokset ja mä siivoan ettei tota oikeesti jaksa katsoa.Että minä vaan Pläästin ja turaan.
Työpaikoillani olen pitänyt erittäin hyvän järjestyksen ja siisteyden yllä, oikein on kiitelty. (En ole siivooja mutta en voi kertoa missä töis). En ymmärrä itseäni. Lääkärini mielenterv. toimistossa on ulkomaalainen eikä edes paljon ymmärrä mitä selitän.
olen menestyny kouluissa hyvin mutta pelkään et jonku asteine ADHD mulla on. Useita oireita on.

Niin sellainen jäi viel kertomatta, et kun lapset ovat isällään niin mä saatan maata sängyn pohjalla neljä päivää tekemättä mitään. Käyn vaan pissalla ja syön juon mitä kaapist löytyy vellon ahdistuksessa…Luen kirjoja. Jos ahdistukselta pystyn. Ei hyvä.

Mä olen vain toisinaan saamaton, jos pidän esim. taukoa savujen pösäyttelystä tai
jos satun vierottautumaan jostain lääkeaineesta. muuten olen hyvinki aktiivinen ja äkkipikainen
henkilö, monet sanoo et pelkää mun äkkipikasuutta koska se menee välillä vähän yli. tätä ilmenee
ainoastaan silloin kun pidän kuukausien {tai viikkojen} tauon kaikista pähteistä.

Menestyisin luultavasti keskinkertasesti, jossain ammatissa, jos olis vaan motivaatioo lopettaa
kaikki päihteet ja sitä kautta se oma yleis-jaksaminenkin paranis. ihan varmasti. mut päihteet nyt
vaan kuuluu mun jokapäiväiseen elämään ( n. kärjistettynä ) enkä näe vielä ainakaan tarvetta lopettaa
tai ruveta täysin absolutistiks. se tosin helpottais toki elämää, osittain, mut ei must koskaan sellast tuu,
tuskin ikinä, ellei tapahdu yksi ihme jota odotan maltilla. :sunglasses:

Saamaton olen todellakin jossain suhteessa, mut kyl mä pakotan itteeni sentään kelan tai sossun
paprut viemään vaikka selvinpäin, jos tilanne sen vaatii. Useasti hoidan asiat kuoseissa, silloin hommat
hoituu luontevasti.

Tosinaan stressaan omasta saamattomuudestani, jota esiintyy suhteellisen harvoin enää, koska olen
opetellu jo yli vuoden sitä miten asioita voi opetella kelaamaan optimistisesti, sen sijaan et kaikki asiat
ennen ajattelin pessimistisesti, ja sehän toki ruokki taustalla piilevää masennusta. Eli saamattomuuden
hoitoon ei todellakaan “perus-terve” ihminen tarvi lääkkeitä, vaan se vaatii itseään niskastaottamisote!

Siihen meinaan tottuu, että pystyy mennä hoitaan asioita ihan selvistipäinki ja kauppareissut onnistuu
ajan kanssa isossa marketissa ongelmitta. vaatii vaan TOTUTTELUA.! eli aikaa. kaikki on oman pään
sisällä, kohdatkaa pelkonne, voittakaa ne, nujertakaa.

peace and good night